8

Viikonlopun toivepostaus: tärkeimmät astangajoogaopettajani

Katja Kokko | 8.2.2015

_04A3914

Viikonlopun toinen toivepostaus on varsin ajankohtainen: tärkeimmät astangajoogaopettajani ja mitä olen oppinut heiltä. Kymmenviikkoinen astangajoogan alkeiskurssini alkaa nimittäin huomenna. Kurssilaisiakin saattaa kiinnostaa joogataustani, joten kirjoitan postauksen myös heitä varten – kurssilla kun keskitymme olennaisempiin asioihin kuin minun joogapolkuuni.

Aloitin astangajoogan vuonna 2009. Olin vuosia ollut kiinnostunut joogasta, mutta en ollut moneen vuoteen harrastanut mitään ryhmässä enkä varsinkaan ryhmäliikuntaa. Tuohon aikaan juoksin paljon, mutta en harrastanut muuta liikuntaa lainkaan ja mistään lihasvoimasta, saatika notkeudesta ei ollut puhettakaan. Kestävyys lieni ainoa vahvuuteni.

_04A3823

Ystäväni innoittamana osallistuin hot jooga -tunnille ja olin myyty heti kättelyssä. Sain ensimmäisestä tunnista niin kovan kipinän, että minut löysi siitä lähtien joogasalilta vähintään neljänä päivänä viikossa ja suunnittelin kaikki sosiaaliset menoni sen mukaan, että ehdin käydä tunneilla. Baareissa käyminen jäi tuolloin elämästäni lähes täysin, sillä halusin käyttää kaikki vapaapäiväni joogaan. Vajaan parin kuukauden jälkeen olin niin syvästi rakastunut lajiin, että aloin etsimään tietoa joogasta enemmän. Tuolloin löysin Petri Räisäsen Astanga-kirjan ja luettuani sen kannesta kanteen yhdessä illassa, minun oli päästävä astangajoogan alkeiskurssille. Vaikka pidin hot joogasta, minusta tuntui, että harjoituksesta puuttui se jokin. Petrin kirjan luettuani aavistelin astangajoogan tarjoavan minulle sen puuttuvan palasen – kokonaisen elämänfilosofian, josta fyysinen harjoittelu on vain pieni, mutta oleellinen osa.

_04A3725

Etsin netin syövereistä tietoa astangajoogaa tarjoavista saleista Helsingissä. Olisin varmasti osallistunut alkeiskurssille Helsingin Astanga Joogakoululle, mutta siihen aikaan koulun nettisivut olivat semmoista sillisalaattia, että törmättyäni edesmenneen Joogasali Asanan mainokseen astangajoogan alkeiskurssista, ilmoittauduin Juhana Laurosen alkeiskurssille.

Juhana oli siis ensimmäinen ja hyvin merkittävä opettaja joogapolullani. Hän oli erittäin motivoiva ja kannustava, jaksoi vastata loputtomaan kysymystulvaani ja oli tarpeeksi vaativa asanaharjoituksessa – löysäilyä ei sallittu, joka sopi minulle. Alkeiskurssin jälkeen minua ei enää hot joogasalille saanut – astanga iski sen verran lujaa kertalaakista. Olin edelleen täydellinen rautakanki ja sormenpääni hipaisivat hädin tuskin lattiaa, punnerruksiani ei voinut kutsua punnerruksiksi ja yhdellä jalalla seisominen tuotti lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Juhana kuitenkin kertoi kuuluneensa itsekin näihin maailman kankeimpiin ihmisiin, mutta nyt hän istui suvereenisti jalat niskan takana ja teki kaikki hypyt asanoihin täydellisen puhtaasti ja kevyesti. Olin siis jo alusta lähtien täysin vakuuttunut, että oma kehoni tekisi jonain päivänä tuon kaiken, jos vain harjoittelisin säännöllisesti.

