Purkkinurkan Inke jaksaa näemmä innostua purkeista vuosi vuodelta enemmän.
* merkityt tuotteet saatu testiin
Postaus sisältää mainoslinkkejä
Vuosi 2020 taisi olla noin niinku kokonaisuutena puuduttavin koskaan – ja kyllähän se minutkin puudutti ainakin sillä tapaa, että jossain määrin perinteiset vuosikatsaukset jäivät loppuvuodesta tekemättä täällä Purkkinurkan puolella.
Menneiden muistelun sijaan keskityn nykyhetkeen ja palailen pikku viiveellä Eeviksen minulle loppuvuodesta heittämään kauneusrutiinihaasteeseen. Aika paljonhan näitä palasia tulee postauksissa jaettua, mutta kieltämättä nämä rutiinit minulla muuttuvat ja elävät melko usein. Tässäpä siis tämän hetken tilanne, tavat, purnukat ja mieltymykset!
Kauneusrutiinini päivä-, viikko- ja kuukausitasolla:
Joka päivä:
Menen aamulla suihkuun – mieluusti heti herättyäni. Suihkussa pesen hiukset päivittäin, hiukseni ovat tällaiset ohuet ja lasimaiset – ja aamuisin ihan auttamattoman liiskana ja nuhjuisen näköisinä. Tällä hetkellä käytän Maria Nilan luonnonkosmetiikkashampoota ja -hoitoainetta, jotka tuntuvat sopivan minulle yhä vaan mitä mainioimmin. Suihkussa luuraa aina pullo tai kaksi Dr. Bronner’sin ihan vaan parasta saippuaa: nyt rotaatiossa on mieheni ikisuosikin, piparmintun, lisäksi Saksasta tilaamani, harvinainen (haha!) santelipuu-jasmiini.
Mutta sittenpä alkaakin se purkeilla lutraaminen – tässäpä ihonhoitorutiinini mallia tammikuu 2021!
Aamuisin kasvoille riittää vesipesu, mutta iltaisin puhdistan kasvot kaksoispuhdistuksella, olipa minulla sitten meikkiä tai ei. (Tällä haavaa työskentelen enimmäkseen kotitoimistolta käsin ja jostain syystä en jaksa yksin kotona itseäni varten meikata, vaikka melkoinen purkkihullu luulinkin olevani.)
Tällä hetkellä käytössäni on aivan loistavaksi osoittautunut Sandawhan puhdistusöljy ja kakkosvaiheen putsarina käytän lempeää Bybi Beautyn uutuutta, probioottiseen kookosjogurttiin pohjautuvaa Milk Melt -puhdistusvoidetta*. Hieman hyytelömäinen puhdistusvoide pesee kasvot tosi hellävaraisesti – vaikka noin niinku lähtökohtaisesti olen vaahtoavien putsareiden ystävä, olen tästä ihan pähkinöinä! Foreolla* surruuttelen muuten edelleen, uskon värinän voimaan!
Mainittakoon tässä yhteydessä, että tilasin mattimyöhäisenä viiiiiimein itselleni muutamia Urangin tuotteita, kun olen jollain ihmeen ilveellä onnistunut välttymään tältä loistavaksi kehutulta sarjalta näemmä jo parisen vuotta. Viimeistään ensi viikolla kylppärin lavuaarin reunalla on taas purkkiruuhkaa, kun en malta olla ottamatta myös Urangin puhdistusöljyä ja -vaahtoa käyttöön… Sanovat, että vaihtelu virkistää, joten virkistytäänpä sitten!
Hoitoneste – siitä en luovu enää ikinä! Aamuin illoin taputtelen kasvoilleni Whamisan Deep Rich Toneria, mutta harvemmin enää lotraan sitä kasvoilleni kahta ohutta kerrosta enempää. Moni tekemiseni tai tekemättä jättämiseni johtuu kyllä laiskuudesta, mutta tässä kohtaa mutkien suoremmaksi vetäminen johtuu yksinkertaisesti siitä, että vuosien lotraamisen jälkeen ihoni on ilmeisesti jatkuvasti sen verran kosteusladattuna, ettei varsinaiselle hoitonesteen juottamiselle ole enää ainakaan päivittäistä tarvetta. Kappas!
