Purkkinurkan Inke testailee luonnonkosmetiikkaa kosmetiikkasekakäyttäjän lähtökohdista.
Yhden meikkipohjan jo Purkkinurkan luonnonkosmetiikkapäivityksessä olenkin testannut: ohuen ja hyvin vähän peittävän sävyseerumin, joka tasoittaa ja heleyttää ihon väriä, mutta antaa ihon näyttää niin sanotusti omalta itseltään.
Intohimoisesta ja lintsaamattomasta ihonhoidosta huolimatta minullakin kuitenkin on päiviä, jolloin ihon soisi näyttävän aivan muulta kuin omalta itseltään. Siksipä meikkipussissa on aina tilaa myös hieman peittävämmälle meikkivoiteelle!
Täysin peittäviin tai mattapinnan jättäviin meikkivoiteisiin en kuitenkaan enää kallistu – en edes niinä hetkinä, kun tuntuu siltä, että naaman ulkonäkö paranisi ainoastaan peittämällä aivan kaikki siinä näkyvä. Siksipä minun ykkösvalintani on seerumimainen, juokseva meikkivoide, jota voi kerrostaa ja jolla on vaikeaa vetää överiksi. Täydellistä, täysin virheetöntä pintaa sillä ei oikein aikaansaa (niin no joo, riippuu varmaan ihosta..), mutta melkoisesti saisi nähdä vaivaa, jos meinaisi onnistua tällaisella lirumeikkivoiteella loihtimaan tukkoisen, vahamaisen, kalkitun tai paklatun pinnan. Kun näkee vähän vaivaa värivalinnassa (pyydä apua ja testaa myös luonnonvalossa!), on levittely helppoa, eikä kaulan ja decolteen kohdalla näy silmiinpistävää eroa ihon sävyssä kasvoihin verrattuna.
Sillä kumpi olisi oikeasti pahempi lopputulos: se, että ihon pienet ”virheet” ehkä hieman kuultavat meikkipohjan alta vaiko niin napakka meikkipohja, ettei se enää edes näytä oikealta iholta?
Okei okei: meikkivoiteet ovat tätä nykyä mitä melkoisen kehittyneitä, eivätkä nämä esimerkkini kaksi ääripäätä enää ole ne ainoat vaihtoehdot. Itse tykkään kuitenkin pelata varman päälle ja ottaa mielummin sen version, jolla on mahdotonta tehdä ylilyöntejä. Pidän kuulaasta ja heleästä meikkipohjasta, vaikka se vähän enemmän peittäisikin! Ihollani tuntuu myös olevan erilaisia päiviä, ja ohuempi meikkipohja tuntuu mukailevan näitä oikkuja peittävää versiota paremmin. Se ei korosta satunnaista kuivuutta tai juonteita kuten peittävä, mattapintainen meikki ikävimmillään voisi, eikä sen sävy myöskään näytä hetkessä todella oudolta, jos rusketun tai vastaavasti kalpenen.
Ja mikä tärkeintä – sitä voi kerrostaa! En osaa levittää meikkivoidetta vain sitä ”kaipaaville” alueille, mutta tällaisen light-version kanssa voin kuitenkin helposti säädellä, miten paljon peittoa minnekin haluan. Kevyt kerros meikkivoidetta koko kasvoille sormin levitettynä, toinen kierros siveltimellä tai sienellä niihin kohtiin, joista tuntuu vielä paistavan läpi jotain, jonka ei toivoisi niin tekevän. Häivytys ja viimeistely siveltimellä – ja se on siinä!
VERTAILUSSA JUOKSEVAT MEIKKIVOITEET:
Vanha suosikki: MAC-klassikko, Studio Face and Body Foundation sävyssä C2
Luonnonkosmetiikkaversio: Ere Perezin Quinoa Water Foundation sävyssä Haze
Miksi rakastan alkuperäistä tuotetta:
Olen kokeillut viime vuosien aikana lukuisia lirumeikkivoiteita, jotka ovat oikeastaan kaikki olleet minulle melko lailla mieluisia – kunhan sävyvalinta vain on osunut nappiin! MAC Cosmeticsin Studio Face and Body Foundation valikoitui verrokiksi paitsi pätevyytensä, myös kulttistatuksensa vuoksi: tämän meikkivoiteen on vuosien varrella nostanut suosikikseen todella moni huippumeikkitaiteilija. Siihen nähden, miten monia meikkivoiteita vuosittain lanseerataan, on tämän jatkuva hehkutus pienoinen ihme, etenkin kun miettii, miten paljon meikkivoiteet noin niinkuin ylipäätään ovat kehittyneet. Uskonkin tämän jo kauan markkinoilla olleen purnukan olleen benchmark monelle tuoreemmalle tulokkaalle, siksipä valitsin tämän vertailukohdaksi minäkin.
