24

Mistä inspiroidun juuri nyt?

Katja Kokko | 4.5.2018

Kerroin edellisessä postauksessa, että inspiraatiolistani repeilee kohta liitoksistaan, kun uusia ideoita ja innostuksen kohteita pulpahtelee jatkuvalla syötöllä ja elämässä rytisee muillakin osa-alueilla kuin vaatekaapissa. Pitkään menikin niin, että tuntui kuin inspiraationi ja unelmani olisivat olleet pitkäksi venähtäneillä talviunilla. Eikä mikään ihme, sillä viime kesänä ja syksynä olin aivan tajuttoman väsynyt. Silloin ei ole energiaa ideoida uutta. Nyt oloni on aivan uudesti syntynyt ja jos kelaan takaperin kymmenen vuotta niin kyllä tämä fiilis sai alkunsa jälleen samasta lähteestä: ruokavaliosta.

Olen muutamaankin otteeseen kertonut rasvakahvin mullistaneen oloni. Ajattelin kuitenkin etten ole mihinkään ketoosiin tässä menossa, vaikka rasvakahvi onkin monella yksi merkittävä osa ketogeenistä ruokavaliota. Omalla kohdallani ei ole kuitenkaan KOSKAAN toiminut mikään päätös ruokavalioiden suhteen. Jos joudun miettimään mitä pitäisi ja mitä ei pitäisi syödä, kestän ehkä kaksi päivää, jonka jälkeen sisäinen anarkistini ryhtyy kapinaan. Minulla toimii vain ja ainoastaan sisäsyntyinen muutos, joka tapahtuu huomaamatta ja itsestään – ja se johtaa pysyvään elämäntapamuutokseen. Yksikin kielto tai rajoitus, niin meikäläisen päässä syntyy välitön vastareaktio.

Niinhän siinä sitten kävi, että ketoosin puolella ollaan käyty jo useasti ja sitä oloa ei kuvaa mielestäni mikään muu paremmin kuin se, että tuntuu kuin olisi jälleen lapsi. Tai se, että tuntuu kuin olisi sellaisessa luonnollisessa tilassa, jossa ihmisen kuuluukin terveenä olla. Olen ihan jatkuvasti tiennyt sen, ettei väsymys ollut normaalia, vaan kertoi ainoastaan siitä ettei kaikki ole hyvin, vaikka varmasti kaikkien lääkäreiden mielestä olisinkin huipputerve. Mutta peilikuva ja olotila kertoo totuuden. Silmistä näkee todella paljon.

Selitin pitkälti väsymystäni stressillä ja liialla työmäärällä. Mutta ollakseni rehellinen tiedän sen vuoren varmasti, että kun meikäläinen on kiireinen ja stressaantunut, ei puhuta lähellekään sellaisista leveleistä, millä valtavirta sykkii menemään. Sen verran pohjalla on tullut käytyä stressin kanssa, että oma toleranssini ja omat rajani ovat jo muutaman vuoden olleet valovuosien päässä entisestä. Kun sitten pikkuhiljaa ja huomaamatta ruokavalioni muutokset menivät kohti ketogeenista ja oloni pamahti yhtäkkiä niin järisyttävän hyväksi, että epäilin jonkun sekoittaneen aamukahviini vähän vahvempiakin droppeja, väsymys katosi tipotiehensä kuin taikasauvan iskusta. Mitään muita muutoksia en ole rutiineissani tehnyt ja työmäärä on ollut tismalleen sama (paitsi Viola tuli suureksi avuksi valokuvaamaan blogia). Viimeistään siinä vaiheessa tajusin mistä oli ollut kyse: kroppani aineenvaihdunta oli käynyt aiemmin glukoosista. Ketoosissa polttoaineeksi vaihtuu rasva. Sen jälkeen onkin tullut syvennyttyä aiheeseen, mikä on vain tukenut oloni kautta tekemiäni johtopäätöksiä. Jos aihe kiinnostaa, suosittelen katsomaan tämän Biohakkereiden haastattelun, jossa on mukana mm. ravintovalmentaja Sami Sundvik. Haastattelussa on erittäin pätevää asiaa ravinnosta ja mm. riittävän proteiinin saannista kasvisruokavaliolla (tai sen haasteista). Lisäksi suosittelen katsomaan tämän Sami Sundvikin tekemän haastattelun Tomi Kokosta. Mutta jos katsot vain toisen, katso Biohakkereiden haastattelu.

