8

Oman elämäni rottakoe

Katja Kokko | 7.8.2014

DSC_0003

En liene ainoa, jolla tämä vuosi on ollut täynnä elämän mullistavia muutoksia. Omalla kohdallani suurin käänne oli lähteä kulkemaan täysin omaa tietäni ja jättää taakseni yritys, jota olin hartaasti rakentanut.

Suurten päätösten tekeminen elämässä ei todellakaan ole helppoa, päinvastoin, kaikkea muuta, ainakin aluksi.  Epämiellyttävää, tuskallista, surullista ja pelottavaa. Nyt voin kuitenkin kokemuksesta sanoa, että kaikista vaikein ja suurin energialataus kohdistuu vain itse päätökseen. Kun kupla on puhkaistu, se vapauttaa energiaa aivan valtavan määrän. Sen jälkeen eteenpäin lipuu keveästi ja kamaliksi mieltämänsä asiat kohtaa täysin eri tavalla kuin olisi ennalta kuvitellut. Ne kohtaa rauhasta käsin, sillä tunne, että on painekattilassa, on poistunut, kun päätöksen on kerran tehnyt.

DSC_0013

Ihmeitä alkaa usein tapahtua tämmöisen pamauksen seurauksena, sanotaan. Omalla kohdallani voin jo sanoa, että väite pitää paikkaansa. Minulle on alkanut tapahtua pieniä ja suuria ihmeellisiä asioita, toinen toisensa perään. Saattaa olla, että avaan niitä seikkaperäisemmin myöhemmin täälläkin.

En suinkaan tarkoita, että näin suuria päätöksiä tehneenä elelisin pelkästään universumin lellikkilapsena ja koko elämä on nyt pelkkää suitsutusta. Edelleen sääntö numero yksi on omien voimavarojeni ja kehoni kuuntelu. Toinen asia, jota opettelen, on luottamus. (Luottamuksella tarkoitan luottamusta itseeni ja näkymättömään.)

DSC_0022

Minulla on nyt täydellinen tilaisuus suorittaa omassa elämässäni rottakoe. Testata konkreettisesti toimivatko universumin lait kuten kaikissa elämäntaito-oppaissa väitetään. Minä uskon vahvasti, että toimivat, sillä energiavärähtelyt ovat selitettävissä myös tieteen keinoin. Vielä mielenkiintoisempaa on kuitenkin olla itse osana empiiristä tutkimusta, sittenpähän ei tarvitse enää kirjoista lukea ihmisistä, joille on tapahtunut ties mitä ihmeitä köyhän orpolapsen tiestä maailman kuuluisimman kauneusimperiumin luojaksi, yllättävistä lottovoitoista tai muista vastaavista mullistuksista.

Tutkimuksessani on vain yksi sääntö: elää jokaikinen päivä oman sydämen ääntä kuunnellen. Se tarkoittaa asioiden tekemistä ja toteuttamista totuudesta ja rakkaudesta käsin, ei rahan vuoksi. Omien voimavarojen kuuntelemista, lepoa silloin, kun keho sitä tarvitsee. Omien tarpeiden ja tunteiden ilmaisemista läheisilleen. Omassa totuudessa pysymistä. Huumoria ja iloa.

Asetan tutkimukselleni myös aikarajan, sanotaan nyt sitten vaikkapa vuosi tästä eteenpäin.

Ja jos kerta suoritan tutkimusta, minulla täytyy tietenkin olla jokin asia, josta raportoida ja jota tutkia. Se on haaveideni toteutuminen.

Tutkimukseni hypoteesi on, että elämässä on valtava ja luotettava näkymätön voima, joka vastaa minulle tismalleen omien energiavärähtelyjeni mukaisesti, eli ajatukseni luovat todellisuuteni. Haaveilemani asiat eivät voi virrata elämääni, jolleivat ajatukseni ja energiavärähtelyni ole linjassa todellisen itseni ja rakkauden kanssa.

Hilirimpsis ja eikun menoksi!

Inspiraatiota lyhyempien rottakokeiden suorittamiseen kepeällä huumorilla höystettynä Pam Groutin kirjasta E².

DSC_0053

Kuvat Katja Kokko

/ / / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Kaisa sanoo:

    Olemme täydellisen samassa tilanteessa ja samojen ajatusten äärellä, emmekä taida olla ainoita tällä matkalla. 😉 Odotan innolla tuloksiasi! Omat ”koetulokseni” ovat jo lyhyessä ajassa hämmentäneet positiivisuudellaan. Ihanaa matkaa!

  2. Ruska sanoo:

    Hups, mihinköhän loppu tekstistä hävisi? (ei pitänyt olla ihan niin ytimekäs :DD
    No, mutta tarkoitukseni oli myös toivottaa sinulle roppakaupalla onnea kokeeseen. Jään mielenkiinnolla odottamaan tuloksia. Ja tämä kirjoitus jo itsessään inspiroi todella paljon. Oma ”kuplani” odottaa vielä sitä puhkaisua, mutta tunnen sisuksissani, että ei enää kauaa 🙂 Rohkeutta siirtyä teoriasta käytännön harjoituksiin 🙂

    Oloa ja valoa!