Kaupallinen yhteistyö: PUR Kauppa, postaus sisältää alekoodin
Menneisyyden tapahtumat voivat pitää yllä tarinaa, joka on helppo uskoa todeksi. Se voi tehdä elämästä onnetonta ja estää toteuttamasta niitä asioita, mitä todellisuudessa haluaa – kuten vaikkapa uuden harrastuksen aloittamista. Tietoisen läsnäolon avulla elämästä voi luoda parempaa.
En usko tällä blogilla olevan lukijaa, joka ei olisi ainakin joskus kuullut tietoisesta läsnäolosta eli mindfulnessista. Siksipä en aio kirjoittaa teille sen enempää, mitä mindfulness on, varsinkin, kun PUR Kaupan blogista löytyy aiheesta aivan loistava artikkeli, josta saa myös konkreettisia vinkkejä mindfulnessin toteuttamiseen. Kun PUR Kauppa pyysi minua kirjoittamaan mindfulnessista, tuli mieleeni ensimmäisenä kirjoittaa siitä, miten olen toteuttanut sitä omassa elämässäni.
Minulle mindfulness on tullut tutuksi joogan myötä, joka on ollut päivittäinen osa arkeani kymmenen vuotta. Mindfulnesshan pohjautuu joogaan, se on vain ehkä hieman länsimaistetumpi näkökulma samaan asiaan. Mutta miten päädyin joogamatolle, millaista oli sitä edeltänyt elämäni ja mihin se on minua kuljettanut? Ihminen toki kasvaa ja kehittyy henkisesti elämänsä aikana väistämättä, mutta joogan tuleminen minun elämääni on ollut suuri käännekohta ja aloittanut pitkän ja ison muutoksen.
Long story short…
Kelataan vuosia taaksepäin elämässä aikaan, jolloin olin 4-5 vuotias ja päiväkodissa. Yhtenä päivänä istuin kahden päiväkotikaverini edessä ns. apulaisten huoneessa (meillä oli päiväkodissa lounaalla keittäjän ”apulaiset”, jotka söivät eri huoneessa kuin muut lapset). En muista tuosta hetkestä mitään muuta kuin sen, että sen päivän apulaiset, kaverini, haukkuivat minua kilpaa. He haukkuivat minun lisäksi myös vanhempani. Muistan elävästi sen, että he sanoivat vanhempieni olevan täysiä idiootteja. Itkin heidän edessään niin paljon, että sydäntäni raastoi, mutta he eivät lopettaneet.
Lapsihan elää kuitenkin niin hetkessä, että se unohtaa yleensä nopeasti ikävätkin tapahtumat ja niin mekin taisimme olla jo seuraavana päivänä taas kavereita, mutta jos palautan tämän muiston mieleeni, tunnen sen edelleen kehossani. Päiväkotiaikana jouduin näiden kahden kaverin toimesta muutaman kerran kiusauksen kohteeksi.
Seuraavat kiusaamiskokemukset ulottuvat aikaan, jolloin olin 7-8 vuotias. Joskus, kun kaverini näkivät tien toiselta puolelta, että olin tulossa hakemaan heitä leikkimään, he juoksivat minua karkuun. Yleensä en kertonut tästä kenellekään, mutta yhdellä kerralla en pystynyt peittämään itkua äidiltäni, sillä sydämeeni sattui niin kovasti.
Pääasiassa ala-aste oli kuitenkin ihanaa aikaa. Olin todella kekseliäs lapsi, joka keksi vaikka tikusta leikin. Kun minulla ei ollut sisaruksia ja reissasimme pitkin Lapin erämaita vanhempieni kanssa, minulla oli joko mielikuvituskaveri tai leikin vaikka kivillä. Minulla oli koulussa paljon kavereita ja vaikka koulussa oli selkeästi jaottelu, ketkä olivat kaikista suosituimpia tyyppejä, se ei ollut erityisen häiritsevää.