Tämä oli nyt hieman pitkäksi venähtänyt pohjustus itse aiheelle, siis mistä inspiroidun juuri nyt? Olen innostunut kertomaan näistä jutuista, sillä ehkä se tarttuu johonkin teistä ja sysää kenties uusien ja erilaisten inspiraatioiden äärelle.

1. Pelkojen kohtaaminen ja itsensä haastaminen

Ah tämä on tällä hetkellä kirkkaasti aihe numero yksi, josta sytyn ihan täysillä! Juuri nyt kiinnostaa todellakin haastaa omaa ajattelua, pinttyneitä käsityksiä itsestä ja pelkoja, joista pitää kiinni tahtomattaan. Muutama viikko takaperin kohtasin yhden suurimman pelkoni, kun olin puhumassa 260:lle kosmetologille Suomen Kosmetologien Yhdistyksen seminaarissa. 19 vuotisen työurani aikana en ollut ikinä puhunut omille kollegoilleni ja varsinkaan noin suurelle joukolle. Tein todella paljon töitä luennon eteen esiintymisvalmentajan kanssa sekä itsenäisesti. Ja onnistuin lopulta niin, että olin itsekin aivan liekeissä. En voi edes selittää kuinka paljon siitä sai uutta energiaa ja kuinka paljon oma ajattelu taas laajeni.

Toinen pelkojen kohtaaminen koskee joogaharjoitusta. Omissa oppilaissani on paljon sellaisia, joilla on pelkoja tiettyjä asentoja kohtaan. Ylipäätään kehoa ja liikeratoja kohtaan voi olla vinksallaan olevia käsityksiä. On aivan tajuttoman mielenkiintoista miten meidän aivot on ohjelmoituneet ja miten niitä voi rassata uuteen uskoon. Itse tein tämän astangaharjoituksen vinyasa-nostoissa ja läpihypyissä, jossa siis siirryään asanaan ja asanasta pois kannatellen kehoa pelkkien käsien varassa. Vitsiläinen sitä tunnetta, kun tajusi miten aivot piti opettaa käsittämään koko liikerata aivan uudella tavalla. Vuosia oli tullut hinkattua liikerataa täysin vinksallaan olevasta mielikuvasta käsin.

Toinen kiinnostava juttu on ylösalaisten asentojen kanssa, joita kohtaan monella on luontainen pelko itseni mukaan lukien. Oma pelkoni käsilläseisontaa kohtaan on todella suuri. Mutta olen tällä hetkellä erittäin motivoitunut kohtaamaan sen, haastamaan itseni sen äärelle ja rassaamaan aivot tässäkin uusille asetuksille! Niinpä menin palkkaamaan itselleni personal trainerin, joka on erikoistunut moderniin kehonpainoharjoitteluun sekä liikkuvuus- ja voimaharjoitteluun ja on superpro mm. käsilläseisonnassa. Treenit alkaa huomenna ja minä olen yhtäaikaa innoissani ja aivan kauhuissani. Raportoin projektin etenemisestä. Homman nimi on kuitenkin se, että en jää tässäkään asiassa lepäämään laakereilleni, vaan teen sille jotain. Koska oma osaamiseni ei riitä, hankin apua. Parasta mahdollista ja pätevintä apua. Ihan niinkuin uinnissa ja ratsastuksessa. Olipa siis ongelma tai haaste mikä tahansa, kannattaa hankkia ulkopuolista jeesiä!