_04A3875

Löysin astangan asanaharjoituksesta elämäni ensimmäisen liikuntamuodon, joka todella motivoi ja inspiroi minua. Voimaton ja olemattoman lihakseton, löysä kehoni alkoi muuttua nopeasti. Vain kolmen kuukauden jälkeen huomasin hauisten, olkapäiden ja selkäni lihasten piirtyneen näkyviin. Takareiteni olivat kuitenkin äärimmäisen kireät ja ne olivat venähtäneet hot joogassa mustelmille saakka, joten niiden kanssa sain kipuilla noin puolisen vuotta ennen, kuin eteenpäintaivutukset alkoivat syventyä eikä kipua enää tuntunut. Paitsi että astanga innosti minua parantamaan fyysistä kuntoani, alkoi se vaikuttamaan hyvin nopeasti myös mieleeni. Tämä lienee tuttu tunne monille, mutta aloin yksinkertaisesti tuntemaan onnellisuutta pelkästä olemisesta ja mieleni alkoi tyyntyä. Selittämätön hyvä olo oli yksi suurin syy siihen, miksi tieni vei joogasalille lähes päivittäin.

_04A3794

Juhanalta saamani merkittävimmät opit asanaharjoitukseen olivat hitaat punnerrukset ja voiman kasvattaminen. Astangajoogaharjoitus vaatii erittäin paljon voimaa kehon hallinnan lisäksi ja juuri sen hallitsemista varten. Aurinkotervehdysten B-osa oli minulle erittäin pitkään silkkaa elonjäämistaistelua, mutta pikkuhiljaa voima kasvoi ja hengitys alkoi pidentyä ja tasaantua. Punnersin säntillisen hitaasti joka ikisessä harjoituksessa. Aloin harjoittelemaan nostoja melkein heti istumasarjan aloitettuani. Täydellistä kompurointiahan se oli, mutta ensimmäistä kertaa elämässäni en välittänyt tippaakaan siitä, miltä toimintani näytti. Tämä lienee yksi Juhanalta saaduista vaikutteista: en verrannut itseäni toisiin, enkä koskaan tuntenut olevani huonompi, kuin vieressäni monta vuotta joogannut oppilas, vaan nautin omasta harjoituksestani ja kehossani tapahtuvista muutoksista jokaisella hengenvedolla ja tukehtumisen hetkellä.

_04A3901

Reilun puolentoista vuoden harjoittelun jälkeen Joogasali Asanassa osallistuin ensimmäistä kertaa Helsingin Astanga Joogakoululla Petri Räisäsen ja Juha Javanaisen pääsiäisintensiiville, josta tulikin siitä lähtien joka vuotinen pääsiäisperinne. Tuolla kurssilla sain ykkössarjaan viimeisenkin asanan ja myös aivan uudenlaisen kosketuksen koko harjoitukseen. Kurssilla oli hyvin intensiivinen ja ihana energia ja ymmärsin olleeni pitkän linjan ammattilaisten opissa. Avustukset ja neuvot olivat aivan uudenlaisia ja ymmärsin, että ennemmin tai myöhemmin tulisin vaihtamaan joogasalia. Sain harjoitukseen uudenlaisen kosketuksen ja se tuntui imevän mukanaan vielä syvemmin. Tuolloin osallistuin myös ensimmäiselle joogafilosofialuennolle, siihen saakka olin lukenut pelkästään kirjoja.

_04A3770

Seuraavan kesän jälkeen vaihdoin sitten joogasalia ja aloin harjoittelemaan Juha Javanaisen opissa Helsingin Astanga Joogakoulun Annankadun uudella alasalilla. Juha oli erittäin säntillinen opettaja, vei harjoitustani eteenpäin ja motivoi minua entisestään. Syksyn aikana osallistuin kahdelle Petri Räisäsen joogaintensiiville. Seuraavana talvena vietin puolestaan kuukauden Thaimaassa Koh Makin saarella Petrin joogaretriitillä. Petristä tuli tuolloin yksi tärkeimmistä opettajistani ja olen osallistunut lähes kaikille hänen kursseilleen Helsingissä. Mielestäni hän ei ole koskaan antanut merkittäviä oivalluksia asanaharjoitukseeni, vaan ennemminkin henkiseen puoleen: opettanut suhtautumaan kiireettömästi ja lempeästi asanaharjoitukseen sekä inspiroinut jakamalla omia gurujilta sekä jäsenkorjaajamestareilta saamiaan oppeja. Petri on erityisesti innostanut minua joogapolullani ja saanut kunnioittamaan koko tätä ihmeellistä harjoitusta.

