10

Syksyn kuulumisia

Katja Kokko | 25.10.2018

Moni teistä on varmasti seurannut tämän syksyn aikana touhujani hikeä otsalta pyyhkien, että kylläpäs elämässäni nyt tapahtuu ja tahti on kova. Ainakin tällaisia kommentteja kuulen jatkuvasti tuttuja tavatessani. Meno näyttäytyy varmasti hurjana ulospäin, mutta kuten kaikki tietävät, ei sosiaalinen media kerro totuudesta edes puolikasta. Totta on se, että moni projekti on nähnyt päivänvalon yhtäaikaa, kuten Re-Start valmennus ja uutiset seuraavasta kirjasta.

Re-Start tuli kaikille vieläpä yllätyksenä, koska en hiiskunut asiasta ennakkoon yhtikäs missään. Projekti saatiin kuitenkin päätökseen viime keväänä ja kirjaprojektin aloitin puolestaan kesällä täydessä rauhassa pitäessäni lomaa blogista koko kesän. Eli oikeasti tässä ei ole suinkaan huhkittu menemään pää kolmantena jalkana, vaikka välillä on ollut intensiivisiäkin viikkoja. Mennyt kuukausi on ollut syksyn kiireisin, lähinnä I Love Me -messujen ja kirjani editointiprosessin vuoksi. Taustalla puuhataan myös nettisivujeni massiivista uudistusta ja lisäksi palkkasin assarin vahtimaan kalenteriani. Aikataulutuksen myötä tuntuu siltä kuin työpäiviini olisi tullut lisää tunteja ja aivan uudenlainen työrauha.

Eilen oli viimeinen joogatuntini yli puoleen vuoteen. Joogasalillamme alkaa putkiremontti ensi viikolla, joka kestää puoli vuotta. Aloitin joogan ohjaamisen tasan neljä vuotta sitten, jonka jälkeen olen pitänyt taukoa ohjaamisesta ainoastaan kesäisin ja vuodenvaihteessa. Olen välillä ohjannut neljä iltaa viikossa, useina päivinä jopa kaksi ryhmää. Tämän vuoden aikana olen kuitenkin tiputtanut tuntimäärää puoleen ja syksyllä en ottanut lainkaan uusia alkeisoppilaita. Tauko tulee nyt juuri oikeaan aikaan.

Kaipaan vapaita iltoja. Kaipaan uintiharrastustani ja Aaron kässäritreenejä. Ne ovat olleet tauolla, koska kyllä muu työmäärä on sen verran kasvanut ettei kaikille harrastuksille ole riittänyt aikaa. Vapaaillat ovat todellista luksusta, mutta joogaohjaus on sydämen kutsumus. Joskus näiden kahden välillä on vaikea tehdä päätöksiä. Minä olen tavallaan aika yksinäinen sielu sosiaalisessa elämässäni eikä minulla ole isoa kaveripiiriä, joiden kanssa viettäisin paljon aikaa. En oikein viihdy ravintoloissakaan tai missään kissanristiäisissä nykyisin. Siksi on ollut helppo valita työ, koska se muodostuu intohimoistani.

Nyt ei kuitenkaan tarvinnut tehdä päätöksiä joogaohjauksen ja vapaa-ajan suhteen, koska putkiremontti ratkaisi tilanteen puolestani. Välillä kyllä tuntuu siltä, että universumi järjestelee asioitani jollain ihmeellisellä tavalla. Romppu kuoli keväällä, jonka jälkeen tieni on vienyt koko ajan pois Suomesta. Aivan kuin Rompun tehtävä elämässäni olisi täytetty ja hän totesi lähtiessään, että sinä pärjäät nyt ilman minua, ala mennä maailmalle, se huutaa sinua. Minua, joka on aina vihannut matkustaa yksin, muistatte kyllä, että olen siitä kertonut.

