Purkkinurkan Inke testailee luonnonkosmetiikkaa suurella innolla, yrityksen ja erehdyksen kautta.
Tästä postauksesta oli muuten alun alkaen tarkoituksena tulla aiiiiiivan täysin toisenlainen. Koska kukapa haluaisi tahallaan epäonnistua, muuttaa mielipidettään saatikka saada allergisen reaktion? Täsmennän: allergisen reaktion juuri ennen kauan odotettua gaalailtaa?
Taustoitetaanpas hieman. Lähetän Katjalle viikoittain Instagramissa (ja oikestaan kaikissa muissakin kanavissa) varmaan lähemmäs viitisen vinkkiä bongaamistani tuotteista ja sarjoista. Kuten olenkin jo taannoin tunnustanut, niin sanotut ”Instagram-luonnonkosmetiikkasarjat” puhuttelevat minun estetiikantajuani ja saavat kukkaron nyörit löystymään. Näitä insta-ystävällisiä sarjoja on toki moneen lähtöön, tai ainakin kolmeen. On milleniaaneille suunnatut, leikkisät ja pastelliväriset söpöstelysarjat, ja sitten on vimpan päälle designatut mustavalkoiset, minimalistiset viritykset. Kolmanteen lokeroon niputtaisin artesaanisarjat, siis useimmiten juuri Kaliforniassa käsin sekoitellut, luksushippihenkiset ja tarinalliset brändit. Artesaanisarjan perustaja on useimmiten kokenut jonkinlaisen herätyksen tai elämänmuutoksen, kanavoinut energiansa omaan kosmetiikkamerkkiinsä ja sekoittelee rakkaudella omassa pikku pajassaan luomulaatuisista raaka-aineista simppeleitä (mutta ainesosiinsa nähden aika helkkarin tyyriitä) kosmetiikkacocktaileja.
Vaikka innostumme Katjan kanssa kaikenlaisista purkkijutuista, ovat nämä aavistuksen kotikutoiset artesaanisarjat jakaneet keskusteluissamme vahvastikin mielipiteitä. Siinä, missä minua viehättää itse tuotteen ja tuotelupauksen lisäksi brändi, mielikuva ja tarina, riemastuu Katja huomattavasti minua enemmän tuotteen teknisestä toteutuksesta, laadukkaista ja tehokkaista raaka-aineista sekä korkealaatuisesta osaamisesta brändin takana. Kyllä, tuotteen teho ja koostumus ovat minullekin toki todella tärkeitä, mutta tunnustan käyttäväni paljon myös ensisijaisesti silkkaa mielihyvää tuottavia kosmetiikkatuotteita. Yleensä ne eivät tee mitään hallaa iholleni saatikka terveydelleni, mutta jos ne eivät mitään suurempia ihmeitä teekään, on niillä leikkiminen ja läträäminen kaikin puolin kivaa, antoisaa ja rentouttavaa.
Tämän kaiken valossa ette varmastikaan ole hirmuisen yllättyneitä, että bongatessani Net-A-Porterin ylelliseen ökykosmetiikkaan keskittyneeltä kauneuspuolelta luksushippisarja Earth Tu Facen hunaja-kookosnaamion, ehdotin Katjalle postausta tuotetestistä.
Ajattelin, että tämäpä onkin sitä uutta luksusta. Kun käytössämme ovat uusimmat teknologiat, perusteelliset tutkimustulokset ja pitkälle kehitellyt raaka-aineet, sitä todellista ja tavoitelluinta ylellisyyttä kaiken kokeilleille onkin paluu juurille ja rakkaudella pienissä erissä valmistetut, aavistuksen kotikutoiset jutut.