Seerumisaralla olen pari viimeistä kuukautta nautiskellut tovi sitten Purkkinurkassa esittelemästäni Holifrogin Galilee Antioxidant Dewy Drop -seerumista, mutta saatoinpa hyvinkin (ja jo vähän itseltänikin salaa) korkata tähän rinnalle Urangin Pink Everlasting Ampoule -tehotiivisteen. Ensin mainittu ei todellakaan ole tuottanut pettymystä pidemmässäkään käytössä, mutta odotan kyllä kovasti, mitä tämä kovasti hehkutettu pinkki pullo oikein tuokaan tullessaan. Olen testannut sitä nyt varovasti muutaman kerran ja kyllähän se kosteuttavalta ja napakoittavalta tuntuu, mutta miksi se tuoksuu minun nenääni hieman märältä rätiltä? No, rakkaus kyllä leimahtaa, jos jälki jatkossakin miellyttää!
Silmänympärysvoiteista käytän aamuisin Bybin uutta Bright Eyed -silmänympärysvoidetta* ja iltaisin sen vastinparia, bakuchiolia sisältävää, yökäyttöön tarkoitettua Eye Plump -voidetta*.
Sitten käytän tietysti kosteusvoidetta, mutta ensimmäistä kertaa vuosiin hyllyssäni ei ole purnukan purnukkaa Whamisan Water Creamia! Sen suurempaa draamaa tähän yllättävään eroon ei ole: tuote oli loppunut putiikista, kun edellisen kerran kosmetiikkaa tilasin ja päätin, että käytän tuon tovi sitten testaamani Sandawhan Water Creamin loppuun ilman purkkien välillä venkslaamista tässä täydennystä odotellessani. Ihana voide on sekin, mutta veikkaan, että helvetti jäätyy, ennen kuin luovun Whamisan Water Creamista kokonaan tai edes pidemmäksi aikaa.
Öljyjä minulla on useita, ja tämä luksusongelma johtuu siitä, että kun ne ovat niin suuressa roolissa eri luonnonkosmetiikkasarjoissa, myös testailen niitä paljon – mutta nehän myös kuluvat melko hitaasti, runsaallakin annostelulla. Sain Katjalta marraskuussa testiin hänen rakkaudella sekoittelemansa Yin Your Skin Sileä-öljyn* ja voi pojat – nyt ovat saaneetkin sitten muut öljyt hetken huilahtaa. Ystävänä olen varmaan vähän puolueellinen tätä tuotetta hehkuttamaan, mutta vannon, että vaikka Katja olisi vihamieheni, todennäköisesti leimahtaisin liekkeihin silkasta kateudesta tämän luomuksen kohdalla.
Lisäksi täytynee rehellisyyden nimissä mainita, että tämä rutiini kyllä elää liki päivittäin, koska kaapissa on kaikenlaisia purnukanpohjia, joita käyttelen loppuun, ja jos satun saamaan käsiini mielenkiintoisen testerin, saatanpa senkin korkata saman tien. Kutsuttakoon tätä nyt vaikka purkkibloggaajan ammattitaudiksi…
Oi ja voi – voisin jaaritella päivittäisistä kauneusrutiineistani vielä vaikka ummet ja lammet, mutta jaanpas vielä seuraavat huomiot:
Noloa tunnustaa, koska minun pitäisi todellakin tietää ja osata jo paremmin, mutta oppia vissiin ikä kaikki. Vartalovoiteen käyttö on mulle aina ollut vähän sellaista kausiluonteisempaa hommaa, mutta nyt etätöiden myötä olen viimein löytänyt aamuistani sen aiemmin puuttumaan jääneen minuutin kropan kosteuttamiseen. Todellinen ahaa-elämys tulee tässä: selkääni on vaivannut röhelöinen iho ja satunnaiset näpyt. Kukapa olisikaan arvannut, että jos selkään levittää kosteusvoidetta päivittäin, tuo pulma poistuu viikossa? No, nyt tiedän. Tällä hetkellä päivittäisessä käytössäni on Urtekramin loistava ja myöskin ilahduttavan edullinen Wild Lemongrass -voide*, jota voisin hyvinkin ostaa seuraavaksikin puteliksi!
