Kerroin edellisessä postauksessa, että inspiraatiolistani repeilee kohta liitoksistaan, kun uusia ideoita ja innostuksen kohteita pulpahtelee jatkuvalla syötöllä ja elämässä rytisee muillakin osa-alueilla kuin vaatekaapissa. Pitkään menikin niin, että tuntui kuin inspiraationi ja unelmani olisivat olleet pitkäksi venähtäneillä talviunilla. Eikä mikään ihme, sillä viime kesänä ja syksynä olin aivan tajuttoman väsynyt. Silloin ei ole energiaa ideoida uutta. Nyt oloni on aivan uudesti syntynyt ja jos kelaan takaperin kymmenen vuotta niin kyllä tämä fiilis sai alkunsa jälleen samasta lähteestä: ruokavaliosta.
Olen muutamaankin otteeseen kertonut rasvakahvin mullistaneen oloni. Ajattelin kuitenkin etten ole mihinkään ketoosiin tässä menossa, vaikka rasvakahvi onkin monella yksi merkittävä osa ketogeenistä ruokavaliota. Omalla kohdallani ei ole kuitenkaan KOSKAAN toiminut mikään päätös ruokavalioiden suhteen. Jos joudun miettimään mitä pitäisi ja mitä ei pitäisi syödä, kestän ehkä kaksi päivää, jonka jälkeen sisäinen anarkistini ryhtyy kapinaan. Minulla toimii vain ja ainoastaan sisäsyntyinen muutos, joka tapahtuu huomaamatta ja itsestään – ja se johtaa pysyvään elämäntapamuutokseen. Yksikin kielto tai rajoitus, niin meikäläisen päässä syntyy välitön vastareaktio.
Niinhän siinä sitten kävi, että ketoosin puolella ollaan käyty jo useasti ja sitä oloa ei kuvaa mielestäni mikään muu paremmin kuin se, että tuntuu kuin olisi jälleen lapsi. Tai se, että tuntuu kuin olisi sellaisessa luonnollisessa tilassa, jossa ihmisen kuuluukin terveenä olla. Olen ihan jatkuvasti tiennyt sen, ettei väsymys ollut normaalia, vaan kertoi ainoastaan siitä ettei kaikki ole hyvin, vaikka varmasti kaikkien lääkäreiden mielestä olisinkin huipputerve. Mutta peilikuva ja olotila kertoo totuuden. Silmistä näkee todella paljon.
Selitin pitkälti väsymystäni stressillä ja liialla työmäärällä. Mutta ollakseni rehellinen tiedän sen vuoren varmasti, että kun meikäläinen on kiireinen ja stressaantunut, ei puhuta lähellekään sellaisista leveleistä, millä valtavirta sykkii menemään. Sen verran pohjalla on tullut käytyä stressin kanssa, että oma toleranssini ja omat rajani ovat jo muutaman vuoden olleet valovuosien päässä entisestä. Kun sitten pikkuhiljaa ja huomaamatta ruokavalioni muutokset menivät kohti ketogeenista ja oloni pamahti yhtäkkiä niin järisyttävän hyväksi, että epäilin jonkun sekoittaneen aamukahviini vähän vahvempiakin droppeja, väsymys katosi tipotiehensä kuin taikasauvan iskusta. Mitään muita muutoksia en ole rutiineissani tehnyt ja työmäärä on ollut tismalleen sama (paitsi Viola tuli suureksi avuksi valokuvaamaan blogia). Viimeistään siinä vaiheessa tajusin mistä oli ollut kyse: kroppani aineenvaihdunta oli käynyt aiemmin glukoosista. Ketoosissa polttoaineeksi vaihtuu rasva. Sen jälkeen onkin tullut syvennyttyä aiheeseen, mikä on vain tukenut oloni kautta tekemiäni johtopäätöksiä. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen katsomaan tämän Biohakkereiden haastattelun, jossa on mukana mm. ravintovalmentaja Sami Sundvik. Haastattelussa on erittäin pätevää asiaa ravinnosta ja mm. riittävän proteiinin saannista kasvisruokavaliolla (tai sen haasteista). Lisäksi suosittelen katsomaan tämän Sami Sundvikin tekemän haastattelun Tomi Kokosta. Mutta jos katsot vain toisen, katso Biohakkereiden haastattelu.
Tämä oli nyt hieman pitkäksi venähtänyt pohjustus itse aiheelle, siis mistä inspiroidun juuri nyt? Olen innostunut kertomaan näistä jutuista, sillä ehkä se tarttuu johonkin teistä ja sysää kenties uusien ja erilaisten inspiraatioiden äärelle.
