Voi herranjestas miten voi ihminen voida hyvin! Pysähdyn joka ikinen päivä ihmettelemään sitä miten hyvä oloni on ihan kaikilla hyvinvoinnin osa-alueilla. Onhan tätä jatkunut jo viime vuoden lopulta saakka, mutta kun olo sen kuin kohenee niin välillä joudun oikeasti kysymään itseltäni, että onko tämä totta? Ihan sama onko taivas harmaa, sataako lumenkaltaista asiaa huhtikuussa vai paistaako aurinko kirkkaalta taivaalta niin meikämandoliinin hyvä olo vaan on ja pysyy. Toki säätilaraivareita voi tulla tilapäisesti, mutta parempi raivota ne ulos välittömästi kuin jäädä kieriskelemään vitutuksessa. Mutta auta armias jos aurinko möllöttää siniseltä taivaalta niin siinä kohtaa meinaa aivan sydän räjähtää!
Mitä parempi oloni on, sitä vahvemmin tunnen, että hyvinvointi ja sen kanssa työskentely ovat sieluni kutsumus. Meneillään onkin sen parissa todella kiinnostavia projekteja ja uusia alkuja. Aika näyttää mihin kaikki vielä johtaa, mutta sen tuntee luissa ja ytimissä kun elää sydämensä johdatuksessa.
Joka ikinen aamu herätessäni tunnustelen oloa kropassa ja katson itseäni peilistä miten terveeltä ja hyvinvoivalta näytän. Silmät ja kasvot ovat itselleni yksi merkittävä hyvinvoinnin mittari. Minulla oli pitkään aikakausi, kun silmät olivat aamuisin turvonneet, punoittavat ja utuiset. Nyt peilistä katsoo aamuisin kirkkaat silmät ja kasvot, joissa ei ole pöhötystä. Keho on herätessä virkeä ja odottaa uutta päivää. Pelkästään se saa aikaan kiitollisuuspuuskan.
Ajattelin listata ne konkreettiset asiat, jotka ovat parantaneet hyvinvointiani merkittävästi. Näiden lisäksi oleellisena osana on tietenkin henkinen hyvinvointi ja omien tunnelukkojen tai selvittämättömien asioiden käsittely.
1. Liikunta. Hesarissa oli juuri artikkeli siitä, kuinka kalliiksi suomalaisten huono kunto ja vähäinen liikunta yhteiskunnalle tulevat. Omalla kohdallani liikkuminen on paras lääke hyvien yöunien lisäksi aivan kaikkeen. Liikutan kehoani joka ikinen päivä, mutta oleellista on löytää balanssi eri liikuntamuotojen välille ja hermoston pitämiseen tasapainossa. Sykettä nostava ja fyysistä suorituskykyä parantava liikunta aktivoivat sympaattista hermostoa (joka vastaa elimistön taistele tai pakene -reaktiosta), joka on muutenkin nykymaailman menossa lähes kaikilla ylikuormituksessa. Siksi on tärkeää tehdä palauttavia harjoituksia vastapainoksi, joka aktivoi parasympaattista hermostoa (joka vastaa puolestaan elimistön lepää ja toivu -tilasta). Näiden kahden välillä tulisi vallita tasapaino. Minulle sopivan kombon muodostaa noin 2-4 astangajoogaharjoitusta viikossa, ehdottomasti energiatasoja tunnustellen ja treenin intensiteettiä säätäen. Kerran viikossa ratsastan ja pyrin myös uimaan kerran viikossa. Muina päivinä teen yin joogaa, joka nimenomaan rauhoittaa aktivoiden parasympaattista hermostoa. Yleensä teen kotona yin joogan jälkeen muutaman core-jumppaliikkeen. Jos yöunet ovat jääneet huonoksi tai lyhyeksi, en koskaan lähde astangaan aamulla, vaan teen aina yin joogan. Jo valmiiksi väsynyttä kehoa ja mieltä on turha rasittaa fyysisellä ponnistelulla. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että tekisi hyvää lisätä sykettä nostavaa liikuntaa sillä kuntokin on kohentunut. Sen vuoksi ajattelin nyt aluksi lisätä astangatreenien määrää, mutta kenties kokeilla myös jotain uutta. Haaveilen tällä hetkellä uudesta Oura Ringistä (se entinen malli on kamala möhkäle), joka antaisi tarkempaa tietoa oman kropan fyysisestä tilasta ja sen pitämisestä optimaalisena.
