9

Kun iho ei vain parane

Katja Kokko | 1.11.2015

AK-2899-e1446398036887

Viime aikoina olen jakanut täsmävinkkejä aknen hoitoon ja suositellut tehohoitoa loppusyksynä päätään nostaville iho-oikuille. Tähän aikaan vuodesta erilaiset ongelmat ovat kirjaimellisesti iholla. Yksi kärsii aknesta, toinen perioraalidermatiitista ja kolmas atopiasta täällä lukijoidenkin joukossa. Konsteja oikkujen selättämiseen haetaan uusista tuotteista, ruokavaliosta tai hittisuolasta – ja tuloksia mieluiten heti.

Oikeanlaisella ja johdonmukaisella tavalla rakennetuilla ihonhoitorutiineilla on todella suuri vaikutus ihon kuntoon, aivan kuten ravinnollakin. Yksinään ne kuitenkaan harvoin parantavat kaikkia iho-ongelmia, vaan paraneminen on monien tekijöiden summa, joista yksi suurin tekijä on usein vähäpätöisimpänä pidetty: henkinen hyvinvointi.

Pian ilmestyvässä kirjassani olen tuonut esille tätä puolta aidosti kauniista ihosta, mutta voisin omistaa sille kokonaan oman opuksensa – kenties alan kirjoittamaan sitä seuraavaksi. Eräs lukijani lähetti minulle taannoin kirjan nettisivujen inspiroimana sähköpostia ja kertoi vihdoin oivaltaneensa, että kaikkien hyvien tuotteiden ja Personal Beauty Guiden neuvojen jälkeen hän on tajunnut, kuinka iho-ongelmien lähde oli koko ajan ollut hänen nenänsä edessä: henkisessä kehossa tapahtuvat asiat ja tunteet, jotka heijastuvat fyysiseen kehoon, iholle. Ne oivaltamalla ja tiedostamalla hän oli vihdoin päässyt käsiksi ongelmien aiheuttajaan ja paranemisprosessi alkoi. Bravo!

AK-2891col

Olen huomannut työssäni, kuinka helposti niin iho-ongelmien aiheuttajaa kuin niiden parannuskeinojakin ulkoistetaan. Asiakkainani on ollut lukuisia tapauksia, joissa ihonhoitorutiinien päivitys on tuonut avun, mutta on myös tapauksia, joissa tuntuu, että iho ei vain parane. Tällöin päälle jää helposti kierre, missä avun toivotaan löytyvän jostain vieläkin paremmasta tuotteesta tai ruokavaliosta sen sijaan, että huomio kohdistuisi sisälle päin. Ajatukset jumittavat vain iho-ongelmassa, joka on tietenkin luonnollista, kun ongelma on vastassa joka kerta peiliin katsoessa. Ja tottakai siihen toivoo löytävänsä ratkaisun!

Entäpä jos oppisimmekin näkemään iho-ongelmat (tai muutkin kehon krempat) mahdollisuutena parantaa niiden aiheuttaja? Tutkimusmatkana omaan sisimpään ja meihin tallentuineisiin tunne- ja ajatusmalleihin? Niiden nousemisena tietoisuuteemme ja niistä ulos kasvamiseen? Kokemuksesta tiedän, ettei se ole useinkaan helppoa ja voi vaatia ulkopuolistakin apua, mutta matkan kerran tehtyään, on kuin astuisi uuteen elämään – kevyenä, kauniina ja hehkuvana sisäisesti.

En usko, että kukaan meistä kokee niin täydellistä valaistumista, ettei mieli loisi haasteita enää koskaan, sillä meillä kaikilla on olemassa mieli, jota emme voi täydellisti hallita. Pystymme silti kasvamaan ja kehittymään, aivan valtavasti ja suhtautumaan elämän mukana tuomiin haasteisiin (kuten iho-ongelmiin) hieman rennommin.