2. Hyvinvoinnin optimointi

Tällä hetkellä suurin intohimoni on optimoida omaa hyvinvointia ja ennen kaikkea ymmärtää sitä. Tutkia miten keho ja mieli reagoivat muutoksiin rutiineissa, ruokavaliossa ja rasituksessa. Pitkän haaveilun ja harkinnan jälkeen menin tilaamaan itselleni Slushissa lanseeratun oululaisen innovaation: Oura älysormuksen. Joudun odottamaan sormustani kesäkuulle asti, koska uuden mallin toimitukset on vasta aloitettu. Sormus auttaa ymmärtämään miten elämäni rytmi, aktiivisuus ja päivittäiset valinnat vaikuttavat mm. uneen sekä kehon ja mielen palautumiseen joka päiväisestä kuormituksesta. Tällä hetkellä biohakkerointi kiinnostaa niin paljon, että jos en olisi kuun puolessa välissä Portugalissa ratsastusleirillä, menisin Tukholmaan Biohacker Summitiin.

Lisäksi olen harkinnut Ketonix-mittaria, koska kiinnostaa myös tutkia miten ruokavaliovalinnat vaikuttavat ketoaineiden muodostumiseen ja miltä se puolestaan tuntuu omassa olossa. Väsymykseen ja nuutuneeseen oloon tipahtaminen ei nimittäin kiinnosta yhtään tällä hetkellä (ja kyllä, väsymys on myös luonnollista, mutta se on itsestäänselvä perusolettamus, johon ei tarvitse sen enempää syventyä tässä tekstissä). Tämä on todellakin ohjannut valintojen äärelle esimerkiksi siinä miten kulutan viikonloppuni. Niin ihanaa kuin onkin nähdä kavereita lasillisen ja hyvän ruoan äärellä, se tarkoittaa sitä, että hyvin usein se on poissa seuraavan päivän uintitreeneistä tai muusta urheilusta. Tämä aiheuttaakin välillä kamalan ristiriidan oman yksinelon ja sosiaalisten suhteiden välille. Menen todella helposti siihen moodiin etten tapaa ketään, koska minua kiinnostaa urheilla. Ystävien näkeminen on silti tärkeää, mutta heistä suurimmalla osalla ei ole samanlaisia harrastuksia kuin minulla, joten valintoja on tehtävä.

3. Viisaammat ihmiset, joilta voi oppia

Siinä missä on tärkeää olla ystäviä, jotka eivät ole samaa mieltä kaikista asioista kanssani tai jaa tismalleen samoja kiinnostuksen kohteita, on tärkeää olla myös niitä ihmisiä, jotka vievät itseä eteenpäin niissä asioissa, mitä haluaa oppia ja missä haluaa kehittyä. Tässä on yksi syy miksi olen usein palkannut yksityisen valmentajan niihin juttuihin, mitä haluan oppia. On tärkeää, että on viisaampia ihmisiä, joiden rinnalla tuntee itsensä täydeksi noviisiksi, mutta jotka kehittävät omaa ajattelua ja näkemystä uudelle levelille. Siitä saa tulta persauksiin omalle tekemiselle sekä kipinän oppia.

Törmään joogaopetuksessa usein siihen, että oppilaat pelkäävät siirtyä alkeistunneilta itsenäiseen mysore-harjoitukseen, koska he ajattelevat olevansa muita huonompia tai että kaikki muut ovat paljon edistyneempiä. Tähän sanoisin, että kannattaakin hakeutua juuri semmoiseen ryhmään, missä muut ovat valovuosia itseä edellä! Se on todella inspiroivaa! Itselläni ei ole esimerkiksi hajuakaan millainen taso Portugalin kouluratsastuslomalla tulee olemaan, mutta en stressaa siitä tippaakaan ja olen todella mielelläni se ryhmän kokemattomin. Sitten saan toivottavasti erityisen paljon opetusta! Toinen juttu on se, että kannattaa mennä vaikka siellä joogatunnilla tai millä tahansa kurssilla eturiviin eikä jäädä arastellen takariviin. Eturivistä näkee ja kuulee parhaiten ja koska ei näe selän taakse, ei tarvitse häiriintyä siitä mitä muut tekevät. Keskittyminen on taattu!