John Scottin tapaaminen kesällä oli käänteentekevää elämäni kannalta. Kahden vuoden joogaopettajakoulutus on iso asia, se alkaa ensi keväänä. Voi olla, etten ehdi palata opettamaan vielä keväällä, koska huhtikuu menee opettajakoulutuksen lisäksi Johnin retriitillä. John jää kevään jälkeen itse pitkälle opetustauolle, joten häntä on seurattava nyt. Minun opettajakoulutukseni on Englannissa, jonne olen menossa myös marraskuussa kahdeksi viikoksi opiskelemaan hieman lisää holistisen ihonhoidon menetelmiä. Kerron niistä myöhemmin lisää. Englantiin on luvassa monta reissua seuraavan kahden vuoden aikana, mikä oikeastaan huvittaa. Kaikista maailman maista juuri Englanti, johon en ole koskaan tuntenut mitään erityistä vetoa.

Kaiken tämän lisäksi ilmassa on vireillä kiinnostavia projekteja, mistä en voi vielä puhua. Osa niistä lähtee kenties lentoon, osa ei. Siihen on jo tottunut, että asioihin on turha ladata sen kummempia odotuksia, universumi kuulee toiveet kyllä. Mutta on tämä kummallista aikaa, en voi muuta sanoa. Kun kuuntelen alkuvuoden astrosessiotani Kirsin kanssa uudelleen, voin vain pyöritellä päätäni. Kyllä nämä kosmiset hommat ovat ihan todellisia ainakin meikäläisen elämässä. Ei ole yhtäkään vuotta etteikö kartallani näkyneet asiat olisi manifestoituneet elämässäni tavalla tai toisella. Vuosi sitten käsittelin haasteita vastaanottamisen kanssa. Se oli hyvä se, en nimittäin ollut tajunnut, että minun oli vaikea vastaanottaa asioita. Joskus on vaikea uskoa, että ansaitsee kaiken sen hyvän mitä elämä tarjoaa, vaikka jollain toisella ei olisikaan asiat hyvin (samassa hetkessä joudun muistuttamaan itseäni, että myös omat asiani ovat olleet todella paskalla tolalla, mutta sen tuppaa unohtamaan, koska ne kuuluvat menneeseen ja koen, että nekin kokemukset ovat rikastuttaneet minua henkisesti). Hyvä, että vastaanottamisen haaste tuli käsiteltyä, sillä tänä vuonna onkin sitten otettu vastaan saavista kaatamalla. En olisi mitenkään ollut siihen valmis vielä vuosi sitten. Kirsi kertoi senkin: 14 vuotta on tahkottu töitä, nyt alkaa vastaanottaminen. Luottamus elämään lisääntyy koko ajan – kaikki, ihan kaikki, tapahtuu tismalleen oikeaan aikaan. Luottamuksen myötä kiitollisuuskin lisääntyy. Olen kiitollinen joka ikinen päivä myös niille toistaiseksi toteutumattomille unelmille, koska niiden ei kuulu tapahtua vielä. Minulla on aikaa kasvaa ja kehittyä niitä varten.

Tiedän omakohtaisesta kokemuksestani, että kun omassa elämässä takkuaa ja eteenpäin meneminen tuntuu suossa tarpomiselta, toisten ihmisten menestyminen ja hehkutus sosiaalisessa mediassa voi viiltää sisintä ja saattaa olla jopa vaikea iloita toisen puolesta – ja siitäkös vasta itsesyytökset saakin aikaan. On kuitenkin inhimillistä tuntea kateutta, mutta siihen ei kannata jäädä vellomaan. Kateus on yksi tunteiden kirjosta, jotka ovat osa elämää. Tunne on hyvä ilmaista jotenkin, jotta se ei ala varastoitua sisimpään, sillä sitten on edessä entistä suurempi savotta selvitettävänä. Parasta on, jos on ystäviä, joiden kanssa voi keskustella ikävistäkin tunteista tai se, että oppii itse käsittelemään noita tunteita, jotka voivat toimia parhaimmillaan tienviittoina omalla elämänpolulla. Toisten puolesta aidosti iloitseminen lisää hyvää myös omaan elämään. Kateutta tuntiessa voi ottaa niinkin yksinkertaisen intention, kuin että haluan iloita toisten puolesta. Jo se helpottaa varmasti omien tunteiden käsittelyä.