Kun ala-aste loppui, kaikki muuttui. Vietin kesän täysin erossa koulukavereistani, en tainnut kuulla kenestäkään mitään. Yläasteen alkaessa luokat menivät uusiksi ja kaikki oli erilaista. Jo muutamassa viikossa seiskaluokan edetessä minulle alkoi valjeta, että minulla ei olekaan enää samoja vanhoja kavereita. Eräs entinen luokkakaverini kertoi minulle, että entinen paras kaverini oli pelännyt koko kesän, että soitan hänelle. Selkäni takana keksittiin mitä uskomattomampia juonia, joilla minut saataisiin huijattua pois porukasta. Ilkeimmät tyypit olivat ilkeitä päin naamaa, mutta suurimmaksi osaksi selän takana. Kerran pyöräilin uimahallista kotiin liikuntatunnin ja pukuhuoneessa tapahtuneen kiusaamisen jälkeen itku kurkussa, sydäntä raastaen ja halusin kirjaimellisesti kuolla. En koskaan kertonut vanhemmilleni enkä opettajille kiusaamisesta.
Olin koko yläasteen ajan koulukavereideni heittopussi. En koskaan tiennyt kenen kaveri tänään olen ja kuka on lakannut puhumasta minulle. Välillä saatoin olla kaikkien kaveri. Kasiluokalla jouduin vaihtamaan toiselle riparille sen vuoksi, että leirin porukka, jolle olin ilmoittautunut, kiusasi minua – joskaan tilanne ei vaihtamalla parantunut. Minulla oli periaatteessa kaksi kaveria kasiluokan jälkeen, joista toinen lakkasi puhumasta minulle yhtenä aamuna täysin ilman syytä, kun pyöräilimme kolmestaan kouluun. Hän kohteli minua kuin ilmaa yläasteen loppuun saakka.
Koitin miellyttää koulukavereitani kolme vuotta, yrittää kuulua porukkaan. Joskus onnistuin, mutta se ei ollut millään logiikalla ennustettavissa. 13-vuotiaana päätin, että kun yläaste on ohi, minä en mene lukioon, vaan ammattikouluun. Syy oli se, että jos menisin lukioon, joutuisin asumaan samalla paikkakunnalla vielä kolme vuotta, mutta jos menisin ammattikouluun tarpeeksi kauas, voisin sen sijaan muuttaa pois kotoa. Niinpä muutin 16-vuotiaana pois kotoa ja lähdin opiskelemaan kosmetologiksi. Siihen aikaan taidettiin ajatella, että hyvällä todistuksella mentäisiin automaattisesti lukioon. Minun todistukseni keskiarvo oli 9,7.
Eristäytyessäni yläasteella hankin kirjekavereita. Kiinnostuin monenlaisista asioista. Rakastin musiikkia ja minua kiehtoivat mystiset asiat ja punkkari- tai hippityyliin pukeutuvien aatteet. Yläasteen lopussa halusin itse pukeutua samalla tavalla. Uudessa kotikaupungissa aloin saada nopeasti uusia kavereita, jotka olivat saman henkisiä.
Lapsuuden kokemukset olivat tehneet ison loven itsetuntooni, mutta yläasteen kokemukset olivat jo traumatisoivia ja ne ovat vaikuttaneet varhaisaikuisuuteeni huomattavan paljon. Itsetuntoni oli todella huono ja myöhäinen teini-ikäni sekä varhaisaikuisuuteni olivat kyllä melkoista tunteiden vuoristorataa. Vaikeinta oli se, ettei ollut oikein ketään, jolle puhua. En ollut ikinä oppinut puhumaan vanhemmilleni ja elämässäni on ylipäätään kestänyt hyvin pitkään, että olen lakannut kantamasta vaikeita asioita sisälläni. Pelko on hallinnut hyvin suurta osaa elämästäni.
Yläasteajan kaltaiset kokemukset eivät kuitenkaan päättyneet teini-ikään, vaan niitä tupsahteli elämääni tasaisin väliajoin milloin missäkin muodossa. Toki nyt jälkeenpäin ymmärrän, että nämä asiat toistuivat niin kauan, kunnes tiedostin ne riittävän hyvin muuttuakseni itse ja kokevani tilanteet täysin uudella tavalla.
Meillä oli liikuntatunnilla ammattikoulussa kerran joogaa. Pidin siitä todella paljon ja halusin monta vuotta aloittaa joogan. Olin kuitenkin aivan liian arka menemään joogatunneille. Vuonna 2009 ystäväni pyysi minua joogaan. Olin tuohon aikaan todella tyytymätön elämääni. En ollut onnellinen ja työni nakersi sisintäni niin paljon, että tunsin olevani kuihtunut ihmisrusina.