Tällä hetkellä kiinnostaa siis uusien asioiden oppiminen ja kehittyminen siinä, mitä jo osaa. Inspiroi mennä vieläkin pidemmälle ja syvemmälle ja räjäyttää näkemyksiä uudelle tasolle. Samalla oma juttu saa uusia ulottuvuuksia ja kirkastuu entisestään. Tai sitten syntyy ihan uusia ideoita mitä lähteä toteuttamaan. Yrittäjänä tämä on minulle todella tärkeää, koska visioni on kasvattaa ja hioa toimintaani sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä. Tälläkin hetkellä syvennän osaamistani tuotekehityksessä, kesällä on tiedossa kahden viikon joogaintensiivi John Scottin kanssa Italiassa ja syksyllä aloitan Jutta Aallon anatomiakoulutuksen. Loppuvuodesta lähden vielä oppimaan jotain täysin uutta Milanoon, mutta siitä paljastan lisää hieman myöhemmin.

Jos sulla on oma juttu hakusessa niin tuli mieleen vinkata ystäväni Rosa Nenosen perustamasta Pilots Helsingin Design Your Roadmap -kurssista, josta Rosa on juuri lanseerannut verkkokurssin. Aikoinaan oma polkuni alkoi hahmottua hieman saman tyyppisen kurssin kautta, jossa oli muuten aivan mahtava yhteishenki ja omia ideoita sai sparrata ihan kunnolla. Tällä hetkellä toivoisinkin, että joku perustaisi saman henkisille ihmisille jonkun sparrausryhmän, koska omassa lähipiirissäni olen usein melko yksin hörhöilyjeni ja intoilujeni kanssa. Jos minulla riittäisi aikaa ja resursseja niin pistäisin sellaisen pystyyn itse, mutta parempi etten ota tällä hetkellä yhtään uutta organisoitavaa.

No mistäs siellä innostutaan tällä hetkellä? Onko kukaan muu kokeillut ketogeenistä ruokavaliota?

Ps. Jos muuten kiinnostaa oppia uimaan tai aloittaa jooga, niin meidän Sisilian jooga- ja uintileirillä on vielä tilaa! Lue lisätietoja täältä.

/ / / / / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

    • Jep, kyllä ne aivot pitää ”huijata” tai ohjelmoida uuteen elämäntapaan. Pikkuhiljaa tehdyt muutokset toimii parhaiten, kuin se, että koittaa kertalaakista ottaa haltuun uuden tavan syödä 🙂

  1. piu sanoo:

    Olipas mielenkiintoista. Kyllä kiinnostaa ja tulisi kyllä tarpeen tallainen sparrausryhmä. Ja esitänkin tässä samalla bostaus toiveen. Eli mitä lisäravinteita käytät? Energiatasot nousuun ja lentoon 🙂

    • Energiatasot nousuun ja lentoon oikealla ruokavaliolla ja niiden tueksi lisäravinteet 🙂 Mikään lisäravinne ei kyllä nosta energiatasoja, jos ne on jo lähtökohtaisesti matalat. Ruokavalio suurennuslasin alle siis. Suosittelen tutustumaan ketogeeniseen ruokavalioon tai ainakin vähähiilihydraattiseen. 🙂

  2. Saana sanoo:

    Eturivin paikat on parhaita! Itse tungen itseni aina eturiviin liikuntaharrastuksissa, koska siellä on yleensä hyvin tilaa ja näkeepä ainakin kunnolla 😀 Ainoa huono puoli on, että tanssitunneilla ei voi luntata edessä olevalta xD

  3. Jonna sanoo:

    Ruokakuviot kiinnostaa, mitä syöt jne 🙂 Onko hh välttely tietoista, vai menee omalla painollaan – esimerksi miten luonnistuu luonas ravintolassa?

