Purkkinurkan Inke testailee luonnonkosmetiikkalöydöksiä toisinaan jopa hiessäpäin.
Yleensä en purkkeja juuri pelkää, mutta ihan viime kuukausiin saakka on ollut olemassa yksi kategoria, johon en ole suostunut koskemaan. Valtaosa käyttämästäni kosmetiikasta on jo luonnonkosmetiikkaa, ja loputkin oikeastaan voisivat olla, niille kun löytyy pätevät, luonnonmukaisemmat korvaajat. Mutta silti on vielä ollut se yksi tuotekategoria, jonka olen ostanut marketin kemppariosastolta vaihtoehtoja edes harkitsematta: dödöt, ja vieläpä aina ne hikoilua estävät antiperspiranttivaihtoehdot. Hienhajun pelko ja märkien kainaloiden kammo ovat istuneet niin syvässä, että hikoilua blokkaavien alumiinisuolojen mahdolliset vaarat ovat jääneet kauhulistallani vahvasti kakkoseksi.
En nyt ala saarnata noista alumiineista enempää, omat tietoni aiheesta kun ovat varsin vajavaiset, mutta ilmeisesti on olemassa tutkimuksia, joissa alumiinit on yhdistetty kohonneisiin syöpäriskeihin sekä Alzheimerin taudin todennäköisyyksiin. Ilmeisesti on olemassa myös tutkimuksia, jotka ovat asioista eri mieltä, kun noita antiperspirantteja yhä myydä saa. No, oli miten oli, mutta yhden asian voinen sanoa todeksi ilman suurempaa asiantuntemusta aiheesta: suuri osa hiestä on suunniteltu poistuvaksi kainaloiden kautta. Antiperspirantit puolestaan pyrkivät estämään tätä. Pidemmän päälle terveen kehon täysin luontaisen toiminnan estäminen ei järjellä ajateltuna ehkä kuulosta kovin fiksulta jutulta, joskin ymmärrän, että jos ongelmana on voimakas hikoilu tai poikkeuksellisen voimakkaalta tuntuva hienhaju, antiperspiranttiin tarttuminen voi olla vaivaa ja sen seurauksia henkisestikin helpottava homma. Kukin siis tavallaan, tässäkin asiassa!
Itse jäin kuitenkin tuossa kevään korvilla miettimään, onko hikoilu minulle oikea ongelma vai potentiaalinen ongelma, jota torjun varmuuden varalta väkevin asein jo ennen sen ilmaantumista. Sitten täytyikin todeta, etten tiedä: paria yli kymmenen vuotta sitten (suht tiedostamatta) tapahtunutta kokeilua lukuunottamatta olen ollut antiperspirantit kainalossa kellon ympäri ihan teinivuosista saakka.
Niin, ne aiemmat kokeilut. Muistan joskus 2000-luvun alussa ostaneeni Stockan kosmetiikkaosastolta kristallideodorantin, todennäköisesti tiedostamatta syvemmin, mitä olen tekemässä tai miten sen käyttöönotto kannattaisi oikeaoppisesti suorittaa. Se olikin sitten lyhyt kokeilu se. Sitten muistan, että ostin tax freestä joskus monta monituista vuotta sitten ”uuden version” hyväksi tietämästäni Biothermin dödöstä. Tietysti luvassa oli järkytys, jos odottaa luonnonkosmetiikan kriteerit täyttävältä deodorantilta superväkevän antiperspirantin ominaisuuksia! Deodorantithan siis vain ehkäisevät ja peittävät hienhajun muodostumista, antiperspirantit blokkaavat hikoilua. Miltei pitäisi testata tuokin purnukka uudelleen lähtökohdat tiedostaen – mielestäni on nimittäin ihan hauskaa, että Biothermin kaltaisella suht perinteisellä selektiivisen kosmetiikan jättibrändillä on valikoimissaan yksi Ecocert-sertifioitu tuote, ja on ollut jo vuosia.
