Purkkinurkan Inke on parantumaton kosmetiikkafriikki, joka testailee puolestasi ne kaikkein päättömimmätkin ihonhoito- ja meikkihullutukset.
Tämähän ei enää tässä vaiheessa ole mikään uutinen, mutta minä rakastan ihonhoitoa ja kosmetiikkaa. Pidän meikeistä ja ihonhoitotuotteista, mutta ehdoton lempparini kaikista kosmetiikkahommista taitaa olla kasvonaamio tai kasvohoito sen kaikissa muodoissaan. Naamion tai hoidon kaupanpäällisenä kun saa aina rentouttavaa, omaa aikaa itselleen – niiden hoitavien, heleyttävien ja ihoa hemmottelevien vaikutusten lisäksi, siis.
Sheet maskit, mutanaamiot, kuorivat ja kosteuttavat naamiot sekä monet muut maskiviritykset ovat konseptitasolla minulle jo läpeensä tuttuja, mutta kosmetiikkateollisuus ei onneksi jätä liki kaiken mahdollisen testannutta purkkihörhöäkään kylmäksi. Ja miksipä rajoittaa kauneudenhoitoa pelkkiin purnukoihin, kun kaikenlaisia vekottimiakin on tarjolla! Miltäpä siis kuulostaisikaan kuulostaisikaan valoterapianaamio?
Eli siis mikä? Pähkinänkuoressa: muovinen, eri värisiä valoja iholle tykittelevä, verkkovirralla toimiva to-del-la pelottavan näköinen naamari, josta kerrotaan olevan apua mitä erilaisimpiin ihon ongelmiin, ominaisuuksiin tai taipumuksiin.
Ihon hoito eri värisillä LED-valoilla taitaa olla puoliksi tutkimuksilla todennettua, puoliksi toivoon ja uskomukseen perustuvaa puuhaa. Itse suhtaudun tähän suurella mielenkiinnolla, ja minä kyllä uskon siihen, että valolla on vaikutuksia ihoon ja siksi valolla voisi ihoa myös hoitaa.
Ihon valohoidoista ja niiden hyödyistä löytyy Googlesta monenlaista kamaa, ja ilmeisesti suurimmalle osalle eri värisiäkin valoja löytyykin niiden tehoja puolustavia tieteellisiä tutkimuksia. Lähdekritiikkiä kannattaa toki tässäkin asiassa harjoittaa, ja oman näkemyksensä ja mielipiteensä muodostamiseksi jokaisen kannattaa viettää internetissä parhaaksi katsomansa aika tietoa ja faktoja aiheesta keräten. Sanon suoraan, ettei asiantuntemukseni riitä tutkimusten todenpitävyyden arvioimiseen, väitteiden vahvistamiseen tai niiden kyseenalaistamiseen. Tässäkin asiassa olen liikkeellä parantumattoman purkkihullun innon ja ikuisen optimismin saattelemana. Tärkeintä minulle onkin selvittää, toimiiko juttu vai ei – ei siis niinkään se, miksi se toimii tai ei.
Osani tuosta tutkimusten googlettelusta tein minäkin, mutta heti homman mielestäni suht vaarattomaksi todettuani halusin testata ihan itse, voisiko valoterapiasta todella olla apua ihon hoitoon tai iho-ongelmiin. Kasvojen valohoitojahan kun saa (kalliilla..) myös enenevissä määrin kasvohoitoloista, joissa LED-valoterapia tuntuu olevan kasvava trendi, ainakin jos Jenkkien ihonhoitoskeneä seurailee.
Kotikäytössäkään näissä valovehkeissä ei sinällään ole enää mitään täysin uutta. Valoon perustuvista kotihoitolaitteista moni onkin jo ehkä törmännyt ruotsalaisen Foreon muutaman vuoden markkinoilla olleeseen, akneavuksi tarkoitettuun Espada-valosauvaan, josta useat kertovat löytäneensä avun näppyjen nitistämiseen. Kauneushoitolalaitteiden tehot ovat taatusti aivan eri luokkaa kotivehkeisiin verrattuna, mutta toisaalta niitä väkevimpiä hoitolalaitteita ei ole tarkoitettukaan kenenkään päivittäiseen käyttöön.
Itse halusin yhteen ongelmaan keskittyvien täsmäiskujen sijaan kokonaisvaltaisempaa naaman hoitoa, joten päädyinkin sitten tilaamaan testiin seitsemää erilaista valoa hehkuttelevan ja kaikenlaisia ihonhoitoihmeitä lupaavan naamarin. Koska miksipä ei?
