Purkkinurkan Inke ruotii kiinnostavat purnukat: sisältä ja ulkoa.
Okei, jos joskus on tuntunut siltä, että täällä Purkkinurkassa yleensä vain mehustellaan, hehkutetaan ja fiilistellään testipurnukoita – olette ihan oikeassa. Itse kun esiteltävät ja testattavat purnukat huolella valitsen, harvoin testiin päätyy ihan täysiä huteja. Luen (kärsivällisen Katjan avustuksella!) inci-listoja huolella ennen kuin ostamme tai pyydämme tuotteita testiin. Ja koska maailma on purkkeja pullollaan, valitsen tietysti kokeiltavaksi ne, jotka minua oikeasti tavalla tai toisella puhuttelevat. Joskus riemastun hyvästä halpislöydöstä, joskus riemastun innovaatiosta ja toisinaan ihastun ihan vaan superhyvännäköisiin purnukoihin ja bränditarinaan.
No, jakamisen arvoinen on tämäkin tarina, vaikka koen, että tunteeni näitä tämänpäiväisiä tuotteita kohtaan ovat suht ristiriitaiset. Testissä tänään siis ranskalais-lontoolais-kalifornialainen Lacrème Beauté!
Sarjan taustatarina on ehkä kuultu ennenkin. Perustaja-Victoria työskenteli nuoruudessaan mallina ja näyttelijänä ja hänen ihonsa reagoi rankasti paksuihin ja usein vaihtuviin pakkeleihin ja niiden väkeviin poistoaineisiin. Ilmeisesti hän oli työssään poikkeuksellisen hyvä – tai ulosanniltaan todella vakuuttava – sillä lopulta hän olisi kieltäytynyt duuneista, jos hänen kasvoilleen ei suostuttaisi käyttämään hänen omia, myrkyttömiä hoitotuotteitaan maskipakkejen kamojen sijaan. Sittenpä Victorialla kypsyikin ajatus oman voiteen sekoittelusta, ja kun se onnistui, kasvoi touhu lopulta omaksi ihonhoitosarjaksi.
Tuota kaiken startannutta Bee Venom -voidetta en tilannut testiin törkyli-hinnan (175 €!) vuoksi, mutta kolme muuta purkkia kylläkin: Skin Revive -kasvosuihkeen (tai hoitonesteen..), Rose Facial Oil -kasvoöljyn sekä EMP Mask -kasvonaamiojauheen. Sarja on keskihintainen tai oikeastaan hieman jopa päälle sen – nuo mainitsemani tuotteet maksoivat 50-70 euroa kappaleelta.
Ja miksikö valitsin testiin nuo kolme tuotetta? No, ajatus oli hienosti paketoitu: sarja ehdotti kasvonaamiota käytettäväksi siten, että tuota savinaamiojauhetta sekoitettaisiin kasvoöljyyn sekä kasvosuihkeeseen. Hienosti paketoitu!
Olen pohjimmiltani melkoinen pihiliisa ja ensimmäisen naamion sekoittelu tuntuikin syystä selittämättömästä hieman haaskuulta – että laittaa nyt naamioon kallista öljyä ja kasvovettä, vaikka pesee ne pian kasvoilta pois? No, tarkemmin kun miettii, niin ainahan sitä pesee ne öljyt ja kasvovedet jossain kohtaa pois… Ehkäpä ne ehtivät taikojaan tehdä hieman toisinkin käytettynä.
Ja kaikista haaskatuin purkkihan on se, jota on säästelty niin kauan, että se on päässyt pilaantumaan. Mikähän tässä on alitajuntani sanelema logiikka: hankitaan hyvä purkki, mutta sitten ei raaskita käyttää sitä? Pari kertaa kallisarvoisimmat purkkiaarteeni tällä tapaa hukkaan hamstranneena olen päättänyt, että ei enää koskaan: jos joku purkki on mielestäni superihana, käytän jatkossa sen loppuun ennen niitä vähemmän fiiliksiä herättäviä – ja nopeasti sittenkin.
Mutta mutta, kerronpa lyhykäisesti vielä jokaisesta testaamastani Lacrème Beauté -purnukasta erikseenkin:
Skin Revive -kasvosuihke on kosteuttava ja ravitseva suihke, joka on suunniteltu erityisesti väsyneen, kuivan ja ärtyneen ihon elvyttämiseen. Ruusua, nerolia ja geraniumia – elikkäs kurjenpolvea – sisältävä neste lupaa heleyttää ihoa sekä vähentää punaisuutta ja siihen sekoitetut eteeriset öljyt, kuten esimerkiksi laventeli ja santelipuu, lupaavat hemmotella ja rauhoittaa niin ihoa kuin aistejakin.