Liikkumisessa parasta on sen tuoma todella autenttinen ilo ja selittämätön hyvä olo. Kaikissa lajeissa kehittyminen ja uusien taitojen oppiminen tuo iloa, jota parempaa en keksi. Sillä on aivan valtava merkitys henkiselle hyvinvoinnille. Uusien taitojen ja omaan kehoon tutustumisen opettelu kasvattavat myös kärsivällisyyttä ja lempeyttä. Liikunta on itselleni niin mielettömän iso juttu, että jos nyt lähtisin opiskelemaan itselleni uutta ammattia, opiskelisin hyvin todennäköisesti liikunnanohjaajaksi. Toivottavasti sinulla on liikuntaharrastus, josta nautit ja joka tuo iloa. Ja jos ei ole, niin haastan sinut hankkimaan sellaisen välittömästi! Vanhan lajin ohelle kannattaa myös kokeilla jotain ihan uutta, esimerkiksi uintia ja astangajoogaa, mitä voit opetella vaikkapa Sisiliassa syyskuussa minun ja uintivalmentajani Laura Mannisen opetuksessa.
2. Tasapainoinen verensokeri. Kiitos rasvakahvin, rasvojen lisäämisen ruokavalioon reilulla kädellä ja 6-8 tunnin aikaikkunan, johon ajoitan koko päivän syömisen (aamun rasvakahvi pois lukien), oloni on jatkuvasti tasaisen energinen, kirkas ja selkeä. Sanavarastooni ei kuulu enää sellainen asia kuin nälkäkiukku. Se tuntuu tällä hetkellä jo täysin vieraalta käsitteeltä. Siinä missä ennen oli pakko puputtaa jotain parin tunnin välein, tällä hetkellä pystyn ottamaan täysin lungisti, jos syöminen jostain syystä venähtäisi. Suhtaudun siihen kuin lyhyenä paastona eikä senkään jälkeen tarvitse ahmia ruokaa. En ole koskaan laskenut kaloreita ja syön edelleen niin paljon, että olen kylläinen, mutta verensokerin tasaisena pysymisen ansiosta kaikki himotukset ovat järisyttävän paljon lievempiä kuin koskaan ennen. Mässäilen ravinnetiheällä ruoalla ja koska en talvisin kestä kylmiä vihersmootheja, on Instassa lähes päivittäin näkyvä vihervelliksi ristimäni viherkeitto ollut todellinen pelastus (ohje löytyy Food Pharmacy -kirjasta).
Kiitos ayurvedan, sain kroppani viime vuonna sellaiseen balanssiin, että pystyn nykyisin syömään kohtuudella mausteisempaa ruokaa kuin aiemmin sekä paljon sellaisia asioita, jotka aiheuttivat ennen närästystä, vatsan polttelua ja refluksioireita, kuten sitruunaa, tomaattia ja inkivääriä. Elän suorastaan kuherruskautta värikkään ruoan kanssa tällä hetkellä, koska olen löytänyt itselleni optimaalisen balanssin ruokavalintoihin. Hyvinvointia tukevat ravintolisät ovat siinä vielä kylkiäisinä.
3. Lepo, palautuminen ja yleinen höllääminen. Suorituskykyni on kasvanut aivan huimasti, kiitos tasaisen verensokerin. Mutta se ei tarkoita sitä, että antaudun liian kovan paahtamisen vietäväksi. Kaikista tärkein hyvinvointihommeli on pitkät ja hyvät yöunet, rasituksesta palautuminen ja välitön höllääminen, jos töiden kanssa on ollut hetkellinen stressisuma/kiire. Tähän kategoriaan kuuluu myös lepo HETI, jos tulee kipeäksi. Itse vilustuin pari viikkoa takaperin. Hommasin välittömästi itselleni tuuraajan joogaan ja jäin sängyn pohjalle lepäämään. Paranin ennätysvauhtia eikä tauti pitkittynyt.
4. Delegoiminen. Yksi mullistavimmista asioista tänä vuonna on ollut apujoukkojen palkkaaminen ja delegoiminen niihin asioihin, missä oma ammattitaitoni ei ole parhaimmillaan tai jotka eivät ole intohimojani. Inke ja Mariela ovat tuoneet suurta apua sisällöntuottamiseen ja Violan palkkaaminen valokuvajaaksi on koko tämän vuoden paras päätökseni. Erittäin suuri toiveeni on pystyä palkkaamaan syksyllä tai viimeistään ensi vuonna vielä assari yleismies tai -nais Jantuseksi. Moni pienyrittäjä sortuu siihen ettei raaski palkata apua vaan koittaa väkertää liian paljon asioita niska limassa – se on kuin suossa rämpimistä, ei todellakaan kannattavaa bisnekselle pitkällä tähtäimellä.
