31

Kymmenen asiaa

Katja Kokko | 27.3.2016

DSC_0005

Kysyin mitä haluaisitte lukea blogista pääsiäisenä. Hyviä toiveita tuli niin paljon, että päädyin kirjoittamaan melkein kaikesta!

1. Uimisesta

Saan hillittömät kiksit siitä, että opin uimaan oikealla tekniikalla rinta- ja vapaauintia. Uimaopeni sanoi tällä viikolla, että minusta olisi pitänyt tulla uimari, koska rintauinnin potkuni on kuulemma niin hyvä, että moni kilpauimari ottaisi sen koska vaan. Hassua tässä on se, että minun ei lapsena tarvinnut edes opetella rintauintia, sillä tuntui kuin olisin aina uinut sitä (ehkä olin entisessä elämässäni sammakko!). Vapaauinti sen sijaan on ollut aina hankalaa, mutta niinpä sitä vaan aikuisiällä oppii uusia asioita, kun opetus on pätevää. Openi Laura Manninen on entinen kilpauimari ja super siisti tyyppi. Ja astangajoogi, kappasta vain! Laura vitsailee tekevänsä minusta masters-uimarin, mutta taitaa olla jopa puolitosissaan. Yläikärajaahan siihen ei ole, mutta toistaiseksi taidan kyllä kisata vain itseni kanssa. Meditatiivisesta pitkän matkan uinnista tuli yhtäkkiä välineurheilua ja suorittamista, sillä tekniikkaan keskittyy koko ajan ja apuna on vaikka minkälaisia härveleitä. Tavoitteeni taitaa kuitenkin mastersien sijaan olla meditatiivinen pitkän matkan uinti oikealla tekniikalla sekä silkka veden fiilistely.

DSC_0023

2. Uikkareista

Heh, välineurheilua, kyllä vain. Kas kummaa, kun uikkarikokoelma on yhtäkkiä kasvanut. Hyviä uikkareita on ollut mahdoton löytää tavallisista urheilukaupoista – parhaat löytyy sieltä, mistä uimaritkin ne hankkivat. TYRin ja Arenan uikkarit on kivoimmat päällä ja istuu parhaiten. Speedokin on hyvä, mutta kangas ei ole niin laadukasta. Jos joku intoutuu tilaamaan uikkareita itselleen, niin helpotan teitä hieman kokojen kanssa: Arenan uikkarit on heidän omassa verkkokaupassaan ranskalaista kokoa. Itse käytän normaalisti kokoa 36, mutta Arenalta sopiva on ranskalainen koko 40. TYRin uikkarista minulla on puolestaan koko 34, heidän kokonsa ovat verkkokaupassa GB/US mitoitusta. Speedolta kokoni on 36, mutta saisi olla kokoa pienempi, eli 34.

Kiinnostus värikkäisiin treenivaatteisiin siirtyi ilmeisesti joogasta uintiin, sillä en ole vetäissyt Teekejä jalkaani kertaakaan sitten viime kesän. Päätinkin myydä kaikki Teekini eteenpäin, että jos jotakuta kiinnostelee, niin täältä irtoaisi värikkäitä joogalegginssejä tusinan verran.

Uikkarit vasemmalta oikealle: Speedo, TYR ja Arena.

DSC_0018

3. Joogasta

Charlie Taylor-Rugmanin pääsiäisintensiivi on ollut heittämällä parasta, mitä omassa joogaharjoituksessani on pitkään aikaan tapahtunut. Charlie on pilkunviilaaja – ah, me likes! Heikkohermoisille se ei ehkä sovi ja voi olla uuvuttavaa, mutta oma kehoni on käynyt läpi niin paljon vaivoja ja kipuja, että viilaan mielelläni yksityiskohtia, joka syventää samalla myös omaa osaamistani ohjaajana. Charlie painottaa erityisesti voiman tärkeyttä harjoituksessa. Se on tärkeämpää, kuin notkeus. Se, että asiat tekee oikein. Mitä järkeä on edetä harjoituksessa pidemmälle, jos perusta, eli voima falskaa eikä lihaslukot ole hallinnassa? Jos harjoitus on liian pitkä, ei ole edes energiaa kasvattaa voimaa kunnolla. Charlieta lainatakseni voiman kasvattaminen ei tarkoita sitä, että yrittää puskea kovemmin, vaan asioiden tekemistä paremmin. Kenties tähän voisi kiteyttää oman filosofiani ohjaamisesta.