On myös helppo ymmärtää, miksi tätä tuotetta niin paljon rakastetaan! Tämän meikkivoiteen kanssa sen levittäjä todella tuntee olevansa puikoissa ja valitsevansa, miten paljon peittoa minnekin halutaan. Voide kerrostuu mallikkaasti ja sen ominaisuuksia ja peittävyyttä voi myös hienosäädellä esimerkiksi sillä, valitseeko tuotetta levittää lämpimin käsin tai vaiko vaikkapa kostutetulla, munanmuotoisella meikkisienellä.
Sävyvalikoima on laajahko, eikä tuotetta ole hinnallakaan pilattu: noin kolmenkympin meikkivoide (50 ml) on mitä melkoisen lähestyttävä diili. Pakkausdesign kaikessa yksinkertaisuudessaan on tavallaan jopa kiehtova, mutta tämän tuotteen kohdalla on jotenkin selvää, että se on suunniteltu ammattilaisten vaatimuksiin ja tarpeisiin eikä niinkään hurmaamaan tavaratalon kosmetiikkaosastolla tuotteita fiilistelevää, uutuuksista innostuvaa kuluttajaa.
Miten luonnonkosmetiikkaversio pärjää vertailussa:
Ere Perezin seerumipulloon pakattu kevyempi meikkivoide, Quinoa Water Foundation on täydellinen vastinpari merkin toiselle, tuubissa toimitettavalle ja paljonkin peittävämmälle Oat Milk Foundationille, jota Katjan kanssa olemme jo aiemmin kovasti kiitelleet. Kerroin jo silloin, että tämä seerumivaihtoehto tuntuisi jollain tapaa enemmän omalta vaihtoehdolta, vaikka tuubivoiteesta ja sen oikein annosteltuna käytetystä, kauniista ja eläväisestä pinnasta kovasti vaikutuinkin. Sen verran on meikeillä tullut näemmä vuosien varrella läträttyä, että osuin kuin osuinkin ennustukseni kanssa oikeaan: tuubissa myytävä, peittävämpi meikkivoide on kerrassaan briljanttia tavaraa, mutta tämä seerumimainen, kevyempi liru vain on vieläkin enemmän minun mieleeni.
Pidän tässä meikkivoiteessa aivan kaikesta: sen levittyvyydestä, koostumuksesta, kerrostettavuudesta ja helppokäyttöisyydestä. Okei – voi olla, että MACin silikonipohjainen meikkivoide on tätä kerrostettavampi, mutta jos todella haluaisin peittää meikkivoiteella jotain, valitsisin vaikkapa tämän meikkivoiteen sisartuotteen tai huutaisin apuun pätevää peitevoidepurkkia. Kevyen tai keskipeittävän, luonnollisen heleän pinnan tällä pullolla saa kuitenkin aikaan erittäin helposti.
Itse saan Ere Perezin meikkivoiteesta parhaat tehot irti meikkivoidesiveltimen avulla meikkipohjaa iholle pyörittämällä rakentaen. Sen päälle voi helposti levittää niin puuterimaisia kuin voidemaisiakin meikkituotteita, eikä ohut voide tunnu minulla myöskään kerääntyvän ikävästi juonteisiin – saatikka korostavan niitä. Tavallaan voisin korvata tällä tuubilla myös sävyseerumini: todella maltillisesti annosteltuna tämä ajaisi saman asian. Sävyseerumia ei kuitenkaan pysty kerrostamaan tähän tapaan, joten vielä olen katsonut (liitoksistaan ratkeilevassa) meikkipussissa olevan tilaa ja tarvetta molemmille purnukoille. Ihan jo vaikka senkin takia, ettei automaattisesti tule joka päivä tehtyä vähän peittävämpää meikkipohjaa: ei sillä, että siinäkään olisi mitään vikaa, mutta haluan, että minulla on vielä keinot ja aseet tehdä myös vähän näyttävämpää jälkeä, kun sille erityisesti on tilausta.