Rose Face Oil -kasvoöljy on suunniteltu erityisesti kuivan ja ikääntyvän ihon tarpeisiin. Ravitsevaksi ja voimakkaasti ihoa uudistavaksi kuvailtu öljy lupaa kosteuttaa, silottaa ja oikein plumpsauttaa ihoa ryppyjä ja juonteita häivyttäen. Muun muassa ruusunnuppuöljyä ja kamelliaöljyä sekä frankinsensia ja ruusua sisältävä eliksiiri on antioksidantti- ja vitamiinirikasta, lisäksi vieläpä mitä melkoisen unelmaisen tuoksuista kamaa.
EMP Mask saa nimensä sanayhdistelmästä Essential Mineral Powder. 3-in-1-naamioksi kuvailtu tuote puhdistaa, ravitsee ja elvyttää ihoa kaunistavien mineraaliensa avulla. Inci-lista on superlyhyt: tuote sisältää unkarilaista, mineraalirikaista mutaa sekä santelipuujauhetta. Juuri tuo muta, tai savi, on valikoitunut naamioon sen puhdistavien ja ihoa parantavien ominaisuuksiensa vuoksi: se sisältää reippahasti kuparia, seleeniä, kalsiumia, sinkkiä sekä magnesiumia. Santelipuujauhe puolestaan tasoittaa ihon öljyisyyttä ja kirkastaa ihoa.
Eli kun näitä kolmea miksaa yhteen, saadaankin aikaan melkoinen cocktail – vähintäänkin osiensa summa! Naamio öljyllä ja kasvovedellä höystettynä on kyllä tosi hyvä kombo: puhdistava, kosteuttava ja kuivattava. Mitäpä sitä maskilta muuta ihminen enää kaipaisi?
Mutta mutta, kuulkaas: nyt täytyy kyllä todeta, että vähän jätti tämä sarja ainakin näiden testituotteiden perusteella meikäläisen kylmäksi. Ja se on vähän harmi: sinänsä tuo kasvosuihke on oikein kivaa kamaa, kasvoöljy runsaan ja ravitsevan tuntuista ja savinaamiokin ihan sitä ihteään – hoitaa siis homman, rauhoitti esimerkiksi tosi kivasti pienet näpyt nenänpielissä ja leuassa, jotka viime viikolla saapuivat elämääni ilahduttamaan. Ja painotetaan nyt vielä, että kun savinaamion sekoittaa öljyyn ja kasvoveteen, niin lopputulos ei jätä ihoa rutikuivaksi – tämän havainnon olen tehnyt aiemminkin, mutta enpä voi sitä liikaa suositellakaan! Vinkki sopii siis muillekin sarjoille ja vastaaville tuotteille, kokeilkaa ihmeessä.
Mikäpä se sitten harmittaa, jos tuotteet itsessään ovat ihan kuranttia, jopa hyvää kamaa? No, sarjan ulkoasun ja pakkausten keskinkertaisuus, epäjohdonmukaisuus ja suoraan sanottuna laaduttomuus. Ensinnäkin: jokainen tuotteista tuli vähän omanlaisessaan pakkauksessa, joista ei tule minkäänlaista mietityn sarjan tuntua.
Kasvosuihkepullo on sinänsä ihan toimiva, pumpusta tulee (ainakin toistaiseksi) tavaraa ulos tasaisesti ja mukavana, sopivan hentoisena sumuna. Brändi on liimattu pullon kylkeen sileällä, mattakuultavalla tarraetiketillä – jonka päälle on läntätty ihan hirveä, printattu paperitarra, johon on rustattu lisätietoja tuotteesta. (Tämä saattaa kyllä olla joku jälleenmyyjän ratkaisu, mutta siinä se tarra on, enkä pois saanut.)
Kylläpä kuulkaa tulee luksukas kotispa-fiilis, kun suht arvokkaassa kasvosuihkeessa on tällainen ylimääräinen kotikutoinen, mustavalkoinen ja paperipintainen tulostintarra päällä. Not. No, plussaa kuitenkin siitä, etteivät tuotteet tulleet enää erillisiin pahvipakkauksiin koteloituna, joskin pahvi olisi tässä kohtaa voinut olla aika pieni paha ja auttaa purkkeja säilymään ehjinä ja suljettuina perille asti.
Kasvoöljy on pakattu valkoiseen posliini- tai lasipulloon, joka on ihan kiva valinta: valkoinen näyttää freesiltä eikä tulee mieleen, että kaappiini olisi hetkeen toista valkoista öljypulloa päätynyt. Mutta sitten kun tämän tuotteen otti käyttöön, ymmärsin, miksi näitä ei ole ruuhkaksi asti tarjolla ollut. Painatukset käyttöohjeista ja ainesosista pullon takaa tarttuivat ensimmäisellä käyttökerralla peukalooni ja sotkivat pullon tuhruisen näköiseksi. Ilmeisesti painatus lasin pinnassa ei kestä öljyä – joka on toki vähän harmillista, kun pullo on öljyä pullollaan ja pulloa väkisinkin joutuu käytön yhteydessä öljyisin käsin koskettelemaan. Pipetti on myös valitettavan nitisevää sorttia ja olen melkoisen varma, ettei se tule säilymään ehjänä viimeiseen pisaraan asti.