AK-1828

Palatakseni tehokkaisiin tuotteisiin ja sopiviin ihonhoitorutiineihin. Ne ovat tärkeä osa aidosti kaunista ja elinvoimaista ihoa. Paitsi, että ne auttavat ihoa voimaan hyvin, kauneudenhoitorituaalit auttavat meitä myös arvostamaan itseämme. Hemmottelemaan ja hoitamaan itseämme. Hellimään itseämme kosketuksen kautta. Ne auttavat meitä oivaltamaan, että ansaitsemme parasta esimerkiksi kauniin ihon muodossa. Näillä seikoilla on positiivinen vaikutus henkiseen kehoomme.

Taikasanoja ihon paranemiseen minulla ei kuitenkaan ole, vaikka niitä usein toivotaan, kun kaikki ulkoiset keinot on jo käytetty. Uskon, että keho haluaa parantaa itsensä, mutta se vaatii tutustumista itseemme perinpohjaisesti, oman sisimmän raottamista ja avautumista. Toki myös tilanteen hyväksymistä ja itsensä todellista kohtaamista. Ja ennen kaikkea liian kovan yrittämisen lopettamista päästämällä irti irtipäästämisestä.

Tiedän, että näppylöiden kanssa kamppaillessa puheet henkisestä kasvusta ja sisäisestä kauneudesta voivat ärsyttää, eikä siinäkään ole mitään väärää: kun sapettaa, antaa sapettaa. Positiivisen ajattelun pakottaminen ei vain toimi, sillä ajatukset ja tunteet kiertävät noidankehää tasan yhtä kauan, kun vitutusta ja ärtymystä koittaa tukahduttaa.

AK-0000545

Ehkä ne todelliset taikasanani loppujen lopuksi ovat: tsemppiä ihonhoitoon, vaikka kuinka ottaisi päähän! Nauti ihanista kauneudenhoitorituaaleista ja muista, että esimerkiksi akneen on olemassa tehokas lääkitys, johon voit aina viime kädessä turvautua, mikäli kärsivällisyys loppuu kesken!

Aidosti Kaunis esikoisteokseni ilmestyy marraskuun puolessa välissä. Voit ennakkotilata signeeratun teoksen kätevästi verkkokaupasta.

Kuvat Kaapo Kamu

Video Kaapo Kamu ja Jenny Rinta-Kanto

Kuvausjärjestelyt Amélie Drozzin

/ / / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Jennie sanoo:

    Jee, mun lempiaihe! Hoitelen vieläkin ärtyvää näppyläistä ihoa, mutta niiden olemassa olo ei kamalasti vaivaa tai tee minusta rumaa, mutta toki odottelen kohtaamista henkisen tukkeuman kanssa, jolloin pääsen niistä eroon lopullisesti. Olen pitkin vuosia oppinut kehon henkisestä kartasta ja netistä löytyy nykyään paljon paljon tietoa fyysisten vaivojen vihjaamista tunne- tai henkisen hyvinvoinnin ongelmista ja joskus niitä on tätä kautta helpompi lähteä ratkomaan, kun saa itsekin kiinni että mistä tässä voisi oikeasti olla kysymys. Ja näissä myös kannattaa kuunnella intuitiota, mikä kiinnittää huomion milloinkin kun tulkintoja voi olla monenlaisia. Itselläni on yleisellä tasolla herkkyys, joka näkyy niin monella tavalla, iholla, allergioissa, tuoksuissa jne.. joten tämän kanssa tasapainoon pääseminen on varmasti yksi omista oppiläksyistä, kuinka käännän sen vahvuudeksi omassa elämässäni. Tämä on todellakin aihe, mistä voisi/voisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, super mielenkiintoinen ja syvällisesti muutoksia aikaansaavaa tietoisuutta ja viisautta <3

