17

Project mikroshortsit kesäksi 2016

Katja Kokko | 22.6.2015

DSC_0056

Rakkaat karvaiset kanssasisareni, julistan blogissa täten alkaneeksi taistelun villipöpelikköä aka bikinialueen karvatuheroa vastaan.

Tällä hetkellä tilanne on tuhero 1, Katja 0. Mutta odottakaas vain, olen juuri aloittanut karvojen kukistamishoidot alexandriittilaserilla yksityisessä sairaalassa, Laser Tilkassa tavoitteena siisti ja sileä bikiniraja ensi kesäksi. Nimitettäköön projektia nimellä Mikroshortsit kesäksi 2016, sillä moiset pöksyt ovat tämän neidon kohdalla saaneet jäädä kaukaiseksi haaveeksi*.

Huomautan näin heti projektin alkuvaiheessa, että hoidoilla ei ole mitään tekemistä blogini kanssa ja maksan niistä täyden hinnan. Olin jopa päättänyt, että tämähän on asia, jota en ala julkisesti käsittelemään, kunnes tulin järkiini (tai menetin sen). Tiedän nimittäin siellä ruudun takana olevan satoja, jollei tuhansia naisia, joille karvareuhka tuottaa täysin kohtuutonta päänvaivaa, joten mikäli voin tarjota kokemuksellani yhdellekään teistä hyödyllistä informaatiota tai apua, koen sen näin kauneusbloggaajana jopa velvollisuudekseni. Ja samalla toimikoot tämä dokumentointi virallisina hautajaisina asialle, johon olen joutunut käyttämään teini-ikäisestä lähtien kohtuuttoman paljon energiaa ja eritoten rahaa.

Valaistaanpa hieman taustoja asian tiimoilta.

DSC_0039

Olen koko elämäni ajan saanut osakseni säännöllistä ihastelua paksusta ja tuuheasta hiuskuontalostani sekä tummista kulmakarvoistani, joista voi muotoilla mielikuvituksen puitteissa minkälaiset tahansa. Ja olenkin maailman onnellisin hyvin epäsuomalaisesta hiuslaadustani sekä kulmakarvoistani, enkä kuuna päivänä vaihtaisi niitä mihinkään. Mutta kolikolla on kääntöpuolensa, tai lieveilmiönsä, sillä runsaus ei suinkaan rajoitu onnekkaasti vain hiuksiini, vaan koskee kaikkia karvoja.

Ja kun ihoni on todella vaalea ja karva paksua sekä mustaa, niin veikkaanpa, että suurin osa naisista ymmärtää tässä kohtaa mistä oikein on kyse: jatkuvasta karvanpoistokierteestä ja sen mukanaan tuomista miellyttävistä sivuoireista, kuten karvatupentulehduksesta, sisäänkasvaneista karvoista, punapilkullisesta ihosta ja siitä raivostuttavasta välivaiheesta karvanpoistojen välissä, joka täytyy olla tarpeeksi tiheä ja säännöllinen pitääkseen tilanne aisoissa. Lisäksi se tarkoittaa esimerkiksi joka ikistä lomareissua edeltävää karvanpoiston ajoituksen täsmällistä ennakoimista, jotta pitkänkin reissun selviää ilman poistotoimenpiteitä ja rehotuksia. Ja eipä nyt tässä kohtaa edes mainita mitään seurustelukumppaneista, you know it.

