6

Jooga elämän muuttavana harjoituksena

Katja Kokko | 10.12.2016

dsc_2492

Ihanan Musla-blogin Mia on yksi joogaoppilaistani. Hän aloitti astangajoogan alkeiskurssillani viime syksynä ja jatkaa nyt talvella alkeisjatkoryhmässä. Mia kirjoitti blogiinsa aivan ihanan jutun siitä, kuinka astangajooga muutti hänen elämänsä, suosittelen lukemaan Mian kokemukset joogasta.

Olen ollut tällä viikolla Petri Räisäsen ja Juhan Javanaisen astangaintensiivillä ja viikko on ollut täynnä oivalluksia. Kiitos yin joogan, olen löytänyt astangaharjoitukseeni aivan uudenlaisen ja ihmeellisen pehmeyden. Olen tehnyt harjoitustani semmoisella nautinnolla, ettei ihan heti muistu mieleen, olenko joskus kokenut vastaavaa. Jooga on niin mahtava harjoitus, siinä ei tule koskaan valmiiksi tai perille. Kehosta nousee esille kipuja, tunnelukkoja avautuu, kivut paranevat ja välillä on kausia, kun mitään ihmeellistä ei tapahdu. Astangajooga on mahtavan terapeuttinen harjoitus, jossa puhdistuvat sekä keho että mieli. Se muuttaa ihmistä väkisinkin ja vaikuttaa elämän kaikilla osa-alueilla.

Kun luin Mian kirjoitusta, pysähdyin ajattelemaan, kuinka astangajooga on muuttanut myös oman elämäni. Tiesin sen välittömästi jo alkeiskurssilta lähtien, vaikka en tietenkään osannut aavistaa, mitä kaikkea elämässäni lähtisi tapahtumaan sen myötä. En osaa edes kuvitella, millaista elämäni olisi, jos en olisi koskaan aloittanut joogaa. Se on epäilemättä suurin teko, mitä olen koskaan tehnyt hyvinvointini, terveyteni, onnellisuuteni ja elämäni suunnan eteen.

dsc_2197

Jooga on tuonut minulle erittäin paljon itseluottamusta lisää. Koko itseluottamukseni on lähtenyt rakentumaan uudelleen sen myötä. Sen kautta olen löytänyt sellaisen sisäisen voiman, mitä en tiennyt itsessäni olevan. Se on muuttanut suhdetta kehooni, sen miten itseni kannan. Se on ollut turvani ja terapiani silloin, kun elämässä on vedetty matto jalkojen alta tai sydän särjetty. Sen mukana tuoma maailmankatsomus on jollain tavalla mukana kaikessa, mitä teen työkseni. Toisaalta se on tehnyt hyvin nöyräksi, saanut tajuamaan, että emme taida koskaan olla valmiita tai perillä (vaikea sanoa 33-vuotiaan elämänkokemuksella onko asia näin). Se on tuonut todella paljon ymmärrystä, avoimuutta ja rehellisyyttä elämääni. Ennen kaikkea se on lisännyt myötätuntoa. Ei pelkästään niitä kohtaan, joita kohtaan ehkä muutenkin tuntisimme myötätuntoa, vaan myös tekemiämme virheitä kohtaan, koska niitä tekee meistä ihan jokainen. Virheiden tekeminen voi laukaista aivan järjettömän määrän häpeää ja kipua meissä, ja itse koen, että myötätunto itseä ja toisia kohtaan on se avain, joka auttaa käsittelemään häpeää ja kipua, jotta ne eivät varastoituisi kehoon ja ilmenisi lopulta fyysisinä oireina. Varastoimme väkisinkin elämämme aikana erilaisia tunteita kehoomme, mutta joogan asanaharjoitus auttaa puhdistamaan niitä lempeällä tavalla, kuten Petrikin sanoi tänään workshopissa.

dsc_2316

Innostuin pohtimaan tätä aihetta nyt enemmänkin, sillä koko tämä viikko on ollut kaikessa surussa, tunnemyllerryksessä, väsymyksessä, unettomuudessa ja voimattomuudessa uskomattoman inspiroiva ja oivalluksia täynnä oleva matka itseeni, oman kehoni ja asanaharjoituksen kautta. Mutta nyt keitän pienet iltapäiväkahvit ja jatkan muiden hommien parissa ennen illan X-Factor finaalia. En tiedä saanko pamppailevaa sydäntäni millään konstilla rauhoitettua, sillä jännitän Saaran puolesta niin paljon! Tiesin alusta saakka, että tuo upea nainen menee pitkälle ja toteuttaa unelmansa, eikä uskoni ole ollut koetuksella kertaakaan, ei lähelläkään.