Koh Makilla vietetyn tammikuun jälkeen aloitin joskus keväällä kakkossarjan harjoittelun Virpi Karjalaisen opissa Annankadun yläkerran salilla. Samana keväänä osallistuin myös ensimmäistä kertaa new yorkilaisen Eddie Sternin intensiiville, jonka ehdottomasti parasta antia olivat joogafilosofia-tunnit ja edelleen Eddien joka vuotisilta kursseilta odotaan nimenomaan filosofiatunteja kaikista eniten.

_04A3857

Lähes vuoden ajan tein aikalailla itsekseni asanaharjoitustani. Joogassa tulee vaiheita, jolloin avustusten määrä vähenee, yleensä vaiheessa, jolloin uusia asanoita ei ole tarpeen antaa, vaan on aika keskittyä silloiseen harjoitukseen ja se sujuu usein suhteellisen itsenäisesti pieniä neuvoja lukuunottamatta.

Syksyllä Juha vaihtoi opettamaan takaisin Astanga Joogakoulun Kolmannen Linjan salille ja alakerran salilla aloitti Maarit Nevanperä. Olin kuullut Maaritista niin paljon hyvää, että halusin mielenkiinnosta mennä kokeilemaan hänen tuntejaan sillä seurauksella, etten palannut enää takaisin yläkertaan. Maaritissa oli erityisen ihanaa hänen persoonansa. Hän paneutui oppilaisiin todella yksilöllisesti ja hänen olemuksensa oli määrätietoinen ja nöyrä. Itselläni herää väistämättä kunnioitus tämmöisiä ihmisiä ja erityisesti opettajia kohtaan, Petri on myös näistä yksi esimerkki. Maarit ei luonut itselleen auktoriteettia, se vain oli. Hänen kanssaan harjoitukseni kakkossarjassa meni eteenpäin, mutta pian oli vastassa asanaharjoitukseni suurin kipukynnys tähän mennessä, johon moni olisi lopettanut koko harrastuksen ja tuhahtanut ettei astangajooga sovikaan minulle. Alaselässäni alkoi tuntua vihlova kipu, joka yltyi pikkuhiljaa täysin sietämättömäksi. Muistan Maaritin sanoneen minulle tuolloin, että suurin osa lopettaa tässä vaiheessa, mutta tämä on vaihe, joka tulee monella vastaan ja se menee ohi. En epäillyt sitä hetkeäkään, mutta en myöskään nähnyt valoa tunnelin päässä. En osannut selittää kipuani Maaritille, joka ei puolestaan koskaan ollut kokenut alaselkäongelmia itse, joten hänen oli mahdotonta ymmärtää miltä minusta tuntui.

_04A3699

Olin surullinen, sillä aina kivun hellitettyä hieman, se tuli takaisin kahta pahempana. Puolen vuoden ajan koitin ymmärtää kipua ja löytää pisteen, mikä on liikaa ja mikä normaalia ja mikä ei hajottaisi selkääni enempää. Kävin välillä Taina Sandelinin sunnuntai- ja iltapäivätunneilla ja Taina onkin ehdottomasti yksi ihanimmista opettajista ikinä ja ikävöin välillä hänen tuntejaan edelleenkin. Taina oli kokenut onnettomuuden myötä lähes täydellisen selän hajoamisen ja kuntouttanut sen asanaharjoituksella täysin. Opettaja, joka ymmärsi miltä kipuni tuntui oli siunaus. Tainan käskystä aloin harjoittelemaan kotona vatsalihaksia aamuin illoin kolmella eri liikkeellä. Huomasin vaikutuksen välittömästi harjoituksessani, vaikka kipu ei poistunutkaan mihinkään. Tällöin sain kuitenkin ensimmäisen ahaa-elämykseni siitä, kuinka suuressa roolissa kehon etupuolen voima ja hallinta on – vatsan, lantion ja etureisien. Vatsalihasliikkeet olivat ainoa helpotus kipuuni, joten jatkoin niiden tekoa säntillisesti.

