Purkkinurkan Inke testailee luonnonkosmetiikkaa kosmetiikkasekakäyttäjän lähtökohdista.
Kuulkaas, olen nyt kirjoittanut tätä Purkkinurkkaa puolisentoista vuotta, joka on kieltämättä ollut tällaiselle kaikenlaista kosmetiikkaa fiilistelleelle ihanaa sekä valaisevaa aikaa. Mitä upeita sarjoja! Miten mielenkiintoisia purnukoita! Millaisia innovaatioita! Ja ennen kaikkea: miten nopeasti luonnonkosmetiikka onkaan kirinyt kiinni niin kutsuttua normikosmetiikkaa – ja paahtanut monin paikoin myös kirkkaasti ohitse.
Vielä muutamia vuosia sitten monesta muustakin varmasti tuntui siltä, että luonnonkosmetiikkaa ostettiin lähinnä taviskosmetiikan eko-korvikkeeksi: tarjolla oli hommansa hoitavia tuotteita, mutta kenties niissä oli vähän samaa vibaa kuin vaikkapa vuosituhannen alkupuolen maidottomissa, gluteenittomissa tai vegaanisissa ruokavaihtoehdoissa. Ihan OK, välteltävät ainesosat puuttuvat ja tuotteet kyllä ajoivat sinänsä asiansa, mutta fiilis oli kuitenkin aina enemmän ”jonkin korvike” kuin sellaisenaan varteenotettava valinta tai vaihtoehto. (Tai sitten olen tämän näkemykseni kanssa yksin, mutta hei – niin vain on saatu tämäkin myöhäisherännäinen lopulta käännytettyä!)
Enää eivät kuitenkaan kriittisimmätkään äänet voi puhua mistään korviketuotteista, sillä luonnonkosmetiikasta alkaa löytyä todella monipuolisia vaihtoehtoja jokaiseen makuun ja tarpeeseen. Kenenkään luonnonkosmetiikkaan vaihtoa halajavan ei tarvitse tyytyä esimerkiksi ”perusmeikkivoiteeseen”, vaan valinnan voi tehdä formaateiltaan melko lailla yhtä kattavasta repertuaarista kuin synteettisiä ainesosia sisältävien tuotteidenkin osalta. Luonnonkosmetiikkasarjoiltakin kun on nykyään saatavilla niin perinteistä voidetta, meikkipuuteria, vahamaisempia ja peittävämpiä tuotteita, seerumimeikkivoidetta, cushion compacteja, mineraalimeikkivoiteita kuin sävyttäviä kosteusvoiteitakin. Ja paljon on tapahtunut myös luonnonkosmetiikkasarjojen brändäyksessä: nykyään todella uskottavia ja visuaalisesti viehättäviä vaihtoehtoja löytyy niin ekokauppoihin kuin luksustavaratalojen kosmetiikkaosastoillekin. Veikkaan, että moni saattaa ostaa luonnonkosmetiikkaa tätä nykyä jo ihan vahingossakin…
Oma kylppärinkaappini on jo melko lailla päivittynyt luonnonkosmetiikkaan. Yritän käyttää vanhoja, sekalaisia normipurkkeja toki pois, jotteivät menisi täysin hukkaan nekään, mutta kieltämättä ajatus ihon hoitamisesta esimerkiksi ihonhoidollisesti täysin turhaa silikonia sisältävällä voiteella tuntuu nykytietämykseni vallassa melko järjettömältä. Miksi siis tarttuisin enää sellaiseen purkkiin, jos vieressä on luonnonmukainen vaihtoehto, jonka jokaisen ainesosan tiedän olevan oikeasti ihoa hoitava?
Meikkipussini on tästä valaistumisesta huolimatta vielä melko lailla sekalaista seurakuntaa, ja suurin osa sen sisällöstä taitaa yhä olla kyllä synteettistä kosmetiikkaa. Olen toki vuosien varrella testaillut myös monta pätevää luonnonkosmetiikkameikkituotetta, mutta loppujen lopuksi aika harva minulle testiin päätyneistä purkeista on sattunut olemaan tyyliltään samanlaisia, kuin ne, joita olen synteettisen kosmetiikan puolelta itse valinnut. Olen myös itse ehkä jäänyt elämään vanhojen uskomusteni kanssa, vaikka minun todellakin pitäisi jo tietää paremmin: tarjontaa on, myös minun toiveisiini ja tottumuksiini vastaavaa sellaista!
Tulevien kuukausien aikana Inken purkkinurkassa etsiskelläänkin päteviä luonnonkosmetiikkaverrokkeja meikkipussini luottotuotteille – vähintäänkin yhtä hyviä, ja mieluusti myös parempia.