1. Pelkojen kohtaaminen ja itsensä haastaminen
Ah tämä on tällä hetkellä kirkkaasti aihe numero yksi, josta sytyn ihan täysillä! Juuri nyt kiinnostaa todellakin haastaa omaa ajattelua, pinttyneitä käsityksiä itsestä ja pelkoja, joista pitää kiinni tahtomattaan. Muutama viikko takaperin kohtasin yhden suurimman pelkoni, kun olin puhumassa 260:lle kosmetologille Suomen Kosmetologien Yhdistyksen seminaarissa. 19 vuotisen työurani aikana en ollut ikinä puhunut omille kollegoilleni ja varsinkaan noin suurelle joukolle. Tein todella paljon töitä luennon eteen esiintymisvalmentajan kanssa sekä itsenäisesti. Ja onnistuin lopulta niin, että olin itsekin aivan liekeissä. En voi edes selittää kuinka paljon siitä sai uutta energiaa ja kuinka paljon oma ajattelu taas laajeni.
Toinen pelkojen kohtaaminen koskee joogaharjoitusta. Omissa oppilaissani on paljon sellaisia, joilla on pelkoja tiettyjä asentoja kohtaan. Ylipäätään kehoa ja liikeratoja kohtaan voi olla vinksallaan olevia käsityksiä. On aivan tajuttoman mielenkiintoista miten meidän aivot on ohjelmoituneet ja miten niitä voi rassata uuteen uskoon. Itse tein tämän astangaharjoituksen vinyasa-nostoissa ja läpihypyissä, jossa siis siirryään asanaan ja asanasta pois kannatellen kehoa pelkkien käsien varassa. Vitsiläinen sitä tunnetta, kun tajusi miten aivot piti opettaa käsittämään koko liikerata aivan uudella tavalla. Vuosia oli tullut hinkattua liikerataa täysin vinksallaan olevasta mielikuvasta käsin.
Toinen kiinnostava juttu on ylösalaisten asentojen kanssa, joita kohtaan monella on luontainen pelko itseni mukaan lukien. Oma pelkoni käsilläseisontaa kohtaan on todella suuri. Mutta olen tällä hetkellä erittäin motivoitunut kohtaamaan sen, haastamaan itseni sen äärelle ja rassaamaan aivot tässäkin uusille asetuksille! Niinpä menin palkkaamaan itselleni personal trainerin, joka on erikoistunut moderniin kehonpainoharjoitteluun sekä liikkuvuus- ja voimaharjoitteluun ja on superpro mm. käsilläseisonnassa. Treenit alkaa huomenna ja minä olen yhtäaikaa innoissani ja aivan kauhuissani. Raportoin projektin etenemisestä. Homman nimi on kuitenkin se, että en jää tässäkään asiassa lepäämään laakereilleni, vaan teen sille jotain. Koska oma osaamiseni ei riitä, hankin apua. Parasta mahdollista ja pätevintä apua. Ihan niinkuin uinnissa ja ratsastuksessa. Olipa siis ongelma tai haaste mikä tahansa, kannattaa hankkia ulkopuolista jeesiä!
2. Hyvinvoinnin optimointi
Tällä hetkellä suurin intohimoni on optimoida omaa hyvinvointia ja ennen kaikkea ymmärtää sitä. Tutkia miten keho ja mieli reagoivat muutoksiin rutiineissa, ruokavaliossa ja rasituksessa. Pitkän haaveilun ja harkinnan jälkeen menin tilaamaan itselleni Slushissa lanseeratun oululaisen innovaation: Oura älysormuksen. Joudun odottamaan sormustani kesäkuulle asti, koska uuden mallin toimitukset on vasta aloitettu. Sormus auttaa ymmärtämään miten elämäni rytmi, aktiivisuus ja päivittäiset valinnat vaikuttavat mm. uneen sekä kehon ja mielen palautumiseen joka päiväisestä kuormituksesta. Tällä hetkellä biohakkerointi kiinnostaa niin paljon, että jos en olisi kuun puolessa välissä Portugalissa ratsastusleirillä, menisin Tukholmaan Biohacker Summitiin.
Lisäksi olen harkinnut Ketonix-mittaria, koska kiinnostaa myös tutkia miten ruokavaliovalinnat vaikuttavat ketoaineiden muodostumiseen ja miltä se puolestaan tuntuu omassa olossa. Väsymykseen ja nuutuneeseen oloon tipahtaminen ei nimittäin kiinnosta yhtään tällä hetkellä (ja kyllä, väsymys on myös luonnollista, mutta se on itsestäänselvä perusolettamus, johon ei tarvitse sen enempää syventyä tässä tekstissä). Tämä on todellakin ohjannut valintojen äärelle esimerkiksi siinä miten kulutan viikonloppuni. Niin ihanaa kuin onkin nähdä kavereita lasillisen ja hyvän ruoan äärellä, se tarkoittaa sitä, että hyvin usein se on poissa seuraavan päivän uintitreeneistä tai muusta urheilusta. Tämä aiheuttaakin välillä kamalan ristiriidan oman yksinelon ja sosiaalisten suhteiden välille. Menen todella helposti siihen moodiin etten tapaa ketään, koska minua kiinnostaa urheilla. Ystävien näkeminen on silti tärkeää, mutta heistä suurimmalla osalla ei ole samanlaisia harrastuksia kuin minulla, joten valintoja on tehtävä.