_04A3705

Pääsiäisenä osallistuin Magnus Appelbergin joogaintensiiville Rööperin Aamujoogaan ja kumma kyllä, tuolla kurssilla minulla ei ollut selkäkipua lainkaan. Magnuksen mutkaton ja aurinkoinen energia oli mukaansatempaavaa ja hänellä oli poikkeuksellinen ote harjoitukseen anatomisesti. Kurssi oli erittäin mieleenpainuva kokemus.

Sitten tuli jälleen toukokuu ja Eddie Sternin intensiivi. Selkäkipu oli sietämätön. Kurssin toisena päivänä vedetyn harjoituksen päätteeksi en päässyt lattialta ylös. En itkenyt, mutta silmistäni valuivat vedet – silkasta kivusta. Eddie huomasi tämän, jonka myötä hän otti minut erityishuomioonsa koko kurssin ajaksi. Tästä olen hänelle ikuisesti kiitollinen. En tiedä olisiko selkäni parantunut ilman Eddien neuvoja. Hänen sanansa ”your body wants to heal itself” olivat äärimmäisen lohdulliset. Eddie katkaisi harjoitukseni ja modifioi siitä terapeuttisen selälleni. Myös Maarit keskusteli Eddien kanssa selästäni – oli ihanaa, että opettajani  oli kiinnostunut kuntouttamisestani.

_04A3883

Sitten tuli kesä ja Annankadun alasali jäi kesätauolle. Siirryin yläsaliin Piia Lehtisen kesätunneille. Piia on Suomen ainoa sertifioitu astangajoogaopettaja, joka tarkoittaa sitä, että hänellä on Sarath Joisin opetuslupa kolmossarjaan. Piia ymmärsi selkäni tilanteen täydellisesti ja sain häneltä koko kesän ajan niin hyvää ohjausta Eddien ohjeiden lisäksi, että selkäni alkoi kuntoutua huimaa vauhtia.

Seuraava syksy oli osaltani hieman vaikea. Romppu-kissani sairastui ja tarvitsi lähes kellon ympäri huolenpitoa, joka aiheutti usean viikon tauon harjoitukseeni. Lisäksi olin erittäin kuormittunut elämässäni kokonaisvaltaisesti. Joogaharjoitukseni oli hyvin epäsäännöllinen, lähinnä vain pidin sitä yllä joten kuten. Opettajani Maarit vietti pitkän ajan Intian Mysoressa KPJAYI:ssa syventämässä omaa oppiaan ja minusta tuntui, että olin harjoitukseni kanssa hyvin yksin ja hukassa. Piia oli tuurannut aamutunteja yläkerran salilla vain kesän ajan, Taina piti iltatunteja, jotka ovat itselleni epämiellyttäviä ja yläkerran aamutuntien opettajilla ei ollut hajuakaan selkäprosessistani. Tähän kaikkeen sekoittui omaa turhautumistani hyvin kokonaisvaltaisesti. Kävin parin viikon välein naprapaatti Loko Löfgrenillä huoltamassa kehoani ja hänen kanssaan kävinkin monia oivaltavia keskusteluja harjoituksesta – Loko kun on entinen astangajoogi itsekin.

_04A3691

Talvella vietin Goalla Purple Valleyssa erittäin eheyttävät, terapeuttiset ja puhdistavat reilu kaksi viikkoa Petri Räisäsen retriitillä. Voin edelleen tuntea Purple Valleyssä viettämäni ajan kehossani, sillä reissu oli hyvin ikimuistoinen ja kaunis (huolimatta universumin pahimmasta yrjötaudista). Selkäkipuni alkoi olla täydellisesti tipotiessään ja kehossani tapahtui aivan uudenlaista kehittymistä, jonka myötä kehollisten oivallusten määrä oli huikeaa.