    • Deb Shapiron Kehosi paljastaa mielesi on myös aivan loistava teos aiheesta! Joka kerta, kun joku paikka oireilee, tarkistan kirjasta voisiko yhteys pitää paikkaansa ja ainahan se yhteneväisyys löytyy. Mutta vielä mielenkiintoisempaa onkin sitten kasvumatka niistä omista riippakivistä ulos ja vahvuuksien löytäminen sitä kautta 🙂

    • Jennie sanoo:

      Pitää lukea, kiitos vinkistä! Minulla on Vianna Stibal Diseases and disorders, siinä on osittain myös vaivoihin liittyvistä negatiivisista uskomuksista, jotain ravinto/yrttivinkkejä. Ja Aila Norlamon tekstiä löytyy myös.. joskus tsekkaan useammastakin paikasta, jos tuntuu ettei heti kolahda tai aukea. Kyllä ne kasvumatkat on välillä sellaisia, että huihai, mutta onneksi alkaa olla melko toimivat konstit puhdistusoireisiin ja myös hyvä hoituri, jonka kanssa viimeistään avautuu ymmärrys. Aina kuitenkin on hyvä kun on ihminen, jonka kanssa puhua ja pohtia, ilman tunnepitoista osaanottoa, joka auttaa näkemään asioita objektiivisemmin.

  2. Vaikka akneni minua pääsääntöisesti sapettaa ja välillä masentaakin, tuo mitä sanoit itsestä huolehtimisesta on niin totta. Ilman iho-ongelmiani en olisi koskaan kiinnostunut näin paljon terveydestäni ja siitä huolehtimisesta. Enkä todellakaan olisi alkanut hoitamaan ja hellimään ihoani – miksi olisin, jos se näyttää jo valmiiksi hyvältä?

    Pystyn myös ymmärtämään toisia joilla on vaikeuksia ihon kanssa, koska tiedän todella millaista se kamppailu on ja se epätoivo, kun tekee kaikkensa asian parantamiseksi, mutta mikään ei tunnu auttavan. Ymmärrys on myös laajentunut muihin ihmisten ongelmiin: jos jollakulla on vaikeuksia laihtua, en enää voisi ajatella, että se johtuu itsekurin puutteesta tai siitä, ettei ihminen ole viitseliäs. Ihan samalla tavalla kuin jonkun akne paranee sinkkiä syömällä ja minun ei, on ylipainokin syy hyvin yksilöllinen. Oma akneni on tehnyt maailmankuvastani näin vähemmän mustavalkoisen.

    Akne on tuonut minulle siis myös paljon hyvää. Ehkä yksi suurimmista sen tuomista iloista on oman blogin kirjoittaminen ja siinä oman aknen käsitteleminen ja mahdollisuus antaa toisille vertaistukea. Ja koska kirjoitan blogia siskoni ja äitini kanssa, me kolme introverttiä olemme sen ansiosta tiiviimmin yhteydessä, mikä myös on ihana asia. Olen itsekin aika hämmentynyt, miten näin inhottava ja pitkään vaivannut vaiva on voinut tuoda näin paljon hyviä asioita elämääni! Oikeastaan tällaisia asioita tajuaa vasta kun ne kirjaa ylös. 🙂

    Muuten, tarkoititko lääkityksellä Roaccuttan – kuuria vai yleisesti lääkitystä? Tuntui aika hyvältä, että mainitsit myös lääkityksen, itsellä on sellainen mielikuva, että ”luonnollisimmissa piireissä” lääkkeitä katsotaan aika pahalla. Minkä taas ymmärrän, omasta mielestäni lääkkeitä(kin) on hyvä kyseenalaistaa, mutta myös myöntää, kun niistä voi olla apua.