Arkimeikkipussini kulmakiviksi tunnistin seuraavat tuotteet, joita lähden nyt päivittämään luonnonkosmetiikkaversioihin:
– hennosti väriä tuovat, ihon sävyä tasoittavat sävyseerumitipat
– pakkeloimaton irtopuuteri, joka kiinnittää meikin, muttei tapa kuultoa
– purkkimallinen, pigmenttipitoinen peitevoide
– pigmenttipitoisempi meikkivoideseerumi
– voidemainen, puikkomallinen poskipuna just tietyssä korallipinkin sävyssä
– voidemainen, suht luonnollinen mutta superupea highlighter
– tuuheuttava, sävytetty kulmakarvageeli
– hyvä ripsiväri, jolla saan loihdittua kaipaamani erotellun ja luonnollisen tuloksen (jota joku saattaisi ehkä pliisuksikin kutsua, mutta hei, makuja on monia!)
– sormin levitettävä voidemainen luomiväri, joka ei pomppaa esiin ”meikattuna”, mutta tuo katseeseen pientä syvyyttä
– täydellinen tulipunainen huulipuna mattaisella, muttei kuivattavalla koostumuksella
Kuten listasta ehkä päätellä saattaakin, on arkimeikkini melkoisen no makeup -henkinen – sitä noin kerran viikossa käytettävää huulipunaa lukuunottamatta. Tuotteita voi kyllä olla kasvoilla kymmenen, mutta ainakaan asiaan perehtymätön ei niitä kenties osaisi sieltä tunnistaa. En halua peittää tai muuttaa piirteitäni meikillä, vaan meikkaan sekä ihan silkasta meikkaamisen ilosta että sen pienen freesaamisen aikaansaamasta fiiliksestä, jota rakastan. Ensimmäinen etsimäni verrokkituote onkin täydellinen esimerkki kuvaamaan myös meikkausmieltymyksiäni!
VERTAILUSSA SÄVYSEERUMITIPAT:
Vanha suosikki: Instagramin lellikkimerkki Glossierin Perfecting Skin Tint sävyssä Medium
Luonnonkosmetiikkaversio: Kosås Tinted Face Oil sävyssä 04, Medium
Miksi rakastan alkuperäistä versiota: Glossierin sävytipat ovat eritoten hyvien ihopäivien valinta – ja niitähän on nykyään usein, kiitos hyvien (luonnonkosmetiikka)ihonhoitotuotteiden ja -rutiinien. Pidän luonnonmukaisesta lopputuloksesta: ihon ei tarvitse missään nimessä olla täysin tasainen ja virheetön, vaikka sitä hieman meikillä haluankin sävyttää ja siloitella. Arjessa riittää vähempi, tummemman silmämeikin pariksi kaipaan aavistuksen peittävämpää pintaa.
Pieninä pisaroina annosteltavien, matalapigmenttisten ja sormin helposti levitettävien sävyseerumitippojen avulla ei varsinaisesti peitetä mitään, mutta kasvojen värin niillä saa kyllä tasaiseksi ja hehkuvaksi ilman pienintäkään pelkoa pakkeloidusta lopputuloksesta. Jos jotain piilotettavaa jää, se hoituu kyllä hyvällä peitevoiteella niistä kohdin kun tarve on!
Glossierin tipat levittyvät iholle täydellisesti ja niiden sävy sulautuu ihooni saumoitta. Ihon väri tasoittuu ja siihen tulee kevyttä hehkua, mutta sen pinnalle ei jää sormiin tuntuvaa tai näkyvää meikkivoidekerrosta. Minulla ei ole pisamia, mutta jos olisi, tämä ei niitä piilottaisi.
Joku ehkä miettii, miksi meikata ihoa ollenkaan, jos ei oikeastaan halua sen edes näkyvän. Itse koen tämän purnukan tekevän iholleni vähän saman tempun kuin hyvä luonnonvalo selfielle: olen oma itseni, mutta parhaassa mahdollisessa valossa hehkuvana. Ei huono tavoite, vai mitä?
Seerumin inci-lista paljastaa kuitenkin melkoisen silikonipommiyhdistelmän, joka jätti miettimään, voikohan vastaavaa supersiloista ja kieltämättä upean jäljen jättävää koostumusta edes saada aikaan luonnonmukaisesti.
(Swatcheissa Glossier vasemmalla, Kosås oikealla.)
Miten luonnonkosmetiikkaversio pärjää vertailussa: Tämän tuotteen etsintään ja testailuun liittyi oikeastaan melko paljon epäilyksiä ja pelkotiloja, mutta mitäpäs vielä. Tämä Kosåsin versiohan on vähintään yhtä hyvää, ellei jopa parempaa! Varsin vahva avaus Purkkinurkan meikkipussin päivityssarjalle, vai mitä?