Tänä keväänä piipahdin kaupunkireissulla Ruohonjuureen ja tapojeni mukaisesti vietin hyvän tovin kosmetiikkahyllyillä fiilistellen. Runsaslukuinen deodoranttirivi alkoi yllätyksekseni puhua minulle: siis noin monta erilaista purnukkaa, joista en ole testannut yhtään? Ensin valitsin brändin, jota haluaisin testata ensimmäisenä (Schmidt’s – eräs ystäväni vannoo sen nimeen) ja sitten vietin vielä vartin lempituoksua valiten (päädyin laventeli-salviaan, se on ihana!). Tempaisin deodorantit seuraavana päivänä kainaloon ja vietin pitkän päivän aamusta iltaan kuivia ja hyväntuoksuisia kainaloitani fiilistellen. Siis tämäkö oikeasti toimii? Mitä pelättävää tässä nyt oli?
Kotona iltapesulla kuitenkin säikähdin, kun peilin kautta silmiini osui kaksi tulipunaisena helottavaa kainalokuoppaa. Päivän mittaan kainalot eivät kumma kyllä olleet kutisseet yhtään, mutta molempien käsien kainalot olivat tosi hurjan näköiset. Seuraava päivä (sunnuntai, luojan kiitos..) kului kainaloita rasvaillessa ja maanantaina palasinkin häntä kainalossa tutun antiperspirantin pariin. Ihottuma viipyi vieraanani kokonaisen viikon! Itse tuote on kuitenkin ymmärtääkseni oikein tehokas ja toimiva – ellei sitten satu olemaan yliherkkä sen sisältämälle ruokasoodalle, kuten allekirjoittanut. Auts.
Pieleen menneestä kokeilusta toivuttuani päätin jatkaa etsintöjä. Löytyisikö jostain hyvä, ruokasoodaton luonnonkosmetiikan deodorantti? Ruokasooda kun kuulostaa korvaani juuri siltä maagiselta raaka-aineelta, joka voisi tehdä luonnonkosmetiikan dödöstä tehokkaan. Onko edes toivoa onnistua, jos sille on allerginen?
Konsultoin Googlea ja päätin lähteä merta edemmäs kalaan. Kaikki Into The Glossissa sekä muilla kauneussaiteilla vietetty aika on nimittäin opettanut minulle, että Jenkeissä siis ku-kaan ei enää käytä mitään markettiantiperspirantteja, vaan kaikki vannovat alumiinittomien deodoranttien nimeen. Jenkeistä täytyy siis löytyä parhaat vaihtoehdot, jos kaikki kauneusfriikit näillä väittävät pärjäilevänsä?
Ja vaihtoehtojahan oli! Todella upeita brändejä, kiehtovia tuoksuja ja jopa tyylikkäitä design-täyttöpakkauksia, joihin sai tilailla eri tuoksuvariantteja kuukausitilausperiaatteella. Valitettavasti sain jälleen myös useampia muistutuksia siitä, miten höttöinen ja monitulkintainen sanapari tuo yliviljelty clean beauty oikein onkaan. Näistä deodoranteista tosiaan puuttui tuo kammoksuttu alumiini, mutta inci-lista oli muutoin täynnä silikoneja sekä muita ainesosia, jotka eivät meikäläisiin käsityksiin luonnonkosmetiikasta todellakaan solahda.
Onnistuin kuitenkin löytämään muutamia kehuttuja vaihtoehtoja, joiden raaka-ainelistat kestivät tarkastelun. Ruokasoodattomiakin – tai oikeastaan ruokasoodattomuuttaan hehkuttavia – vaihtoehtoja löytyi, ilmeisesti muutama muukin on tuolle ihmeaineelle kainaloistaan allerginen. Tilasimme testiin kaksi vaihtoehtoa ja valmistauduimme etsimään vielä muitakin verrokkeja – ensimmäinen testattu kun näissä asioissa harvoin osuu nappiin.
Ensimmäisenä postista saapui kovasti hehkutettu Kopari Beautyn Coconut Deo. Avasin purnukan ja nuuhkaisin sitä – mikä taivaallinen, makea kookoksen tuoksu! Miltei teki mieli haukata, minä kun olen vahvasti kallellaan kaikkeen kookosta sisältävään. En kuitenkaan tiennyt, mitä tästä pitäisi deodoranttina ajatella. Eihän deodorantti voi tuoksua tältä, kaikki dödöthän haisevat geneeriseltä shower fresh sport energy woman silk drynessiltä? Ja ihanko todella olen nyt lähdössä siihen kelkkaan, jossa kainaloihin hierotaan kookosöljyä ja väitetään, että tämä ihmeaine ratkaisee tämänkin ongelman? (Okei okei, monille tämä taitaa toimia – tuskin niin moni asiasta puhuisi, jos ei toimisi. Minua pelottaa tässä vaihtoehdossa mahdollisten hikiläikkien lisäksi varsin todennäköiset öljyläikät, joten skippaan kokeilun.)
