Vieraileva kirjoittaja Inke toivoo kasvonaamioiltaan kahta asiaa: ihmeitä ja Instagram-viihdyttävyyttä.
Vaikka olen värkännyt luonnonkosmetiikan(kin) kanssa jo vuosia, riemastun aina, kun vastaan tulee tuote, joka on niin villin näköistä kamaa, että sen miltei uskoisi ennemmin olevan silikonista, väriaineista ja glitteristä kasattu kemikaalipommi kuin luonnonmukaisista raaka-aineista kokattua luonnonkosmetiikkaa. Tänään esittelyssä onkin jopa kaksi tällaista ihanaa kummajaista!
Ensimmäisen purnukan kannen alta paljastuu tummansinistä, hivenen minttupurkalta tuoksuvaa geeliä. TUMMANSINISTÄ. Epäilisin huijausta, taikuutta tai molempia, ellen olisi jo aiemmin tutustunut blue tansy -öljyyn, eli marokkolaiseen kamomillaan. Friikin, syvänsinisen värin taustalla on blue tansy -öljyn sisältämä atsuleeni, jota ei kuitenkaan ole tähänkään purkkiin lisätty vain friikkipisteiden keräämiseksi: se nimittäin rauhoittaa tehokkaasti ärtynyttä ihoa ja korjaa vaurioita.
Taikaöljyltä nimensä napannut Herbivoren Blue Tansy -naamio on tehty kirkastamaan ja kuorimaan ihoa sekä silottamaan ja uudistamaan ihon pintaa. Tehoaineina purkissa on sinisen taikaöljyn lisäksi myös kuorivaa salisyylihappoa sisältävää paju-uutetta (BHA), joka avaa tukkeutuneita ihohuokosia, kirkastavia ja ihoa freesaavia papaija- ja ananasentsyymejä sekä aloeta, joka auttaa tekemään ihosta pehmoisen sileän.
Herbivore suosittelee käyttämään naamiota melko usein; ensimmäisen viiden päivän ajanjakson aikana joka toinen päivä, jonka jälkeen 2-3 kertaa viikossa tulosten ylläpitämiseksi. (Minun matematiikallani merkin ohjeistamalla aloitustahdilla ja jatkokäytön tiheydellä ei ole kyllä mitään eroa, mutta kertokaa, jos kräkkäätte logiikan tämän Herbivoren tarkan ohjeistuksen takana!) Aika tiheä on siis naamiolle suositeltu käyttötahti, mutta miksipäs ei, jos rutiinista ei sillä hetkellä löydy muita kuorivia tuotteita!
Kehottaisin kuitenkin tähän purkkiin tarttuvia tarkkailemaan vaikutusaikaa kellosta sekä välttämään liian koukuttavien tv-sarjojen katselua naamion vaikuttaessa: vahingossa pitkäksi venähtäneen naamiosession jälkeen naamani oli kyllä kuorittu ja heleä – sekä hetkellisesti hieman harmaa sinisen värin jämähdettyä ihon pintaan. Huppistakeikkaa.
Arvio? Erittäin ihastuttava purnukka, jonka sisältö ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä muistuta mitään aiemmin kokeilemaasi naamiota. Hyvät tulokset, tekee sen mitä lupaa – ja tuoksu on taivaallinen, mikäli makea minttuisuus miellyttää. Herbivoren tuotteita toivoisi kyllä Suomen markkinoille: itse pidän heiltä kokeilemistani tuotteista sen verran paljon, että olen huomannut jopa vähän pihtailevani merkin purnukoiden käytön kanssa, kun en jaksaisi tilailla lisää ulkomailta. Onneksi merkkiä on sentään useamman Briteistä toimittavan verkkokaupan valikoimissa (esim. Sable Beauty), niin välttyy (vielä toistaiseksi) tullihässäköiltä!
Jos tämä ensimmäinen testattu naamio oli ainutlaatuinen, niin toinen testaamani vasta erikoinen kaveri onkin. Vaikka hakeudun tarkoituksella mitä kummallisempien purkkien pariin, tämän kohdalla epäilin jonkun rajan viimein ylittyneen.
Futuristisen design-liikkeen hyllyille suunnitellun näköisen purnukan sisältä löytyy graniitinharmaata, hivenen kimmeltävää ja – sattumaako!? – vihreältä purkalta tuoksahtavaa tönkköä hyhmää. Noin teelusikallinen tätä tulee sekoittaa erillisessä kulhossa muutamaan vesipisaraan sekä aktivoida se toimivaksi naamioksi seosta kevyesti vatkaamalla.
Kuten ehkä kuvistakin huomaa, tätä purnukkaa on testailtu yksissä tuumin Katjan kanssa useampaan kertaan ennen kuin siitä osasi edes sanoa mitään, joka voisi kuvailla kokemusta. Oma ensivaikutelmani? Kuin olisi hieronut vieraalta planeetalta löytyneen, oudosta liisterimäisestä nesteestä koostuneen lammikon pohjamutaa kasvoihinsa. (Kuulostaa muuten sen verran hasardilta tempaukselta, että kannattaa varmaan olla lähettämättä minua avaruuteen ainakaan ensimmäisten joukossa.)
Tästä mielikuvasta en minä ainakaan pääse enää yli, mutta mitäpä siitä, sillä naamio on paitsi outoa, niin myös kutkuttavaa ja toimivaa kamaa! Islantilaisen Hannes Dóttirin Seamasque -naamio on ikääntymistä vastaan taisteleva, mekaanisesti kuoriva naamio, joka lupaa jättää jälkeensä liftatut, pehmeät ja freesit kasvot.
Ainesosalista on lyhyt, mutta sitäkin ainutlaatuisempi: purkkiin on pakattu islantilaista, ravinteilla turboladattua merilevää, glyseriiniä, vulkaanisia alunakristalleja (mitä jumalauta?!), jodia, hunajaa sekä viherminttua. Siinäpä se!
Iholle hieman epätasaisena camokuosina levittyvä levänvihreä naamio ei taida olla järin herkkähipiäisten juttu: naamio tuntuu 10-20 minuutin vaikutusaikana kasvoilla vuoroin viileältä, vuoroin lämpimältä. Vaikutusajan päätteeksi naamiota pyöritellään hetki kasvoilla hipihipihienoin ottein ja annetaan islantilaisen tulivuoripölyn (öh, ei tieteellinen termi) siloittaa ihon pinta.
Arvio? Tämä ei takuulla ole ihan joka tyypin makuun, mutta siitä viis. Tämänkaltaista kummajaista en olisi millään osannut toivoa tai edes kuvitella näkeväni! Ei kuitenkaan ole suuri ihme, että merilevä ja vulkaaninen taikapöly tekivät minuun suuren vaikutuksen – valitsin nimittäin niiden alkuperämaan, Islannin, reilut kymmenen vuotta sitten vaihto-oppilaskohteekseni ihan vain koska tunsin maahan selittämätöntä vetoa. Tunnen muuten edelleen, ja siksi varmaan tämäkin minuun vetoaa! Eikä tietysti yhtään haittaa, että naamio myös jättää jälkeensä vauvanpehmeän ihon, jonka jälkeen tuuli tuntuu puhaltavan hetken huokosissa. Koko Hannes Dóttir -sarja on niin outo ja kiinnostava, että täytyypä hankkiutua testaamaan vielä jotain toistakin tuotetta!
Mikä on oudoin testaamasi kosmetiikkatuote? Vinkkejä ja vertaistukea jakoon kommenttiboksiin!