Kylläpä innostuitte eilisestä ayurveda-postauksesta! Ihana kuulla ja nähdä, että aihe kiinnostaa teitä yhtä paljon kuin minua. Kirjoitin juttua kyllä poikkeuksellisella energialla, sillä kyseessä oli ja on niinkin tärkeä asia kuin oma terveys. Sitä vain arvostaa ihan järjettömän paljon. Unohdin sanoa, että Pardaman ohjeisti pittaa myös pitämään taukoja tekemisestä, sillä muuten lipsahtaa helposti suorittamisen puolelle (kappas, ihan kuin tämä olisi jotain uutta!), pitta-energiat kohoavat taas pilviin ja soppa onkin jo valmis (kanssapitat varmasti tunnistavat pää kolmantena jalkana säntäilyn, vaikka oikeasti mitään ei saa aikaiseksi, paitsi uuvuttavat ylikierrokset).
Kirjoitin ja kuvasin eilistä juttua yhteensä kaksi kokonaista työpäivää. Lähes aina tämmöisen ison yhteistyöpostauksen julkaistuani olen kuin krapulassa, kuten myös eilen, aivoni eivät meinanneet toimia lainkaan. Mutta muistin Pardamanin neuvot ja pidin siitä kiinni. Nukuin keskiviikon ja torstain välisen yön huonosti, koska luomisen energia oli vielä kehossani, enkä meinannut millään rauhoittua. Siispä päätin olla eilen aivan rauhassa ja seurata tuntemuksiani. Olla ajattelematta seuraavia postauksia.
Kävin aamulla mielenkiintoisen uuden tuoksubrändin pressissä ja haluan kertoa noista tuoksuista lisää hieman myöhemmin. Sitten suuntasin Other Storiesiin Galleria Esplanadiin ja ostin housut Kemikaalicocktailin 10-vuotisjuhliin, jotka ovat tänään. Päädyin ostamaan mustat leveät housut ja toffeenväriset vajaamittaiset housut. Nyt en osaa päättää, kummat laittaisin. Piristävää, että on kerrankin vaihtoehtoja ainaiselle farkkutyylille.
Pesin pyykkiä ja imuroin. Istahdin sohvalle Rompun seuraksi ja uppouduin lukemaan ammattikirjallisuutta (yksi lempipuuhistani, mutta tällekin täytyy ottaa kunnolla aikaa). Tein ruokaa rauhassa ja lähdin ohjaamaan joogaa. Nukuin loistavat yöunet ja heräsin tänä aamuna kasvot levänneenä ilman turvotusta silmien alla.
Aamulla oli uintitreenit. Laura rääkkäsi ojentajani veteläksi. Arvatkaapa mitä? Vielä vuosi sitten tähän aikaan en osannut uida metriäkään vaparia. Tänään uin perhosta! Lähipiirini tulee kuulemaan tästä aivan taatusti kyllästymiseen asti, sillä olen innoissani kuin pikkulapsi ajaessaan ensimmäistä kertaa ilman apupyöriä! Olin aina kuvitellut, että perhonen on silkka mahdottomuus, sillä monet hyvätkin uimarit kieltäytyvät opettelemasta sitä. Mutta niin vain pääsin jyvälle (huom. paino vielä toistaiseksi sanalla jyvälle, sillä olemme kaukana täydellisestä tekniikasta) delfiinipotkuista ja kotkansiipiä muistuttavasta syöksymisestä (Laura myös kertoi että on hankkimassa merenneito-räpylää. Haluan ehdottomasti päästä kokeilemaan sitä, kiinnostaa nimittäin olla merenneidon ja kotkan risteytys vedessä!). Hitsi vieköön, en enää koskaan vähättele kykyjäni oppia uusia asioita, eikä pitäisi kenenkään toisenkaan vähätellä.
Jo aamusta saakka päähäni on pulpahdellut ideoita ja muutenkin on tunne, että sisälläni kuplii ihanan kepeä ja rento energia työasioita kohtaan, mutta ei ole mikään hoppu päästä toteuttamaan kaikkea nyt heti. Päätän jatkaa tätä. Olla rauhassa, kun tiedän sitä tarvitsevani. Ottaa ajan harrastuksilleni, sillä liikunta on se, josta saan luovaa energiaa ja jaksamista. Aion luottaa siihen, että minulla on riittävästi aikaa tehdä kaikki työt, vaikka otan aikaa muiden asioiden tekemiselle. Yleensä tämä menee toisinpäin; sitten vasta harrastetaan ja panostetaan itseen, kun to do -lista on saatettu loppuun. Sehän on itsensä huijaamista, sillä lista ei tule ikinä päättymään.
Hyvää viikonloppua kaikille! Mitä aiotte tehdä? Kummat housut muuten laittaisin juhliin?
Kuvat Katja Kokko
