Tiedän, että moni teistä ihanista käy täällä kuikkimassa päivittäin, onko tullut uusia postauksia. Blogi on nyt säännöllisesti vajonnut muutaman päivän hiljaiseloon, joten päätin tulla kirjoittamaan kuulumisia.
Olen kuulkaas vähän poikki! Viimeisten viikkojen aikana ei ole jäänyt epäselväksi, että merkurius perääntyy ja olen henkilökohtaisen uuden kuuni äärellä. Ihan konkreettisesti nyt on putsattu pöytä kaikilla elämän alueilla raha-asioista rakkauteen, kotiin, työelämään ja siinä sivussa myös koko kehoon sekä pinttyneisiin ajatusmalleihin.
Kun siis sanoin kirjani nettisivujen julkaisun yhteydessä elämäni olevan juuri nyt kuin tyhjä taulu, todella tarkoitin sitä; olen kaikilla mahdollisilla tavoilla lähtöruudussa. Mutta en suinkaan huonolla tavalla, siis ettäkö minua olisi palautettu mihinkään vanhaan ja tunkkaiseen, vaan päinvastoin: kaikki vanha ja epätoimiva on saanut kyytiä.
Vaatekaapit on tyhjennetty, kosmetiikkavarastojen raivaus on meneillään ja koko kodissa on laitettu feng shuit uusiksi, josta jälkimmäiselle kiitos ystäväni Eeva Kolun! Poikkesin Eevan luona lauantaina ja ihastelin hänen kodissaan leijailevaa fiilistä. Eeva oli juuri vaihtanut kaikkien huonekalujensa paikkaa ja kehui kuinka energia kulkee taas ja kotona on hyvä olla.
Siispä lähdettyäni Eevalta, koukkaisin hetkeksi merenrantaan istumaan (tuntui muuten hölmöltä istua puistonpenkillä tekemättä mitään, ei ollut kirjaa eikä mitään, mitä olisi voinut räpeltää) ja aikani siinä merta toljotettuani kävelin suorinta tietä kotiin vaihtamaan kaikkien huonekalujen järjestystä. Puoli tuntia myöhemmin istuin sängylläni haukkomassa henkeä, sillä henki pihisi ihan uudella tavalla!
Siitä inspiroituneena tyhjensin vihdoin työpisteeksi tarkoitetun klaffilipaston kosmetiikan raaka-ainepurnukoista, joita se oli ääriään myöten täynnä. Putsasin työpisteeksi ajautuneen keittiönpöydän lippulapuista ja toimistotarvikkeista ja järjestin itselleni kunnollisen työpisteen. Sitten surffasin Roomagen sivuille etsimään työtuolia ja kas, semmoinen oli juuri lisätty verkkokauppaan. Meili putiikkiin ja tuoli varaukseen. Se osoittautui paremmaksi työtuoliksi, kuin olisin voinut kuvitella löytäväni esteettisten seikkojen ollessa yhtä tärkeitä hyvän ergonomian ohella: tuoli tukee selkää täydellisesti ja näyttää siltä, että se kuuluu juuri minulle.
Listasin ylös huonekaluja, joita tarvitsisin saadakseni kodin vielä parempaan järjestykseen ja yli vuoden kadoksissa ollut sisustusvimma heräsi viimein henkiin. Uuden kodin rakennusta leimaa kuitenkin ehdottomasti järjestys. Joka ikinen kaappi ja laatikko on käytävä läpi ja järjestettävä. Mitään turhaa tänne ei tule jäämään, vaan nyt karsitaan isolla kädellä.
Lähtöruudussa ollaan myös fyysisesti: reilu kuukausi sitten niskani venähti (johon johtanut tapahtumaketju on pitkä tarina). Tavallisesti se vaatii parin päivän levon parantuakseen, mutta tällä kertaa minut kirjaimellisesti paiskattiin sängyn pohjalle. Ylös noustiin vain huutoitkulla. En ole kuukauteen saanut tehdä astangajoogaharjoitusta ja osteopaatin diagnoosi ei mahdu yhteen lauseeseen, enkä ole varma, onko se edes suomea.
Onneksi en ole tässä tilanteessa ensimmäistä kertaa. Joogaharjoituksesta luopuminen tulee väkisinkin tutuksi elämän mittaisessa harjoituksessa. Olen ollut onnellinen, että fyysisesti vaativa treeni onkin vaihtunut rauhalliseen yin-joogaan ja päivittäinen meditaatiokin on integroitunut aamuihini. Juuri tämmöistä rauhaa olen kaivannutkin.
Yläkroppani on kuitenkin kaikenlaisessa venytys- ja voimailukiellossa ja siksi tuntuu, ettei päässäni kierrä veri ja huomaan olevani tavallista väsyneempi. Eräänä aamuna köpötellessäni niskavammoineni avustamaan joogatuntia, mietin hieman huvittuneena, että nyt todella jokaisella elämän alueella rakennetaan kaikki uusiksi puhtaalta pöydältä. Se tuntuu superhyvältä, mutta kyllä energiat tuppaavat olevaan silti tiukassa.
Kirjani kanssa viedään viimeistä viikkoa. Opuksen piti lähteä painoon loppuviikosta, mutta ensi viikolle menee. Viimeiset oikoluvut ja korjaukset taiton valmistuttua ovat vielä edessä. Saman tekstin läpikäyminen uuvuttaa jo, mutta samalla teoksen haluaa hioa niin hyväksi, kuin mahdollista.
Tämän kaiken mainitun ja mainitsemattoman lisäksi koin vielä suuren sisäisen tarpeen pidempään kosmetiikkapaastoon. En ole hirveästi aiheesta kirjoittanut blogissa, lähinnä sivunnut sitä noin vuosi sitten, sillä yleisesti ottaen ihmisiä saa inspiroida ihonhoitoon sekä jakaa tietoa aidosti toimivista tuotteista ja menetelmistä. Suosittelen silti kaikille viikottaista kosmetiikkapaastoa, jolloin iholle ei käyttäisi puhdistuksen ja kasvoveden lisäksi muuta. Itselleni tuli tarve pidempään ajanjaksoon, jolloin käytin vain putsaria, kasvovettä sekä ruusunmarjaöljyä. Mitään ihmeellistä syytä tähän tarpeeseen ei ollut. Ihoni on loistavassa kunnossa, joten ehkäpä myös sen vuoksi halusin olla yliravitsematta sitä. Tämän myötä yksinkertaisuus tuntuu juuri tähän hetkeen valtavan hyvältä ja varsinkin kotitekoiset tuotteet omalta ja nautinnollisuutta lisäävältä.
Jotenkin siis tuntuu siltä, että minun pitää saada nyt vain hengittää ja olla, vaikka mitään hötkyilyä, kiirettä ja tiukkoja aikatauluja elämässäni ei olekaan ollut, enkä ole suinkaan burn outissa. Hetkellisesti vain kaikkeni antanut ja tuntuu, että seison tyhjän taulun edessä ihmettelemässä, että mitä tässä on tapahtunut ja mitä ihmettä oikein tulee tapahtumaan. Mitä asioita haluan jatkossa kuuluvan elämääni ja mitä en. Tilanne vaatii ääretöntä rehellisyyttä itselle ja siten myös toisille.
Suunnitelmilleni ostin tänään uuden vihon Proloquesta. Teemaan sopivasti sekin on valkoinen.
Mitäpä teille kuuluu? Sillä siitä, jos mistä olen varma, että tämä perusteellinen mylläys tapahtuu kollektiivisella tasolla eikä suinkaan vain meikäläisen elämässä.
Kuvat minusta Denis Vinokur
