Postaus sisältää affiliate-linkkejä
Purkkinurkan Inke testailee luonnonkosmetiikkaa kosmetiikkasekakäyttäjän lähtökohdista.
Olen testaillut luonnonkosmetiikkameikkejä avoimin mielin ja viime aikoina jopa suuremmitta ennakkoluuloitta, mutta poikkeuksen tähän testi-innokkuuteeni iovat muodostaneet ripsivärit. Jos en ole onnistunut löytämään sitä oikeaa ripsiväriä synteettisiltäkään sarjoilta vielä parinkymmenen vuoden etsintöjenkään jälkeen, näinköhän löytäisin mieluisaa luonnonkosmetiikankaan tarjonnasta? Ripsiväri kun taitaa olla useimmilla meikkipussiaan luonnonmukaisempaan päivittävillä se viimeinen tuote, joka vaihdetaan – jos sitä ikinä edes vaihdetaan.
Yhtä kaikkia miellyttävää ripsiväriä tuskin tullaan ikinä kehittämään, makuja ja tarpeita kun on niin monia: yksi haluaa ehdottomasti vedenkestävää, toinen vaatii vesiliukoista, joku haluaa pidentävää, toinen tuuheuttavaa, kolmas kaiken mahdollisen ja neljäs vain aavistuksen väriä ripsien kärkiin.
Ripsivärimainokset lupaavat satoja prosentteja ja monikymmenkertaisesti enemmän sitä, tätä ja tuota, mutta silti tuntuu, että kotiin kannetuista ripsiväreistä yhdeksän kymmenestä ovat joko täysin mitäänsanomattomia tai valtaisia pettymyksiä. Joku varisee poskille, joku taas suoristaa taivutukset – tai sitten sotkee, klimppiintyy, kuivahtaa tuubiin, leviää yläluomille, näyttää suttuiselta tai on vaikkapa niin huonolla, liian suurella tai pienellä harjalla varustettu, ettei levittämisestä tule yhtikäs yhtään mitään.
Itse en haluaisi myöskään maksaa ripsiväristä kovin suuria summia, tunnollisena ja silmätulehduskammoisena kun käytän omiani vain suositellut kolme kuukautta. Edellä luettelemiani ripsiväripettymyksiä olen myös kohdannut aivan yhtä lailla kaikissa hintaluokissa – kympin Tokmanni-ripsari on usein parempi kuin luksusmerkin kimmeltävä ja kaikki maailman innovaatiot sisältävä tuubi, josta saa pulittaa jopa nelinkertaisen summan.
Kaikkeen mahdolliseen pettyneenä olenkin päätynyt mahdollisimman pelkistettyjen, mutta pomminvarmojen ripsivärien ystäviksi. En odota niiltä megalomaanista tuuheutta tai va-va-voom -pituutta – jos vain tuubista tulisi tasaisesti ja ohuina kerroksina levittyvää, ripsissä pysyvää ja helposti poistettavaa mustaa väriä, olisin tyytyväinen. (Jostain syystä tämäkään ei ole itsestäänselvyys.)
Jos tällaisen yksinkertaisuuden saavuttaminen oli työn ja tuskan takana, näinköhän mahtaa kelpuuttamilleni väreille löytyä verrokkia saatikka voittajaa vielä (toistakseksi!) paljon suppeammasta luonnonkosmetiikkatarjonnasta?
VERTAILUSSA RIPSIVÄRIT:
Vanha suosikki: Glossierin pidentäviä kuituja sisältävä Lash Slick ja Sensain klassikkoripsari 38 °C
Luonnonkosmetiikkaversio: Ere Perezin bestseller, Natural Almond Mascara
Miksi rakastan alkuperäistä versiota: No, tällä kertaa täytyy sanoa, että en ehkä varsinaisesti rakasta näitä alkuperäisiä verrokkeja, mutta olen oppinut tulemaan niiden kanssa toimeen. Ja kunniakseen mainittakoon myös, että ovat ne ehdottomasti parempia kuin sata muuta testaamaani!
Jaan synteettisten ripsivärien ykkössijan kahden purkin kesken: tavarataloista ja tax freestä tutulle Sensain 38 °C -ripsarille sekä helkkarin hankalasti Suomeen saatavalle Glossierin Lash Slickille.