4. Joogan opettamisesta

Hyvällä joogaopettajalla on takanaan usean vuoden aktiivinen oma harjoitus ja usean vuoden kokemus opettamisesta. Hän kehittää itseään aktiivisesti ja astuu oman laatikkonsa ulkopuolelle. Miettii tarkkaan omaa opettamistaan ja ottaa asioista selvää, jotta pystyy perustelemaan, miksi opettaa jollain tietyllä tavalla. Jostainhan kaikki opettajat ovat aloittaneet, eli itse olen vasta tällä taipaleella ihan alussa. Vaikeinta on kommunikoida ohjeet oppilaille niin, että ne ymmärretään. On myös hyväksyttävä se, että itse kehittyy koko ajan eikä ole lähelläkään ”valmista”. Osaan nyt enemmän, kuin vuosi sitten ja osaan enemmän, kuin viime viikolla. Näin se taitaa olla vielä vuosia ja se on hyväksyttävä. Siksi olen todella kiitollinen kaikista oppilaistani, joista osa on harjoitellut kanssani opettajataipaleeni alusta saakka.

5. Syömisestä

Annoin toissapäivänä mahdollisuuden mustapavuille. Tein mustapapuchiliä ilman chiliä. Refluksioireeni palasivat, eivätkä ole vieläkään rauhoittuneet. En tiedä olivatko syynä pavut vai mausteet (koitin olla maltillinen maustamisessa). Aion kokeilla vielä kerran ilman mausteita. Kehossa on tuntunut monta päivää siltä, että se kaipaa paljon erilaisia mehuja, pikku kevätdetoxia. Syömisessä punainen lanka on edelleen Vatsa kuntoon -valmennuksen paleopainotteinen ruokavalio. Sillä oloni pysyy parhaana, vaikka kuinka tekisi mieli jättää lihaa vähemmälle. Joku kysyi aamiaiseksi syömistäni munakkaista. Kannattaa ladata Kirsikan kanssa tekemäni 7 Day Simplyfying Detox-reseptivihkonen – sieltä löytyy paljon hyviä munakas- ja mehuohjeita. Aamuni alkaa aina mehulla ja munakkaalla.

DSC_0057

6. Lisäravinteista

PR-toimisto Sugar tarjosi minulle testiin Terranovan lisäravinteita. Niitä myydään ainakin PUR Kaupassa ja Ruohonjuuressa. Käytän probiootteja, entsyymejä, B12-vitamiinia, sinkkiä, magnesiumia ja D3-vitamiinia. Terranovan lisäravinteissa ei ole lisäaineita ja ne sopivat vegaaneille. Avainasemassa kaikissa tuotteissa ovat tuoreet, käsittelemättömät ja luonnolliset ainesosat. Jos kärsii minkäänsorttisista vatsa- tai ihovaivoista ovat nämä mainitsemani purkit kyllä tarpeen. Lisäksi hörppäsen kerran päivässä merkin Life Drinkiä sekä Mustaselja-oliivinlehti blendiä. Kevätflunssa on pysynyt poissa, johon tuota blendiä suositellaan, mutta itse valitsin sen antioksidanttien vuoksi kevätbuustaukseen. Ainiin, käytän myöskin Neal’s Yard Remediesin Joint Supplement -valmistetta, joka vahvistaa niveliä ja tekee erityisen hyvää joogeille ja urheilijoille.

7. Eteerisistä öljyistä

Eräs lukija kysyi, miksi luonnonkosmetiikassa käytetään niin usein linaloolia tai citronellolia, jotka ovat siis hajusteita. Ne kuuluvat 26:een yleisimmin allergioita aiheuttaviin hajusteisiin, jonka vuoksi niitä koskee ilmoitusvelvollisuus tuotteen INCI-listassa (yleensä hajusteet merkitään vain sanalla parfum, eikä niiden sisältöä tarvitse sen tarkemmin avata). Sekä linalool että citronellol ovat eteeristen öljyjen komponentteja. Kuten myös geraniol, eugenol, farnesol, citral ja benzyl alcohol. Jos tuote sisältää vaikkapa eteeristä ruusuöljyä, täytyy INCI-listaan merkitä tämän ilmoitusvelvollisuuden mukaan myös ruusuöljyn luonnollisesti sisältämät komponentit, eli geraniol, eugenol, farnesol, linalool ja citronellol. Näitä komponentteja ei siis välttämättä ole vartavasten tuotteeseen lisätty, mikäli tuote sisältää ruusuöljyä.