Käsirasvaa on tänä käsienpesun kulta-aikana kulunut ihan eeppisiä määriä enkä lähde tässä edes luettelemaan, mitkä tuotteet ovat tällä hetkellä käytössä, kun joku tuubi löytyy jokaisesta veskasta ja ihan jokaisen pöydän kulmalta. Pelkään, että suosikkini, sukkelasti imeytyvät Whamisan käsivoiteet, olisivat jäämässä pois brändiuudistuksen myötä, kun en ole vielä uusissa pakkauksissa niitä mistään bongannut – toivottavasti tämä on vain harhainen pelko!
Olen myös viimein laittanut itseni kuriin ja nuhteeseen sekä alkanut langata hampaani päivittäin. Tästä ryhtiliikkeestä on oikeasti kiittäminen Purkkinurkkaa, sillä sain luonnonkosmetiikan hammastahnatestieni tiimoilta pr-lähetyksen The Humble Co.:n suunhoitotuotteita* – eli kutsuttakoon tätä nyt sitten tässä yhteydessä interventioksi. Sarjan maissitärkkelyksestä valmistetut hammaslankaimet* ovat oikeasti ihan hiton hyviä: perinteisellä langalla en yksinkertaisesti yllä takahampaisiini ilman kohtuutonta epämukavuutta. Lankaimessa on kaksoislangoitus, joka putsaa hammasvälit tosi tehokkaasti ja jämäkästi. Näillä homma hoituu, ja vastaavan kaltaisiin vaihtoehtoihin verrattuna vieläpä ympäristöystävällisemmin. Olen ehtinyt lankainten lisäksi testaamaan myös sarjan fluorattuja hiili- ja inkiväärihammastahnoja* sekä minttuista, alkoholitonta suuvettä* – joka muuten myöskin jäi osaksi päivittäistä suunhoitorutiiniani. Jotain herätyksestäni kertonee se, että laitoin juuri Humble-tilauksen vetämään ja nyt pitäisi kräkätä, missä säilytän noita luokseni matkaavaa kuutta suuvesipulloa ja neljää lankainboksia, kun laatikko tiensä tänne lopulta löytää. Hamsteri on aina hamsteri, mutta kun hyvän diilin löysin ja hampaidenpesu ei multa varsinaisesti ole loppumassa, niin…
Pari kertaa viikossa:
Kasvonaamion levittelen kasvoilleni pari, kolme kertaa viikossa. Toinen viikon naamioista on puhdistava savinaamio, toinen kosteuttava – ja jos sopiva hetki löytyy, teen itselleni kahden peräkkäisen naamion kasvohoidon.
Käytän hiusnaamiota. Suosikkini on Bruns Productsin lempiteeltäni eli Earl Greyltä tuoksuva Warm Bergamot Hair Mask*, joka on varmasti paras hiusnaamio, jota olen ikinä kokeillut – luonnonkosmetiikasta ja ei-luonnonkosmetiikasta.
Meikkaan. Oikeasti, tämä on nyt joku korona-ajan juttu. Meikkaan oikeastaan enää silloin kun tiedän poistuvani kotoa jonnekin muualle kuin kauppaan tai lenkille. Huonot puolet? Meikkaaminen on mielestäni tosi kivaa, mutta se vaan jää minulta tekemättä, jos ei lopputulosta ole oikeastaan kukaan edes näkemässä. Hyvät puolet? Kun meikkaan, todellakin huomaan eron! Ja tällainen meikkipätkäpaasto myös opettaa pois urautuneista rutiineista: nyt saatan meikata eri tavalla, vähemmän tai yksinomaan jotain tiettyä juttua kerrallaan korostaen.
Käytän jotain kauneusvempelettä. Kasvorullaa, gua sha -lastoja, valonaamiota. Ei minusta näemmä tämän säntillisempää saa, mutta eiköhän kaikki tämä ole isossa kuvassa kuitenkin kotiinpäin.
Parin kuukauden välein:
Hmmm, tämä on vaikea: tuntuu, että teen asioita joko päivittäin, viikoittain tai sitten paljon harvemmin! Mutta mutta, sanotaanpas vaikka, että noin parin kuukauden välein innostun isosti jostain uudesta kauneusjutusta – tai jostain jutusta uudelleen.
Esimerkiksi tällä hetkellä kaikki orastavat merkit viittaavat siihen, että vartalonhoito tulee olemaan tämän kevään suuri satsaus. Tuleekohan minusta viimein aktiivinen kuivaharjaaja?