Jo ensimmäisellä joogatunnilla tunsin kuitenkin selittämätöntä iloa. Hyvää oloa, jolle ei ollut syytä. Menin seuraavana päivänä uudestaan. Ja sitä seuraavana. Ostin kuukausikortin. Menin joogaan aamulla ennen töitä. Peruin viikonloppusuunnitelmat kavereiden kanssa, koska halusin joogata enkä olla krapulassa. Ilmoittauduin astangajoogan alkeiskurssille ja laskin töissä tunteja, jotta pääsisin joogaan. Lauloin mielessäni ja joskus ääneen mantroja ja harjoittelin asanoiden nimiä matkalla joogatunnille ja joogasta kotiin. Ihmettelin, että eikö onnellisuuteen todella tarvita muuta ja miksi en yhtäkkiä enää vihaakaan marraskuista vaakatasossa naamaa piiskaavaa jääsadetta.
Elämäni alkoi pikkuhiljaa muuttua kaveripiiriä myöten. Luin paljon kirjoja joogasta, itsensä kehittämisestä ja vetovoiman laista. Echart Tollet ja muut tulivat tutuksi. Minulle aukeni kokonainen uusi maailma, joka veti puoleensa valtavan magneetin voimalla. Töissä oli vaikea keskittyä, koska halusin ajatella vain kaikkea uutta, mitä opin koko ajan. Ensimmäistä kertaa elämässäni tunsin käsittämätöntä intohimoa oppia uutta. Löysin itsestäni täysin uusia puolia: olin täynnä energiaa, uteliaisuutta, intohimoa ja motivaatiota – ja tajusin, että nykyinen työni ei tee minua onnelliseksi, vaikka etenisin siinä kuinka pitkälle. Ja ennen kaikkea, vanhat kaavani ihmisten miellyttämisestä ja yksin jäämisestä tuntuivat hävinneen, koska olin niin innoissani kaikesta uudesta.
Luin niin paljon kirjoja mielen voimasta, kiitollisuudesta ja manifestoinnista, että olin täysin vakuuttunut siitä, että voin muuttaa elämäni, vaikka en tiennyt lainkaan miten. Kirjoitin paljon listoja. Listasin asioita, mistä olen kiitollinen ja fiilistelin niitä joka solullani. Listasin asioita, mitä haluaisin työltäni, tunnustelin kaikilla aisteilla, millaista elämää se sellainen olisi. Listasin konkreettisia asioita ja ihmisiä, mitä elämääni pitäisi tupsahtaa matkalla kohti unelmiani. Luotin, että ennen pitkää asiat muuttuvat.
En toki jäänyt lepäämään laakereilleni ja vain odottanut, että yhtenä päivänä herään uuteen elämään, vaan käytin kekseliäisyyttä. Sitä samaa kekseliäisyyttä, joka minulla oli jo lapsena, kun kirjoitin näytelmiä, suunnittelin sirkusesityksiä tai keksin tikusta maailman jännittävimmän leikin. Ja lopulta, noin kahdessa vuodessa tulin luoneeksi koko elämäni täysin uudelleen – ilman ihmeitä tai rikasta Amerikan tätiä.
Tietenkin kaikesta sen jälkeisestä elämästä voisi kirjoittaa myös pitkästi ja esimerkiksi ihmissuhteisiin liittyvistä haasteista elämässäni olenkin kirjoittanut, mutta halusin tässä postauksessa kertoa oman tarinani siitä, kuinka tietoinen läsnäolo avasi minulle uudenlaisen maailman ja käynnisti pitkän paranemisprosessin jo lapsena saadusta huonosta itsetunnosta ja sitä seuranneesta pelosta, vihasta ja turvattomuudesta, joita kannoin sisälläni vuosia kadottaen lopulta sisäisen lapseni ja minulle luontaisen uteliaisuuden. Vaikka vaikutin vahvalta, olin todella arka ja pelkäsin mennä uusiin paikkoihin (kuvitelkaa nyt, että halusin aloittaa joogan jo teini-iässä, mutta se tapahtui vasta vuonna 2009 ystäväni mukana!).
