12

Puhdas pöytä

Katja Kokko | 30.9.2015

DSC_2371

Tiedän, että moni teistä ihanista käy täällä kuikkimassa päivittäin, onko tullut uusia postauksia. Blogi on nyt säännöllisesti vajonnut muutaman päivän hiljaiseloon, joten päätin tulla kirjoittamaan kuulumisia.

Olen kuulkaas vähän poikki! Viimeisten viikkojen aikana ei ole jäänyt epäselväksi, että merkurius perääntyy ja olen henkilökohtaisen uuden kuuni äärellä. Ihan konkreettisesti nyt on putsattu pöytä kaikilla elämän alueilla raha-asioista rakkauteen, kotiin, työelämään ja siinä sivussa myös koko kehoon sekä pinttyneisiin ajatusmalleihin.

Kun siis sanoin kirjani nettisivujen julkaisun yhteydessä elämäni olevan juuri nyt kuin tyhjä taulu, todella tarkoitin sitä; olen kaikilla mahdollisilla tavoilla lähtöruudussa. Mutta en suinkaan huonolla tavalla, siis ettäkö minua olisi palautettu mihinkään vanhaan ja tunkkaiseen, vaan päinvastoin: kaikki vanha ja epätoimiva on saanut kyytiä.

Vaatekaapit on tyhjennetty, kosmetiikkavarastojen raivaus on meneillään ja koko kodissa on laitettu feng shuit uusiksi, josta jälkimmäiselle kiitos ystäväni Eeva Kolun! Poikkesin Eevan luona lauantaina ja ihastelin hänen kodissaan leijailevaa fiilistä. Eeva oli juuri vaihtanut kaikkien huonekalujensa paikkaa ja kehui kuinka energia kulkee taas ja kotona on hyvä olla.

Siispä lähdettyäni Eevalta, koukkaisin hetkeksi merenrantaan istumaan (tuntui muuten hölmöltä istua puistonpenkillä tekemättä mitään, ei ollut kirjaa eikä mitään, mitä olisi voinut räpeltää) ja aikani siinä merta toljotettuani kävelin suorinta tietä kotiin vaihtamaan kaikkien huonekalujen järjestystä. Puoli tuntia myöhemmin istuin sängylläni haukkomassa henkeä, sillä henki pihisi ihan uudella tavalla!

DSC_0003

Siitä inspiroituneena tyhjensin vihdoin työpisteeksi tarkoitetun klaffilipaston kosmetiikan raaka-ainepurnukoista, joita se oli ääriään myöten täynnä. Putsasin työpisteeksi ajautuneen keittiönpöydän lippulapuista ja toimistotarvikkeista ja järjestin itselleni kunnollisen työpisteen. Sitten surffasin Roomagen sivuille etsimään työtuolia ja kas, semmoinen oli juuri lisätty verkkokauppaan. Meili putiikkiin ja tuoli varaukseen. Se osoittautui paremmaksi työtuoliksi, kuin olisin voinut kuvitella löytäväni esteettisten seikkojen ollessa yhtä tärkeitä hyvän ergonomian ohella: tuoli tukee selkää täydellisesti ja näyttää siltä, että se kuuluu juuri minulle.

Listasin ylös huonekaluja, joita tarvitsisin saadakseni kodin vielä parempaan järjestykseen ja yli vuoden kadoksissa ollut sisustusvimma heräsi viimein henkiin. Uuden kodin rakennusta leimaa kuitenkin ehdottomasti järjestys. Joka ikinen kaappi ja laatikko on käytävä läpi ja järjestettävä. Mitään turhaa tänne ei tule jäämään, vaan nyt karsitaan isolla kädellä.

DSC_2316

Lähtöruudussa ollaan myös fyysisesti: reilu kuukausi sitten niskani venähti (johon johtanut tapahtumaketju on pitkä tarina). Tavallisesti se vaatii parin päivän levon parantuakseen, mutta tällä kertaa minut kirjaimellisesti paiskattiin sängyn pohjalle. Ylös noustiin vain huutoitkulla. En ole kuukauteen saanut tehdä astangajoogaharjoitusta ja osteopaatin diagnoosi ei mahdu yhteen lauseeseen, enkä ole varma, onko se edes suomea.

Onneksi en ole tässä tilanteessa ensimmäistä kertaa. Joogaharjoituksesta luopuminen tulee väkisinkin tutuksi elämän mittaisessa harjoituksessa. Olen ollut onnellinen, että fyysisesti vaativa treeni onkin vaihtunut rauhalliseen yin-joogaan ja päivittäinen meditaatiokin on integroitunut aamuihini. Juuri tämmöistä rauhaa olen kaivannutkin.