    Energisyys välittyi kyllä tästä postauksesta 🙂

    • Menee kyllä täysin luonnostaan. Lounaita en syö ulkona enää oikeastaan koskaan jollei ole joku tosi spessu tilannem, juuri sen takia, että menee oma rutiini helposti sekaisin eikä vaan tulee hyvä olo. Mutta dinnerit ja herkuttelut on sitten erikseen ja ainakin omalla kohdalla niitä pitää olla kerran viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa. Koen että tämä on kuitenkin pitkäaikainen elämäntapamuutos niin kyllä siinä pitää joustoakin olla. Mutta nyt oon esim. löytänyt ketolettujen ihanuuden, joten on ainakin yksi megaherkku, joka on parempi vaihtoehto 🙂

  4. Elina sanoo:

    Ihana kirjoitus! Inspiraatio oikein huokui! Energiatasot taitaa kyllä olla se tärkein tekijä, että jaksaa inspiroitua. Kauhea väsymys itselläkin takana, mut kevät on ollu kaikkea uutta täynnä, mm. olin taideterapiassa ja juuri hankin omat akvarellivälineet (edellisen kerran maalannut koulussa) ja aloitin PT:n kanssa voimaharjoittelun. Se käy eräänlaisesta mindfullness-harjoituksesta, vaatii niin paljon keskittymistä kehoon. Tekee hyvää 🙂 Tunnistan itsestä niin paljon noita kuvaamiasia ajatuskalkkeumia, en oo liikunnallinen, taiteellinen ym. mut nyt tehdään niitä asioita mitkä kiinnostaa ja opetellaan! Käsilläseisonta ois mahtava taito, täytyy haastaa aivot ja kroppa siihe jossain kohtaa 🙂 Odotan mielenkiinnolla tilannepäivityksiä.

    Ps. Oon myös opiskellut sijoittamista valmennuksissa ja se on myös supermielenkiintoista ja jotain täysin uutta. Jotain mitä luuli rakettitieteeksi ja saakin todeta sen olevan loppujen lopuksi yksinkertaista ja varsin opittavaa 🙂 Siinä sparrausryhmä on ollut suureksi avuksi, kun omaa lähipiiriä ei ole kiinnostanut.

    • Jep, kyllä meikäläisenkin pää tyhjentyi jo tämän päivän treeneissä, kun keskittyy eloonjäämiseen käsilläseisonnassa 😀 Täytyy kyllä varmaan dokumentoida tämä prosessi kuvilla ja/tai videoilla. Toistaiseksi tuntuu täysin mahdottomalta, että joku päivä nousisin kässäriin keskilattialla ilman tukea 😀

      Sijoittaminen on tosi mielenkiintoista!! Itsellänihän on takana tradenomitutkinto, jossa suuntauduin rahoitukseen ja ulkoiseen laskentatoimeen ja sittemmin aihe tuli tutuksi myös työelämässä muutaman vuoden ajalta 🙂