Molempia ripsivärejä yhdistää valikoiva vedenkestävyys: ne kestävät kosteutta, mutta ovat poistettavissa hieman kädenlämpöistä kuumemmalla vedellä. Yhteistä niille on myös luonnollinen ja siisti lopputulos. Kovin näyttäviä silmämeikkilookeja en lähtisi näillä yrittämään, mutta enpä toisaalta lähde muutenkaan. Minä haluan erotellun, huolitellun lopputuloksen ja annan plussaa siitä, mikäli ripsari ei suorista vaivalla värkkäämiäni ripsientaivutuksia aivan totaalisesti.
Molemmat ripsivärit myös pysyvät silmissä moitteetta: ne eivät varise poskille, valu mustina viiruina silmäkulman kostuessa tai suttannu yläluomelle päivän mittaan. Eroavaisuuksia jos täytyy etsiä, niin mainittakoon, että Glossierin ripsiväri on tasalaatuisempi käytettävä ensimmäisestä käyttökerrasta aina siihen viimeiseen saakka. Sensain ripsiväri on parhaimmillaan viikon-parin jälkeen avaamisesta, mutta kuivahtaa käytössä tuubiin siten, että sen käytön haluaa lopettaa kenties jo hieman ennen tuota kolmen kuukauden hygieniatakarajaa. Tämäkin ripsiväri alkaa myös käyttäytyä levitettäessä kehnommin käyttöajan myötä – lopputulos ei ole enää niin siisti ja eroteltu vähän vanhemmalla värillä tehtynä.
Jos näistä kahdesta täytyy eroavaisuuksia hakea, niin Glossierissa on mukana pidentäviä kuituja, joita en oikeastaan muistanutkaan ennen kuin menin virkistämään muistiani brändin verkkosivuille tätä juttua varten. Ja harjathan noissa käytössä olleissa ripsareissani ovat kovin erilaisia myös! Sensain harja on minipieni ja sen käyttö – yllättävää kyllä – vaatii hieman opettelua. Siihen tottuneena ajatus jättimäisistä mascaraharjoista tuntuu todella oudolta: miten sellaista etusormen paksuista ja superpörheää megaripsariharjaa, joilla monet ripsaribrändit itseään markkinoivat, edes käytetään siististi?! Glossierin harja puolestaan on muovipiikkinen ja auttaa erottelemaan ripsiä, mutta jos tuollaiseen harjaan päätyy yhtään liikaa väriä, tekee sillä myös ennätyshelposti sellaisia ei-toivottuja ripsarikasoja. Yh.
Kaksi hyvinkäyttäytyvää mallioppilasta on siis löytynyt, mutta mitään vau-elämyksiä edes omilla, suht tavanomaisilla kriteereilläni en näillä ainakaan enää saa aikaiseksi.
Miten luonnonkosmetiikkaversio pärjää vertailussa: Jos esittelin suosikkini varsin kädenlämpöisin sanavalinnoin, mitäköhän sitä sitten luonnonkosmetiikkaripsarista sanoisi?
No juu.. Miten olisi vaikka EI HELVETTI, TÄMÄ ON OIKEASTI YLIVOIMAISESTI PARAS RIPSIVÄRI, JOTA OLEN IKINÄ KOKEILLUT? Vilpittömästi. Ja sanoinko jo, että ylivoimaisesti? Sanon sen kahdesti. Kolmannenkin kerran se kyllä ansaitsisi.
Ere Perezin ripsiväri ehkä näytti kaltaiselleni kaikkeen pettyneelle mitä melkoisen varmalta mitäänsanomattomuudelta. Maailman tavallisin ripsiväriharja liki tylsäksi pelkistetyssä valkoisessa tuubissa – odotukset eivät todellakaan olleet korkealla. Ja jos ripsiväreistä ei saada kaiken maailman kemikaaleilla, vaikeilla harjavirityksillä ja ekstrakuiduillakaan toiveet täyttäviä, mitenköhän mahtaa onnistua luonnonmukaisin konstein?
Ilmeisen hyvin, näemmä. Ere Perezin ripsari tekee ainakin minun ripsilleni kaiken sen, mitä en ole enää vuosiin muilta ripsareilta edes odottanut. Sanomattakin lienee selvää, että sen väri pysyy varisematta tai suttaantumatta silmissä pitkänkin päivän. En tarvitse sen poistamiseksi mitään muutoinkin kasvoilleni tekemää kaksoispuhdistusta kummempaa: tämän ripsarin jämiä ei valkoisistakaan kasvopyyhkeistä löydy.