Läträän meikin alle aina huoletta kasvoöljyä tai Weledan Skin Foodia, koska haluan ihon kuultavan ja hieman jopa kiiltävän. Mutta nämä sävyseerumitipatpa ovatkin jo valmiiksi öljypohjaisia! Se myös näkyy lopputuloksessa – nyt on kuulkaas tarjolla silkkaa hehkua pullotettuna.
Annostelun kanssa saa olla mielestäni vielä Glossierin tippojakin kitsaampi, muutama pisara riittää oikeasti koko kasvoille. Värivalinta osui minulla ykkösellä nappiin, ja tämän tuotteen sävyskaalasta on oikeasti iloa monelle: vaihtoehtoja on nimittäin jopa kymmenen. Ja se on muuten tuplasti enemmän kuin Glossierilla se!
Jos jotain pientä kritisoitavaa täytyy tästä etsiä, niin huomaan, että silmien ympärillä olevien juonteiden kohdalla levittämisen kanssa saa olla aavistuksen huolellisempi kuin Glossierin tuotteen kohdalla – etenkin, jos tuotetta on laittanut yhtään liikaa, se kerääntyy levitysvaiheessa hieman juonteisiin ennen kuivumista ja aloilleen asettumista. Pari ylimääräistä sipaisua tai hentoinen pyyhkäisy siveltimellä korjaa tämänkin pulman, ja se on mielestäni pieni hinta se, kun hehku on muutoin täydellinen ja aito, ja koostumuskin luonnonmukainen.
Brändi on mielestäni erittäin hyvännäköinen, ja tämän tuotteen sujautankin mieluusti meikkipussiini myös sen ulkoisten ansioiden vuoksi. Nimi on poikkeuksellisen hauska, jos ruotsia osaa: kaksikielinen mieheni kysyi nauraen, mitä tuo lehmäkastike on (ko = lehmä, sås = kastike). Melkoinen yhteensattuma etenkin meikkibrändille, vai mitä? Brändin nimi tulisi ilmeisesti kuitenkin lausua espanjalaisittain kosas, jolloin se tarkoittaisi vapaasti käännettynä asioita. Vaarallisia nämä skandinaaviset, hassunnäköiset kirjaimet väärissä käsissä, vai mitä…
Kosås ei valitettavasti ole kaikkien tuotteidensa osalta luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävä sarja, mutta tästä sävyseerumista ei löytynyt mitään motkotettavaa. Poskipunien ja huulipunien kohdalla huomauttamista kuitenkin löytyy niissä käytettyjen pigmenttien osalta, joten luonnonkosmetiikkalaatua vaativat – olkaahan tarkkana kaupoilla!
Tuomio: Jatkoon! Ehdottomasti jatkoon. Tämän tuotteen kohdalla en koe luopuvani yhtään mistään vaihtaessani luonnonkosmetiikkaversioon. Tuote on vähintäänkin yhtä pätevä eikä pakkauskaan häviä cooliudessa verrokilleen. Aikaansaatu glow sen sijaan… No, se taitaa olla jopa aavistuksen parempi! Pysyvyys on molemmissa mielestäni yhtä hyvä, naama ei ehkä näytä päivän päätteeksi samalta kuin aamulla liikkeelle lähdettäessä, mutta hei – se on sitä elettyä elämää. Mikään ei estä sujauttamasta pientä pulloa käsilaukkuun, sillä sitä voi mielestäni tarvittaessa lisätä päivän mittaan vaikkapa poskille, joista ainakin itselläni puhelimen näyttö nuolee meikit aina pois, vaikka mitä tekisi. (Handsfree on ystävä – kun vain osaisi pitää niitä luureja aina puhelimessa kiinni..)
Itse suosin luonnonkosmetiikkaa eritoten sillä aikaansaamieni tulosten vuoksi ja vasta toissijaisesti kemikaalien välttelyn vuoksi. Niinpä tuntuukin itse asiassa melko loogiselta päivittää isolle pinnalle levitettävä meikkituote luonnonmukaiseen, kenties jopa ihoa hoitavaan vaihtoehtoon. Ravitsevaa öljyä läträän iholle muutenkin, miksen siis sävyseerumin pohjana? Ja varsin pätevä öljycocktail tästä löytyykin: mukana on muun muassa avokado-, jojoba-, ruusunmarja- ja vadelmansiemenöljyjä. Tätä on helppo fanittaa!
Jatkoa meikkipussin päivitykselle seuraa – millaisenkohan verrokkituotteen mahdankaan ensi kerralla esitellä?