Kopari Beautyn deodorantti ei kuitenkaan ole yhtään rasvaisen tuntuinen, ei puikossa eikä kainaloissa. Tehoaineina siinä on kookosöljyn lisäksi salviaöljyjä sekä erilaisia kasvipohjaisia, hien hajua neutraloivia entsyymejä. Ja sanoinko jo, että se tuoksuu ihan paratiisirannalta? (Olin kerran päivän sellaisella Karibianmerellä, sieltä sai ostaa tuoreita kookospähkinöitä rommitujauksella. Todettakoon kuitenkin, että tämä deodorantti haisee merkittävästi vähemmän rommilta kuin minä rannalta poistuessani.)
Aloitin testailut aiemmasta oppineena varovasti lauantai-iltana kotosalla. Sunnuntaiaamuna kainalot näyttivät ihan normaaleilta, eivätkä ne myöskään haisseet pelottavalta. No, ei ihme – enhän ollut tehnyt mitään hikeä erityisesti nostattavaa. Arkena en kuitenkaan uskaltanut heti ottaa deodoranttia käyttöön, vaan pakkasin purnukan mukaan vasta kesän ensimmäiselle mökkireissulle. Siellä ei olisi niin vaarallista, jos kainalot kastuisivat tai kaunis kookoksen tuoksu muuttuisikin jotenkin hiestä hirveäksi.
Muutama päivä kuluikin sitten deodorantin toimivuutta ihastellessa ja ihmetellessä. Se tuoksui hyvältä myös kainaloissa – ja kainalot pysyivät hienosti kuivinakin! Minulla on oikeasti ollut käytössä huonompia antiperspirantteja, siis sellaisia, joiden kanssa kainalot ovat kostuneet enemmän kuin tämän jäljiltä. Palasin mökltä kaupunkiin ja pidin deodorantin käytössä. Mitään motkotettavaa ei ilmaantunut seuraavallakaan viikolla, vaikka etsin pienintäkin hikipisaraa hysteerisesti. Mitä ihmettä – minä kun olin aivan varma, että luvassa on ihan järkyttäviä kyttäkainaloita ja epätoivoisia kainalopesuja duunin vessassa pitkin päivää?
Oli kuitenkin aika laittaa Kopari Beautyn superyllättäjä hetkeksi sivuun, kun posti toimitti pikku viiveellä toisen testituotteen. Yllättävä oli kyllä tämäkin löydös, sillä sen on valmistanut Tarte Cosmetics – siis yksi niistä YouTube- ja Instagram-meikkitaiteilijoiden näyttävien lookien takana olevista meikkimerkeistä! Tarten Clean Queen –deodorantti roikkui monilla löytämilläni suosituslistoilla, joten innostuin syynäämään sekin inci-listan läpi. Ja ohhoh – sehän olikin vasten kaikkia odotuksiani ihan kuranttia kamaa!
Todettakoon kuitenkin, että tämän deodorantin hajusteiden luonnonmukaisuus ei inci-listasta selviä, ja jenkit ovat näissä asioissa usein mielestäni mitä melkoisen löperöitä. No, nyt ensisijaisena tarkoituksenani on tsekata alumiinittomia deodorantteja – jos jossain on synteettinen hajuste, josta en tiedä, katson sen tässä kohtaa kuitenkin pienemmäksi pahaksi.
Clean Queenin testailut alkoivatkin sitten ihan eri lähtökohdista, kun tuo yksi ihmeputeli oli jo onnistunut kumoamaan vuosien harhaluulot. Tämäkin deodorantti tuoksuu ainakin tavan deodoranttituoksuihin tottuneen nenään muuten aivan taivaalliselta: vaniljaiselta muttei mitenkään ällölällyllä tavalla. Tarten deodorantti on aloe-pohjainen ja maissitärkkelyksellä hikeä hillitsevä. Ja mainittakoon, että kyllähän tämän värikäs purnukka on todella virkistävää vaihtelua niiden iänikuisten valkoisten antiperspiranttipurkkien jälkeen, vaikka yleensä vähän pelkistetymmän designin ystävä olenkin!