Olin päättänyt, että Suomeen palattuani vaihdan joogasalia ja niinpä suuntasin Magnus Appelbergin oppiin Rööperin Aamujoogaan tarkoituksena käydä vain kokeilemassa jäisinko sinne vai menisinkö Piia Lehtisen oppiin Moolaan. Sille tielle kuitenkin jäin ja olen harjoitellut Magnuksen kanssa siitä lähtien. Merimiehenkadun sali tuntuu kotoisalta ja Magnus ja hänen vaimonsa Riitta melkein toiselta perheeltä.

_04A3905

Magnukselta olen saanut alkeiden jälkeen merkittävimmät anatomiset oivallukset, joka on muuttanut kehoani täydellisesti. Olin erittäin pitkään ehdollistunut selkäkipuuni ja ajattelin sen edelleen rajoittavan minua – vaikkei mistään kivusta ollutkaan tietoa enää pitkään aikaan. Pikkuhiljaa ymmärsin päästää kivusta irti myös mielessäni, jonka myötä harjoitus suorastaan singahti eteenpäin. Tällä hetkellä tunnen käsittämätöntä iloa kivuttomasta selästäni ja kaikesta uudesta, mitä olen sen myötä kokenut ja oppinut. Harjoitukseni on ollut viime kesästä lähtien ylläpitävää harjoitusta, annan oman aikani intensiivisempään tahtiin paluulle. Kiirettä siihen ei ole, sillä tämä harjoitus kestää koko loppuelämän ja siihen kuuluvat ylä- ja alamäet.

Huomenna alkavan kurssin myötä alkaa myös omalla joogapolullani aivan uusi aikakausi. Olen syksystä lähtien avustanut Magnusta kerran viikossa ja pitänyt yhden viikon mittaisen alkeiskurssin. Nyt edessä on kymmenen viikkoa, kolmesti viikossa ja kokonainen salillinen uusia oppilaita. En voi sanoa etteikö jännittäisi, mutta ihmeellisen viilipyttynä olen toistaiseksi. En odota itseltäni täydellisyyttä. Suurin toiveeni on, että onnistun inspiroimaan ja motivoimaan oppilaita harjoittelemaan säännöllisesti ja löytämään joogan kokonaisvaltaisen ilon.

Mainittujen opettajien lisäksi olen opiskellut jonkin verran joogafilosofiaa Måns Broon kanssa sekä osallistunut Mark Robberdsin, Clayton Hortonin, Kino MacGregorin, Charlie Taylor-Rugmanin ja Sharath Joisin joogaintensiiveille.

Rock Om – harjoitukset jatkuvat!

_04A3714

Kuvat Dorit Salutskij

/ / / / / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Sini sanoo:

    Voi kiitos, Katja tästä kirjoituksesta! Taitaa olla muuten ensimmäisiä kertoja kun kommentoin tällä uudella kotisivullasi 🙂 On se vaan niin tehokasta se astangan säännöllinen harjoittelu, täällä Saksassa olen nyt edeltävät viikot joogannut 5 kertaa viikossa ja kyllähän sen kropassa huomaa niin selkeästi kuinka lihakset tulevat esille. Minulla on täällä Saksassa opettaja, joka on ollut erittäin varovainen esim. polvieni ja kyynärpäideni kansa, että en yli-ojenna niitä, koska (kuten olen sen viimein itsekin ymmärtänyt) olen niitä yli-ojentanut tai ”lukottanut” todella pahasti. Toisaalta sitten taas täällä Saksassa opettaja on ehkä antanut helpommin lisää asanoita, kun Suomessa opettajani, kohta sitä muistaa koko 1. sarjan ilman jatkuvaa opettajalta kysymistä 😉 Olen aivan samalla kannalla sinun kanssasi siitä, että minullakin astangajooga on elämäni ensimmäinen liikuntamuoto, joka motivoi ja inspiroi! Mitä kaikkea sitä onkaan tullut urheiltua vain jonkinlaisen pakonomaisen tarpeen vuoksi pysyä kunnossa. Kiitos vielä kirjoituksesta ja tsemppiä sinne alkeiskurssille! 🙂

