Sydän kaipaa tällä hetkellä seikkailuihin maailman eri kolkkiin. Olen käynyt läpi valokuva-arkistojani vuosien varrelta ympäri maailmaa. Tämä Turkin reissu on ollut viime aikoina vahvasti mielessä.
Matkustimme Turkkiin kaksi vuotta sitten touko-kesäkuun vaihteessa. Vietimme muutaman päivän Istanbulissa ja jatkoimme sitten matkaa etelään joogaretriitille Gümüşlükiin.
Reissu oli aivan ihana. Istanbul oli mahtava ja inspiroiva, hieman maaginenkin. Ja hämmentävän suuri. Tuntui kuin yhdessä kaupungissa olisi ollut minikoossa monta muutakin Euroopan kaupunkia, kuten Pariisi ja Lontoo.
Eniten pidin Istanbulin Aasian puoleisesta osasta, jonne piti matkustaa lautalla. Se tuntui kuin olisi mennyt kokonaan toiseen maahan, tunnelma oli niin erilainen. Parhaiten jäivät mieleen kapeat kujat, missä leijaili tujakka mausteiden tuoksu. Kojut notkuivat tuoreista hedelmistä ja vihanneksista ja vieri vieressä oli niin paljon ravintoloita, että valinnan vaikeus iski. Ruoka oli myöskin niin hyvää, että harmitti kun yhdeltä aterialta tuli niin täyteen ettei yhden päivän aikana jaksanut syödä montaa kertaa. Ihmisten iloisuus, ystävällisyys ja kovaäänisyys ravintoloissa jäi mieleen.
Istanbulissa oli paljon nähtävää, vaikka normaalisti skippaan mielelläni tavanomaiset turistinähtävyydet. Hagia Sofia oli todella vaikuttava ja sisältä upea. Basilica Cistern, maanalainen vesisäiliö oli lähes epätodellinen kokemus. Miten sellainenkin on joskus rakennettu? Miten maailma on voinut olla joskus niin erilainen?
Gümüşlük etelässä oli rauhaa, kirkasta vettä ja aurinkoa rakastavan paratiisi. Elämä oli yksinkertaista, aurinko polttava ja turkoosi vesi kristallin kirkasta. Muiden turistien määrän pystyi laskemaan melkein kahden käden sormilla. Kävelimme joka päivä majapaikkamme lahdenpoukamaa vastapäätä sijaitsevan niemenkärjen toiselle puolelle, mistä löysimme pikkuruisen rantapläntin. Seuraksemme saimme yleensä jonkun paikallisen kyläläisen koiran, joka rakastui Riksuliin ja seurasi häntä joka ilta. Paikalliset kylänmiehet kalastivat hassuilla siimavirityksillä ilman ongenvapaa. En nähnyt viikon aikana kenenkään saavan kalaa, mutta se ei mitä ilmeisimmin ollut pääasia.
Söimme melkein joka ilta illallista ravintolassa, jonka nimi oli ”Maailman paras ravintola”. Se oli osuvasti nimetty.
Kuvat kertokoot reissusta enemmän kuin tuhat sanaa. Oli ihanaa. Ehkä jonain päivänä vielä uudelleen…
Kuvat Richard Isaac