Ja kappas, tämäkin deodorantti tuntuisi minulla toimivan! Kainalot pysyvät kuivina, tuoksuvat raikkailta eivätkä osoita minkäänlaisia ärtymisen merkkejä. Jos näistä kahdesta täytyisi valita lemppari, ottaisin Koparin, sillä se kuivuu kirkkaaksi ja Tartesta kainaloihin jää hieman valkoista dödöhöttöä, joka voi hetkellisesti sotkea tummat vaatekappaleet niitä päälle puettaessa. Ainakaan tässä ajassa vaatteet eivät ole kainaloista ehtineet näistä kuitenkaan mitenkään kellertäviksi värjäytymään, eikä yhtenäkään testipäivänä puseronkainaloon ole myöskään muodostunut minkäänlaista kosteaa kohtaa. Jos luonnonmukaiset deodorantit toimivat minulla näin hyvin, miksi enää palaisin antiperspiranttien pariin?
Joko onnistuin poimimaan testiin kaksi poikkeuksellisen hyvää yksilöä, tai sitten olen käyttänyt antiperspirantteja vuosia turhaan. Yksi vaihtoehto tietysti on se, että kainalot olisivat vuosien antiperspiranteista vielä niin ”tukossa”, ettei todellinen hikoilutilanne näin reilun kuukauden testailujen jälkeen olisi vielä selvinnyt. Näinhän toki vielä voi käydä, mutta jotenkin sitä olettaisi, että pahin olisi jo takana – vaikka se pahin ei minulle tainnutkaan koskaan tapahtua.
Monille luonnonmukaisiin deodorantteihin siirtymä ei kuitenkaan ole näin kivutonta, ja ymmärrän hyvin, että kokeilut voivat jäädä kesken, jos tuntuu, että aiemmin antiperspirantista kuivien ja raikkaiden kainaloiden tilalla onkin jotain aivan muuta. Minua siirtymässä helpotti kenties myös runsas vedenjuonti (olen muutenkin taas yrittänyt tsempata tämän asian kanssa!) sekä kesän ja mökkikauden myötä yltynyt saunominen – siis keskitetty, runsas hikoileminen! Nyt lomalla voikin olla monelle helppo hetki kokeilla luonnonmukaista deodoranttia, jos siirtymä on syystä tai toisesta jännittänyt.
Siirtymää ja hikoilumäärien tasoittumista antiperspiranttien käytön jälkeen voi ilmeisesti helpottaa myös seuraavin keinoin:
– Kainaloiden kuorinta vartalonkuorintavoiteella – muista hellät otteet, kainaloiden iho on aika ohutta!
– Kainaloiden pyyhkiminen hedelmähappoja sisältävällä kasvovedellä/hoitonesteellä ennen deodorantin levittämistä.
– Detoxaavan kaoliini- tai bentoniittisavinaamion käyttö kainaloissa: esimerkiksi taannoin esittelemäni ihmenaamio on kuulemma pätevää kamaa tähänkin tarkoitukseen!
– Henkiset hallintakeinot: niin kauan kuin luottamus uuteen deodoranttiin on koetuksella, kanna kassissasi puhdistuspyyhkeitä ja uutta sekä vanhaa deodoranttiasi. Mikään kun ei nostata hikeä tehokkaammin kuin pelko hiestä.
Nyt vain harmittaa, että näitä kahta hyvää löydöstäni ei ainakaan toistaiseksi saa Suomesta – deodorantti kun on tuote, jota joutuu vieläpä ostamaan suht säännöllisesti. Etsintöjä on kuitenkin huomattavasti helpompi jatkaa, kun plakkarissa on jo parikin toimivaa purnukkaa. Jos siis vinkkejä ruokasoodattomista, hyväntuoksuisista, toimivista (ja bonarina vieläpä näteistä) deodoranteista löytyy, olen kuulolla yhtenä korvana!
Kopari Beautyn ja Tarte Cosmeticsin deodorantit tilasimme testiin Jenkki-Amazonista.
