Purkkinurkan Inke on mestari löytämään ehdottoman suosikkituotteensa sadan liki samanlaisen joukosta.
Alkuvuodesta päivittelin meikkipussiani luonnonkosmetiikkaan, ja tuolloin tulin etsineeksi luonnonkosmetiikkaversion myös luottohuulipunalleni. Sain etsinnät päätökseen ja postauksen hädin tuskin liveksi, kun Katjalta tuli jo viestiä vieeeeelä yhdestä punasta, joka on ihan superhyvä ja josta varmasti tykkäisin. No tällaisia haasteitahan olen toki aina valmis kohtaamaan!
RMS:n pikkuiseen purnukkaan pakattu meikkivoide oli minulle ennalta tuttu, ja vieläkin tutumpia ovat sarjan kerrassaan loistavat korostusvoiteet, joita olen ehtinyt vuosien varrella testailla jo parissakin sävyssä. Sarjan värikosmetiikkaan en kuitenkaan – syystä selittämättömästä! – ollut vielä tullut tutustuneeksi. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, ainakin nämä huulipunat ovat sävyiltään, pigmenttipitoisuuksiltaan ja koostumukseltaan aivan nappikamaa!
Kuluneet kuukaudet ovat olleet huulipunien osalta hiljaisempaa aikaa, ainakaan lomaileva kesäminä ei niitä juuri muista eikä jaksa käyttää. Mutta nyt, kun valo alkaa muuttua syksyisen keltaiseksi ja ilmassa alkaa olla merkkejä sesongin vaihtumisesta, kummasti kiinnostaa taas kaivaa puikot esiin.
Itse olen huulipunasävyjen osalta mitä melkoisen yksioikoinen: oikeita värejä on mielestäni olemassa vain kolme. Puhdas tulipunainen on aina oikein, reippaasti oranssiin taittava villiä vaihtelua ja tumma, ei missään nimessä violettiin vivahtava viininpunainen tarkoin harkittua draamaa. Muut sävyt eivät minulle nimittäin juuri sovi – ja se tuli jälleen todistettua, kun testattavaksi tupsahti aluksi tuon peruspunaisen sijaan väärä, vaaleanpunainen värisävy. Menin sitten avaamaan senkin tuubin, kun en oikein tiennyt, mitä paketissa olisi tullut olla. Sipaisin punaa hämmentyneenä huulille (siis tällaisenko se Katja minulle tilasi?), katsahdin huvittuneena peiliin ja lähetin mitä vaivautuneimman selfien kysyvällä katseella. Sinänsä kaunis sävy, mutta vahvisti pitkään kyteneet epäilykseni: vaaleanpunaiset, pinkit ja violetit sävyt tekevät minut yksinkertaisesti sairaan näköiseksi. Harmi sinänsä – huulipuna olisi helppo ja edullinen tapa saada paljon kaivattua vaihtelua, mutta ihan tällaista vaihtelua en taida kuitenkaan kaivata!
Mutta jokaiselle jotakin, eli minulle kaksi kerrassaan täydellistä, puhdasta, kirkasta ja poppaavaa sävyä RMS Beautyn Wild With Desire -huulipunasta: ikoninen, oranssiin taittuva peruspunainen RMS Red sekä oikein helakan oranssina hehkuva Firestarter. Kuten jo mainitsinkin, näiden täyteläisen voidemainen, kermaiseksi eikä lainkaan kuivattavaksi kerrokseksi huulille tarraava koostumus on kerrassaan moitteeton. Pigmenttiäkin puikoista löytyy kuin pienestä pitäjästä, ja sävyt ovat todella kirkkaan puhtaita. Mainittakoon kuitenkin, että kaikki näissä käytetyt pigmentit eivät välttämättä läpäise luonnonkosmetiikan kriteerejä, mutta itse voidepohja kylläkin. Itselleni tämä taso riittää mainiosti, täydellinen sävy kun on huulipunassa se ykköskriteeri – täydellinen koostumus ei pelasta, jos väri ei ole toivotunlainen.
Mutta mistä sitä oikein tietää, kummalla punalla kannattaisi mihinkin tilanteeseen lähteä? Kumman näistä nyt oikein osaisi lempparikseen nostaa? Okei, vaikea nähdä, että tulisi eteen tilannetta, jossa esimerkiksi aseella uhaten tätä valintaa ja vastausta minulta tivattaisiin, mutta kaikkeenhan on hyvä varautua – nyt siis selvitetään!
Työpäivä: Ainakin omaan peruspäivääni mahtuu niin monenlaista tapahtumaa ja vaihetta, että parasta lienee pelata varman päälle. Ääni punaiselle: se sopii oikeastaan asuun kuin asuun ja paikkaan kuin paikkaan, eikä tällainen sävyvalintakaan taida ketään liikoja kummeksuttaa.
Illanvietto: Tanssimaan? Oranssi. Keskustelemaan? Punainen. Syömään tai treffeille? Öh, huulirasva. Itse ainakin syön niin suurella antaumuksella, että siinä ei pysy mikään puna kyydissä enkä todellakaan jaksa kytätä mitään punan pysymisiä, jos on pastaa lautasella ja punkkua lasissa.
Lauantainen kaupunkireissu: Oranssi! Tämä sävyhän huutaa vapaapäivää.
Syntymäpäivä: Punainen. Kyllä onnittelut otetaan vastaan punaisin huulin.
Nimipäivä: Minulla ei ole nimipäivää. Kateellisena marttyyrinä en nimeä sille sopivaa sävyä. Tai no – käyttäkää pinkkiä.
Vuotuiset juhlapäivät: Vappu? Oranssi. Juhannus? Oranssi. Pääsiäinen? Oranssi. Joulu? Punainen. Muut liputuspäivät? Varmuuden vuoksi punainen ja yksi ääni.
Tiistai: Oranssi. Tiistait tuppaavat olemaan keskimäärin melko tympeitä päiviä, ehkä tällä voisi värittää niihin vähän lisää elämää.
Roskapussin vienti: Olen kuullut naisista, jotka eivät poistu kotoaan meikittä edes roskapussia viemään. Jos olisin sellainen, valitsisin tähän tarkoitukseen peruspunaisen.
Kuntosali: Oranssi! Okei, jumppatunneille ei meikata, mutta minähän en sitä voi tietää, kun en jumpalla käy. (Ilmoilla on pientä morkkista viimeaikaisesta kuntoilurepsahduksesta – ei kai huomaa?)
Huomenna: Se on sunnuntai. Suomeksi: hyvää aika kokeilla, miltä näyttäisi, jos osan huulista maalaisi oranssiksi ja loput punaisiksi?
Vaikean visan lopputulokset! Oranssi vie voiton kahdeksalla äänellä punaisen pistäessä kovasti kampoihin kuudella. Toisaalta: montako ääntä kaikista elämän työpäivistä olisi pitänyt antaa? En tiedä – parasta varmaan pitää molemmista puikoista kiinni kynsin hampain.
Nyt kiinnostaa: Mikä on sinun elämäsi huulipunasävy?