Noin kolme-neljä kertaa vuodessa:
Käyn kampaajalla. Joka kerta mietin, pitäiskö repäistä – ja about joka kerta laitetaan vähän vaaleaa raitaa ja tasoitetaan latvoja. Keväällä lähti sentään pituutta vähän reilummin pois, saavutus sinänsä!
Siivoan kylppärinkaapin ja meikkipussin. Hus pois, vanhentuneet purkinjämät ja hetkeksi syrjään tuotteet, jotka eivät tunnu meneillään olevaan sesonkiin sopivan – ja käyttöön ne, jotka ovat hetken korkattuna jo huilanneet! Jos purkkeja on kaapeissa yhtään enemmän kuin ne sillä hetkellä aktiivikäytössä olevat, suosittelen lämpimästi säännöllisiä inventaareja… Okei, en tiedä, onko tämä ongelma kenellekään, joka ei vähintäänkin puolityöskentele purkkien parissa, mutta täällä hommasta ei tulisi yhtään mitään, jos koko kaappia ei ruoppaisi säännöllisin väliajoin läpi oikein ajatuksen kanssa.
Kauneusrutiinit, joissa olen laiska:
Hiusten laittaminen. Olen tässä miettinyt, pitäisikö satsata sellaiseen Dysonin Airwrap-kihartimeen? Useimpina päivinä vain kuivaan hiukset – tai annan niiden kuivua, riippuen vähän keleistä – ja katson, mitä tapahtuu.
Kynsien lakkaaminen. Yhyy, haluaisin niin, että kynteni olisivat aina mintissä, mutta olen maailman surkein kynsien lakkaaja! Aina joku osuu johonkin, tulee töhry, vaaleaksi lakatun kynnen seasta paistaa joku musta kuitu tai pölyhippu, laitan liikaa kerroksia liian nopeasti ja lopputuloksessa on kuplia..
Kasvohoidoissa käynti. Tykkään ammattilaisten tekemistä, laadukkaista kasvohoidoista, mutta ilmeisesti tykkään monista muistakin asioista. Aina kun mietin, että nyt voisi olla kasvohoidon paikka, huomaan myös hassanneeni hemmottelubudjettini jo muihin juttuihin – ja taas siirtyy hoitoon meno eteenpäin.
Kulmakarvojen värjääminen. Miksi, oi miksi? Ei edes kestäisi kauaa, ja lopputulos todellakin on pienen vaivannäön väärti ja vieläpä nopeuttaa seuraavia aamuja. Mutta niin vaan aina venähtää värjäysväli, minkäs teet!
Itseruskettavan käyttö vartalolle. Pitäisi antaa kuivua koskematta – ja mitenkäs sen teet, kun kimpussa on jatkuvasti kaksi vartalovoiteiden tuoksusta sekoavaa, lipittävää terrieriä?
Sisäisesti:
Okei, syön itse asiassa aika paljon kaikenlaisia vitamiineja ja lisäravinteita. Päivittäisen yleisperusmonivitamiinin lisäksi otan ekstrana vielä lisää D-vitamiinia sekä rautaa. Lisäksi syön kauneusmielessä kollageenilisää.
Suoliston hyvinvointi kiinnostaa kovasti ja aika ajoin kenkutteleva vatsa on ollut jo vuosia seuranani – joskin viime aikoina se on voinut paremmin. Törmäsin mikrobiomin hyvinvointia vaalivaan Black Stuff -ravintolisään ja otin sen suurella mielenkiinnolla testiin pari päivää sitten, katsotaanpas mitä tapahtuu. Lisäksi olen syönyt jo reilu vuoden päivät Harmonia KSM66 -ashwaganda-valmistetta, jonka koen auttavan kahteen toiseen ikuisuuskompastuskiveeni: stressiin ja uneen. Onhan se nimittäin niin, että ei noilla ihonhoitopurkeilla juurikaan mitään tee, jos nämä ihmisenä olemisen peruskulmakivet ovat pielessä – kantapään kautta opittua!
Kiitos haasteesta Eevis, tämä oli tosi hauska vastattava!
Apua, minä en tiedä kenet haastaisin mukaan, kun tälleen mattimyöhäisenä ehdin haasteeseen vastaamaan, mutta olisipa kiva kuulla jos heittäisitte kommentteihin sen kaikkein tärkeimmän kauneusrutiinin, joka teiltä löytyy!