Parhaat hetket elämässä ovat usein niitä, jotka jäävät ikuistamatta. Aika kuluu kuin siivillä eikä kännykkää tai kameraa muista kaivaa esiin kertaakaan. Onneksi kokemus on parempi muisto kuin yksikään valokuva. Näin kävi eilen pikkujouluissa, joita vietimme joogaoppilaitteni kanssa uudessa vegeravintola Yes yes yesissä (kyllä, ruoka oli hyvää ja paikka kaikin puolin kiva). Kuvasimme viime kesänä Suomenlinnassa tavallisten ihmisten joogavalokuvaprojektia ja päivä oli niin mukava, että yksi oppilaistani ehdotti voisinko joskus järjestää yhteistä ohjelmaa joogaporukalle joogatuntien ulkopuolella, koska kaikki vaikuttivat olevan niin huipputyyppejä. Niinpä päätin aloittaa uuden perinteen ja järjestää jokaisen joogakauden päätteeksi päättäjäiset eli pikkujoulut ja kevätjuhlat.
Minulla oli tänä syksynä noin 40 joogaoppilasta, joista yli puolet osallistui pikkujouluihin. Olin varannut meille pöydän kuudeksi ja ajattelin illassa vierähtävän pari tuntia, mutta olin kotona kymmeneltä. Neljä tuntia vierähti kuin vartissa, eikä ajan kulua huomannut lainkaan! Joogassa on aina ollut mielenkiintoista se, että vuodesta toiseen sitä näkee samat ja välillä vaihtuvat naamat joka viikko ja joka päivä, aina samaan kellon aikaan, mutta oikeasti ihmisistä ei tiedä yhtikäs mitään. Silti niiden naamojen kanssa on jotain yhteistä, joka on jokaiselle omalla tavallaan erityistä ja hyvin henkilökohtaista: jooga.
Joogaretriitit, joille olen osallistunut maailmalla ovat olleet huikea tapa matkustaa itselleni, jolta on usein puuttunut matkaseura. Joogaretriiteillä se ei puutu koskaan ja vaikka muiden ihmisten kanssa olisi aivan erilaiset elämät ja kiinnostuksen kohteet, jooga yhdistää jollain ihmeellisellä tavalla niin, että kaikilla retriiteillä on aina ollut hyvä yhteishenki ja yhteenkuuluvuuden tunne. Joogaporukassa on aina ollut kotoisaa ja saanut olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on. Parasta on se, että turhasta pönötyksestä, nihkeilystä ja cooliudesta ei ole tietoakaan. Olen saanut vuosien varrella joogan kautta valtavasti ystäviä ja joogaystäviin minulla on myös erityinen luottamus.
Siispä pikkujoulut olivat todella erityinen ilta. Yhden pöydän ääressä istui 22 täysin erilaista ihmistä. Oli insinööriä, opettajaa, lääkäriä, graafikkoa, mallia, toimittajaa, bloggaajaa, humanistia, hallintopäällikköä, vaatesuunnittelijaa, kosmetologia, liikkeenjohdonkonsulttia, strategiajohtajaa ja ties mitä! Ihan huikea määrä erilaisia ihmisiä, erilaisia elämäntarinoita, jokainen niistä aivan erityinen ja todella kiinnostava! Ennen pikkujouluiltaa olen tiennyt vain muutaman satunnaisen oppilaani ammatit, jos ne ovat tulleet puheeksi jossain sivulauseessa. Minulle opettajana on kuitenkin mielenkiintoista tietää millaista elämää kukin elää joogan ulkopuolella, sillä oppilaiden joogapolut kiinnostavat myös ohjaamisen kannalta. Joogaa ei voi kuitenkaan ohjata teknisenä suorituksena, vaan on kyettävä ymmärtämään yksilöä kokonaisvaltaisemmin, vaikka minun tehtäväni onkin toimia vain tukena asanaharjoituksessa.
Ihmisten tunteminen on siis joogaopettajana todella antoisaa. Oppilaille oli puolestaan mielenkiintoista ja inspiroivaa päästä tutustumaan paremmin niihin ihmisiin, joista on oppinut tuntemaan ehkä vain heidän tapansa hengittää joogamatolla.
Ystäviä saa varmasti monista harrastuksista, mutta joogalla on omalla kohdallani suuri merkitys paitsi sosiaalisen elämäni suhteen, myös ylipäätään siinä, millaista elämää tällä hetkellä elän. Joogan aloittaminen on edelleen kirkkaasti paras päätös, mitä olen koskaan elämässäni tehnyt. Harjoitus kulkee mukana elämässä vaihtelevalla intensiteetillä ja päällimmäinen tunne, joka siitä itsellä on, on puhdas kiitollisuus. En vaihtaisi tätä polkua mihinkään ja on todella hienoa olla itse se henkilö, joka voi yhdistää toisia ihmisiä tämän harrastuksen tai harjoituksen kautta.
Ensi vuoden joogatunnit ovat myynnissä tällä hetkellä ja tarjolla on jälleen myös aloittelijoille kolmen viikon mittainen astangajoogan alkeiskurssi kuin myös pidempään jooganneiden mysore-tunnit sekä yin joogakurssi. Tervetuloa mukaan!