Vuosia sitten löysin onneksi sokeroijan, parhaan sellaisen, mitä maailmankaikkeus päällään kantaa. Hän on pitkäaikainen ystäväni, karvojeni vihollinen numero yksi, Eerikinkadulla Ihonhoitobaaria pitävä Henna Heikkinen. Täsmällisempää sokeroijaa ei taatusti löydy koko universumista. Ja koska kyse on todella intiimistä ja myös naisellista itsetuntoa nakertavasta asiasta, on tämä nainen ollut myös virallinen voimadaamini, mitä tulee karvoihin. Mutta kuinka onnellinen olinkaan, kun sain vihdoin ja viimein lähettää Hennalle tekstiviestin, etten vastaisuudessa tarvitse hänen sokerointipalvelujaan enää ikinä. Veikkaanpa, että nainen tuuletti viestiä lukiessaan tuumien, että jo oli aikakin. Olen nähnyt Hennaa vuosien ajan reilun kolmen viikon välein. Nainen on ollut enemmän kartalla sekä henkilökohtaisesta että työelämästäni, kuin osa ystävistäni. Ja taatusti paremmin perillä karvoistani, kuin yksikään seurustelukumppaneistani.

DSC_0071

En ole tullut koskaan laskeneeksi, kuinka paljon rahaa olen sokerointeihin käyttänyt. 65 euroa vajaan neljän viikon välein, vuosien ajan. Tällä summalla olisin laseroinut koko kroppani päästä varpaisiin useaan otteeseen. Ilmaistahan laserointi ei siis suinkaan ole. Toimenpiteen hinta riippuu käsiteltävän alueen laajuudesta. Itse pääsin kategoriaan medium, joka kustantaa 295 euroa per kerta. Käsittelyjä tarvitaan neljästä kahdeksaan ja hoitoväli on noin 8-12 viikkoa. Eli ensi kesänä projekti on toivon mukaan ohi.

Olen jo vuosia sitten aloittanut perusteellisen selvitystyön karvanpoistoista lasereilla sekä toimenpiteitä tekevistä sairaaloista ja lääkäriasemista. Parhaat laserit ovat diodi- ja alexandriittilaser, joista jälkimmäinen on vieläkin tehokkaampi sekä hitusen kivuliaampi. Lainattakoon tässä kohtaa laserhoitajaani Leena Laukkasta: kivuttomana mainostetut laserit ovat yhtä kuin tehottomat. Kipua nimittäin tulee väkisinkin, kun karvan juuri kohtaa tuomiopäivänsä. Hoitoja tekevistä paikoista päädyin Laser Tilkkaan, sillä kuulin sairaalasta ja sen palvelusta eniten kehuja ja koehoidon jälkeen varsinaisessa toimenpiteessä käytyäni, yhdyn näihin positiivisiin kokemuksiin täysin.

Leena on uusi Hennani, mutta se lopullinen viikatemies, loistava ja ammattitaitoinen tyyppi, joka muuten kirjoittaa myös omaa blogia laserhoitajan työstä. Huomautuksena kuitenkin, että laserhoitajan tontilla huidellaan hieman eri sfääreissä, kuin luonnonkosmetiikkablogissa, sillä laserillahan tehdään myös lukuisia muita hoitoja karvanpoistojen lisäksi, joista suurimpaan osaan en itse ota kantaa enkä koe henkilökohtaista kiinnostusta ainakaan käytännön tasolla. (Bongasin kylläkin hoitohuoneesta muutamia luonnonkosmetiikatuotteita, mm. Laveraa sekä puhdasta aloe vera-geeliä!)

Sentään jossain karvani kuitenkin kuuluvat parhaaseen valioluokkaan: mustina ja paksuina laser nimittäin tehoaa niihin parhaiten. Hahaa! Tämä on tietenkin ikävä uutinen vaalealle karvareuhkalle, kuten myös ruskettuneelle iholle. Tehotakseen täydellisesti laser tarvitsee siis niin sanotusti kontrastia eli mustaa karvaa ja vaaleaa ihoa.

DSC_0061

Ja kuten sanottua, toimenpide sattuu. Viileää ilmaa syöksevä puhallin kyllä helpottaa asiaa, mutta toimenpide sattuu vähintään yhtä paljon kuin tatuoinnin laittaminen. Tunne on jotain polttamisen ja sähköiskun välillä ja ilmassa leijailee kirjaimellisesti palaneen käry. Lohdutuksena kerrottakoon, että käsittely on nopeasti ohi, itselläni kesti puolisen tuntia ja sen kyllä pinnistelen kivusta vaikka päälläni seisten. Koneesta kuuluu lisäksi hassu ääni, se napsahtaa aivan kuin sähköisku kohdatessaan karvan. Mitä isompi napsaus, sen parempi merkki: karva on kukistettu.