    • Jep, kaunis ajatus, mutta ei toimi ainakaan tässä kropassa, aiheuttaisi jatkuvasti kituvan olon ja nälän, mikä johtaa jatkuvaan parin tunnin välein syömiseen kun pitäisi pyrkiä pitämään verensokeri tasaisena. Liikaa hiilareita ja sokeria ja pelkät kasviproteiinilähteet liian yksipuolisia aminohappokoostumukseltaan (kandee oikeasti katsoa toi Biohakkereiden haastattelu, jonka linkkasin). Ketoruokavaliolla ei ole riippuvainen jatkuvasta syömisestä (aikoinaan oli luonnollista että ihmiset oli ketoosissa, koska ruokaa ei ollut saatavilla samalla tavalla kuin nykypäivänä. Ja sanotaan, että ihminen olisi kuollut jo sukupuuttoon ilman ketoosia.) Luojan kiitos olen saanut ”hedelmävapautukseni” jo aikoinaan ayurvedan kautta, mun ei vaan luontaisesti tee juuri koskaan mieli mitään hedelmiä paitsi joka kevättalvi lyhyt sitrushimo ja tänä keväänä kokeilin verigreippiä 1-2 x viikossa joka tuntui sopivan happamuudesta huolimatta. Kesällä vähän melonia ja mansikoita. Ja toki sitruunaa käytän lähinnä ruoan maustamiseen ja kurkumashotissa. Marjoja syön max. kourallisen silloin tällöin. Ketogeenisestä ruokavaliosta on tosi monella harhainen mielikuva jonain muna-pekoni dieettinä, vaikka se on todella kaukana siitä. Hyvälaatuista rasvaa syödään tosi paljon, kohtuullisesti proteiinia ja hiilareita hyvin vähän. Kasvikset on kuitenkin ehdottomasti osa ketoruokavaliota, mutta tärkkelyspitoisia juureksia ja hedelmiä ei kannata hirveästi popsia, koska päivän hiilarit tulee muuten äkisti täyteen. Itse kulutan todella suuria määriä vihreitä kasviksia kuten pinaattia, parsakaalia ja lehtikaalia. Ja rasva on pääasiassa luomulaatuista neitsytkookosöljyä, hyvälaatuista oliiviöljyä, luomu gheetä, kapryyliöljyä tai mct-öljyä, kalanmaksaöljyä, vähän saksanpähkinöitä ja paljon avokadoja. Maitotuotteita käytän tosi satunnaisesti, joskus jotain juustoa ja tällä viikolla kokeilin lettujen kanssa luomukermaa. Munia sekä lihaa ja/tai kalaa päivittäin, huomenna ajattelin pitää papupäivän. Sen on todellakin tajunnut, että ketoruokavalio on tosi luonnollinen. Lihavalinnat vain pitäisi tehdä oikein. Nykyisin kun esim. karsastetaan sitä että hyödynnettäisiin kaikki eläimen osat ja ostetaan tehotuotettua lihaa. Itselläkin vaikeuksia totutella lihan valmistamiseen, koska sellaisesta on niin vieraantunut, mutta tehotuotettu liha jää kyllä jatkossakin ostamatta.

      Tässä on tajunnut itse nyt sen, että ”beauty detox” tai tommonen kaunistava ruokavalio ei todellakaan tarkoita kasvisruokavaliota saatika vegaanista. Jotain tekemistä tällä on senkin kanssa, että tämä oli ensimmäinen kevät naismuistiin kun selvisin tasan kahdella näpyllä ja iho on ylipäätään muuttunut entistä paremmaksi. Mielenkiintoista!

      • Elina sanoo:

        Toi ruokavalioasia on kyllä tosi mielenkiintoista! Noin viisi vuotta sitten luin paljon paleoruokavaluosta ja sehän on hyvin samantyyppinen, hirmu luonnollinen ja aika rasva- ja proteiinipitoinen. Niihin aikoihin olin myös tosi pirteä, mut sit jossain vaiheessa tapahtui jotain (varmaan montakin asiaa ja esim. ruokavalio meni huonoksi ja tuli ylävatsavaivoja) ja pikkuhiljaa ruokavalio meni hiilaripitoisemmaksi ja menetin uskoni koko ruokavalioon. Ehkä pitäisi kokeilla taas uudelleen. Ehdottomasti kuuntelen tuon Biohakkereiden videon, pari päivää sitten olin Sovijärven luennolla ja olihan se hyvä. Se on jännä, miten ajatukset menee myös toiseen suuntaan… Pitkään oot innoissaan jostain, ja kohta et melkein usko koko juttuun, kun ei täysin toimi itellä. Vaikka enemmin pitäis varmaan tehdä hienosäätöä ja etsiä se itselle toimiva elämäntapacocktail. Ihanaa kuulla miten sä oot löytäny sopivan ruokavalion itelle!