Vuodesta 2009 lähtien yksi mindfulnessin kulmakivistä, kiitollisuus, on ollut vahvasti elämääni kantava voima. Olen oppinut suhtautumaan vastoinkäymisiin oppitunteina, joita käydään niin kauan, kunnes ne on opittu. Jos asiat eivät mene, kuten haluaisin, en yritä kontrolloida niitä, vaan hyväksyn tilanteen. Luotan siihen, että kaikella on tarkoitus. Nykyisin suhtaudun pettymyksiin lähinnä uteliaisuudella ja tuumin, että onpas kiinnostavaa nähdä mitä tästä aukenee, mitä tästä opin tai mikä tarkoitus tällä oli.
Arvatkaapa olenko ollut kiitollinen yläasteaikaisesta kiusaamisesta? Ilman sitä elämästäni olisi tullut aivan erilaista enkä varmaan koskaan olisi päätynyt kauneudenhoidon ja niiden asioiden pariin, mitä nyt teen.
Joogan, hengittämisen ja tietoisen läsnöolon avulla olen löytänyt sisältäni sellaisen turvan ja voiman, mitä mikään tai kukaan ulkopuolinen ei voi tarjota. Yhteys omaan kehooni ja sisimpääni on minulle kaiken ydin. Kun olen siihen kosketuksessa, turha draama poistuu elämästä. Osaan ymmärtää vaikeitakin asioita ja hyväksyä ne. Antaa anteeksi. Lakata kyttäämästä muiden tekemisiä ja sanomisia. Keskittyä täydestä sydämestäni toteuttamaan omaa juttuani.
Viime vuosina rakkaus on lisääntynyt elämässäni huomattavasti. Oikeat ihmiset ja asiat tuntuvat löytävän luokseni. Pitkään jumissa ollut rintakehäni ja yläselkäni on alkanut liikkua. Huomaan, miten paljon olen muuttunut itse ja näen selkeästi elämässäni vaiheet, kun olen prosessoinut kaikkea mennyttä ja kipeää. Elämän syklit ovat niin mielenkiintoisia ja miten meidän keho ja mieli elää ja muuttuu niiden mukana! Lopulta ymmärtää sen, että elämässä kaikista tärkeintä on yhteys omaan itseen, tietoinen läsnäolo ja sieltä kumpuava rauha.
Siitä päästäänkin PUR Kaupan uuteen ja erittäin ajankohtaiseen mindfulness-kategoriaan, joista ensimmäisenä haluan nostaa esiin kivet. Olen herkkä ihminen ja aistin ja luen paljon ihmisten kehoista ja energiasta sekä tilojen ja ympäristön energiasta. Mutta kivet, niistä en ole koskaan tuntenut mitään ja kivien energia tuntuu niin hienovaraiselta, että se on lähes utopistista – kunnes ostin kirjan nimeltä Stone Medicine ja aloin tajuta, ettei muuten ole sattumaa, miksi jade-kivi vetää minua puoleensa. Jade on nimittäin vahvasti parantava kivi, joka tukee sydänenergiaa. Niinpä olen kiinnostunut kivien energiasta pikkuhiljaa ihan eri tavalla kuin aikaisemmin, jolloin niputin ne hihhulikategoriaan, joka voi ehkä toimia tai sitten ei, mutta ainakin ne ovat kauniita.
PUR Kaupan valikoimassa on ihanat Psychic Sisters kivisetit, joissa on aivan ihana idea: pahvisen putkilon sisällä on seitsemän erilaista kiveä ja kristallia, jotka on valittu teemaan sopiviksi. Vaihtoehtoina ovat teemat Love, Healing, Power ja Chakra. Tarkoituksena on valita pakkauksesta intuitiolla 1-3 kiveä ja keskittyä kaikilla aisteilla joko mantraan tai asettamaansa intentioon pitäen kiviä kädessä.
Valitsin itselleni sen enempiä miettimättä Love-kivisetin, joka sisältää ametistin (luottamus – intuitio – henkisyys), aventuriinin (onni – yltäkylläisyys – itseluottamus), kirkkaan kvartsin (selkeys – kommunikaatio – hyvä olo), ruusukvartsin (rakkaus – onnellisuus – intohimo), ruusukvartsin kärjen (onnellisuus- ilo), kulmikkaan ruusukvartsin (onnellisuus- ilo) ja rodokrosiitin (itsensä rakastaminen – itsetunto – ihmissuhteiden vaaliminen).