Haluan siis kannustaa teitä kaikkia, jotka siellä ruudun toisella puolella olette samassa pisteessä elämässänne, kuin minä olin vuonna 2010 ahdistuneena ihmisrusinana tuntien ettei elämäni ollut elämisen arvoista sieluni kuihtuessa päivätyössäni. Kyllä isokin muutos on mahdollinen! Se oli minullekin. Tavalliselle tyypille, joka ei ole syntynyt kultalusikka suussa ja jonka perhe on kehottanut välttämään riskejä elämässä ja kannustanut sen sijaan turvallisuushakuiseen elämään. Taatusti olisi ollut helpompaa kasvaa vaikka yrittäjäperheessä, jossa yrittäjyys olisi ollut elämäntapa. Minun kohdallani muutos tapahtui seuraamalla intohimojani ja opettelemalla asiat kantapään kautta itse. Mitään ei ole tuotu tarjottimella ja ihan taatusti vähemmälläkin olisi päässyt, jos oman oppimispolkuni ei olisi kuulunut olla juuri tällainen. Olipa kyseessä mikä unelma tahansa työhön, hyvinvointiin, uuteen harrastukseen tai yrittäjyyteen liittyen, älä odota, että elämäsi muuttuu, vaan aloita muutos itse ja astu epämukavuusalueelle.

Niille, jotka haluavat voida henkisesti ja fyysisesti paremmin ja ymmärtää tätä meidän uskomatonta kehon, mielen ja sielun kokonaisuutta laaja-alaisemmin, suosittelen Re-Start valmennusta. Olen täysin vakuuttunut, että valmennus toimii monelle ponnahduslautana johonkin aivan uuteen. Minunkin iso elämänmuutokseni alkoi aikanaan ravinnosta, joogasta ja omien ajatusteni sekä tunteiden tutkimisesta.

Valmennus on vielä lanseeraustarjouksessa sunnuntaihin 28.10. klo 23.59 asti. Koko valmennus + neljä valitsemaasi ihonhoitotuotetta maksaa 195 € (kurssin normaali hinta on 350 €) tai yksi osio + 1 valitsemasi ihonhoitotuote maksaa 45 € (yhden osion normaali hinta on 70 €). Voit ostaa valmennuksen täältä.

Olisi tosi kiva kuulla teidän elämänmuutostarinoistanne mitä tahansa asiaa ne koskevatkin. Jakakaa kokemuksianne, siitä on varmasti iloa myös toisille. Kertokaa millaisten haasteiden kanssa itse painiskelette, ehkä jollain toisella voi olla siihen hyvä vinkki tai näkemys! Ja jos teillä on jotain kysymyksiä koskien omaa elämänmuutostani, niin kysykää toki!

Kuvat Kaapo Kamu

/ / / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Saana sanoo:

    Kiitos inspiroivasta tekstistä, varsinkin sen jakamisesta millaiset lähtökohdat yrittäjyyteen ja elämänmuutokseen sinulla on ollut. Liian usein somessa sekä blogien ja haastattelujen kautta saa juurikin kuvan siitä yrittäjäperheeseen syntyneestä menestyjästä, joka jo lapsena tiesi kuinka tienata ja mitä haluaa elämässä tehdä..
    Itse repäisin viime vuonna oltuani vuosia ahdistunut, masentunut ja tyytymätön elämääni. Hain yliopistoon, pääsin sisään, lopetin päivätyöni myyjänä ja muutin Lappiin opiskelemaan luovaa alaa. Olin lukioikäisestä asti vakuutellut itselleni etten ole tarpeeksi hyvä ja lahjakas yliopistoon ja tätä tarinaa uskoin kymmenen vuotta. En ole koskaan juurtunut pääkaupunkiseudulle josta olen kotoisin mutta pohjoisessa tuntuu kuin olisin tullut vihdoin kotiin. Päästyäni ahdistuksen oravanpyörästä on kokonaisvaltainen hyvinvointi sekä ruokavaliohoidot ja kehonhuolto alkanut kiinnostaa valtavasti. Vaikka opiskelenkin nyt täysin eri alaa on minulla salainen unelma opiskella ravintovalmentajaksi, sekä kärsittyäni vuosia elämää rajoittavista psykosomaattisista oireista, perehtyä ihmisen psyko-fyysiseen kokonaisuuteen ja ehkäpä joskus tehdä työkseni jotain jolla voin auttaa muita samaa kokeneita. Vielä en tiedä kuinka nämä opinnot rahoittaa tai mahdollistaa, mutta kuten sanoit universumilla on tapana järjestellä asioita kun unelmat on lausuttu ääneen ja luotan siihen. Pyrin myös kääntämään ajatukseni niin että vaikka olen ”jo” 30 enkä vielä löytänyt omaa polkuani, voin vielä menestyä omalla tavallani sekä tehdä työtä josta nautin.
    Onnea kaikkiin uusiin projekteihin ja kiitos positiivisesta energiasta ja aitoudesta! 🙂

    • Kuulostaa ihanalta tuo kaikki ja sun haaveet! Niitä kohti vaan! Ei kannata ikää miettiä – oikeat jutut ja suunta löytyy just silloin kuin kuuluu <3 Ja 30 v on meganuori! Itse olen 35 ja myös nuori. Ikä on vaan numeroita <3 Tuosta työn kutsumuksesta tuli mieleen, että se on itselläkin kyllä niin, että haluan työn kautta auttaa muita juuri niissä asioissa, mitkä on olleet itselle niitä kaikista isoimpia oppimisen paikkoja ja elämää muuttaneita asioita 🙂

  2. Vitsit kuinka ihana teksti! Tunnistan itseni niin monesta kohdasta, mutta olisi ihana kuulla, miten työstit viime vuonna tuota vastustamista! Olen huomannut, että oma suhtautumiseni elämään on vuosia ollut ”kaikille muille kaikki on mahdollista, mutta mun elämässäni unelmat toteutuvat vain, jos itse ohjailen ja manipuloin ja prässään elämäni sinne minne tahdon sen menevän” – eli luottoa siihen, että elämä kantaa myös minua, ei ole oikein ollut. Huomaan, että aina ollessani linjassa, pieniä ihmeitä tapahtuu, mutta tunnen sisällä yhä tuon puristuksen, että jokin osa minussa ei ole vielä ”auki” vastaanottamaan ja siksi sun kokemukset tämän asian tiimoilta kiinnostavat paljon.

    Ihana nähdä ja kuulla että voit noin hyvin, että elämä tuntuu ihmeelliseltä! Niin sen kuuluukin olla <3

    • Meillä on tietenkin kaikilla omat tarinat ja taustat näiden ns. samojen haasteiden äärellä. Mun kohdalla oli mm. kyse siitä, että varastoin sisääni erästä mennyttä ja todella kipeää asiaa, jota en voinut antaa anteeksi. Lopulta oli pakko, koska se söi sisintä aivan järjettömän paljon ja tuntui kehossa aivan fyysiesti. Siitähän sitten avautuikin tajuton pato, kun uskalsin lähteä käsittelemään asiaa ja rytinässä alkoi elämä muuttua ihan konkreettisesti mielettömällä vauhdilla. Itse kyllä koen, että tuollaiset möykyt sisimmässä blokkaa energiaa todella paljon ja kannattaa ehdottomasti tutkia mitä ihmettä sieltä taustalta oikein löytyy. Sellainen laittaa myös asioita perspektiiviin eikä jaksa korviaan enää lotkauttaa millekään turhanpäiväiselle valittamiselle.