      • Joo oonkin miettinyt että mitä eroa paleolla ja ketolla edes on, tai siis varmaan se ettei ketossa rajoiteta varsinaisesti hiilareiden määrää. Mutta ota ihmeessä takaisin jos kerran jo koit olosi hyväksi! Ja tosiaan itse huomannut sen että mikään aiemmin opitusta ei ole ollut hyödytöntä ja esim ayurvedasta monet pitta-ohjeet on tulleet jäädäkseen. Periaatteessa voisin väittää syöväni edelleen 80% pittaa mukaan ja sehän siinä on tarkoituskin. Olen vain hienosäätänyt vinkkejä niin että homma toimii itsellä entistä paremmin. Mutta se täytyy sanoa ettei mikään ruokavalio ikinä ole tuntunut näin hyvältä kuin keto. Siis olo on todellakin mullistunut! Ainoa juttu johon en aiemmin opitusta usko on täysi raaka- ja kasvisruokailu. Faktatiedon myötä ei vaan pysty enää. Mutta pääasia että löytää sen millä itse pysyy terveenä ja hyvinvoivana. Ollin luennolle olisi ihana päästä, hän on huipputyyppi, tunnetaan muutenkin melkein 10 vuoden takaa 🙂

  5. Ihana postaus! Paljon mielenkiintoista tekstiä ja itselleni uusia ajatuksia, joita en ole niin käynyt läpi. 🙂 Tuollainen esiintymisvalmennus sopisi kaikille AMK/YO-opiskelijoille edes yhden tunnin verran!

    Noudatan itse vegaaniruokavaliota ja olen todennut, että itselleni taas sopii usein syöminen ja ehkä hiilihydraattipainotteisesti. Olin joskus tosi tarkka lisäravinteista, prodesta, rasvasta, kedosta, luomusta, söin eläinkunnan tuotteita jne ja se johti omalla kohdallani ortoreksiaan. Kaikille ei sovi kaikki! Olen silti aina kiinnostunut terveydestä ja jaksamisen optimoinnista, sillä on kamalasti mitä haluaisin saada tehtyä. 🙂 Sen olen oppinut että vihreitä ei voi syödä liikaa ja rasvaa on turha pelätä!

    Hot jooga on itselleni uusi-vanha tuttavuus ja etsin tällä hetkellä hyvää opettajaa lähistöltä. Ihanaa oppia uutta!

    xx Laura / Laurantaina Beauty Blog

    • Kyllä! Tekisi ehdottomasti hyvää opiskelijoille jotka saa jatkuvasti pitää esitelmiä ja luentoja! Harjoitus tekee mestarin siinäkin ja kuka tahansa voi oppia hyväksi puhujaksi ja esiintyjäksi.

      Tärkeintä näissä ruokavaliojutuissa on just se että hyväksyy erilaisia näkemyksiä ja suuntauksia vaikka itsellä olisikin vahva näkemys johonkin suuntaan. Pääasia että pysyy terveenä, energisenä ja hyvinvoivana ja suosii puhdasta luomuruokaa, oli se sitten vege tai ei.

  6. Toteutatko nykyisen ruokamallin ohessa enää ayurvedasuosituksia, vai oletko esim. huomannut, että niillä tai niistä luopumisella ei olisi vaikutusta hyvinvointiisi?

    • Kyllä toteutan! Edelleen monet pitta-suositukset pätee mulla, kuten se etten voi syödä paljon happamia ruoka-aineita, suolaiset juustot eivät sovi, tulinen ruoka on tosi paha, tomaatti ja paprika ja kaikki punainen edelleen tosi vähäistä ja paprikaa ei ollenkaan ja happamia marjoja ei yhtään paitsi kourallinen mustikoita silloin tällöin. Eli monet jutut toteutuu edelleen yhtä lailla, mutta en vain syö hiilareita niin paljon kuin vaikka ayurvedisissä reseptivinkeissä on ja esim kaurapuuroa en syö ollenkaan ja kananmunat otin takaisin 🙂 Eli hienosäätöä tavallaan tuohon pittailuun 🙂