Ei-niin-yllättäen tämäkin ihonhoitoilmiö ymmärtääkseni kumpuaa ihonhoidon ihmemaasta, eli Aasian suunnalta. Oman naamiolaitteeni etsinnässä jouduinkin etenemään melko lailla fiilispohjalta, kun oikeastaan yksikään meikäläisittäin tuttu kosmetiikka- tai elektroniikkabrändi ei tällaisia naamioita vielä valmista.
LED-valonaamioita etsiessäni törmäsin kyllä myös muutamaan hypeen iskeneeseen ja hyvin brändättyyn länkkärimerkkiin, jotka olivat osanneet myös hinnoitella tuotteensa luksusluokkaan. Lisäksi valonaamioiden(kin) aarreaitan eli Amazonin loputtomista laareista löytyi myös superedullisia versioita, joita en ehkä uskaltaisi kytkeä verkkovirtaan ja sitten asetella kasvoilleni – siis sähköineen päivineen. Näistä syistä oma naamio tulikin sitten valkattua semi-turvallisuudenhaluisesti niiden keskihintaisten naamioiden joukosta, noin satasen maksava laite kun ainakin paperilla kuulostaa noin kolminverroin sitä kolmenkympin versiota laadukkaammalta.
Amazonissa tuotteelle annetut arviot ja meikäläisen mäihä osuivat tällä kertaa oikeaan, sillä Project E Beauty -merkkinen naamio yllätti laadullaan positiivisesti aina boksin ulkoasusta lähtien. Naamio on kaikin puolin siisti, hivenen Apple-estetiikalla ratsastava, toimiva, viimeistelty ja laadukkaan oloinen. Britti-Amazonista tilatun naamion mukana jopa tuli myös meikäläiseen pistorasiaan sopiva adapteri! (Pakko myös sanoa, että yhden jos toisenkin naamion ja vekottimen nähnyt mieheni ilme oli sanoinkuvaamaton, kun tätä löydöstä hänelle esittelin. Oikeasti: olisin valmis sijoittamaan toisenkin saturaisen, jos vain voisin nähdä tämän valonaamarin kirvoittaman naurun, hämmennyksen ja pelonsekaisen ensireaktion uudelleen.)
Naamio asetellaan käyttöohjeen mukaan puhdistetuille ja hoitotuotteettomille kasvoille. Purnukoiden skippaaminen ennen valohoitoa on varmasti ihan fiksu veto. Vaikka tässä ei mistään kasvosolariumista tai muusta UV-valoon rinnastettavissa olevasta olekaan kyse, ei ehkä kannata lähteä kotioloissa testailemaan, miten eri tuotteet reagoivat iholla erilaisiin valon äänenpituuksiin! Mukavinta naamiota on käyttää vaaka-asennossa pötkötellen, silloin kun se ainakin pysyy parhaiten paikallaan. Naamio myös painaa jonkin verran, mutta eipä se kasvoillaan pääsisi muutenkaan juuri tepastelemaan ympäriinsä, sillä virta siihen tosiaan otetaan piuhalla pistorasiasta. Vaikka naamiosta ei sattuisikaan pidemmässä juoksussa olemaan apua iholle, tuntuu siitä olevan jeesiä mielenrauhalle: valonaamio kasvoilla ei voi hiippailla ympäriinsä eikä valon häikäistessä silmiä tee mieli näprätä kännykkääkään, joten vaikutusaika on omiaan pikku päikkäreille tai meditaatioharjoitukselle.
Naamiota suositellaan käytettävän muutamia kertoja viikossa noin 15-20 minuuttia kerrallaan. Naamiossani vaikutusaika eli valohoidon kesto on säädeltävissä ajastimella, ja myös kasvoille tohotettavan valon kirkkautta voi säätää mieleisekseen. Sinänsä naamio tai valohoito ei tunnu kasvoilla oikeastaan miltään – luvassa ei siis pitäisi olla lämpöä tai kutkuttavaa kihelmöintiä.
Oma naamioni tosiaan tohottaa kasvoille jopa seitsemää eri väristä valoa, joista jokaisella kerrotaan olevan omanlaisensa terapeuttiset vaikutukset. Eli siis mitä mikäkin väri muka tekee?