  3. Vierailija sanoo:

    Itsekin olin kymmenisen vuotta sitten ahdistunut ihmisrusina. Käännekohta tuli yhdessä päivässä vaikka ei ollutkaan mitään järin dramaattista, enemmän kyse oli vain klassisesti siitä viimeisestä korresta, joka katkaisee kamelin selän. Siitä alkoi kahden vuoden prosessi, jonka aikana heivasin elämästäni kaiken sen, joka vei enemmän energiaa kuin antoi. Kaikki elämän isot palaset menivät uusiksi, ja kun kaikesta oli ensin luovuttu, uutta alkoi tulla rytinällä sisään. Sen vaiheen suurin kehitystehtävä olikin sitten oppia tunnistamaan se, mitä oikeasti haluan. Tämä on yllättävän vaikeaa, jos on viettänyt vuosia tekemällä päätökset vain järjen varassa, miettimättä myös iloa, onnea tai mielenrauhaa osana kokonaisuutta.

    Kateudesta kuitenkin tahdon sanoa, että se on mielestäni täysin väärinymmärretty ja aliarvostettu tunne. Kun oppii kuuntelemaan kateuden tunteitaan oikealla korvalla, kateus on oikeastaan mitä parhain kompassi omien halujen ja toiveiden tunnistamiseen. Kun en edes tiennyt, mitä elämässäni haluaisin, itse nimenomaan käytin kateutta elämänmuutokseni moottorina; hyväksyin olevani kateellinen, ja sen jälkeen mietin, kenelle olen kateellinen ja mistä tarkalleen ottaen olen kateellinen. Kun tässä prosessissa on riittävän tarkka ja yksityiskohtainen, sekä riittävän lempeä mutta rehellinen itselleen, nämä kateuden kohteet tuottavat melkein suoraan listan omiksi tavoitteiksi. Jos siis vaikkapa Katjan hyvinvointi aiheuttaa vihreyttä, tämän voisi pilkkoa esim. ajan raivaamiseen päivittäistä urheilemista ja kunnon yöunia varten, hyvään ja simppeliin ravitsemukseen ja tasapainoisen elämän tavoittelemiseen. Näihin on jo paljon helpompi tarttua kuin pelkkään yleiseen ”hyvinvointiin”.

    • Mä olen ihan samaa mieltä kateudesta. Sen voi nähdä myös arvokkaana viestinä itselleen, mutta tietenkään se ei kaikilla onnistu ainakaan heti. Omien tunteiden ymmärtäminen myös itsessään on ihan tajuton matka ja vaatii harjoittelua reaktiivisuudesta oman itsensä ymmärtämiseen ja niiden viestien kuuntelemiseen. Hyväksyntä ja tunteiden ilmaiseminen auttavat todella paljon <3 Mielenkiintoista kuulla ihmisten tarinoita siitä miten ja missä tahdissa muutokset tapahtuvat. Itsekin olen tehnyt monia isoja radikaaleja vetoja, mutta toisaalta myös joidenkin asioiden kanssa tarponut todella hitaasti. Tuo on hyvin sanottu, että kateuden kohteista voisi melkein koostaa toivelistan omiksi tavoitteiksi 🙂

  4. Jennie sanoo:

    Minusta on tosi hyvä tuoda esille ainakin sitä, että kaikki ei tapahdu välttämättä kovin nopeasti, vaan pysyvissä muutoksissa prosessi voi viedä vuosia. Minun aikuisiän käännekohta oli tyhjän päälle hyppy 2016 keväällä. Ja edelleenkin etsin omaa paikkaani. Onneksi maailmankaikkeus on turvannut talouteni, mutta tänä aikana olen paljon kipuillut ja miettinyt, mikä minun tehtävä on täällä maan päällä. Kaikki kiinnostavat ja mahtavat asiat eivät välttämättä ole niitä mistä on työksi tai sitä mikä on oikeasti se oma tehtävä palvella tätä planeetta. Olen tänä aikana kuitenkin tehnyt erittäin hyvää henkistä kasvua, tehnyt tutkimusretkiä ja nähnyt umpikujia, kaikkia on ollut opettavaista vaikkakin välillä kovin raskasta. Elämä on aina liikettä, ei tule päämäärää mihin ns. pysähtyy. Tämä on minulle ollut hypyn jälkeen tärkeä oppi eli toisin sanoen: kuinka opin liikehtimään elämäni energiassa niin että pysyn linjassa sen kanssa mikä on kulloinkin minun ja toisten parhaaksi. JA nyt ehkä on hetki kun voin sanoa, että alan päästä tähän kiinni, alan ymmärtää miten se tapahtuu. Kaiken perusta on kuitenkin luottamus ja sen rakentaminen, se avaa silmät näkemään niitä juttuja mitkä toimii minulle ja auttaa minua päästämään nopeammin irti niistä mitkä ei ole tarkoitettu vaikka miten kovasti takertuisin johonkin haaveeseen. Minun muutoksen ydin on ollu antautuminen ja luottamuksen löytäminen, opettelen edelleen. Ensin siis henkinen prosessi ja sitten niitä asioita alkaa nähdä konkreettisesti.

