Purkkinurkan Inken kotona purkkeja on joka paikassa: nyt myös kirjahyllyssä.
Olimme maaliskuussa matkalla Tukholmaan ja etsiskelin lentokentän kirjakaupasta luettavaa mukaan reissuun. Muotilehti tai kevyt pokkari olisivat varmasti olleet kätevämpiä käyttöliittymiä reissuviihteen tarjoiluun, mutta kun silmäni osuivat tähän tyrkylle nostettuun tiiliskiveen, valinta oli käytännössä jo tehty puolestani. Tällä kertaa en sitten ostanutkaan lentokentältä purkkeja, vaan purkkien kuvia…
Pretty Iconic on brittiläisen pitkän linjan kauneustoimittajan, Sali Hughesin kokoama katsaus ikonisiin kauneustuotteisiin. Yli kaksisataa klassikkopurnukkaa ruotiva teos on jakanut tuotteet viiteen, mielestäni varsin osuvaan kategoriaan. Ikoniset tuotteet (The Icons) listaa kulttituotteista tunnetuimmat, nostalgisten tuotteiden (The Nostalgics) osio fiilistelee isoäitien kampauspöytien purnukoita ja klassikkotuoksuja. Uraauurtavien purkkien (The Gamechangers) lista puolestaan tekee kunniaa alaa aikanaan muuttaneille uutuuksille. Siirtymäriitti-osio (The Rites of Passage) keskittyy kirjoittajan teinivuosien tuotteisiin, ja tulevaisuuden ikonit (The Future Icons) listaa tämän hetken isoja hittejä, joilla on potentiaalia ikiklassikoiksi.
Kirja on kirjoitettu melko henkilökohtaisesta näkökulmasta, mutta mistäpä muustakaan näkökulmasta sen oikeastaan edes olisi voinut kirjoittaa: parhaiden purkkien listat ovat aina kirjoittajiensa mielipiteitä, ja hyvä niin. Se täytyy myös todeta, että kirja on kirjoitettu Briteissä, ja sehän näkyy kirjan purkkivalinnoissa. Kaikki niistä eivät ole meillä päin tuttuja, vaikka olisi kuinka purkkihullutellut – ja monessakin maassa! Tämä ei mielestäni kuitenkaan ole ongelma, päinvastoin: muiden klassikoista lukeminen on mielestäni mielenkiintoista (aivan kuten muiden maiden kempparit ja ruokakaupatkin!), ja laittoipa etenkin tuo teinituotteisiin keskittyvä siirtymäriitti-osio myös muistelemaan niitä omien teinivuosien lempparituotteita. (Date-tuoksut, hiusmaskarat ja siniset helmiäishuulikiillot, anyone?!)
Ihan jokaiselle en tätä kirjaa suosittelisi, ja jos ei ole asiaan vihkiytynyt, ajatus tämänkaltaisen katalogin lukemisesta voi varmasti kuulostaa hullun hommalta. (No, toisaalta: niin kuulostavat varmasti kaikkien muidenkin harrastusten vastaavankaltaiset, syväluotaavat opukset, jos ei ole hommassa sisällä…) Minä kuitenkin nautin tämän tiiliskiven lukemisesta suuresti, ja palasin sen pariin vielä matkalta palattuanikin. Kirja oli hyvin kirjoitettu, fiilistelyt olivat samaistuttavia ja purkkivalinnat mielestäni erittäin osuvia. Yksi parhaiten sijoitetuista parikymppisistä hetkeen!
Kaikkien mieltä varmasti painaakin nyt vielä kaksi kysymystä:
1) montako purkin klassikoista olen testannut ja
2) päätyikö Hughesin valintoihin yhtään luonnonkosmetiikkaa?