Ainiin, mainos! Talven astangajoogan alkeiskurssillani ja miesten joogassa on vielä tilaa, jos jota kuta kiinnostaa lähteä kenties elämänsä muuttavalle matkalle. Lisätietoa löydät tästä bloggauksesta ja kursseille voi ilmoittautua täältä.

dsc_2318

Kuvat Denis Vinokur

/ / / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Tiinatuulia sanoo:

    Jooga on kyllä ihana matkakumppani elämässä, sen parista löytää jokainen oman juttunsa 🙂 Itseltäni jäi aikanaan melkein jooga aloittamatta, kun kokeilin astangaa-se ei vain ole (ainakaan vielä) oma juttuni. Joogaharrastuksen ihanuuden löysin yinin ja ilmajoogan parista noin kaksi vuotta sitten, ja nyt kehon ja mielen avauduttua innostaa myös flow ja seasonal-tyyppinen harjoittelu. Ehkä sen astangankin aika tulee vielä, kuka tietää-ja jos niin on suuntaan kyllä ehdottomasti sinun kursseillesi 🙂

    • Kaikki joogamuodot eivät ole kaikkien juttu, mutta opettajalla on kyllä aivan valtavan suuri merkitys, eivätkä kaikki opettajat sovi kaikille, en minäkään. Joku voi pitää hullun paljon, jollekin toiselle ei kolahda lainkaan 🙂 Tärkeintä, että löytää itselleen sopivan lajin tai joogamuodon, sekä opettajan, jonka kanssa tuntuu hyvältä ja oikealta harjoitella. On myös aikoja, kun joku opettaja ei kolahda lainkaan ja aikoja, jolloin sama opettaja on juuri se oikea. Joogaharjoituskin muuttuu koko ajan 🙂

  2. Tiina sanoo:

    Astanga on kulkenut mukanani 12 vuotta. Kun aloitin, olin huonossa kunnossa enkä pitänyt mistään liikunnasta. Astanga oli alusta asti minulle hyvin meditatiivinen harjoitus. Mieleni ja kehoni löysivät toisensa. Mieli ymmärsi että tämä keho ei ole viallinen, se on vain toisenlainen. Hidas ja lapsuuden ja nuoruuden aikana urheilujoukkueisiin kelpaamaton kroppa alkoi tehdä ihmeellisiä juttuja! Moni asia oli myös pelottavaa, kuten päälläseisominen. Kun opin seisomaan päälläni, se oli voitto. Entisestä pelosta tuli nautinto, merkki että uskallan ja voin. Joogamatolla kohtaan oman kehoni ja mieleni. Lootusasentoon jalkani eivät ehkä taivu ikinä, mutta sillä ei ole enää väliä.
    Olen kohdannut monenlaisia opettajia kahdentoista vuoden aikana. Kerran melkein pistin joogamaton naulaan koska oman kehon rajallisuus alkoi ärsyttää. Sitten löytyi opettaja joka on lempeä ja niin minäkin aloin olla itseäni kohtaan. Enemmän mielenrauhaa, vähemmän vääntämistä.
    Harjoituksesta löytyy muutosta. Ihan äskettäin löytyi jotain uutta, joka vaikuttaa koko asanasarjaani. Vaikka en ole tehnyt harjoitusta navasanaa pidemmälle, olen silti tyytyväinen. Ehkä etenemisellä ei ole väliä. Sillä on, että voin hyvin, keho ja mieli ovat ymmärryksessä keskenään. Aamuharjoituksen rauha jatkuu loppupäivän!

    • Joogaprosessi tapahtuu silti, vaikka ei etenisi asanaharjoituksessa vaikempiin sarjoihin. Totuus on kuitenkin se, että meidän kehot on erilaisia ja joillekin kehotyypeille monet asennot vain ovat helpompia ja toisille haastavampia. Harvalle on kaikki helppoa. Lonkissa ei välttämättä ole liikkuvuutta niin paljon, että jalat menevät lootukseen, mutta mitäs sitten, kyllä siinä asanaharjoituksessa on sata muutakin asiaa, johon keskittyä. Hyvin usein näkee vaikeampiakin sarjoja tekeviä, joilla on vaikka hengitys pinnallista tai perusasanoiden linjaukset sinne päin. Intiassa ei kiinnitetä linjauksiin tai anatomisten yksityiskohtien hiomiseen juurikaan huomiota (näin minulle on kerrottu), joten tässä varmasti oppilaat ja opettavat jakautuvat. Loppujen lopuksi jokainen ainakin toivottavasti tekee harjoitustaan tiedostaen mikä on itselle parasta, mutta moni myös puskee liikaa, ja varmasti meistä jokainen jossain vaiheessa. Harjoitus muuttuu vain oivallusten kautta ja tekemällä. Sehän tästä mielenkiintoista tekeekin!

      Yin jooga on loistava vastapaino kyllä astangalle, avaa kehoa niin lempeästi ja eri tavalla. Ykkössarjassa Navasanaan saakka on aivan riittävästi haastetta monella loppuelämäksi. Pääasia, että harjoituksesta tulee hyvä olo kokonaisvaltaisesti! Ja tuo pelkojen voittaminen on huippua! Myös opettamisessa erittäin antoisaa ja mielenkiintoista olla mukana oppilaan prosessissa vaikkapa juuri päälläseisontapelossa 🙂

  3. Jennie sanoo:

    Minusta siinä on juuri antoisaa se kehon ja mielen liitto, kehon aukeaminen johtaa mielen aukeamiseen. Itselläni tulee heti mieleen sillan tekeminen, se oli alkuun ihan älyttömän pelottava, pelkäsin että selkä katkeaa, romahtaa tai jotain. Muutaman kerran jälkeen ei mitään ongelmia! Juhlin mielessäni, että miten tämä näkyykään muussa elämässä, tämä voitettu pelko! Opettajilla on iso merkitys, erityisesti olisi hyvä varmaan vaihtaa opettajia välillä juuri sen takia, että toinen tarjoaa toisenlaista lähestymistapaa Itseen/joogaan, toinen puskee epämukavuusalueille, toinen kohti lempeyttä.. mutta voi toki joillekin riittää yksi opettaja elämän ajaksi, ei näihin voi mitään leimaa lyödä. Mahtavin laji.