    • Juuri noin! Ei ole lisättävää tähän <3 Ihan samoin mulla, että sen luottamuksen löytäminen on ollut kaiken ydin. Mutta matka siihen luottamukseen jo itsessään ottaa aikaa, riippuu toki jokaisen taustoista 🙂

  5. Mona sanoo:

    Voi että kuinka ihana teksti! Kiitos Katja, kun avaat myös sisintäsi ja sieluasi muille -uskon, että joku hyötyy ajatuksistasi varmasti.
    En nyt suoraa sanoen edes muista millaisia henk.koht. tekstejä kirjoitit vuosia sitten, kun blogiasi aloin ýhden Jolien konsultaatiotreffin jälkeen seuraamaan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että tiedän, ettei se ollut yhtään tällaista. Tuntuu, että nyt olet saanut yhteyden universumiin (tai sitten selittelen tällä omiani 😉 kaikki mahdollista 😀 )
    Heitän tähän kuitenkin hyvin pintaan pohjaavan vertauskuvan -sillä onhan tämä piruvie kaunesblogi! hih- mutta jotenkin tuntuu, että jo kuvissasi itsestäsi näkyy se muutos, joka sisältäsi kumpuaa. Tarkoitan siis, että ainahan olet ollut kaunis; hyvät geenit, niin ei se ulkonäkö ja ne piirteet siitä niin kovasti muutu, mutta jösses kuinka kaunis olet nykyään! Yksi hehkuva kiitollinen pakkaus, jonka silmät loistavat ja hymy taitaa tulla väkisinkin joka kuvaan…
    Ja siis mukavahan olit jo asiakaspalvelijana silloinkin, kun ensi kertaa sinut tapasin & olennaisimpana pointtina, että hyvin pätevä työssäsi! mutta ehkä vähän kireä tai kärsimätön (sori nyt kun menen näin henkilökohtaisuuksiin =tällaiselle te rohkeat omasta elostanne bloggaajat taidatte altistua väkisinkin…), ja entäs nyt sitten? No lue tuosta tekstistäsi. 😉
    Olet hyvin kaunis ihminen, kaikin puolin. Toivon sinulle pelkkää hyvää. <3

    • Kiitos Mona tästä ihanasta kommentista <3 Ulkonäön muutoksen huomaan kyllä ainakin ketogeenisen ruokavalion myötä, mutta sisäinen olotila on muuttunut tämän vuoden aikana niin radikaalisti, että kyllä sekin varmasti välittyy energiana. On semmoinen olo, että sydän hymyilee universumille koko ajan 😀

      Olen ns. kiireen keskellä (mikä Joliessa ollessani oli 24/7 vallitseva tila) supertehokas ja nopeaenerginen, se tulkitaan aika usein kireydeksi tai kärsimättömyydeksi tms., mutta tottakai ne asiat, jotka painoivat siihen aikaan sisäisesti ja ulkoisesti vaikuttivat energiaan sekä olemukseen väkisinkin, että tuskinpa tulkintasi tuulesta temmattu myöskään on 🙂

      Kaikkea hyvää myös sinulle ja kiitos kun jaksat ilahduttaa kommenteillasi <3