Se täytyy sanoa suoraan, että mikään luonnonkosmetiikkaraamattu tämä kirja ei varsinaisesti ole, mutta kyllä: ansaitusti mukana on myös muutamia täsmävalintoja luonnonkosmetiikankin puolelta. Hughes itse ei ymmärtääkseni ole mikään asiaan superperehtynyt luonnonkosmetiikkaintoilija, joka ehkä tekee näistä valinnoista vieläkin mielenkiintoisempia. Uraa uurtavia, legendaarisia kulttituotteita siis ihan sellaisinaankin, inci-listaa tai sertifikaatteja syynäämättä!
Toki väitän, että suurelle osalle kirjan meikki- ja hoitotuotteita olisi tarjolla nykyään myös tosi pätevä luonnonkosmetiikkaversio, ja se onkin toinen, mielenkiintoinen syy lueskella tätä kirjaa. Ketkä ovatkaan olleet ensimmäisiä tai ainakin ensimmäisten joukossa uusien, muita inspiroineiden tuoteinnovaatioiden saralla? Iso osa tämän kirjan tuotteista ei ole ehkä tässä hetkessä enää muutenkaan niitä parhaita saatavilla olevia vaihtoehtoja, mutta jos nostalgia ja purnukoiden lähihistoria kiinnostaa, tätä selaamalla pääsee kyllä melkoiselle aikamatkalle omankin menneisyyden meikkipusseihin.
Hughesin raamattuun päässeitä, luonnonkosmetiikan kriteerejä täyttäviä tuotteita olivat ainakin seuraavat kulttiklassikot:
Weleda Skin Food (The Icons): Ah, allekirjoitan tämän valinnan sataprosenttisesti! Tämä on yksi harvoista tuotteista, jonka en halua koskaan loistavan poissaolollaan kylppärinkaapistani, ja mielipiteeseeni taitaa yhtyä melkoisen moni, sillä kirjan mukaan Skin Foodia myydään jopa kaksi tuubia minuutissa – kellon ympäri ja päivästä toiseen. Adelen, Julia Robertsin ja Alexa Chunginkin rakastama vihreä, minun nenääni aavistuksen appelsiinimehulta tuoksuva tuubi on nimensä mukaisesti ihoruokaa: se paras kaveri, kun kuivuus, karheus tai yleisnuhjuisuus meinaa vaivata naamaa tai kroppaa.
Burt’s Bees Beeswax Lip Balm (The Icons): Yksi luottohuulivoiteistani, joskin ostan omani tätä nykyä puikkoon pakattuna, se kun tuntuu helpommalta käyttää kuin alkuperäinen ja sinänsä symppis metallirasia. Piparminttu huulirasvassa ei taida varsinaisesti tehdä huulille ainakaan mitään erityisen hoitavaa, mutta raikas ja kihelmöivä tunne on kieltämättä koukuttava. Hyvä peruspurnukka, joka kuitenkin taitaa olla nostettu kirjan klassikoiden joukkoon ensisijaisesti taustatarinansa takia: kyseinen purkki kun taisi olla niitä ensimmäisiä hipahtavista taustoista tulevia, suuremmankin yleisön trendiksi nousseita tuotteita.
Dr. Bronner’s Soap (The Nostalgics): Kyllä! Itseoikeutetusti listalla. Tässä on toinen tuote, jota meillä on aina. Mieheni ostaa kerta toisensa jälkeen itselleen lähes litraisen piparminttusaippuan, josta minä pihistän itselleni muutaman pisaran, kun kaipaan erityisen virkistävää aamusuihkua. Omat ikisuosikkini puolestaan ovat lempeämmät ruusu ja laventeli, vaikka ovat ne muutkin tuoksut varsin toimivia. (Tällä hetkellä oman pulloni tuoksuvariantti on kirsikankukka – tilasin sen netistä, kun piti saada testata tämä uusi erikoisuus. Voin kertoa, että ainakin tämän perusteella kirsikankukka tuoksuu lähinnä marsipaanilta. Onneksi pidän marsipaanista.) Mökilläkin tätä on aina oltava, siellä sillä hoidetaan oikeastaan kaikki peseytymisestä pikkupyykkeihin, siivoamiseen ja tiskeihin. Hampaita en ole tällä vielä pessyt, mutta sekin sillä kuulemma onnistuisi.