Toimenpiteen jälkeen iho punoitti, oli arka ja hieman turvoksissa. Turvotus laski parissa tunnissa ja punoitus parissa päivässä. Mutta sitten alkoikin kurjin osuus: karvat on nimittäin pitänyt sheivata juuri ennen hoitoon menoa ja kun ne kärväytetty juuriaan myöten, ne jäävät jumiin koloihinsa. Iho on siis täynnä sekä punaisia että mustia pisteitä. Tapettu karva on niin heikkoa ettei se pääse ryömimään kolostaan ulos kovinkaan helposti. Parin päivän päästä karvaa voi vetää pinseteillä pois, mutta käytännössä se on mahdotonta, sillä ainakin omat mustat pisteeni ovat niin olemattomat, ettei niistä saa pinseteillä mitään otetta. Kuivaharjaus onkin ollut ahkerassa käytössä aamuin illoin, joka nopeuttaa karvojen putoamista itsestään hieman ja onpa tullut sekoitettua Acorellen after sun-voiteeseen hieman hedelmähappojakin (after sun on loistava hoidon jälkeen, sillä se rauhoittaa ja kosteuttaa tehokkaasti). Eli sileää ihoa saa todellakin odotella ja tässä kohtaa epätoivo meinaa iskeä, sillä sokeroinnillahan ei ihoon jää juuri mitään jälkiä.

Tämä on kuitenkin väliaikainen tila, joka pitää nyt vain jaksaa. Karvat kyllä putoavat. Mutta voin kertoa, että meikätyttöä ei tänä kesänä nähdä uikkareissa julkisilla uimarannoilla ainakaan keskellä kirkasta päivää. Onneksi ystäväni Kirsikka houkutteli sen sijaan aamu-uinnille. Yöuinnit kiinnostelevat myös jahka päästään hellelukemiin.

DSC_0036

Seuraavan käsittelyn voi tehdä aina, kun karvat ovat kasvaneet takaisin. Itselleni on varattu seuraava aika elokuun puoleen väliin. Jos karvoja ei siihen mennessä kuulu, aikaa pitää siirtää. Laser tappaa siis kerralla karvoja ainoastaan 15-20 % kokonaismäärästä,  sillä se tehoaa vain kasvuvaiheen alussa olevaan, ei ns. nukkuvaan karvaan. Tästäpä riippuu myös tarvittavien käsittelyjen määrä. Jännityksellä odotan, montako kertaa tämä tuhero vaatii.

Ensimmäisen käsittelyn aikana päälimmäinen ajatukseni oli: miksi ihmeessä en ole tehnyt tätä aiemmin? Toimenpide maksaa kyllä, mutta sama raha on tullut vedettyä kankkulan kaivosta alas monta kertaa – tai ainakin kipattua Ihonhoitobaarin sokeriroskikseen. Toimenpiteessä ei ole mitään hävettävää tai ihmeellistä, kun laseria käsittelee todellinen ammattilainen. Kenties suurin epäilyni on kohdistunut siihen, ettei hoito tehoakaan ja rahat menevät hukkaan. Perusteellisen taustatyöni jälkeen olen kuitenkin täysin vakuuttunut, että laitan rahaa pankkiin ja saan kauniin ja sileän ihon, because I’m worth it.

Humpuukiksi leimaisin puolestaan kosmetologien tekemät valoimpulssihoidot ja kaikenlaiset kotivimpaimet. En kuuna päivänä laittaisi rahojani moiseen huttuun, mikäli tavoitteena on päästä karvoista eroon lopullisesti.