Kivien lisäksi eteerisillä öljyillä ja yrteillä tiedetään olevan energeettisiä sekä aromaterapeuttisia vaikutuksia. Englantilaisen The Owl & The Apothecaryn rituaalisetit ovat täydellisiä tunnelmanluojia itsehoitoon, hemmotteluun, meditaatioon, joogaan ja niihin hetkiin, kun haluaa pysähtyä miettimään, mihin suuntaan elämässään haluaa mennä. Minulla on Wellbeing Ritual Kit, joka sisältää käsintehdyn yrttinipun salviasta, laventelista ja rosmariinista, todella kauniin kimpaleen ametistia, käsintehdyt luna-mehiläisvahakynttilät ja eteerisen öljysekoituksen, jota voi käyttää esimerkiksi ranteisiin ja ohimoille. Pakkaus sisältää lisäksi ohjeita ja vinkkien rituaalien tekemiseen.
The Owl & The Apothecaryn valikoimassa on valmiiksi teemoitettuja erilaisia pakkauksia, jotka ovat myös täydellinen lahjaidea. Esimerkiksi tämä Midwinter Little Ritual Kit, joka sisältää luna-kynttilän ja salvianipun lisäksi ihanan kylpysuolan, vaikuttaa aivan täydelliseltä pimeän ja kolean talven kylpyseremonioihin.
Jos kivet ja suitsukkeet menevät mindfulness-kategoriassa liian hippeilyksi, niin suosittelen pientä syväsukellusta oman mielen ja kehon syövereihin teemaan sopivan kirjallisuuden avulla.
Jokaiselle, joka kaipaa elämäänsä mitä tahansa muutosta, suosittelen The Five Minute Journalia, joka on aivan next level kiitollisuuspäiväkirja. Kirja auttaa keskittymään hyviin asioihin elämässä, olemaan tietoisesti läsnä ja elämään tarkoituksellisesti. Kirja perustuu positiiviseen psykologiaan ja se on niin kaunis, että on vaikea olla aloittamatta ja päättämättä päivää kiitollisuudella sen avulla. Tämmöiselle olisi elämässäni ollut tarvetta erityisesti kymmenen vuotta sitten!
Lopuksi en voi kylliksi suositella Joe Dispenzan kirjoja. Jos maailmasta pitäisi valita yksi teos itsensä kehittämisestä tai elämästä ylipäätään, se olisi Dispenzan kirja Yliluonnolliseksi. Kirjan anti on kuin länsimaistettu läpileikkaus joogafilosofiaan tieteellisillä tutkimuksilla höystettynä. Kirjan sisältämien harjoitteiden ohjeilla kuka tahansa voi vapautua menneisyydestä, kurkottaa tulevaisuuteen ja tehdä siitä sellaisen kuin haluaa. Tämä kirja on tietoisen läsnäolon perusteos.
Lisäksi suosittelen lämmöllä myös Dispenzan edellistä teosta, Luo itsesi uudelleen. Sen avulla oivaltaa, että tärkein tapa, josta on hyvä päästä eroon, on tapa olla oma itsensä. Tämäkin kirja sisältää ripauksen kvanttifysiikkaa, mutta vain sen verran, että tavallinen tallaaja tajuaa mielen vaikutuksen elämään.
Kirjoja luetaan toki teetä siemaillen. Itse olen kova yrttiteen kuluttaja ja rauhoitetut teehetket erityisesti iltaisin ovat itselleni yksinkertainen rituaali palauttaa itseni läsnäoloon ja kehoyhteyteen työpäivän jälkeen. PUR Kaupan valikoiman Solaris Chakra teissä on aivan mielettömän ihana konsepti. Chakra-teema liittyy erittäin oleellisesti koko tämän postauksen aiheeseen enkä mene siihen enää tässä sen syvemmälle, mutta Solaris Chakralta löytyy jokaiselle chakralle suunnitellut yrttiteesekoitukset. Sydänteema veti puoleensa tässäkin ja valitsin itselleni I Love teen, joka sisältää kamomillaa, sitruunaverbenaa, fenkolia ja ruusua.
Löydät kaikki PUR Kaupan mindfulness-kategorian tuotteet täältä.
Alekoodi
Saat koodilla KATJAXPUR 15 % alennuksen PUR Kaupan normaalihintaisista tuotteista 2.10.2019 asti. Pääset PURin verkkokauppaan tästä.
Kuvat Katja Kokko