Noh, ainakin naamion manuaalin sekä Googlesta kaivamieni tutkimusten mukaan eri väriset valot lupailevat seuraavia asioita:
Punainen valo voi:
– vauhdittaa kollagenin tuotantoa
– korjata hentoja juonteita ja ihovaurioita
– parantaa ihon elastisuutta
Sininen valo voi:
– auttaa ihottumiin, ihon rasvaisuuteen tai yliherkkyyteen
– rauhoittaa tulehdustiloja ja voi jopa tuhota ei-toivottuja bakteereja
Vihreä valo voi:
– herätellä väsyneen ja samean näköistä ihoa
– aktivoida lymfakiertoa
– rentouttaa ja lievittää stressiä
Violetti valo voi:
– parantaa verenkiertoa ja vahvistaa ihon kudoksia
– supistaa ihohuokosia
– tasapainottaa kellertävää ihonsävyä
Sinivihreä valo voi:
– tuoda apua aknen ja epäpuhtauksien hoitoon
– rauhoittaa ihon tulehdustiloja
Keltainen valo voi:
– häivyttää arpia, pisamia ja näppyjä
– korjata auringon aiheuttamia vaurioita
– tasapainottaa herkkää ihoa
Valkoinen valo voi:
– häivyttää ikääntymisen merkkejä
– auttaa ihoa näyttämään nuoremmalta ja heleämmältä
Harva ihonhoitotuote tekee koskaan ihmeitä yhdellä tai parillakaan käyttökerralla, ja tämä vekotin etenkin taitaa vaatia toimiakseen säännöllistä sitoutumista, aikaa ja kärsivällisyyttä. Omat kokemukseni tästä vehkeestä ovat vielä varsin vähäiset, mutta kun innoissani postailin Instagramiini klippejä valonaamiosta, sain viestejä muutamalta samaa tai vastaavaa naamiota jo pidempään käyttäneeltä seuraajalta, jotka kertoivat kuin kertoivatkin huomanneensa hyötyjä säännöllisen käytön myötä.
Itse olen ehtinyt testailemaan valonaamiotani vasta muutaman viikon ajan, ja sen lukuisat eri mahdollisuudet eivät varsinaisesti ole auttaneet minua sitoutumaan yhteen tiettyyn rutiiniin. Haluan kokeilla kaikki mahdolliset valot, olivat niiden väitetyt hyödyt minulle merkittäviä tai eivät. Miksi edes omistaa seitsemän valon naamio, jos käyttää vain kahta?
On siis melkoisen varhaista vannoa tai vakuuttaa, että valoterapialla voi parannella iho-ongelmia tai heleyttää sen kuntoa. Väitän kuitenkin, että sinivihreästä valosta oli apua leukalinjaani yllättäen (no, miten yllättäviä nyt sitten juhlien ja roskaruoan vaikutukset ihoon nyt sitten itse kullekin ovat..) räjähtäneeseen näppylärykelmään, joka tuntui kuin tuntuikin väistyvän ennätysajassa valon siivittämänä. Punaisen valon jälkeen olo puolestaan oli hehkeä, taisinpa jopa skipata sen hoidon jälkeen meikkivoiteen kokonaan.
Itselläni mitään suurempia tai merkittäviä iho-ongelmia ei tällä haavaa ainakaan ole, joten joku toinen voisi havaita naamion hyödyt tai mahdolliset haitat huomattavasti minua nopeamminkin. Epäpuhtauksia, pieniä juonteita ja ajoittaista nuutumista kuitenkin löytyy täältäkin, joten eipä minulla ole naamion kanssa juuri menetettävääkään. Vaikka valohoidon vaikutusaika ei tekisikään iholle mitään, ainakin luvassa on parinkymmenen minuutin pakkomeditaatio! Eri värejä ja hoitoaikoja eestaas vekslaamalla tehoja taitaa kuitenkin olla mahdotonta todistaa, joten asetan itselleni hoitohaasteen.
Kokeilen yksittäisiin mutta säännöllisesti pompsahteleviin epäpuhtauksiin sinivihreää valoa kolmesti viikossa 15-20 minuutin ajan kerrallaan, ja sitoudun tähän rutiiniin vähintään kuukaudeksi. Muitakin ihon ”virheitä” toki voisin hoitaa, mutta ajattelin, että näppylät ovat sekä haastavimmat, että helpoimmin seurattavissa. Palataan asiaan siis kuukauden kuluttua ja katsotaan, onko valohoidosta ollut mitään apua 35-vuotiasta ihoani yhä piinaaviin alueellisiin epäpuhtauksiin.
Täytyy sanoa, että naamio on ainakin ehdottomasti mielenkiintoisin vekotin, jota olen itse päässyt tähän mennessä testailemaan. Toimii se tai ei, ainakin kyseessä on jotain aivan muuta. Enpä myöskään muista, minkä aiheen tiimoilta olisin vastaanottanut moisia määriä Instagram-viestejä – onpahan tälle ainakin naurettu, jos ei muuta! Laitetaanpa siis valot päälle ja testaillaan, irtoaako naamiosta pidemmän käytön myötä muuta kuin hyviä nauruja ja hysteerisiä maskiselfieitä.
Onko sinulla kokemusta valoterapiasta? Mitä mieltä: parasta ikinä vai pahinta huuhaata?