Sävyjä Ere Perezin juoksevassa meikkivoiteessa on valitettavasti toistaiseksi vain kolme, joista minulla on tällä hetkellä se kaikista vaalein, Haze. Uskoakseni kesäksi voisin vaihtaa purkin astetta tummempaan, tai vaihtoehtoisesti sekoitella kahdesta pullosta juuri sille päivälle täydellisen sävyn. Vaaleakaan sävy ei kuitenkaan taita punaiseen, joka omalle, melkoisen keltapohjaiselle iholleni olisi ehdoton no-no. Uskon, että tarjolla tällä haavaa olevat neutraalit, vähäpigmenttiset sävyt sopivat kuitenkin melko monelle, vaikka tarjontaa sävyvalikoimassa vielä vähänlaisesti onkin.
Ere Perezin Quinoa Water Foundation on about samoissa hinnoissa – kolmenkympin kieppeillä – kuin tuo MACinkin versio, joskin Ere Perezin pullossa on vähemmän tavaraa (30 ml vs. 50 ml). On kuitenkin huomioitava, että siinä, missä MACin versio kiillottaa pintaa, Ere Perezin voide voi myös hoitaa sitä: sen sisältämän kvinoan kerrotaan auttavan helpottamaan ihon tulehdustiloja ja parantavan ihon elastisuutta. Lisäksi meikkivoiteeseen on lisätty mustaherukkaa sen antioksidantti- ja vitamiinipitoisuuden vuoksi. Ah, juuri tämän takia rakastan luonnonkosmetiikkaa: siinä, missä toinen on koostumukseltaan seerumimainen, luonnonkosmetiikkaversio on ikään kuin seeruminen.
Tuomio:
Yes! Superhyvän luonnonkosmetiikkameikkivoiteen onnistuin löytämään – ja itse asiassa jo toisen, vieläpä samalta merkiltä. Jos et ole lirumeikkivoiteiden ystävä, tartu siis ihmeessä siihen Ere Perezin meikkivoidetuubiin, jonka jättämä pinta on silkkaa taikuutta. Jos taas tuntuu, että tekisi mieli vähän keventää ja antaa sen vaivalla ja rakkaudella hoidetun, superkuulaan ihon hohtaa ihan huolella ja varmistaa, ettei iho näytä vahingossakaan järin meikaltulta – tiedät, mitä tehdä!
Perusmeikkipussini alkaa olla yhtä tuotetta vaille täydellisesti päivitetty luonnonkosmetiikkaan – sitä yhtä murheenkryyniä lukuunottamatta. Löytyyköhän kulmakarvoille viimein kriteerit täyttävä luonnonkosmetiikkatuote, vai täytyykö kulmien kanssa vain tyytyä luonnontilaan?
Purkkinurkan meikkipussin luonnonkosmetiikkapäivitys – mistä on kyse?
Inken purkkinurkassa etsiskellään päteviä luonnonkosmetiikkaverrokkeja meikkipussin luottotuotteille – vähintäänkin yhtä hyviä, mieluusti myös parempia.
Jo tehdyt päivitykset:
– hennosti väriä tuovat, ihon sävyä tasoittavat sävyseerumitipat
– voidemainen, puikkomallinen poskipuna just tietyssä korallipinkin sävyssä
– hyvä ripsiväri, jolla saan loihdittua kaipaamani erotellun ja luonnollisen tuloksen
– voidemainen, suht luonnollinen mutta superupea highlighter
– purkkimallinen, pigmenttipitoinen peitevoide
– pakkeloimaton irtopuuteri, joka kiinnittää meikin, muttei tapa kuultoa
– sormin levitettävä voidemainen luomiväri, joka tuo katseeseen pientä syvyyttä
– täydellinen tulipunainen huulipuna mattaisella, muttei kuivattavalla koostumuksella
– pigmenttipitoisempi meikkivoideseerumi
Tulossa olevat testit:
– tuuheuttava, sävytetty kulmakarvageeli