DSC_0068

Lopuksi sanoisin vielä, että varmasti monelle bikinirajan sokerointi on hyvä ratkaisu enkä itse ole missään nimessä brassivahauksien kannattaja, ne on todellakin last season Hollywoodia myöten. Itseltäni käsitellään stringien ulkopuolelle jäävä alue. Laser sopii mielestäni parhaiten niille, joille karvat tuottavat suurinta päänvaivaa: vaalealle iholle ja tummalle, runsaalle karvalle ja onneksi se tehoaakin näille parhaiten. Kaikkia karvat eivät tietenkään häiritse, mutta jokaisella naisella on omat kehoissuensa, minulla tämä on se yksi ja ainoa (ja esimerkiksi säärikarvojen sheivaus on mielestäni aivan lastenleikkiä). Vuosien myötä oma itsetunto on kuitenkin vahvistunut niin paljon, että vähät välitän siitä, että asia vituttaa ja toisinaan unohdan sen kokonaan. Olen myöskin jo ajat sitten päättänyt, että elämäni mies saa luvan rakastaa myös karvojani tai vähintään seurata mikroshortsiprojektiani yhtä antaumuksella kuin minä. Joten teille kanssasisarille, joiden itsetuntoa asia rassaa: fak it, hyväksykää itsenne, rakastakaa karvojanne ja menkää vasta sitten laseriin!

Raportoin projektin etenemisestä vuoden aikana, toivokaamme seuraavan erän päättyvän vähintään tasapeliin ja mustien pisteiden nopeaa katoamista.

*Mikroshortsit saavat tosin jäädä hyllyyn jatkossakin tropiikin lomia lukuunottamatta, mutta rakastan suorastaan mehustella pelkällä ajatuksella minilahkeissa koikkelehtimisesta.

Karvaissues, anyone? Entä kokemuksia laserista?

DSC_0054

Kuvat Katja Kokko

/ /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Mervi sanoo:

    Kiitos postauksesta! Erittäin mielenkiintoista kuulla projektista, koska olen asiaa ajatellut itsekin

    Ja naisille löytyy tosi kivoja bikinishortseja, ettei tarvitse jättää biitsiä kesällä kokonaan väliin! 🙂

  2. Päivi sanoo:

    No, on kyllä karvaissues täällä todellakin! Jos muistat minut Jolien tiimoilta, niin olen vaaleaihoinen ja tummakarvainen, varsin karvainen suomalaisessa mittakaavassa. Sellaista tilannetta kuin sileä iho, ei ole mulla vielä nähtykään: sheivaaminen auttaa juuri ja juuri yön yli ja karvan kohdalle jää aina se tumma kohta näkyviin. Sääret ym. sheivattu iho on aina sellainen kirjava 🙁 Ja se sokerointikaan ei sopinut mulle hyvin, kun karvat kasvoivat pahasti sisään 🙁 En ole oppinut vielä karvojani rakastamaan, mutta alistun tilanteeseen ja höyläilen, kun jaksan. Siksipä mun sääret, muista paikoista puhumattakaan, näkee päivänvaloa varsin harvoin 🙂

    Onneksi, oi onneksi, kohdalleni sattui mies, jolla on varmasti helpompaa mun karvojen kanssa, kuin mulla itsellä. Mutta olen kuullut tarinoita uimahallin miesten pukuhuoneesta, että sielläkin on kaikki pois -malli aika yleinen ja omat ”paineet” siihen suuntaan on kolmijalkaisillakin… Itse olen brassimeiningistä sitä mieltä, että karvat on herkkien paikkojen peittona jostain syystä (suojaamassa ym.), ja itse vain siistin ihan siitäkin syystä, etten halua esitellä anatomiaani esim. uimahallissa turhan tarkasti! 🙂

    Laserointia olen vähän miettinyt, koska mulle se varmasti myös sopisi, mutta toistaiseksi laser on heilahtanut vain taittovirheen korjauksessa ja sekin oli aika paljon rahaa se 🙂