Yläkroppani on kuitenkin kaikenlaisessa venytys- ja voimailukiellossa ja siksi tuntuu, ettei päässäni kierrä veri ja huomaan olevani tavallista väsyneempi. Eräänä aamuna köpötellessäni niskavammoineni avustamaan joogatuntia, mietin hieman huvittuneena, että nyt todella jokaisella elämän alueella rakennetaan kaikki uusiksi puhtaalta pöydältä. Se tuntuu superhyvältä, mutta kyllä energiat tuppaavat olevaan silti tiukassa.

DSC_2309

Kirjani kanssa viedään viimeistä viikkoa. Opuksen piti lähteä painoon loppuviikosta, mutta ensi viikolle menee. Viimeiset oikoluvut ja korjaukset taiton valmistuttua ovat vielä edessä. Saman tekstin läpikäyminen uuvuttaa jo, mutta samalla teoksen haluaa hioa niin hyväksi, kuin mahdollista.

Tämän kaiken mainitun ja mainitsemattoman lisäksi koin vielä suuren sisäisen tarpeen pidempään kosmetiikkapaastoon. En ole hirveästi aiheesta kirjoittanut blogissa, lähinnä sivunnut sitä noin vuosi sitten, sillä yleisesti ottaen ihmisiä saa inspiroida ihonhoitoon sekä jakaa tietoa aidosti toimivista tuotteista ja menetelmistä. Suosittelen silti kaikille viikottaista kosmetiikkapaastoa, jolloin iholle ei käyttäisi puhdistuksen ja kasvoveden lisäksi muuta. Itselleni tuli tarve pidempään ajanjaksoon, jolloin käytin vain putsaria, kasvovettä sekä ruusunmarjaöljyä. Mitään ihmeellistä syytä tähän tarpeeseen ei ollut. Ihoni on loistavassa kunnossa, joten ehkäpä myös sen vuoksi halusin olla yliravitsematta sitä. Tämän myötä yksinkertaisuus tuntuu juuri tähän hetkeen valtavan hyvältä ja varsinkin kotitekoiset tuotteet omalta ja nautinnollisuutta lisäävältä.

DSC_2476

Jotenkin siis tuntuu siltä, että minun pitää saada nyt vain hengittää ja olla, vaikka mitään hötkyilyä, kiirettä ja tiukkoja aikatauluja elämässäni ei olekaan ollut, enkä ole suinkaan burn outissa. Hetkellisesti vain kaikkeni antanut ja tuntuu, että seison tyhjän taulun edessä ihmettelemässä, että mitä tässä on tapahtunut ja mitä ihmettä oikein tulee tapahtumaan. Mitä asioita haluan jatkossa kuuluvan elämääni ja mitä en. Tilanne vaatii ääretöntä rehellisyyttä itselle ja siten myös toisille.

Suunnitelmilleni ostin tänään uuden vihon Proloquesta. Teemaan sopivasti sekin on valkoinen.

Mitäpä teille kuuluu? Sillä siitä, jos mistä olen varma, että tämä perusteellinen mylläys tapahtuu kollektiivisella tasolla eikä suinkaan vain meikäläisen elämässä.

DSC_0013

Kuvat minusta Denis Vinokur

/ / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Ninne sanoo:

    Mylläystä tapahtuu täälläkin suunnalla. Kaipausta siistiin ja järjestelmälliseen kotiin näin syksyn myötä on ja etenkin inspiraatiota sisustukseen. Uuden asunnon ollessa etsinnän alla mitään uutta ei kuitenkaan viitsi hankkia eikä suurempia muutoksia ryhtyä tekemään. Eletään ärsyttävässä välitilassa, jossa ei oikein tiedä ollaanko tässä asunnossa vielä kaksi kuukautta vai puolivuotta. Kaikenmoista muutakin myllerrystä ja muutosta on elämässä tiedossa ja vaikka uudet käänteet on kiinnostaviakin, niin kyllä enimmäkseen nyt kaipaisi ympärilleen vaan rauhaa, tasaisuutta ja paljon luontoa.. Ehkä se tästä.

    Sivukysymyksenä miten saat pidettyä neidonhiuspuusi noin kauniina? Meiltäkin sellainen löytyy, mutta lehdet jo kellertävät ja pikku hiljaa karisevat maahan.

    • Välitila kuulostaa oikein tutulta! Tsemppiä meille, onneksi ympärillä on valtavasti kanssasisaria! Hmm… en tiedä mitä teen ginkgo biloballe. En ainakaan kastele liikaa ja luulen, että se on juuri täydellisessä valossa. Mutta minulla on siihen kyllä ihan erityinen suhde, joten luulen, että puu tietää sen ja kukoistaa myös siksi 🙂

  2. Jenni sanoo:

    Toi on musta niin tuttu tunne aina kun saa jonkun isomman projektin valmiiksi. Vähän aikaa on sellainen tyhjä olo ja myös hieman aikaa miettiä, että mitäs seuraavaksi. Aika usein oon juuri sellaisina hetkinä nimenomaan myös siivonnut työpöydän ja miettinyt, onko työtila kaikinpuolin kunnossa.

