Moni teistä on varmasti seurannut tämän syksyn aikana touhujani hikeä otsalta pyyhkien, että kylläpäs elämässäni nyt tapahtuu ja tahti on kova. Ainakin tällaisia kommentteja kuulen jatkuvasti tuttuja tavatessani. Meno näyttäytyy varmasti hurjana ulospäin, mutta kuten kaikki tietävät, ei sosiaalinen media kerro totuudesta edes puolikasta. Totta on se, että moni projekti on nähnyt päivänvalon yhtäaikaa, kuten Re-Start valmennus ja uutiset seuraavasta kirjasta.
Re-Start tuli kaikille vieläpä yllätyksenä, koska en hiiskunut asiasta ennakkoon yhtikäs missään. Projekti saatiin kuitenkin päätökseen viime keväänä ja kirjaprojektin aloitin puolestaan kesällä täydessä rauhassa pitäessäni lomaa blogista koko kesän. Eli oikeasti tässä ei ole suinkaan huhkittu menemään pää kolmantena jalkana, vaikka välillä on ollut intensiivisiäkin viikkoja. Mennyt kuukausi on ollut syksyn kiireisin, lähinnä I Love Me -messujen ja kirjani editointiprosessin vuoksi. Taustalla puuhataan myös nettisivujeni massiivista uudistusta ja lisäksi palkkasin assarin vahtimaan kalenteriani. Aikataulutuksen myötä tuntuu siltä kuin työpäiviini olisi tullut lisää tunteja ja aivan uudenlainen työrauha.
Eilen oli viimeinen joogatuntini yli puoleen vuoteen. Joogasalillamme alkaa putkiremontti ensi viikolla, joka kestää puoli vuotta. Aloitin joogan ohjaamisen tasan neljä vuotta sitten, jonka jälkeen olen pitänyt taukoa ohjaamisesta ainoastaan kesäisin ja vuodenvaihteessa. Olen välillä ohjannut neljä iltaa viikossa, useina päivinä jopa kaksi ryhmää. Tämän vuoden aikana olen kuitenkin tiputtanut tuntimäärää puoleen ja syksyllä en ottanut lainkaan uusia alkeisoppilaita. Tauko tulee nyt juuri oikeaan aikaan.
Kaipaan vapaita iltoja. Kaipaan uintiharrastustani ja Aaron kässäritreenejä. Ne ovat olleet tauolla, koska kyllä muu työmäärä on sen verran kasvanut ettei kaikille harrastuksille ole riittänyt aikaa. Vapaaillat ovat todellista luksusta, mutta joogaohjaus on sydämen kutsumus. Joskus näiden kahden välillä on vaikea tehdä päätöksiä. Minä olen tavallaan aika yksinäinen sielu sosiaalisessa elämässäni eikä minulla ole isoa kaveripiiriä, joiden kanssa viettäisin paljon aikaa. En oikein viihdy ravintoloissakaan tai missään kissanristiäisissä nykyisin. Siksi on ollut helppo valita työ, koska se muodostuu intohimoistani.
Nyt ei kuitenkaan tarvinnut tehdä päätöksiä joogaohjauksen ja vapaa-ajan suhteen, koska putkiremontti ratkaisi tilanteen puolestani. Välillä kyllä tuntuu siltä, että universumi järjestelee asioitani jollain ihmeellisellä tavalla. Romppu kuoli keväällä, jonka jälkeen tieni on vienyt koko ajan pois Suomesta. Aivan kuin Rompun tehtävä elämässäni olisi täytetty ja hän totesi lähtiessään, että sinä pärjäät nyt ilman minua, ala mennä maailmalle, se huutaa sinua. Minua, joka on aina vihannut matkustaa yksin, muistatte kyllä, että olen siitä kertonut.
John Scottin tapaaminen kesällä oli käänteentekevää elämäni kannalta. Kahden vuoden joogaopettajakoulutus on iso asia, se alkaa ensi keväänä. Voi olla, etten ehdi palata opettamaan vielä keväällä, koska huhtikuu menee opettajakoulutuksen lisäksi Johnin retriitillä. John jää kevään jälkeen itse pitkälle opetustauolle, joten häntä on seurattava nyt. Minun opettajakoulutukseni on Englannissa, jonne olen menossa myös marraskuussa kahdeksi viikoksi opiskelemaan hieman lisää holistisen ihonhoidon menetelmiä. Kerron niistä myöhemmin lisää. Englantiin on luvassa monta reissua seuraavan kahden vuoden aikana, mikä oikeastaan huvittaa. Kaikista maailman maista juuri Englanti, johon en ole koskaan tuntenut mitään erityistä vetoa.