    • Jep, juuri näin. Karvat ovat suojaamassa meitä, mutta omalla kohdallani tarpeettoman laajalla alueella 😀 Toivottavasti kokemukseni auttaa sua. Itse en kyllä tiedä miten olisin kestänyt, jollei sokerointikaan olisi sopinut mulla. Olisi ollut hyväksyttävää 🙂

  3. iita sanoo:

    Hei mahtavaa! Päätin juuri eilen, että nyt aika on kypsä laseroinnille. Ongelmani lienee lähellä omaasi, mutta päätöstä sanelee ennen kaikkea mukavuudenhalu ja huolettomuus. Vaikka kauneudenhoito onkin saanut paljon lisäminuutteja vuorokaudestani, en jaksa karvoihin liittyviä rasitteita. Enkä halua niin pienten asioiden kuin karvojen jatkossa haitata enää spontaaniuttani, kun pyydetään rannalle tai kuumille treffeille minuutin varoitusajalla. 😉

  4. Lilia sanoo:

    Mielenkiinnolla seuraan, miten sun projekti edistyy. Voisin harkita laserhoitoja, jos kuulen, että se toimii bikinialueelle.
    Mulla sama karvaongelma, olen puoliksi arabi ja mustaa paksua karvaa riittäisi vaikka jakaa muillekin.
    Mä kävin yli 10v sitten kosmetologin valoimpulssihoidossa sääriin ja sain 7-8 käynnin jälkeen 95% karvoista pysyvästi pois. En sitten enää raaskinut yhteen/kahteen viimeiseen hoitoon mennä, kun olin jo niin iloinen, että sääret olivat niin sileät ja ovat edelleen muutamia hentoisia hajakarvoja lukuunottamatta.
    Samainen valoimpulssihoito ei kyllä sitten toiminut bikinialueelle ollenkaan, mutta sokerointi on helppo ja halpa (itsetehtynä!). 65e kerran kolmessa viikossa itkettäisi maksaa. Sokerikilo ei maksa juuri mitään ja siitä voi keittää sokerimassaa paljon. Ja kun tekee sokeroinnit itse, ei tarvitse kasvatella kolmeakaan viikkoa karvoja.

    • Tulevia tuloksia odotan innoissani! Itselläni karvaa kasvaa runsaasti, mutta ei hiuksia, mutten välitä, sheivailen suikussa sääret.
      Kasvojen (leuka, ylähuuli) karvankasvu häiritsee, siitä olisin valmis maksamaan, mikäli tehokas keino niiden lopulliseen tuhoamiseen löytyisi. Vahaus ja sokerointi omalla kasvojen iholla ei ole tarpeeksi hellävarainen. Operaatio pitää suorittaa hyvissä ajoin ennen tärkeää menoa, kasvot punoittaa ja ärtyvät siihen malliin. Sheivaus ei tee / poista karvoja niin, että iho tuntuisi karvattomalta, sänki tuntuu ja näkyy ikävästi. Huokausten huokaus, olisikohan laser oikeasti tehokas ja toimiva?

    • Itse tehtynä sokerointi tulisi toki edulliseksi, mutta en kuuna päivänä pystyisi tekemään sitä itse. Mutta hyvä, että homma toimii kohdallasi, helpottaa elämää huomattavasti 🙂

  5. sonsaa sanoo:

    Issues – niitä löytyy todellakin, vaikka hieman erilaisia. Oma ongelmani ovat nuo reidenpuolelle leviävät bikinirajan karvat, jotka sokeroinninkin jälkeen helposti tulehtuvat parin-kolmen päivän kuluttua (rasvauksesta ja kuorinnasta huolimatta) ja lisäksi karvat kasvavat takaisin näkyville muutamassa päivässä. Karvankasvuni on niin nopeaa, että höylällä tulos ei kestä edes puolta päivää. Laserointi onkin ollut mielessä usein, tosin toistaiseksi haaveen ja alustavan selvittelyn asteella. Kiitos siis, että jaat omia kokemuksiasi! Mielenkiinnolla jään odottamaan jatkoa 🙂