Ja kasvonaamio… Oi voi. Purkki on valkoinen ja muovinen ja varmasti hyvin kierrätettävissä – mutta tämä matsku on kyllä tosi hauraan ja suoraan sanottuna halvan oloista. Tiedätte sen muovityypin, joka halkeaa ja murtuu ihan pienimmästäkin iskusta? Tadaa, tää on just sitä! Ja vaikka ei olekaan tarkoituksena varta vasten heitellä tätä seinään, pelkään, että tuo kansi menee tohjoksi ihan normaali käytön yhteydessä kantta suljettaessa ja auottaessa. Ja tällä kertaa brändi on laitettu tuotteen kylkeen tarralla, mutta ihan erilaisella tarralla kuin kasvosuihkeesssa: tämän tausta on outoa, vähän kellertävää helmiäispaperia.
Ajatukseni ovat siis muutamallakin tapaa hieman ristiriitaiset: toivon kosmetiikkapakkausten olevan kierrätettäviä ja mahdollisimman ekologisia, mutta tämähän ei suinkaan poissulje niiden käytettävyyttä ja käytännöllisyyttä. (Eikä niistä tartte toki rumiakaan tehdä.)
Jos pakkaus ei esimerkiksi säily käytössä ehjänä, voi tuotekin mennä hukkaan tai pilaantua. Etenkin tyyriimmän sarjan toivoisi olevan hemmottelua muillekin aisteille: minulle se ei tarkoita monimutkaisia tai yliyritettyjä, kalliita pakkauksia, vaan hyvännäköisiä, toimivia pakkauksia. Nyt sarja vaikuttaa näiltä osin tosi kotikutoiselta, joka väistämättä vaikuttaa fiiliksiini ja käyttökokemukseen. Voi kuulostaa turhamaiselta ja epäolennaisuuksiin keskittymiseltä – tavallaanhan tuotteen itsessään pitäisi olla se stara, ei purnukan. Oletan, että yhtään purkeista ei ole valmistettu tätä sarjaa varten, mutta kelle tällaista skeidaa sitten tehdään?
No, yksi syy siihen, miksi kiinnitän asiaan niin paljon huomiota liittyy varmasti ammatinvalintaani: päivätyöni on mainostoimistossa ja se väistämättä vaikuttaa siihen, millaisten lasien läpi purkkibrändejäkin tulee tarkasteltua. Toinen syy on se, että minulle purkit ovat ehdottomasti myös rakas hifistelyharrastus ja arjen luksusta. Tottakai vaikka naamarasvaa saisi paljon halvemmallakin – ihan pätevääkin sellaista. Ja joissain kulttiklassikoissa visuaalisesti hieman käppäinen pakkaus on ihan olennainen osa sitä käyttökokemusta! Jotain kuitenkin jää elämyksestä puuttumaan, jos käyttökokemus on mallia ”ihan toimiva”, kun se voisi olla ”ota tästä hemmotteluhetki itsellesi”. Ja silloin, kun purkki maksaa 50-70 euroa, käyttökokemuksen pitäisi ehdottomasti olla tuota jälkimmäistä. Tässä tapauksessa se ei kaikkien tuotteiden osalta valitettavasti ole edes sitä ihan toimivaa sorttia.
Jokin tämän sarjan ulkomuodon kotikutoisuudessa saa ajatukseni sellaiseen eurooppalaisen lähdevedestään tunnetun kylpylän omaan sarjaan: siis sellaiseen, jolla kylpylän spa-hoidot tehdään ja jota myydään hemmotelluille ja rentoutuneille lomalaisille mukaan säkkitolkulla pienen painostuksen tunteen saattelemana. Silloin ehkä jotenkin ymmärtäisi tuon kasaan kursitun ulkomuodon: jos sarjaa saisi vain yhdestä paikasta, sitä tuotettaisiin minipienissä erissä ja sen pointtina olisi lähinnä mahdollistaa paikan päällä koetun toisintaminen ja muistelu kotioloissa, tämä varmasti riittäisi ja muut fiilikset saattelisivat kokemuksen plussan puolelle.
Mutta tässä kohtaa jäi nyt vähän ylihinnoiteltu olo. Okei, moni purkki päältä kaunis ja olen todellakin testannut tuotteita, jotka ovat näyttäneet paremmilta, mutta olleet reilusti näitä huonompia… Mutta nämä tuotteet kyllä ansaitsisivat parempaa, ja sekös vasta harmittaakin.
Eli.. Kokeile siis Lacrème Beautéa omalla vastuulla
– ja vaikka silmät suljettuna. Tunnistaako kukaan näitä fiiliksiä, vai olenko yksin turhamaisuuteni kanssa?