  7. Liisamaaria sanoo:

    Mielenkiintoinen postaus. Oma ruokavalioni on tällä hetkellä niin huonolla tolalla, ettei mikään oikein suju. Kesän ajattelin pyhittää itseni huoltamiselle ja ruokavalion siivoamiselle. Kiitos inspiraatiosta! Inspiraatioon liittyen suosittelen katsomaan Yle Areenasta dokumentin tanssija Sergei Poluninista, uskomaton tanssija. Dokumentin nimi on Dancer, vahva suositus sille ☺

  8. valontuike sanoo:

    Tosi mielenkiintoinen kirjoitus ja kiitos kun jaat inspiraatiota! 🙂 Tuo olisikin mahtavaa, kun olisi mahdollisuus ostaa yksityistunteja osaavilta ihmisiltä niistä asioista, missä tarvitsee apua, mutta usein esteenä on raha (vaikka tiedän, että todennäköisesti sijoitus maksaisi itsensä moninkertaisesti takaisin…) Sparrausryhmä samanhenkisten ihmisten kanssa olisi myös tosi hyvä, kun löytyisi porukka, missä on ”energiat kohdillaan” ja jokainen vastavuoroisesti antaa ja saa saman verran.

    • Niin tottakai täytyy ottaa huomioon omat varannot, koska ne asettaa rajoitteita suurimmalle osalle meistä, myös mulle. Laitan itsekin asioita tärkeysjärjestykseen, jotta voin mahdollistaa itselleni tietyt harrastukset, kuten ratsastuksen, joka vie sen isoimman siivun, mutta olen valmis tinkimään jostain muusta sen vuoksi. Toisaalta säästän siinä ettei jooga maksa mulle mitään enkä käy esim. ulkona syömässä. Eli mulla ei ole mitään kuukausittaista liikuntamenoa. Mutta siis, jos vaikka liikunnasta puhutaan niin mistä tahansa harrastuksesta on tarjolla pienryhmä- ja ryhmäopetusta, jotka ovat edullisempia, mutta silti pääsee laadukkaaseen opetukseen ja saa ryhmähengen bonarina 🙂

  9. Ouna sanoo:

    Täällä on innostuttu myös biohakkeroinnista, ketoosista sekä Oura-sormuksesta, johon odotan sovitussormuksia tulevaksi, että voisin laittaa tilaukseeni koon :). Mielenkiinnolla luen sinun ketoosista, itse olen ollut ketoosissa tai lähellä sitä nyt 2 viikkoa. En siis ole asiaa millään mitannut, sillä en ole löytänyt ketoosiliuskoja apteekeistamme, jolla olisin voinut asiaa jollain tasolla yrittää varmentaa. Lapset ovat valitelleet hengitykseni haisevan ”kakalle”, josta olen voinut ehkä päätellä jotain, samoin hiilihydraattien suht alhaisesta määrästä laskien :). Biohakkerin käsikirja on ahkerassa kulutuksessa, samoin Olli Sovijärven Fb-videopostaukset ja Tomi Kokon LIFW-haaste.

    • Jes! Mä kans odottelen Ouran sovituspakettia, sormuksen olen jo maksanut enkä malttaisi odottaa et saan sen! Mulla on Ketonix-mittari, jolla voi mitata ketoosin hengityksestä, todella hyvä laite ja mielenkiintoista seurata miten kroppa mihinkin reagoi. Kynsilakanpoistoaine jos maistuu suussa niin kyllä se on ketoosin merkki. Siitä tiesin itsekin (hyvän olon lisäksi) ja mittari todisti sen oikeaksi. Jep, Ollin ja Tomin jutut on tosi hyviä ja lisäksi diggailen Sami Sundvikista, joka on myös ketoillut nyt hyvän tovin. Tykkään myöskin Samin no nonsense -asenteesta. Ketossa parasta on se, että kun pääsee tilaan missä ruoka ja syöminen ei hallitse elämää, sen vaikutukset alkaa väkisinkin ulottua myös muille tasoille. Todellakin paras meininki nyt ikinä!