5. Viisveisaaminen. Olen noudattanut tietämättäni jo pitkään viis veisaamisen elämän mullistavaa taikaa, mutta kyseisen kirjan luettuani entistä hanakammin. En voi revetä joka suuntaan tai vastata joka ikiseen viestiin. Mietin tarkkaan mihin tilaisuuksiin haluan osallistua, tarvitaanko minua kaikissa palavereissa ja aiheuttaako jonkun deadlinen siirtäminen välitöntä haittaa jollekin. En mieti mitä muut ajattelevat olematta kuitenkaan välinpitämätön tai töykeä. Asetan ja pidän henkilökohtaiset rajani enkä suostu kanssakäymiseen energiannyhtäjiltä haiskahtavien kanssa. Kieltäydyn töistä, joita en ehdi tehdä ja kieltäydyn töistä joihin en voi tarjota parasta mahdollista panosta ja hyötyä asiakkaalle.
+ bonusvinkki: nämä edellämainitut seikat voin tehdä itse (myös delegoimisen, koska päätöksen siitä teen minä itse), mutta sen lisäksi pyydän ulkopuolista apua, kun sitä tarvitsen. Viime syksystä asti esiintymisvalmentaja Essi Aulanko on valmentanut minua parhaaseen mahdolliseen esiintymiseen ja esiintymisjännitykseni onkin kääntynyt sen myötä päälaelleen: odotan ylihuomista Suomen Kosmetologien Yhdistyksen seminaarin luentoa 260 kollegalle perhoset mahanpojassa silkasta intohimosta. Kehon syviä jännityksiä ovat puolestaan auttaneet avaamaan kiropraktikko Samu Ruoppa Erottajan ViaVitalista, kiinalaisen lääketieteen akupunktiohoitaja Taina Alakulppi Lääkärikeskus Sofianovasta sekä universumin ihmeellisin hieroja Tanja Lahtinen. Nämä ovat kuitenkin bonusta, kuin kerma kakun päällä ja koen, että teen jokaisen ulkopuolisen auttajan kanssa ikäänkuin yhteistyötä sen sijaan, että heittäytyisin laverille tyyliin ”hoidappa minut kuntoon”. Ensisijainen homma on halu voida itse paremmin ja kehittyä. Tästäpä tuli vielä mieleen aivan mielettömän kaunis ja ihana kirja, Minna Eväsojan Shoshin – Aloittelijan mieli, joka sisältää todella ihania japanilaisia ikuisia viisauksia.
Lopuksi haluan vielä sanoa, että tasapaino kehon kuuntelun, lempeyden ja suorittamisen välillä on joskus vaikea hiffata. Mutta sen voin sanoa, että omalla kohdallani ei toimi tippaakaan pahoinvoinnin ihannointi tyyliin, että ”kyllä nyt pitää antautua sohvannurkkaan viltin alle syömään suklaata kun väsyttää niin paljon ja ulkona sataa”. Ei ole sitten kertaakaan edistänyt hyvinvointiani aidosti vaan tuonut pelkän hetkellisen mielihyvän tunteen. Itselleni tuossa tilanteessa toimii ehdottomasti parhaiten kehon liikuttaminen, mutta oleellista on se, miten liikkuu ja millaisen rasituksen valitsee. Toisinaan se vaatii pientä ”pakottamista” ja omasta mielestäni juuri tämä on sudenkuoppa, mihin moni helposti putoaa: missä on tasapaino ns. hyvän pakottamisen ja suorittamisen välillä? Liiasta suorittamisesta puhutaan paljon, mutta moni ikäänkuin oikeuttaa sen varjolla itselleen pahoinvointia edistävät valinnat ettei alkaisi muka suorittamaan. Tämä voi olla kinkkinen paikka oppia tunnistamaan missä menee raja. Jos hyvinvointi on ollut retuperällä pitkittyneesti, aivojen ohjelmointi uusiin rutiineihin vaatii aikaa ja totuttelua. Kun tajuaa, että uudet rutiinit ovat nautinto ja elämän suola, ei tarvitse käydä keskustelua itsensä kanssa valinnoista ja silloin se suklaa, pizza tai whatever toimii ihan eri tavalla eikä sitä kaipaa. Valinnat oman hyvinvoinnin puolesta tulevat silloin ytimestä, ilman mitään kieltoja ja rajoituksia tai ajatuskiemuroita.
Millaista liikuntaa harrastat ja milloin olet viimeksi opetellut jonkun uuden taidon? Jos nyt voisit valita uuden harrastuksen, mikä se olisi? Asteikolla 1-10, kuinka hyvin sinä aidosti voit?
Kuvat Katja Kokko
