Purkkinurkan Inke testailee luonnonkosmetiikkaa kosmetiikkasekakäyttäjän lähtökohdista.
Rakastan kuulasta, kosteaa, kiiltävää ihoa. Miksi helkkarissa sitten käytän puuteria?
Niin, hyvä kysymys. En missään nimessä halua kasvojeni olevan puuteroidut (tiedäthän, puuteroidun näköiset) saatika pakkeloidut. En myöskään halua, että meikkivoiteeni luistaa pois kasvoilta, poskipuna liiraa paikoiltaan tai ripsiväri jättää jälkeensä tahroja öljyisiin yläluomiin osuessaan. Siksipä viimeistelen pohjameikkini puuterilla minäkin.
Ihan mikä tahansa puuteri ei minulle kuitenkaan kelpaa. Itse asiassa tämä Purkkinurkan luonnonkosmetiikkapäivityssarjan osanen on tainnut teettää tähänastisista löydöksistä eniten taustatyötä. Ja minä olen sentään päässyt aloittamaan uusien lemppareiden etsimisen kaikkea mahdollista testanneen Katjan minulle ja mieltymyksilleni personoitujen neuvojen kanssa! Tästä huolimatta kotiin astikin täytyi tällä kertaa kiikuttaa useampia purkkeja, ennen kuin löysin verrokin, jonka kelpuutan vanhaa lemppariani paikkaamaan. (Ja tätä en haluaisi tehdä – en kaipaa kaappeihini enää yhtään meikkituotetta, joka on vähän sinnepäin!)
Minulle täydellinen puuteri on äärimmäisen hienojakoista, silkkisen tuntuista ja jättää jälkeensä ohuttakin ohuemman hunnun. Jos voisin, sumuttaisin puuteria kasvoilleni saadakseni sen levittymään ja laskeutumaan kuivan kasteen tavoin. (Miksei tällaista tuotetta muuten ole?)
Haluan, että kasvoni kuultavat aavistuksen utuisasti myös puuteroinnin jälkeen – kalkkisella mattapinnalla ei ole meikkipussiini saatikka kasvoilleni mitään asiaa. Ihohuokoset saavat blurraantua puuterista aavistuksen, mutta puuteri ei kuitenkaan saa tampata niitä tukkoon. Puuterin täytyy myös tehdä osansa meikin pysyvyyden pidentämiseksi. (Ihmeitä en kuitenkaan odota, työpäivä on työpäivä ja jostain syystä konttori syö kasvoilta kaikki meikit alle kahdeksassa tunnissa.)
Puuteri, joka ei puuteroi – onko tämä muka liikaa vaadittu? Yleensähän on vähän liiankin helppoa löytää meikkejä, jotka eivät hoida hommiaan?
VERTAILUSSA IRTOPUUTERIT:
Vanha suosikki: Glossierin antipuuteri Wowder sävyssä Light-Medium
Luonnonkosmetiikkaversio: Dr. Hauschkan irtopuuteri (ainakin toistaiseksi ainoassa) sävyssä 00 Translucent
Miksi rakastan alkuperäistä tuotetta:
Glossierin irtopuuteri taisi olla ensimmäinen puuteri, joka teki minuun suuremman vaikutuksen. Aikamoista, kun otetaan huomioon, että kyseinen tuote on ollut markkinoilla maksimissaan kaksi vuotta – ja minä olen meikannut jo kaksikymmentä vuotta.
Eipä kovin monessa testaamassani puuterissa ollut suurempaa vikaakaan. Ne eivät vain erottuneet toisistaan oikeastaan millään tapaa! Toki joskus onnistuin valitsemaan myäs vääriä sävyjä, liian karheita koostumuksia tai niin jämäköitä kivipuutereita, etteivät ne meinanneet hevillä irrota pannustaan vippaan, mutta kaikki niistä kyllä puuteroivat. Ja kunnolla muuten puuteroivatkin, useimmiten hieman liikaa minun makuuni.
Opin matkan varrella mieltymyksistäni, ja huomasin, että tyytyväisin olen siveltimellä levitettyyn irtopuuteriin. Ei vippoja, ei taputtelua – ohuenohut pölläytys isohkolla sudilla valmiin pohjameikin päälle riittää mainiosti. Lisäksi levittäminen ja annostelu pitää osata lopettaa ajoissa: on tärkeää tietää, milloin sivellintä kannattaa kopauttaa rasian reunaan ennen levittämistä ja tunnistaa, koska puuteria ei kannata enää kasvoille lisäillä.
