Lifestyle

Kuukauden asu #2

Lifestyle | 27.9.2015 | Katja Kokko

Uskomatonta, että ensi viikolla vaihtuu jo lokakuu! Eilen oli vielä niin lämmin päivä, että asuvalinta oli sama kuin heinäkuussa. Tänään onkin sitten ollut ilmassa semmoista koleutta, että syksyn saapumisen on tuntenut nahoissaan. Havahduin myös puiden lehtien alkaneen jo kellastua. Miten se yllättääkin joka vuosi samalla tavalla? Vastahan ehdin tottua siihen ajatukseen, että on syyskuu.

Kuukauden asu on ollut kolean kesän suosikkini.

Vajaamittaiset leveälahkeiset housut ovat parin vuoden takainen löytö Samujin alesta – maksoin niistä vain muutaman kympin, mutta tulen todennäköisesti käyttämään ne aivan puhki. Saattaa olla, että vedän nämä pöksyt jalkaani vielä seuraavan parin viikon aikana, mikäli saamme nauttia aurinkoisista päivistä. Kun yläosa on lämmin, ei lahkeensuista käyvä viileys haittaa.

Housuissa on kivaa seilorihenkisyyttä, jolle olen aina lämmennyt. Laivastonsininen väri kuuluu myös suosikkeihini neutraalien värien rakkaudessani.

James-farkkutakki on 70-luvulta äidin vanha ja pelastettu mummolan aitasta. Takki on kulunut ihanan pehmeäksi ja erityisesti hihat ovat muotoutuneet mukavaksi vuosien saatossa. Takki kertoo hyvin miten vaatteiden mitoitus on muuttunut vuosikymmenten kuluessa: koko on 40, mutta saan sen vain juuri ja juuri kiinni, enkä voisi edes harkita pitäväni sitä napitettuna.

Omistan neljä täydellistä ja ihanaa nahkatakkia, mutta tänä kesänä vanha kunnon James on ollut turvavaatteeni. Nahkarotsit ja jakut eivät ole kiinnostaneet lainkaan, kun taas viime kesän James sai roikkua naulakossa ypöyksin.

Ehkä muistatte, kun kerroin viime kuun asupostauksessa kohtalokkaasta shoppailureissusta serkkuni kanssa Stokkan kesäaleen. Mukaan tarttui alelöytöjen lisäksi myös yksi normaalihintainen vaatekappale Karen Millenin syysmallistosta. Sovitin sitä monta kertaa ja rakastuin sen täydelliseen mittaan ja leikkaukseen: paita on takaa hieman pidempi ja siinä on selässä koristevetoketju ylhäältä alas saakka. Jätin sen tuolloin hyllyyn, mutta palasin hakemaan paidan jo seuraavana päivänä.

Rakastan ylivoimaisesti eniten valkoisia paitoja ja puseroita. Tykkään hyvin yksinkertaisista malleista ilman turhia koristuksia. Siksi luulisi, että minun on helppo löytää täydellisiä yläosia, mutta asia on itse asiassa juuri päinvastoin: olen todella tarkka helman ja erityisesti hihojen pituuksista. Olen melko harteikas ja siunattu normaalia suuremmalla rintavarustuksella, joten vääränmittaiset hihat tai leikkaus tekevät helposti yläosastani epäsuotuisan suuren. Tässä paidassa yhdistyivät kaikki täydellisen yläosan elementit ja onneksi palasin hakemaan sen! Paidasta tuli suosikkini saman tien ja myös tätä tulen taatusti käyttämään, kunnes kainalot ovat pinttyneen keltaiset – sillä niin valkoisille yläosille ikävä kyllä väistämättä käy ennen pitkää.

Tulette huomaamaan näissä asupostauksissani, että huolimatta monista kalliimmista merkeistä, joita vaatekaapistani löytyy, on hyvin suuri osa edullisia alelöytöjä tai ystävien kirppiskamoista pelastettua. Sanotaanko vaikka näin, että vetovoiman laki toimii meikätytön kohdalla pettämättömän hyvin mitä tulee vaatteisiin ja kenkiin. Olen tehnyt vuosien aikana kymmeniä tajuttoman upeita löytöjä vaatekappaleista, jotka olen bongannut ensin normaalihinnalla, mutta jättänyt ne hankkimatta, koska a) en ole suostunut maksamaan kyseisestä vaatteesta niin paljon tai b) juuri sillä hetkellä pankkitilini saldo ei ole siihen riittänyt. Kuitenkin monen monta kertaa nämä bongaamani ihastukset tulevat minua vastaan ennemmin tai myöhemmin miltei puoli-ilmaisena ilman minkäänsorttista alekyttäämistä.

Juuri näin kävi tämänkin asun kenkien kanssa. Bongasin nämä Whyredin nahkatennarit merkin omasta verkkokaupasta jo yli kaksi vuotta sitten. Hinta huiteli melkein kolmessa sadassa. Mieli teki, mutta ei niin paljon, että olisin pulittanut popoista niin paljoa. Tänä juhannuksena surffasin hetken mielijohteesta Mi-No shoesin verkkokauppaan. En ollut koskaan ostanut kyseisestä putiikista mitään saatika käynyt heidän liikkeessään. Klikkasin itseni kesäaleen ja kas, nämä Whyredin ihanuudet odottivat siellä minua hintalappunaan reilu satku. Kaupat tuli!

Kengät ovat todella laadukasta nahkaa (pohja siis kumia) ja aivan mielettömän ihanat kävellä. Olen totaalisen mummoutunut kenkien suhteen viime vuosina  ja vaikka kuinka rakastankin korkeita korkoja, olen liian mukavuudenhaluinen lampsiakseni koroissa arkena.

Mukavuus-Whyredit ovat niin rakkaat, että melkein jo pelkään niiden puolesta, sillä voisin kulkea niissä joka päivä. Kumista pohjaa ei kuitenkaan voi uusia, joten jotkut yhtä ihanat mukavuuskengät ovat hakusessa huollettavalla pohjalla.

Tein hiljattain pari muutakin naurettavan mahtavaa alelöytöä, mutta palataanpas niihin tulevien kuukausien kostyymeissä. Olen myös tehnyt perinteisen vaatekaapin täystyhjennyksen pari viikkoa sitten ja blogikirppistä pukkaa heti, kun saan kuvattua kaiken!

Mitäs tuumitte tämän kuukauden asusta? Valitsetteko itse korot vai mummokengät? Entäs teettekö hyviä alelöytöjä vai hutihankintoja? Paljonko itse maksaisitte laadukkaista kengistä?

Ps. Ja arvatkaa mitä onnistuin tekemään viime kuun Samujin yläosalleni? Kröhöm, pienen pesukonekäsittelyn jäljiltä siitä tuli crop top.

Kuvat Cindy Riera

Avainsanat: , , ,