Purkkinurkan Inke on pöljimpienkin kauneusvillitysten eläinkokeeton koekaniini.
Lähtökohtaisesti minulla on ollut Purkkinurkan tuotetestausten kanssa ihan poikkeuksellisen hyvä mäihä. Totaalisia huteja en muista Goopin ravintolisien lisäksi kohdalleni osuneen, ja lähtökohtaisesti kaikki muu tälle rakkaalle palstalle testailemani on ollut vähintäänkin kiinnostavaa, ellei jopa loistavaa.
Nyt täytyy kuitenkin todeta, että tämänkertaisen tuotteen testailun näkyvät tulokset ovat toistaiseksi olleet lähinnä haaleita fritsuja poskilla sekä kaulalla. No, näkyviä tuloksiahan tässä tosiaan lähdettiin hakemaan, eipä siinä… Täytynee ensi kerralla määritellä tavoitteet hieman tarkemmin sanavalinnoin.
Kesän aikana olen siis testaillut kasvojen kuivakuppaukseen tarkoitettuja imukuppeja. Omat kuppini ovat Glowcup -merkkiset, ja valmistajia on toki muitakin, mutta kilpailijoiden tuotteiden ja näiden väliset eroavaisuudet vaikuttaisivat keskittyvän lähinnä tarjolla olevien kuppauskuppien väriin.
Kuppeja on parikymmentä euroa maksavassa Glowcup -setissä kaksi kappaletta: pienempi Miniglow-kuppi, jolla kupitellaan varovaisesti esimerkiksi silmänalusia, silmien väliä sekä nenää ja suupieliä yhdistäviä nasolabiaalijuonteita, sekä suurempi Glow-kuppi, jolla kuppaillaan kaulaa ja kasvojen suurempia pintoja.
Näillä silikonisilla, napakoilla kuppauskupeilla tulisi sitten kuppeja alueittain vaihdellen kupsutella kasvoja ja kaulaa gua shastakin tutun liikekaavan mukaisesti: kaulaa alhaalta ylös, kasvoilta keskeltä ulospäin suuntautuvin liikkein. Kuppi puristetaan kasaan, asetetaan tömäkästi öljytyille kasvoille ja irroitetaan puristava ote antaen kupin kiinnittyä ihoon. Sitten ihoon tarrannutta kuppia liikutellaan rauhallisesti iholla kuppauskaavan mukaisesti kuppia aina uusiin aloituskohtiin asetellen.
Olennaista lienee tässä kohtaa vielä mainita, että kasvokuppauksessa ei siis kupata naamasta verta, vaan kuppaus perustuu iholla liu’utettavien kuppien imevään, aktivoivaan vaikutukseen. Sitä ei siis tarvitse pelätä, että tässä kuppauksessa täytyisi nakutella pieniä reikiä ihoon ja täyttää naama paikoilleen jätettävillä kuppaussarvilla – ja voisin nyt tässä vielä varmuuden vuoksi ehdottomasti kieltää ketään tekemästä niin!
Miksikö kasvojen kuivakuppausta sitten kannattaisi kokeilla?
Kuivakuppauksen kerrotaan olevan oiva apu ihon hehkeyden säilyttämiseen. Tämän ymmärrän: kyllähän tuollainen miedolla alipaineella pullauttaminen pistää veren kiertämään ja kasvot hehkumaan! Kuppauksen väitetään myös kiinteyttävän kasvoja hoidon toimiessa samalla myös hierovana kasvojumppana. Kasvojen kuivakuppaamisella voidaan ilmeisesti myös vauhdittaa lymfakiertoa, saada pöhöä pois ja ryppyjä pullahtamaan hentoisemmiksi.
Olen myös lukenut, että tuo alipaineella imeminen voisi auttaa epäpuhtauksien torjumisessa imaisten muodostumassa olevia mustapäitä, talia ja sen semmoista liikkeelle ennen sen ei-toivottua jyssähtämistä huokoseen. Akneiholle tai näppylöiden päälle kuppia ei saa kuitenkaan käyttää, mutta jo melko pitkälle parantuneiden aknearpien häivyttämisessä siitä voi olla vauhdittavaa apua.
Parhaat tulokset saa varmasti säännölliseen, päivittäiseen 5-10 minuutin kuppailuun sitoutumalla, pysyvämpien tulosten saavuttaminen tässäkään lajissa ei tule ihan yhtä nappia painamalla.
Miksi kasvojen kuivakuppausta kannattaa kuitenkin kokeilla vasta silloin, kun lähipäivinä ei ole kovin tärkeitä menoja ja kaapissa on jemmassa tosi peittävää peitevoidetta?
Näiden kuppien imuteho on kuulkaas mitä melkoisen napakka! Ennen kuppaamisen aloittamista kasvoille on ehdottomasti levitettävä rasvainen voide tai öljy enempiä pihtailematta. Kuppeja on tarkoitus liu’uttaa iholla – ilman voidetta tämä olisi varmasti sekä kivuliasta että hankalaa.
No, ensimmäisellä kerralla minulla taisi olla vähän turhan köykäinen ja hennolla kädellä annosteltu öljy ja tekniikka hukassa, sillä onnistuin aikaansaamaan molempiin poskiini hentoiset maksaläiskiä muistuttavat mustelmat sekä kaulaan muutaman verenpurkaumapisteen.
Toisella kerralla laitoin alle todella tujun Egyptian Magic -voiteen ja onnistuin jo paremmin. Silti toisessa poskessani oli mielestäni vielä seuraavana päivänä hieman tummempi kohta. Tumpula mikä tumpula…
Seuraavat kerrat ovat sujuneet mielestäni jo paremmin, mutta täytyy kyllä myöntää, että ne ovat jääneet aika vähäisiksi. Rakastan ajatusta kasvojen kuivakuppaamisesta, mutta sen aloittaminen on vähän hankalaa, kun en oikein koe, että voisin olla ihan varma siitä, onko naamani käsittelyn jälkeen heleän vai hellän näköinen. Harjoittelu tietysti tekisi tässäkin asiassa mestarin, mutta harjoitteluun sitoutuminen on haastavahkoa, kun kasvojen ja kaulan mahdolliset, epämääräiset imujäljet kieltämättä hieman pelottavat. Pienemmällä kupilla en ole onnistunut saamaan jälkiä aikaiseksi, mutta tuo isompi kyllä imaisee ihoon kiinni melko tulisesti!
Voi tietysti olla, että sen lisäksi, että tekniikka on minulla hakusessa, esimerkiksi verisuonet voivat minulla jotenkin poikkeuksellisen pinnassa tai naamani olla muuten vain liian pullava tällaiseen touhuun, jolloin kuppiin yksinkertaisesti päätyy liikaa ihoa, liian napakkaan imuun – tai jotain muuta vastaavaa teknistä vaivaa. Kuka tietää!
Jollekin toiselle tämä on varmasti se maailman paras juttu, mutta nyt täytyy kyllä todeta, että tämä villitys ei taida minulla jäädä vakituiseen käyttöön. Gua sha -lastoilla kun saa vähintäänkin samat asiat aikaiseksi – mutta vähemmin ruhjein.
Kasvojen kuivakuppaus – uhka vai mahdollisuus?