Earth Tu Facen kasvonaamio oli mielestäni täydellinen esimerkkituote tämän mietteeni jakamista tukemaan. Honey + Coconut Mask – siis sehän kuulostaakin jälkiruoalta! Ja sitä se oikeastaan voisi ollakin, sillä naamio ei sisällä muuta kuin luomuhunajaa, luomulaatuista neitsytkookosöljyä, ruusun ja laventelin terälehtiä luomupuutarhasta sekä luomulaventeliöljyä. Purkki tätä luomupuutarhaa maksaa aivan törkyiset 60 euroa per 30 millilitraa, mutta säästäkää vaivannäkönne älkääkä kertoko minulle, miten suuri idiootti olen lähtiessäni mukaan tällaisiin hullutuksiin. Tämän kun nimittäin piti olla juuri sitä uutta luksusta, ja osa luksuksentunnetta varmasti syntyy luksukkaasta, reippaasti yläkanttiin laitetusta hinnoittelusta. Sehän ei ole tyhmä, joka pyytää…
Ensimmäinen testikerta tuotteen kanssa meni varsin mallikkaasti. Nappasin – näin jälkikäteen mietittynä varmaankin purnukan pinnalta – teelusikallisen naamiota, levitin sen kasvoilleni ja hunajantuoksuisessa tuoksupilvessä istuessani idistelin, mitä kaikkea kirjoittaisinkaan tästä uudesta luksuksesta, laatutietoisesta ja valikoivasta öky-downshiftaamisesta sekä aitojen asioiden arvostuksesta.
Ensimmäisen, hyvin sujuneen testikerran jälkeen sorruinkin jälleen kerran helmasyntiini, eli pihtailemaan hienoksi mieltämääni kosmetiikkatuotetta. Tässäpä syy, miksei minun lähtökohtaisesti edes kannata ostaa aivan hirmuisen kallista kosmetiikkaa – luonnonkosmetiikka kun ei varsinaisesti hautomalla parane. Kuukauden, kaksi myöhemmin kaivoin kallisarvoisen luksuspurnukkani jälleen esiin, kun minulla oli mielestäni oikein hyvä syy. Olin nimittäin suuntaamassa päivätöihini liittyvään mainosalan gaalaan, jossa alan väki jakaa toisilleen tunnustuksia kuluneen vuoden varrella tehdyistä markkinointiviestinnän teoista viinin virratessa ja ykköset yllään. Mikäpä nostattaisikaan juhlatunnelmaa paremmin kuin ylellinen, ihoa ja mieltä heleyttävä hunajanaamio?
Ennen naamion levittämistä katsoin, että naamion sisältämät kukkaset ovat tainneet vajota purkin pohjalle. Hunaja tuntui rakeisemmalta kuin edellisellä kerralla, mutta en jäänyt miettimään asiaa sen enempiä. Sekoittelin naamiota purkissaan, levittelin sitä tuhdin kerroksen kasvoilleni ja pötkähdin sohvalle katselemaan sarjaa kaikessa rauhassa ja sen kunniaksi, kun sain kerrankin valmistautua juhliin ihan kokonaisen vapaapäivän verran.
Parikymmentä minuuttia myöhemmin huusin kylppärin peilin edessä kaikki osaamani kirosanat – ja mahdollisesti tulin siinä tohinassa lanseeranneeksi myös muutaman uuden sellaisen. Naamion huuhtelun jälkeen paljastui, että koko naamani oli täynnä punaisia, hieman kohollaan olevia pieniä pisteitä tai näppyjä. Siis aivan koko naama, ja itse asiassa vähän kaulaakin. Koko naama – ja lähtöön oli aikaa enää kolmisen tuntia.
Eipä auttanut muu kuin kilauttaa Katjalle ja kysellä neuvoja, miten räjähtäneen naaman saisi rauhoittumaan gaalakuntoon, ja itse asiassa aivan helkkarin nopeasti sittenkin. Onneksi pelastava enkeli sattui olemaan langoilla ja käsky kävikin sekoitella rauhoittava savinaamio valkoisesta savesta, heittää joukkoon muutama pisara kasvoöljyä ja lausua naamion vaikutusaikana muutama itkuinen rukous. (Okei, viimeinen osa ohjeistuksesta saattoi olla omaa lisäystäni, mutta tässä kohtaa täytyi valjastaa käyttöön aivan kaikki mahdolliset keinot ja avut.)