Luonnonkosmetiikkaa hajustetaan kahdella tavalla: kokonaisilla eteerisillä öljyillä, jolloin niillä on tuoksun lisäksi myös ihonhoidollisia vaikutuksia, sekä eteeristen öljyjen komponenteilla, eli pelkillä yksittäisillä tuoksukomponenteilla, joita äsken luettelin. Yksittäisiä tuoksukomponetteja käyttäessä INCI-listassa on myös sana parfum, mutta pelkkien eteeristen öljyjen kohdalla ei, sillä eteeriset öljyt eivät ole hajusteita, vaan hoitavia aineita, jotka myös tuoksuvat. Yksittäisillä eteerisistä öljyistä eristetyillä komponenteilla on vain tuoksuva vaikutus, ei ihonhoidollisia vaikutuksia. Komponenteilla voidaan saada aikaan hyvin laaja kirjo ei luonnonkosmetiikkaa muistuttavia tuoksuja. Ja toki löytyy myös tuotteita, joissa hajusteena on käytetty molempia: kokonaisia eteerisiä öljyjä sekä niiden komponentteja.

Jos on todettu hajusteallergia, kannattaa välttää tuotteita, jotka sisältävät itselleen reaktion aiheuttavaa hajustetta. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että monet hajusteallergikot voivat käyttää esimerkiksi ruusuöljyä, vaikka olisi allerginen geraniolille, mutta synteettinen geraniol sen sijaan aiheuttaa allergisen reaktion. Eteeriset öljyt toimivat parhaiten kokonaisina, mutta kun jokin komponentti eristetään, menetetään kokonaisvaltainen vaikutus ja tilalle saattaa tulla jopa haitallisia vaikutuksia.

Suosittelen hankkimaan Aidosti Kaunis -kirjani. Siinä olen avannut hyvin kansantajuisesti mitä kosmetiikkapurnukat ja luonnonkosmetiikka oikein sisältää sen lisäksi, että teos on ihonhoidon käsikirja.

Eteeristen öljyjen vaikutuksia löydät myös Raaka-aineiden kiehtova maailma -postaussarjastani.

DSC_0069

8. Yrittäjyydestä

Yrittäjyys on elämänlaatuani parantava tekijä. Nautin siitä, että olen vapaa toteuttamaan mitä haluan. Varmaan suurin osa pelkää yrittämisessä taloudellista epävarmuutta ja epäonnistumista. Ne ovat asioita, jotka täytyy olla valmis kohtaamaan, yrittäminen vaatii henkistä kanttia. Jos olen joogapolullani oppinut eniten vammoistani, niin mistä yrittäjyydessä sitten oppii? Yhtä lailla tekemisestä. Elämisestä. Kaikki kokemukset vahvistavat. Vaikeat saattavat viedä koko ihmisyyden perimmäisten kysymysten äärelle. Aina ei ole pakko epäonnistua oppiakseen, vaan ylipäätään tehdä ja tehdä paremmin. Kehittää ja mennä eteenpäin. Olemme kai kaikki mukavuudenhaluisia ja kaipaamme leppoisaa elämää. Minusta tuntuu, että dilemmani on päättää miten tässä nyt olisi. Kehitysideat eivät tunnu loppuvan, mielessä on monta projektia, joita haluaisi aloittaa ja joita pitäisi edistää. Samalla kaipaa kuitenkin joutenoloa, rauhaa ja tasapainoa. Ajanjaksoa, jonka läpi vaan nautiskelee hitaammassa tahdissa ja ottaa torkut, kun siltä tuntuu. Ja eiköhän kohta ole sitten soimaamassa itseään moisesta laiskottelusta. Itseni ja kulloistenkin olojeni kuuntelu ei ole kuitenkaan vielä osoittautunut vääräksi strategiaksi. Toisinaan se voi käskeä tekemään rohkeitakin muutoksia, jotka eivät ole niitä järkiratkaisuja, mutta hitto vie, lukekaapa tämä Kirsti Paakkasen haastattelu MeNaisista, hänellä on sentään melkoisen kunnioitettava ura takanaan ja mitä hän sanookaan itsensä kuuntelusta?