REN Glycolactic Radiance Renewal Mask (The Gamechangers): Herttinen, tässäpä purkki, jota en ainakaan muista testanneeni! Muutamia REN:in tuotteita minulla on vuosia sitten ollut, mutta sittemmin tuo sarja on jäänyt minulla uusien tulokkaiden jalkoihin. Nyt olen ilmeisesti nukkunut todellisen edelläkävijän ohi, sillä REN:in hedelmähapponaamio on lanseerattu jo vuonna 2005 – noin kymmenen vuotta ennen suurten massojen hedelmähappointoiluja. Laitetaanpa testiin, mistä olenkaan jäänyt paitsi?!
EOS Lip Balm (The Gamechangers): Uskokaa tai älkää, nämä pienet lelun näköiset munahuulirasvat menevät luonnonkosmetiikasta – tai ainakin useat niistä. Tarkkana saa tosin olla, sillä nopean tutkimuksen perusteella sarjaan mahtuu jos jonkinlaista kamaa, muun muassa silikoneja sisältäviä vartalovoiteita. Yksivärisiin muniin pakatut perushuulivoiteet ovat kuitenkin OK, mikäli sattuisi tulemaan sellainen fiilis, että kaipaisi käsilaukkuunsa hupaisan hedelmäpommin. Jos ensimmäisiä meikkejä haluavalle koululaiselle jotain kivaa mutta turvallista pitäisi keksiä, ehkä tällainen? Olen itse joskus haksahtanut tällaiseen, mutta kesken taisi jäädä: ällömakean lällypallon imeskely ei pidemmän päälle ollut meikäläisen juttu, ainakaan enää yli kolmekymppisenä.
Dr. Hauschka Rose Day Cream (The Gamechangers): Hauschkan ruusuvoide taitaa olla tuubi, jonka moni luonnonkosmetiikkaherätyksen kokenut on testannut ensimmäisten joukossa. Niin minäkin! Ja itse asiassa voisin hyvinkin ottaa tämän klassikon testiin uudelleen nyt, kun kokemusta tältä saralta on kertynyt entisestään – muistan sen nimittäin olleen varsin pätevää kamaa, mutta uudesta innostuneena oli niin monta mielenkiintoista purnukkaa testijonossa, että oli siirryttävä tämän jälkeen heti siihen seuraavaan sarjaan. Onneksi aina saa palata, ja joskus olisi varmasti hyväkin!
Bonarina mainittakoon vielä kirjassa esitellyt Sunday Rileyn öljyt: Sunday Riley ei ole luonnonkosmetiikkasarja, mutta sarjasta löytyy ainakin yksi kriteerit täyttävä tuote – Juno Oil, josta Katja reilu vuosi sitten kauniita sanoja postasikin. Nostinkin tämän tuotepoiminnan kirjasta mukaan postaukseen, jotta saisin siitä hyvän aasinsillan kirjoittaakseni itselleni pienen vastuuvapautuksen: on täysin mahdollista, että Hughesin nostamisssa tuotteissa olisi näiden listaamieni lisäksi muitakin luonnonkosmetiikan kriteerit täyttäviä löytöjä, mutta minä en niitä osannut kirjasta esiin nostaa.
Ja ai niin, yksi kysymys olikin vielä vastaamatta: montako kirjan listaamista purkeista tai kauneusvälineistä olen itse testannut? Vasta 95 – vielä on siis hommaa edessä tälläkin saralla!
Oletko selannut opusta – montako tuotetta sinä olet tältä listalta vuosien varrella tullut testanneeksi?
Sali Hughes: Pretty Iconic, 19,90 €, akateeminen.com