    • Tervetuloa kommentoimaan, saa kommentoida jatkossakin 🙂 Jepulis, tuo yliojentaminen on kyllä asia, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Alusta lähtien tulisi opetella turvallinen tapa tehdä harjoitusta, jotta ei tulisi vastaan esim. samanlaisia ongelmia kuin itse kohtasin. Nekin olisi ollut vältettävissä, mutta toisaalta kipu oli tapauksessani paras opettajani. Tsemppiä harjoitukseen 🙂

  2. Minna sanoo:

    Kiitos ihanasta ja avoimesta postauksesta! Voisin lukea joogakirjoituksiasi vaikka joka päivä! 🙂 Toki jooga on sisäinen prosessi, mutta kiva on kuulla muidenkin astnagien kokemuksista. Itse tuskailen kipuilevan nilkkani kanssa, mutta yritän luottaa harjoituksen voimaan ja olla kiirehtimättä eteenpäin. Rohkeutta, iloa ja valoa alkeiskurssillesi! <3

    • Kiva kuulla, että nämäkin postaukset kiinnostavat 🙂 Kärsivällisyys ja kiireettömyys ovat kyllä avainsanat missä tahansa vaivassa ja opettajan kanssa kannattaa keskustella aina vammoista.

  3. Sanna sanoo:

    <3 tää oli ihana!

    mun ajatukseni tällä hetkellä: joogaan, ku joogaan. Se on parempi kuin ei joogaa ollenkaan. Tiedän kyllä säännöllisen harjoituksen hyödyt. Jooga ei ole pelkät asanat, ja olen ikuisesti kiitollinen jokaiselle menneellä ja tulevalle harjoitukselle sekä kursseille, koska niistä kaikista jää elämään jotain hyvää <3 Olen ollut monen opettajan tunneilla, ja jokaisessa on ollut jotain hyvää. Usein paljonkin. Turun Astangajoogakoulu on hyvä ja kiva paikka, mutta koen, että niin pienessä joogakoulussa on liikaa opettajia, koska ois kiva harjoitella vaan yhden tai kahden kanssa intensiivisemmin, koska silloin ongelmanratkaisu on helpompaa. Merkittävistä joogaopettajista puhuttaessa mulle kuitenkin kaikista tärkein on elämä. Kakkoset kiputilat. En vähättele ihmisopejen arvoa millään tavalla, mutta edes sen epäsäännöllisen harjoituksen myötä omaa temperamenttia ja nopeaa energiaa on oppinut ymmärtämään edes vähän 🙂 kesti aika kauan päästä irti asanoihin tuijottamisesta. Vedänkö trikonasanan aina täydellisesti? Onnistuuko B-versio aina? Sillä ei ole väliä. Tietysti ymmärrän, miksi asanat ovat juuri sellaisia kuin ovat eli ne vaikutukset, mutta aina ei pääse ns. ääriasentoon, eikä se tee harjoituksesta tai saatika siitä harjoittelijasta huonoa.

    Joogakirjoista itselle avaavin on ollut Joogaa! <3 Peten kirjat ovat myös hyviä. Måns Broon kirjaa yritin lukea kerralla liikaa. Sutrat ovat mulle vaikeita, ja musta tuntuu, että niitä pitää lukea vain vähän kerrallaan, jotta voi alkaa sisäistää. Vähän kerrallaan.

    Lisää joogapostauksia! ( : niin ja niitä hienoja joogahousuja 😀

    • Hehehe, uudet joogakuvaukset täytyisi kyllä pitää pian – ehdottomasti hienoilla housuilla 😀 Joogaa!-kirjaa en ole vielä ennättänyt lukea, hyvä kun muistutit. Olenkin aloittanut astangan samalla salilla kirjoittajien kanssa melko samoihin aikoihin.

  4. Kiva lukea joogapostauksia 🙂 Olen käynyt aikanaan astangan alkeiskurssin ja sen jälkeen kävin tunneilla jonkin aikaa, mutta jotenkin se ei tuntunut niin omalta, että olisin jatkanut. Nyt käyn viikottain yin-joogassa ja lisäksi pilateksessa. Se on tuntunut hyvältä yhdistelmältä.