    • Hienoa, että osaat suhtautua akneen noin, että se on tuonut elämääsi paljon hyvää – paranemisprosessihan on jo käynnissä! Kyllä, tarkoitin Roaccutania. Se on ainoa lääke, joka tehoaa kunnolla akneen – tosin pienellä joukolla sekään ei auta. Antibiootit kiertäisin minäkin aknessa kaukaa, mutta tuommoinen tuomitseminen, että länsimainen lääketiede on automaattisesti paha asia, on aivan hohhohoijaa jeesustelua. Ääripäät kun harvoin ovat ratkaisu mihinkään. Tsemppiä!

  3. Minna sanoo:

    Kiitos Katja tästä tekstistä. Oon lukenut tämän jo monta kertaa julkaisun jälkeen. Yhtä monta kertaa olen alkanut kirjoittaa kommenttia, mutta en ole keksinyt oikein järkevää sanottavaa.

    Olen teini-iän jälkeen saanut nauttia hyvästä ihosta koko aikuisikäni. Nyt hieman yli kuukauden tämän PODin kanssa taistelleena olen vasta alkanut ymmärtää, miten paljon ihon kunto voi vaikuttaa mielialaan. Tosiaan ensimmäiset kolmisen viikkoa en juuri ajatellut muuta kuin ihoani. Googlasin jatkuvasti parannuskeinoja ja stressasin. Aamuisin itkinkin pari kertaa kun iho olikin taas huonommassa kunnossa.

    Pakko myöntää, että ekan kerran kun luin tämän, se ärsytti. Mutta laittoi kuitenkin ajatuspyörän pyörimään. Onko tämä kuitenkaan niin vakava asia, että minun kannattaa murehtia sitä koko valveillaoloaika? Kyllä ihoni joskus parantuu. Ja varmasti nopeammin, jos yritän suhtautua asiaan rennommalla asenteella. Tämän kuitenkin saa meikillä piiloon, jotenkuten, jos ei katso liian läheltä 😉 Paljon huonomminkin voisivat asiat olla.

  4. Krisse sanoo:

    Roaccutanista. Kyseessä on todella myrkyllinen lääke, jolla voi olla vakavia sivuvaikutuksia. Itse olen sitä nuorena syönyt, kun lääkärin viesti oli se, että se auttaa lopullisesti. No, ei auttanut lopullisesti ja sivuvaikutuksia tuli. Kevyemmät vaivat (huulet aina rikki, nenäverenvuodot, silmien kuivuminen jne.) oli helppo kestää kuurin aikana, kun kuivattava vaikutus oli niin mahtava ja akne lannistui. Ajatuksena oli että ei se mitään, jos tämä tällä lähtee loppuiäksi. Sitten kun tuli vakavampia sivuvaikutuksia ja lääke piti lopettaa, akne tuli takaisin. Olin siis rasittanut kehoani aivan turhaan. Pointtini on siis se, että ko. lääkettä mainostetaan monesti kerrasta poikki -vaikutuksella. On hyvä tietää, että se ei kaikilla pidä paikkaansa. Ruokavalio on ainoa, joka on itseäni auttanut pysyvämmin. Ja unenpuutteen ja stressin merkityksen tajuaminen. Akne on merkki siitä, että kehossa ei kaikki ole kunnossa. Kenenkään kehossa ei kuitenkaan ole roaccutane-puutos eli lääkkeen syöminen on vain oireen poistoa. Varsinainen ongelma on syvemmällä. Ymmärrän kyllä hyvin, että jossain kohtaa oireen hillintäkin voi olla välttämätöntä.

    • Hyvin pitkälti samaa mieltä kanssasi, mutta olemme jokainen yksilöitä ja on paljon tapauksia, joissa Roaccutan on parantanut aknen – pysyvästi. Uskon itse kokonaisvaltaiseen hoitoon, mutta toisinaan oireiden pohjimmainen syy on jossain niin syvällä, että voi viedä vuosia päästä siihen käsiksi, jos ollenkaan. On hyvä tiedostaa eri vaihtoehdot ja tehdä sitten oma valinta sen mukaan, mikä itselleen tuntuu oikealta.