3. Viisaammat ihmiset, joilta voi oppia
Siinä missä on tärkeää olla ystäviä, jotka eivät ole samaa mieltä kaikista asioista kanssani tai jaa tismalleen samoja kiinnostuksen kohteita, on tärkeää olla myös niitä ihmisiä, jotka vievät itseä eteenpäin niissä asioissa, mitä haluaa oppia ja missä haluaa kehittyä. Tässä on yksi syy miksi olen usein palkannut yksityisen valmentajan niihin juttuihin, mitä haluan oppia. On tärkeää, että on viisaampia ihmisiä, joiden rinnalla tuntee itsensä täydeksi noviisiksi, mutta jotka kehittävät omaa ajattelua ja näkemystä uudelle levelille. Siitä saa tulta persauksiin omalle tekemiselle sekä kipinän oppia.
Törmään joogaopetuksessa usein siihen, että oppilaat pelkäävät siirtyä alkeistunneilta itsenäiseen mysore-harjoitukseen, koska he ajattelevat olevansa muita huonompia tai että kaikki muut ovat paljon edistyneempiä. Tähän sanoisin, että kannattaakin hakeutua juuri semmoiseen ryhmään, missä muut ovat valovuosia itseä edellä! Se on todella inspiroivaa! Itselläni ei ole esimerkiksi hajuakaan millainen taso Portugalin kouluratsastuslomalla tulee olemaan, mutta en stressaa siitä tippaakaan ja olen todella mielelläni se ryhmän kokemattomin. Sitten saan toivottavasti erityisen paljon opetusta! Toinen juttu on se, että kannattaa mennä vaikka siellä joogatunnilla tai millä tahansa kurssilla eturiviin eikä jäädä arastellen takariviin. Eturivistä näkee ja kuulee parhaiten ja koska ei näe selän taakse, ei tarvitse häiriintyä siitä mitä muut tekevät. Keskittyminen on taattu!
Tällä hetkellä kiinnostaa siis uusien asioiden oppiminen ja kehittyminen siinä, mitä jo osaa. Inspiroi mennä vieläkin pidemmälle ja syvemmälle ja räjäyttää näkemyksiä uudelle tasolle. Samalla oma juttu saa uusia ulottuvuuksia ja kirkastuu entisestään. Tai sitten syntyy ihan uusia ideoita mitä lähteä toteuttamaan. Yrittäjänä tämä on minulle todella tärkeää, koska visioni on kasvattaa ja hioa toimintaani sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tälläkin hetkellä syvennän osaamistani tuotekehityksessä, kesällä on tiedossa kahden viikon joogaintensiivi John Scottin kanssa Italiassa ja syksyllä aloitan Jutta Aallon anatomiakoulutuksen. Loppuvuodesta lähden vielä oppimaan jotain täysin uutta Milanoon, mutta siitä paljastan lisää hieman myöhemmin.
Jos sulla on oma juttu hakusessa niin tuli mieleen vinkata ystäväni Rosa Nenosen perustamasta Pilots Helsingin Design Your Roadmap -kurssista, josta Rosa on juuri lanseerannut verkkokurssin. Aikoinaan oma polkuni alkoi hahmottua hieman saman tyyppisen kurssin kautta, jossa oli muuten aivan mahtava yhteishenki ja omia ideoita sai sparrata ihan kunnolla. Tällä hetkellä toivoisinkin, että joku perustaisi saman henkisille ihmisille jonkun sparrausryhmän, koska omassa lähipiirissäni olen usein melko yksin hörhöilyjeni ja intoilujeni kanssa. Jos minulla riittäisi aikaa ja resursseja niin pistäisin sellaisen pystyyn itse, mutta parempi etten ota tällä hetkellä yhtään uutta organisoitavaa.
No mistäs siellä innostutaan tällä hetkellä? Onko kukaan muu kokeillut ketogeenistä ruokavaliota?
Ps. Jos muuten kiinnostaa oppia uimaan tai aloittaa jooga, niin meidän Sisilian jooga- ja uintileirillä on vielä tilaa! Lue lisätietoja täältä.