Kaiken tämän lisäksi ilmassa on vireillä kiinnostavia projekteja, mistä en voi vielä puhua. Osa niistä lähtee kenties lentoon, osa ei. Siihen on jo tottunut, että asioihin on turha ladata sen kummempia odotuksia, universumi kuulee toiveet kyllä. Mutta on tämä kummallista aikaa, en voi muuta sanoa. Kun kuuntelen alkuvuoden astrosessiotani Kirsin kanssa uudelleen, voin vain pyöritellä päätäni. Kyllä nämä kosmiset hommat ovat ihan todellisia ainakin meikäläisen elämässä. Ei ole yhtäkään vuotta etteikö kartallani näkyneet asiat olisi manifestoituneet elämässäni tavalla tai toisella. Vuosi sitten käsittelin haasteita vastaanottamisen kanssa. Se oli hyvä se, en nimittäin ollut tajunnut, että minun oli vaikea vastaanottaa asioita. Joskus on vaikea uskoa, että ansaitsee kaiken sen hyvän mitä elämä tarjoaa, vaikka jollain toisella ei olisikaan asiat hyvin (samassa hetkessä joudun muistuttamaan itseäni, että myös omat asiani ovat olleet todella paskalla tolalla, mutta sen tuppaa unohtamaan, koska ne kuuluvat menneeseen ja koen, että nekin kokemukset ovat rikastuttaneet minua henkisesti). Hyvä, että vastaanottamisen haaste tuli käsiteltyä, sillä tänä vuonna onkin sitten otettu vastaan saavista kaatamalla. En olisi mitenkään ollut siihen valmis vielä vuosi sitten. Kirsi kertoi senkin: 14 vuotta on tahkottu töitä, nyt alkaa vastaanottaminen. Luottamus elämään lisääntyy koko ajan – kaikki, ihan kaikki, tapahtuu tismalleen oikeaan aikaan. Luottamuksen myötä kiitollisuuskin lisääntyy. Olen kiitollinen joka ikinen päivä myös niille toistaiseksi toteutumattomille unelmille, koska niiden ei kuulu tapahtua vielä. Minulla on aikaa kasvaa ja kehittyä niitä varten.
Tiedän omakohtaisesta kokemuksestani, että kun omassa elämässä takkuaa ja eteenpäin meneminen tuntuu suossa tarpomiselta, toisten ihmisten menestyminen ja hehkutus sosiaalisessa mediassa voi viiltää sisintä ja saattaa olla jopa vaikea iloita toisen puolesta – ja siitäkös vasta itsesyytökset saakin aikaan. On kuitenkin inhimillistä tuntea kateutta, mutta siihen ei kannata jäädä vellomaan. Kateus on yksi tunteiden kirjosta, jotka ovat osa elämää. Tunne on hyvä ilmaista jotenkin, jotta se ei ala varastoitua sisimpään, sillä sitten on edessä entistä suurempi savotta selvitettävänä. Parasta on, jos on ystäviä, joiden kanssa voi keskustella ikävistäkin tunteista tai se, että oppii itse käsittelemään noita tunteita, jotka voivat toimia parhaimmillaan tienviittoina omalla elämänpolulla. Toisten puolesta aidosti iloitseminen lisää hyvää myös omaan elämään. Kateutta tuntiessa voi ottaa niinkin yksinkertaisen intention, kuin että haluan iloita toisten puolesta. Jo se helpottaa varmasti omien tunteiden käsittelyä.
Haluan siis kannustaa teitä kaikkia, jotka siellä ruudun toisella puolella olette samassa pisteessä elämässänne, kuin minä olin vuonna 2010 ahdistuneena ihmisrusinana tuntien ettei elämäni ollut elämisen arvoista sieluni kuihtuessa päivätyössäni. Kyllä isokin muutos on mahdollinen! Se oli minullekin. Tavalliselle tyypille, joka ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja jonka perhe on kehottanut välttämään riskejä elämässä ja kannustanut sen sijaan turvallisuushakuiseen elämään. Taatusti olisi ollut helpompaa kasvaa vaikka yrittäjäperheessä, jossa yrittäjyys olisi ollut elämäntapa. Minun kohdallani muutos tapahtui seuraamalla intohimojani ja opettelemalla asiat kantapään kautta itse. Mitään ei ole tuotu tarjottimella ja ihan taatusti vähemmälläkin olisi päässyt, jos oman oppimispolkuni ei olisi kuulunut olla juuri tällainen. Olipa kyseessä mikä unelma tahansa työhön, hyvinvointiin, uuteen harrastukseen tai yrittäjyyteen liittyen, älä odota, että elämäsi muuttuu, vaan aloita muutos itse ja astu epämukavuusalueelle.
Niille, jotka haluavat voida henkisesti ja fyysisesti paremmin ja ymmärtää tätä meidän uskomatonta kehon, mielen ja sielun kokonaisuutta laaja-alaisemmin, suosittelen Re-Start valmennusta. Olen täysin vakuuttunut, että valmennus toimii monelle ponnahduslautana johonkin aivan uuteen. Minunkin iso elämänmuutokseni alkoi aikanaan ravinnosta, joogasta ja omien ajatusteni sekä tunteiden tutkimisesta.
Valmennus on vielä lanseeraustarjouksessa sunnuntaihin 28.10. klo 23.59 asti. Koko valmennus + neljä valitsemaasi ihonhoitotuotetta maksaa 195 € (kurssin normaali hinta on 350 €) tai yksi osio + 1 valitsemasi ihonhoitotuote maksaa 45 € (yhden osion normaali hinta on 70 €). Voit ostaa valmennuksen täältä.
Olisi tosi kiva kuulla teidän elämänmuutostarinoistanne mitä tahansa asiaa ne koskevatkin. Jakakaa kokemuksianne, siitä on varmasti iloa myös toisille. Kertokaa millaisten haasteiden kanssa itse painiskelette, ehkä jollain toisella voi olla siihen hyvä vinkki tai näkemys! Ja jos teillä on jotain kysymyksiä koskien omaa elämänmuutostani, niin kysykää toki!
Kuvat Kaapo Kamu