Glossier osasi paitsi sanoittaa sen, mitä haluan, myös toteuttaa sen. (Okei, näin on käynyt usein: Glossier joko osaa huolettomien meikkitrendien purkittamisen tai sitten luo niitä. Ehkä molempia!) Wowder-irtopuuteri lupaa himmentää pintaa, muttei sammuttaa kuultoa – ja siinä se kyllä onnistuu erinomaisesti. Vaikka kyseessä onkin ihan kuiva, pölymäinen jauhe, jokin koostumuksessa saa puuterin tuntumaan hieman kostealta. Tämä kuvaa myös lopputulosta, jonka sillä mielestäni onnistun aikaansaamaan.
Plussaa myös rasiasta: vaikka vaaleanpunainen sarjislook ei ehkä olisi oma ykkösvalintani, arvostan purnukan käytettävyyttä. Irtopuuteria otetaan sutiin pienireikäisen verkko-annostelijan kautta, ja rasian kansi on suunniteltu tukkimaan tuo aukko rasian ollessa suljettuna. Tadaa – enää ei irtopuuteri pöllyä boksistaan ympäriinsä, saatikka vallan hölvähdä sieltä sutiin. Tämä purkkimalli täytyisi mielestäni tehdä pakolliseksi kaikille jauhemaisille meikkituotteille!
Mutta koska haluaisin erityisesti iholle suurempina pintoina levitettävien meikkien olevan luonnonkosmetiikkaa (duh, koska niin ovat oikeastaan kaikki ihonhoitotuotteenikin!), täytyi tällekin suosikille etsiä pätevä luonnonkosmetiikan verrokki. Wowderin ainesosaluettelosta löytyy timanttipölyä – okei, wow – mutta myös mm. silikoni nimeltään polymethylsilsesquioxane. Lähtökohtaisesti: jos jonkun ainesosan kuvaamiseen tarvitaan noin monta kirjainta, sitä ei varmaan kannata syödä eikä levittää kasvoilleen.
Miten luonnonkosmetiikkaversio pärjää vertailussa:
Kuten jo mainitsinkin, tämän puuterin löytyminen teetti hieman tavallista enemmän duunia, mutta väittäisin löytäneeni lempparilleni mitä melkoisen hyvän duplikaatin! Dr. Hauschkan Irtopuuteri taitaa olla verrattain uusi tulokas sarjaan, mutta uskoisin tämän olevan monia miellyttävä.
Sen koostumuksesta kun on vaikeaa kuvitella kenenkään motkottavan: tämä puuteri on nimittäin kuin jauhemaista silkkiä. Itse asiassa se on jauhemaista silkkiä – sitä nimittäin puuterin koostumuksesta löytyy! Dr. Hauschka kuvailee puuteria sivuillaan keveäksi taituriksi, joka tekee ihon sametinpehmeäksi kuivattamatta sitä. Enpä tätä oikeastaan sen paremmin osaisi sanoa, en ainakaan hyräilemättä Jukka Pojan Silkkii-kappaletta. (En erityisemmin pidä kappaleesta, joten sovitaanko, että tähän ei tarvitse ryhtyä?)
Varoituksen sanan ja pienet moitteet annan tuotteen todella vahvasta ja aavistuksen basaarimaisesta tuoksusta. Se ei ole paha – mutta voimakas se on, ja vahvasti (luonnonkosmetiikka-) parfyyminen. Jos olet tuoksuherkkä, pyri nuuhkuttelemaan puuteria ennen ostopäätöstä! En kuitenkaan koe, että puuterin tuoksu jäisi kasvoille tai nenään leijailemaan, joten en anna sen häiritä minua enempiä – tuote kun tekee kerrassaan hyvännäköistä ja -tuntuista jälkeä. Tätä puuteria uskaltaisin suositella pienestä pintakuivuudestakin kärsivälle!