  3. Mari Vee sanoo:

    Kiitos kysymästä, myllerrystä ja elämänmuutosta ollut ilmassa jo runsaan vuoden ajan eikä loppua näy! Epäonnistumisten, huonon tuurin ja useiden läheisten poismenon lisäksi on tullut myös iloisia uutisia. Jokin vielä kinnaa ja hiertää, mutta enköhän jossain vaiheessa uskalla päästää irti ja antautua vietäväksi. Kunhan saisi vielä tukiverkostoa pönkittämään olematonta itsetuntoa, se tekisi niin hyvää! Omassa päässä möröt usein pelottelevat, joten vaikka viihdyn myös itseksenikin niin vilpitön ja kannustava seura tekisi välillä ihan hyvää.

    Mutta siis olet oikeassa, myllerrystä on ruudun tälläkin puolella.

    • Ympärillä olevilla ihmisillä ja ystävillä on aivan valtava merkitys omalle itseluottamukselle ja onnellisuudelle. En tiedä miten selviäisin ilman ystäviäni! Tai siis, hyvin toki, kyllä se oma sisäinen voima on tärkein, mutta ystävät, semmoiset jotka todella tukevat omia haaveita ja ovat samoilla taajuuksilla ovat kyllä suunnaton rikkaus. Siispä toivotaan sun elämään muutoksen myötä myös semmoisia ihmisiä! Pistä tilaus menemään 🙂

  4. Jennie sanoo:

    Minulla on ollut erityisesti viimeiset pari viikkoa todella intensiivistä kaikin tavoin, mutta taaksepäin ajatellen jo keväästä lähtien on tullut jarruja monessa mielessä. Parin viikon aikana fyysisiä ongelmia ja niiden takaa hiljalleen aukenevat henkiset tukoksetkin kovaa vauhtia. Tosiaankin itsessäni tapahtuva puhdistuminen on ihan käsittämättömän vauhdikasta ja syvältä nousevaa, samalla huomaan juuri sen kollektiivisen, samat tasot puhdistuvat monissa työkavereissa mutta eri tavoin tietysti. Mutta ihanaa, että kaiken keskellä on tietoinen siitä mitä tapahtuu ja osaa kuunnella levon tarvetta, asiat sujuvat ehkä hivenen helpommin. Jotenkin ehkä tuntuu, että haastavin on jo takana ja pienesti alkaa kutkuttaa, mitä irtoavan tilalle tuleekaan..

  5. Sanna sanoo:

    Jahas, meitä on monta!

    Keväällä elämä heitti voltin: tulin raskaaksi ehkäisyn läpi. Pitkä raskauspahoinvointi, yhden vanhemman ilkeät kommentit raskauteeni liittyen, huoli ja murhe vaikka mistä (osittain turha, osittain ei), korkeet stressitasot, koko ajan muuttuva keho, suhdetta lapsen isään on koeteltu tuhannesti…

    Viime viikko oli vaikea. Sunnuntaina innostuin pakkaamaan: olo helpottui. Pikku hiljaa toiveikkuus alkaa puskea läpi. Ja oon ehkä rauhallisempi, vaikka en vieläkään tiedä tulevaisuuden kulkua, vaikka haluaisinkin.

    Odotan innolla kirjaasi ja uusia postauksia 🙂

  6. Tiina sanoo:

    Myllerryksiä on ollut täälläkin päin! Minun piti muuttaa ulkomaille keväällä mutta muutto peruuntui, ja odotettu seikkailu jäi kokematta. Se aiheutti aikamoisen angstin, ikäkriisin, myös joogakriisin, ihan kaikki asiat tuntuivat olevan levällään kun sitten ei lähdettykään.
    Tuntui hyvä purkaa tätä kriisiä olemalla ulkomailla Aasiassa monta viikkoa. Sitten alkoi löytyä uusia suuntia. Jo valmiiksi minimalistisesta kodista poistui paljon turhaa materiaa, ja kotonakin on taas rauha. Ilmoittauduin nyt käymälleni joogakurssille, siinä toivossa että sen päättyessä ymmärtäisin uudelleen suhteeni joogaan. Opin myös puhumaan uudella tasolla tunteistani lähimmille ihmisille. Ikäkriisikin helpottui sitten kun päätin juhlia 35-päivää ystävien kesken, se oli kaunista ja ihanaa.