Luova prosessi on kyllä vähintäänkin mielenkiintoinen. Ajoittain todella raastava ja stressaava, mutta parhaimmillaan kepeä, energisoiva ja innostava. Olisi ollut mielenkiintoista dokumentoida kirjaprojektini herättämiä tuntemuksia alusta saakka.
Totaalinen aivojumi, kirjoitusblokki ja suoranainen epätoivo ovat viime viikkoina hiipineet salakavalasti vieraisille ja alkaneet pelotella minua ajatuksella, ettei kirja koskaan tule valmiiksi, tuotan kaikille siihen sitoutuneille ihmisille vain pettymyksen tai tekaisen sen valmiiksi viime hetkellä hutaisten ja kaikki nauravat kirjalleni.
Sen sijaan, että olisin kyennyt konkreettisesti tekemään asialle jotain (kuten vain tarttumalla tuumasta toimeen ja ryhtymällä kirjoittamaan), olen elätellyt toivoa rauhallisesta ja tyynestä kirjoitusmoodista, missä kukaan tai mikään ei häiritse minua eikä yksikään projekti tai työ odota valmistumista. Illuusio, jota ei nyt ainakaan näissä olosuhteissa tapahdu. Unelmissanihan istun kirjoittamassa sitruunapuun alla Italiassa tai Etelä-Ranskassa. Vielä jonain päivänä tämäkin haave kenties toteutuu, sillä kirjainspiraatioitahan riittää – jos nyt ensin kuitenkin selvitään kunnialla tästä ensimmäisestä.
Juhlapyhät ovat lempiaikaani sen vuoksi, että koko maailma pysähtyy. Sähköposti on hiljaa, kukaan ei soita työasioissa tai odota ylipäätään vastauksia mihinkään. Sen sijaan, että olisin juhlinut vappua, käytinkin tilaisuuden hyväkseni ja ryhdyin ammentamaan ulos viime viikkojen aikana alitajunnassani muhineita asioita kirjaan. Ja kun olin kuvitellut istuneeni koneen ääressä vain reilun tunnin, olikin aikaa vierähtänyt miltei viisi tuntia ja edessäni oli jotain, joka vaikutti juuri niin selkeältä ja hyvältä, kuin olin mielessäni kuvitellutkin.
Epätoivo vaihtui toiveikkuuteen – kenties joulumarkkinoilla kirjakaupoissa nähdäänkin se maailman kaunein (ja paras) kauneudenhoitokirja.
Nyt minua lähinnä huvittaa. Olen ihan oikeasti koko ajan tiennyt, ettei minulla ole kirjan kanssa mitään paniikkia. Koko sisältö on todella selkeästi mielessäni, sillä olen prosessoinut sitä aktiivisesti seitsemän kuukauden ajan. Tarvitsen näköjään prosessiin todella paljon sitä kuuluisaa luovaa joutilaisuutta. Siis tyhjää tilaa ja aikaa vain järjestää asioita ensin mielessäni, jonka jälkeen ne alkavat pikkuhiljaa hahmottua paperille, mitä seuraa informaatio-oksennus, sen jälkeen järjestely ja karsinta ja lopuksi kaiken kirjoittaminen lopulliseen muotoonsa. Valtaosa, taatusti ainakin 70 prosenttia prosessista tapahtuu kyllä jossain aivan muualla, kuin koneen ääressä sanoja naputtaen. Mutta järjen ääni koittaa tulla ilkkumaan, että eihän tuollainen ajatustyö ole mitään oikeaa tekemistä, vaan silkkaa lusmuilua!
Kuulostaako tämä kenellekään luovaa työtä tekevälle tutulta?
Ainiin, olihan minulla oikeasti jotain vinkkejäkin, jotka pitävät itseni hyvässä kirjoitusvireessä, sitten kun prosessi on todella konkreettisella tasolla käynnissä. Itselläni toimivat seuraavat asiat:
- Hyvät yöunet, mutta ei missään nimessä liian pitkät.
- Mahdollisimman värikäs, keveä ja yksinkertainen ruoka, kuten itsepuristetut vihannes- ja hedelmämehut, hirssipuuro, salaatit ja keitot. Vatsaa en voi kuormittaa lainkaan liikaa, muuten energiat kuluvat ruoansulatukseen, kun ajatuksen pitäisi virrata kirkkaasti.
- Runsas nesteytys. Itse lipitän litratolkulla hibiskuksen kukista ja kuivatuista hedelmistä tehtyä jääteetä. Neal’s Yard Remediesin Beautiful Skin –teen loputtua ostin Demmers Teehausista Summer Cocktail –jääteetä, joka on miltei vastaavaa ja sisältää runsaasti antioksidantteja.
- Nollatoleranssi alkoholin suhteen.
- Happihyppely ulkona ennen kirjoitusprosessin alkua ja mikäli prosessi kestää kauemmin, kuin viisi tuntia, myös sen välissä.
- Lopettaminen hyvissä ajoin. Kahdeksan tuntia on itselleni ehdoton maksimi kirjoittamista yhden päivän aikana. Mehuja ei kannata puristaa kokonaan ulos, vaan jättää intoa seuraavaan kertaan. Hyvään, kutkuttavaan fiilikseen on hyvä lopettaa.
- Lopettamisen jälkeen jälleen happihyppely, kotikasvohoito, hieronta, jooga, siivoaminen tai mikä tahansa toiminta, joka lopettaa myös tuotoksen aktiivisen kelailun mielessä. Siivoaminen on muuten happihyppelyn jälkeen melkein parasta puuhaa, sillä jos prosessi tapahtuu kotona, epäsiisti koti häiritsee ainakin itselläni tekemistä.
Huomaan myöskin, että minulle sopii kirjoittaminen muutaman päivän putkissa, jonka jälkeen tarvitsen taukoa. Tauon jälkeen on aina vaikeinta aloittaa uudelleen ja saatan käydä infernaalisen voimakasta juupas-eipäs kamppailua luovan joutilaisuuden ja konkreettisen tekemiseen ryhtymisen välillä. Tämä on itselleni äärimmäisen haastavaa, sillä olen aktiivinen ja nopeatempoinen, mutta tarvitsen vastapainoksi erittäin paljon tilaa ja rauhaa. Olen saanut aiheesta ahaa-elämyksiä viime aikoina lukiessani todella mielenkiintoista teosta kiinalaisesta lääketieteestä, mutta se on kyllä jo toinen tarina!
Lopuksi aivotoiminnan virkeänä pitävä, virallinen kirjan kirjoitussalaattini, jonka olen napannut Cookie and Kate -blogista:
Salaatti
2 punajuurta raastettuna
1 porkkana raastettuna
2 kourallista babypinaattia
2 rkl paahdettuja kurpitsansiemeniä
1 avokado
1 dl kvinoaa
Kastike
½ limen mehu
3 rkl omenasiiderietikkaa
3 rkl oliiviöljyä
1 tl hunajaa
½ tl dijon-sinappia
1 rkl tuoretta minttua ja korianteria
ripaus laadukasta suolaa
rouhittua mustapippuria
Mitäs teidän luoviin prosesseihinne kuuluu?
Kuvat Katja Kokko