Raaka-ainelistan mukaan tuote kuitenkin on erikseen hajustettu (joskin luonnonmukaisesti), joten jos tätä tekstiä päätyy lukemaan joku Dr. Hauschka-suhteita omaava, välittäisin vienon toiveen poistaa ylimääräinen hajuste puuterista tai ainakin vähentää sen määrää – en osaa oikein nähdä sen tuottavan lisäarvoakaan. Rasia tässä on perinteisempää ”sirotinmallia” – puolestani sen saisi päivittää tuohon verkkoversioon, mutta kyllähän tämän kanssa elää, kun pitää rasian mukana tullutta puuterivippaa tulppana kannen ja sirottimen välissä.
Tuomio:
Käyttöön jää, kunhan saan tuon Wowderin kulutettua ensin loppuun. Käytän puuteria niin vähän, että tässä saattaa mennä aikaa – rasia ei ihan hetkessä mulla tyhjäksi humahda, edellinenkin kesti varmaan liki vuoden!
Dr. Hauschkan puuterista on saatavilla vain yksi sävy, mutta en osaa sanoa, miten puuterin vaalea, sävytön sävy oikeasti toimii tummemmilla ihoilla. Itselläni puuteri ei kuitenkaan muuta vaivalla valitun meikkipohjan sävyä – toivottavasti se ei jätä vaaleampaa (saatika tummempaa, keltaista, oranssia tms.) huntua muillekaan! Purnukka maksaa Ruohonjuuressa piirun verran alle 40 euroa, joka on mielestäni ihan kohtuullinen hinta isosta purkista, josta uskon useimmille olevan iloa pitkään.
Okei – on mulla näiden hyvien irtopuutereiden lisäksi vielä työpöydän laatikossa väritön halpismerkin kivipuuterikin: joskus nenän kiiltoa haluaa tainnuttaa kesken työpäivänkin enkä jaksa silloin värkätä sutisysteemien kanssa. Useimmiten nämä puuterit kohtaavat kohtalokkaan loppunsa kolahtaessaan kylppärin kaakeliin, joten muutaman kalliimman version tyrineenä olen opetellut hankkimaan nämä hätävarat halpiksina. Ehkä on tullut aika päivittää työpöydän laatikostonkin puuteri hyvään irtopuuteriin – kyllä se ero on kuulkaa melkoinen!
Jos olet sitä mieltä, että puutereissa ei ole eroja etkä ole vielä löytänyt yhtä ylitse muiden, tässäpä yksilö, joka voi hyvinkin muuttaa mielesi! Kiitokset vielä lukijalle (hei Sofia!), joka innostui vinkkaamaan Dr. Hauschkan silkkipuuterista aiemman Purkkinurkka-päivityspostauksen kommenttikenttään. Päädyin sitten kokeilemaan ”sivuosumaa”, mutta sinun vinkkisi minut uuden lempparini ääreen johdatti! (Ja täytyy varmaan kokeilla se silkkipuuteripullokin.. Kuulostaa täydelliseltä kesätuotteelta!)
Luksusluokan luonnonkosmetiikkavaihtoehto löytyi puuterillekin – minkähän purkin päivitämme seuraavassa jaksossa?
Purkkinurkan meikkipussin luonnonkosmetiikkapäivitys – mistä on kyse?
Tulevien kuukausien aikana Inken purkkinurkassa etsiskellään päteviä luonnonkosmetiikkaverrokkeja meikkipussin luottotuotteille – vähintäänkin yhtä hyviä, mieluusti myös parempia.
Jo tehdyt päivitykset:
– hennosti väriä tuovat, ihon sävyä tasoittavat sävyseerumitipat
– voidemainen, puikkomallinen poskipuna just tietyssä korallipinkin sävyssä
– hyvä ripsiväri, jolla saan loihdittua kaipaamani erotellun ja luonnollisen tuloksen
– voidemainen, suht luonnollinen mutta superupea highlighter
– purkkimallinen, pigmenttipitoinen peitevoide
– pakkeloimaton irtopuuteri, joka kiinnittää meikin, muttei tapa kuultoa
Tulossa olevat testit:
– pigmenttipitoisempi meikkivoideseerumi
– tuuheuttava, sävytetty kulmakarvageeli
– sormin levitettävä voidemainen luomiväri, joka tuo katseeseen pientä syvyyttä
– täydellinen tulipunainen huulipuna mattaisella, muttei kuivattavalla koostumuksella
