Matkani kohti ensi kesän bikinikautta on edennyt jo kolmanteen osaansa ja olen siirtynyt tilanteessa johtoon: tuhero 1 – Katja 2. Takana on siis kolmas karvamurhaajien päällikön, Leenan, julma käsittely, jossa karvojen on turha anella armoa.
Viime kerralla iho oli laseroinnin jäljiltä täynnä punaisia pilkkuja, joiden rauhoittumisessa kesti ainakin pari viikkoa. Sen jälkeen olivat vuorossa taas ärsyttävät mustat pisteet – siis kuolleet karvat, jotka jäävät jumittamaan koloihinsa eivätkä meinaa tulla ulos sitten millään konstilla. Vähitellen mustatkin pisteet alkoivat kuitenkin hävitä tiehensä ihon uusiutuessa, jota seurasi täydellisen sileä (ja karvaton) iho.
Kolmas käsittelyni olisi pitänyt olla jo reilu kolme viikkoa sitten, mutta jouduin siirtämään sitä eteenpäin, sillä karvoja ei vaan kuulunut takaisin! Kun niitä lopulta alkoi kasvaa, edellisten hoitojen tuloksen näki todella dramaattisesti: arviolta 60 % karvoista oli kadonnut, jollei jopa enemmänkin. Tyhjät ja karvattomat alueet ovat kasvattaneet pinta-alaansa ja karvat kasvavat todella harvassa. Jes! Olen aivan haltioissani! Karvaton ja ennen kaikkea huoleton elämä on sittenkin mahdollista!
Kolmas käsittely tehtin tänä aamuna ja vaikka kivuttomaksi homma ei ollutkaan muuttunut, turvotus laski saman tien ja mikä siisteintä: punaisten pisteiden määrä on melko minimaalinen ja mustien sitäkin pienempi. Sehän tarkoittaa sitä, että punoituksen kadottua iho tulee olemaan todella sileä ja tasainen.
Neljäs käsittely tehdään tammikuun puolessa välissä – mikäli karvat ovat kasvaneet siihen mennessä. Todella mielenkiintoista nähdä taas, kuinka suurelta osalta jäljelle jääneistä karvoista saatiin lopullisesti nirri nurin – ja kuinka monta käsittelyä enää vaaditaan. Mutta kyllä voin jo nyt sanoa, että ensi kesänä meikätytttö nähdään viilettämässä harva se päivä spontaaneille uintireissuille – vaikka nakuna!
Karvojen laserointi on ollut investointi, josta olen aivan käsittämättömän tyytyväinen ja kiitollinen itselleni. Se on parantanut elämänlaatua niin paljon, että vain täydellinen kohtalotoveri kykenee sen ymmärtämään. Siis aivan järjettömästi. En voi kuin suositella.
Omat hoitoni tehdään siis alexandriittilaserilla Laser Tilkassa ja hoitajani on huipputyyppi Leena Laukkanen. Voit lukea karvaprojektin ensimmäisen osan täältä ja toisen osan täältä. Raportoin projektin etenemisestä, kunnes ei ole enää raportoitavaa.
Löytyykö teidän joukosta kohtalotovereita, jotka ovat ryhtyneet laserkäsittelyyn?
Kuvat Cindy Riera