  6. tuike sanoo:

    Seuraan aihetta kiinnostuneena! 🙂 Olen epiloinut sääriäni säännöllisesti ainakin 10-15 vuotta (suunnilleen siitä asti, kun ensimmäiset epilaattorit tulivat kauppoihin). Sanotaan, että kun karvan tarpeeksi monta kertaa vetää juurineen, se ei kasva enää takaisin. Väärin, kyllä se kasvaa! Joskus olen myös bikinirajaan kokeillut epilointia, mutta yleensä poistan sieltä ”liiat” Veetin kylmävahalapuilla. Laserointi kyllä kiinnostaisi.

  7. Riksu toteaa sanoo:

    Mukava Leena, kiva paikka ja Tehokas (oikeasti) laser. Pääset varmasti k arvoista! Täällä kirjoittaa käsittelyn läpikäynyt karvaton. Joku pohti näitä naisten ”partakarvoja”, nekin on viety. Jee! Ihanaa kesää shortsit jalassa.

  8. Linda sanoo:

    Olipas hyvä juttu, että et jättänyt asiasta kirjoittamatta. Heti kun alkukappaleesta selvisi, mistä aiheesta on kyse, voin liioittelematta sanoa, että olin nenä kiinni ruudussa :). Olen itse teinistä lähtien tuskaillut ihokarvojeni kanssa. Onhan se mukavaa, että hiukset ovat tuuheat ja kulmakarvoja on omasta takaa, mutta olisiko mitenkään ollut mahdollista jättää tämä karvoitus pienemmälle muualla kehossa :). Säärten ja bikinirajan osalta tuntuu olevan kaksi vaihtoehtoa, joko ne ovat karvaiset tai sitten täynnä ’meetvursti’ pilkkuja karvanpoiston jälkeen. Ja se jatkuva karvatupentulehdus, eihän se nätin näköistä ole. Olen käynyt lukemattomia kertoja valoimpulssihoidossa ja vaikka hoito rauhoittaa mukavasti ihoani, ei se pysyvästi ole mitään karvoja poistanut. Olen aiemmin pitänyt laserhoitoja liian kalliina, mutta olenhan jo tässä vaiheessa maksanut älyttömiä summia vahauksesta ja muista karvanpoistohoidoista. Eli nyt tulevana syksynä edessä ovat myös käynnit Laser Tilkkaan :).

    • Mahtavaa!! Itselläni ovat karvat pysyneet visusti poissa ekan kerran jälkeen! Saapa nähdä täytyykö siirtää seuraavaa aikaa, joka on siis elokuun lopulla, vielä eteenpäin. Iho on myös nyt rauhoittunut eikä pilkuista enää tietoakaan. Tosin mustia pisteitä on hieman, kun edelleen kuolleet karvat jumittavat kuopissaan joissain kohdissa. Luotan kuitenkin siihen, että ajan myötä ne sieltä tupsahtavat pois, kun jaksan kuivaharjata ja kosteuttaa ihoa. Mutta olen jo nyt aivan supertyytyväinen, vaikka ekat päivät iho olikin aivan järkyttävää meetwurstia!

  9. TiinaS. sanoo:

    Löysin sun blogiin luonnollisen dödön etsimisen kautta, mutta tää kirjoitus herätti kiinnostukseni huippuunsa! Kiitos, että jaoit tämän; seuraan varmasti prosessin mukana! Toivottavasti saat avun laseroinnista ja pääset käyttämään lyhyitä shortseja ensi kesänä! Tykkään myös tavastasi kirjoittaa, kiitos blogistasi. Ja sanomattakin varmaan selvää, että olen karvaongelmainen itsekin..

  10. Hanna sanoo:

    Hei, olen aloittanut ihokarvojen poiston laserilla ja mietin kesää kohti mentäessä miten nopeasti ensimmäisen käsittelyn jälkeen bikinialue ”kesti päivänvaloa”? Kiitos paljon aiheen käsittelystä. 🙂