Käynnissä oli melkoinen kamppailu aikaa vastaan, mutta rauhoittava savinaamio onnistui kuin onnistuikin taltuttamaan pahimman naamatulipalon ekan vartin aikana. Epätoivo ajoi minut kuitenkin epätoivoisiin tekoihin ja päädyin vielä kasvonaamion jälkeen lappamaan kasvoilleni noin sentinpaksuisen siivun lähinnä palovammojen hoitoon tarkoitettua ranskalaista apteekkivoidetta, joka ei ole luonnonkosmetiikkaa nähnytkään (ja jota ei todennäköisesti edes suositella käytettäväksi tällaisiin tarkoituksiin tai tähän tapaan – sinänsä muuten jännä, miten olinkaan valmis yhden jo koetun katastrofin jälkeen ottamaan riskin toisesta, mahdollisesti pahemmasta katastrofista?!).
Odottelin tovin, pyyhin ja pesin voiteen kasvoiltani ja totesin tilanteen olevan jo (reilulla gaala-)meikillä peitettävissä. Pohjustin kasvot superluotettavilla ja laadukkailla Laponie of Scandinavian tuotteilla*, jotka sopivat herkkäihoisille, mutta ilahduttavat myös meitä muita. Sillä hetkellä en tosin enää tiennyt, kumpaan laariin itseni oikein laskisin, mutta hölväsin suihkutettavaa kasvovettä ja kosteuttavaa voidetta kaksinkäsin kiitollisena siitä, että näin nerokkaita purkkeja on olemassa – ja vieläpä omassa kaapissani. Siihen sitten päälle noin sentin kerros meikkivoidetta sekä erinäisiä väriläiskiä ja kuin ihmeen kaupalla olin kuin olinkin gaalakelpoinen.
Mistä allerginen reaktio sitten mahtoi johtua? Jaa-a, sen kun tietäisi! Kenties naamion sisältämä hunaja oli päässyt kiteymään, Kalifornian lämpimät, aurinkoiset olosuhteet kun saattavat olla naamiolle töölöläistä lipastonlaatikkoa suotuisammat. Ehkäpä naamiota sekoittaessani mukaan nousseet hunajan rouheat kiteet ärsyttivät ihoani? Voi toki myös olla, että käynnissä oleva siitepölykausi oli herkistänyt ihoni ja sain hunajasta tai jostain toisesta naamion sisältämästä raaka-aineesta yllättävän allergisen reaktion. Oli miten oli, omien kokemusteni perusteella suosittelisin tämän purnukan sisältöä esimerkiksi jalkanaamioksi – tai vaihtoehtoisesti vaikka paahtoleivän päälle levitettäväksi, sillä hunajan ja kookosöljyn ruusulla ja laventelilla höystetty levite ainakin kuulostaa unelmien brunssikamalta. Fiksuinta mielestäni kuitenkin olisi, että säästäisitte rahanne johonkin toiseen tuotteeseen.
Että uusi luksus... Oi voi. Taidan tehdä hetkeksi pesäeroa pienten erien artesaanibrändeihin ja tutustua entistä suuremmalla mielenkiinnolla aivan vimpan päälle tekniseen ja pieteetillä valmistettuun, huippulaatuiseen luonnonkosmetiikkaan. Sitähän on toki aivan mahdotonta tietää, mille kukakin sattuu allerginen olemaan ja mistä mikäkin johtuu – jollekulle toiselle tämä naamio voi olla kaikkien unelmien täyttymys, ja aivan yhtä lailla olisin voinut saada ensimmäisen kosmetiikkaan liittyvän allergisen reaktioni täysin toisenlaisesta tuotteestakin. Mutta jos jotain tästä sekoilusta opin, niin sen, että ennen tärkeitä menoja ei kannata käyttää kuin sellaisia tuotteita, joiden satavarmasti tietää sopivan itselleen – ja kaikki muut kannattaisi testata läikkätesteinä pienille alueille, etenkin jos on yhtään sellaisia kokemuksia, että iho voisi johonkin reagoida. Niinpä taidan tehdä jatkossa minäkin!
Mitenkäs, onko linjoilla muita kosmetiikasta allergisia reaktioita saaneita tai vaikkapa tämänkaltaisiin riistohintaisiin höpsötyksiin langenneita kohtalotovereita?
Earth Tu Face Honey + Coconut Mask, 60 € / 30 ml, net-a-porter.com
*) Laponie of Skincaren tuotteet saatu testiin – ja jäävät muuten satavarmasti jatkossakin käyttöön!