Harjahan tässä ei ole mitenkään poikkeuksellisen erityinen, kuten kuvista näkyy – mutta sepäs onkin tälle värimassalle aivan täydellinen match! Ere Perezin värimassa on jännää: aika tönkköä, muttei kuitenkaan klimppiintyvää tai kuivaa. Väri levittyy harjasta ripsiin sileänä, sulavana ja siistinä kerroksena, joita voi laittaa yhden tai kaksi (ja kenties enemmänkin, mutta kolmatta minä en ole kaipaillut).
(Vasemmalta oikealle: Sensai, Glossier, Ere Perez)
Mikäkö tekee tästä sitten niin erilaisen kuin kahdesta aiemmasta suosikistani? Tämä ripsiväri TODELLA pitää taivutukset! Mikään aiemmin testaamani vedenkestäväkään ripsari, jotka yleensä taivutuksia paremmin pitävät, ei ole pystynyt tämänkaltaisiin suorituksiin. Tästä johtuen ensimmäiset käyttökerrat tämän ripsarin kanssa olivatkin melko suttuisia, mutta se ei ollut mielestäni ripsarin vika – levittäjän liikeradat eivät olleet tottuneet siihen, etteivät taivutetut ripset läpsähtäneetkään suoriksi heti ensikosketuksesta.
Taivutus oikeasti pysyy koko päivän, uskokaa tai älkää. Joskus iltamenoihin suunnatessani olen lisännyt ripsaria entisten päälle ja senkin olen onnistunut tekemään siististi, takuitta ja taivutukset säilyttäen. Kaikkea sitä – useimmiten tätä ei uskalla edes yrittää.
Tätä ihmetuotetta on ilmeisesti myyty jo 13 vuoden ajan, joka taitaa ripsareiden maailmassa olla pieni ikuisuus. Olisinpa löytänyt tämän edes vähän aiemmin, olisin säästynyt monelta pettymykseltä!
Tuomio: No, arvaattekin varmaan. Harmikseni olen hamstrannut jemmaan jopa varatuubit sekä Glossierin että Sensain versioita, ja vaikka toimivia tuotteita ovatkin, täytynee minun nyt kahlata nämä kaksi tuubia loppuun ennen lopullista siirtymistä Ere Pereziin. Miten tylsää!
Ripsivärityyliin sanoisinkin tästä uudesta suosikistani siis kosmetiikkamainoksiin asiaankuuluvalla, pehmeän eteerisellä äänellä: Sata prosenttia testiryhmän naisista suosittelee tuotetta. Jopa 250 % enemmän tuuheutta. Megalomaanisen pitkät, teleskooppiset ripset. Silkkisen sileä, viettelevän huumaava lopputulos. Taivutukset, jotka kaatavat miestä kuin viljaa.
Käsittämätöntä kyllä, Katjan Genuine Beauty Awardseissa vuoden 2018 voittajaripsariksi valikoitui kuitenkin toinen tuubi, mutta minä en taida haluta edes testata sitä, vaikka Katjan suosituksiin kovasti luotankin. Jos jokin on näin täydellisesti juuri minun makuni sekä kaikkien toiveideni mukainen ja luonnonkosmetiikkaa, miksi vaivautua enää vekslaamaan?
Täydet kymmenen pistettä kymmenestä siis tälle – ja olipa IHANAA olla täysin väärässä ennakkoluuloineen!
***
Purkkinurkan meikkipussin luonnonkosmetiikkapäivitys – mistä on kyse?
Tulevien kuukausien aikana Inken purkkinurkassa etsiskellään päteviä luonnonkosmetiikkaverrokkeja meikkipussin luottotuotteille – vähintäänkin yhtä hyviä, mieluusti myös parempia.
Jo tehdyt päivitykset:
– hennosti väriä tuovat, ihon sävyä tasoittavat sävyseerumitipat
– voidemainen, puikkomallinen poskipuna just tietyssä korallipinkin sävyssä
– hyvä ripsiväri, jolla saan loihdittua kaipaamani erotellun ja luonnollisen tuloksen
Tulossa olevat testit:
– pakkeloimaton irtopuuteri, joka kiinnittää meikin, muttei tapa kuultoa
– purkkimallinen, pigmenttipitoinen peitevoide
– pigmenttipitoisempi meikkivoideseerumi
– voidemainen, suht luonnollinen mutta superupea highlighter
– tuuheuttava, sävytetty kulmakarvageeli
– sormin levitettävä voidemainen luomiväri, joka tuo katseeseen pientä syvyyttä
– täydellinen tulipunainen huulipuna mattaisella, muttei kuivattavalla koostumuksella