9. Rompusta

Äiti toivoi juttua Rompusta. Kissaherran uusin herkku on muussattuun avokadoon sekoitetut katkaravut. Hän nukkuu yöt omimallaan Balmuirin torkkupeitolla, aurinkoisina päivinä keskellä olohuoneen mattoa, kunnes luikkii viilentymään sängyn alle, jonka kaikkia laitoja peittää valuva päiväpeite ja alle muodostu oma pikku luola. Päivisin hän torkkuu usein keittiön tuolilla, jota en ymmärrä, koska tuoli on niin pieni, että kissa mahtuu siihen kerälle juuri ja juuri. Ennen tein töitä keittiössä, jolloin oli enemmän sääntö, kuin poikkeus, että hän tuli seurakseni. Nykyisin olen järjestänyt työpisteeni olohuoneeseen, mutta tälläkin hetkellä keittön tuolilta kantautuu vaimea kuorsaus.

10. Vaatteista

Joku lukija toivoi juttua kevätvaatteista. Nyt kiinnostaa suomalaisuus. Marimekko, Samuji ja Terhi Pölkki. Siinä kolme kuuminta suosikkiani. Lisäksi haluaisin oppia hyödyntämään paremmin vaatekaappini nykyistä sisältöä uusien hankintojen sijaan, vaikka toki niitäkin tulee. Tällä viikolla pukeuduin hameeseen, jota en ollut käyttänyt puoleentoista vuoteen. Olin aikeissa laittaa sen myyntiin, mutta päätin, että nyt tämä jatkuvan luopumisen teema ja konmarittaminen saa muuttua arvosta ja hyödynnä sitä, mitä sinulla on -teemaksi. En tiedä tuleeko tämä lopulta toimimaan. Kovin vaikea on pakottaa itseään vaatteisiin, joista on ajautunut jo kauaksi. KonMari-filosofia tuntuu siis sopivan minulle.

Seuraavaksi iltapäivän mehuhetki ja sitten voisi ottaa vaikka ne torkut. Mukavaa pääsiäisen jatkoa kaikille!

Edit: sain juuri kuulla, että avokadoa ei saa antaa kissoille ja koirille. Joten en suosittele kokeilemaan, vaikka tämä tyyppi on sitä kerjäämällä kerjännyt saamatta mitään oireita. Mutta tästä lähtien jätämme avokadot mamalle.

DSC_0060

Kuvat Katja Kokko

/ / / / / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. siru sanoo:

    Olipa mukava kirjoitus. Sellainen, joka saa hyvälle mielelle ei mistään erityisestä syystä. Mitä kaikkia Teekin pöksyjä sulla olisi tarjolla?

  2. Suvilia sanoo:

    Kiitos taas inspiroivasta postauksesta! Olisin kiinnostunut tietämään lisää muista välineistä joita olet uintia varten hankkinut. 🙂

    • Kuvassa näkyy Finisin pullari sekä lättärit. Pullari laitetaan jalkojen väliin ja auttaa lantion asennon löytämisessä ja lättäreitä käytetään vapaauinnin käsivetojen harjoittelussa.

  3. taru sanoo:

    katja, mä voisin ne pastelliset tarotit ja ehkä myös nuo sun linkkaamat charcoal-väriset ottaa jos ei mennyt jo ja löytyy sopiva hinta 🙂 / taru

    • Okkari, laitan meidän joogaryhmään kuvat näistä ja hinnat vaikka huomenna, kun nyt toinenkin oppilas kyseli samojen perään. Tai sitten laitan blogiin. En ole vaan jaksanut kuvata niitä aiemmin, niin siksi edelleen tyhjän panttina kaapissa 🙂

  4. Johanna sanoo:

    Heippa
    Olipa taas kiva lukea tätä postausta
    Hankin muuten toissapäivänä vihdoin Aidosti Kaunis kirjasi! Todella mielenkiintoista tietoa ja ihana kirja

  5. Liisa Välikangas sanoo:

    Kiitos Katja energisestä ja inspiroivasta blogitasi! Pii-itkästä aikaan pääsin taas pariin Charlien aamuun. Tyyppi on kyllä mainio. Kun olen paljon harjoitellut yksin, niin on hyvä käydäkin tsekkauttamassa omaa harjoitusta. Teekin pöksyt tais jo mennä halukkaille:) Mut jos jää, niin olisin kiinnostunut.

    • Katsotaan jääkö pöksyjä, kunhan saan ne nyt laitettua virallisesti myyntiin! Charlien kurssi oli kyllä niin mahtava, että huhhuhuh! En muista, koska olisin noin rytinällä saanut syvennettyä omaa harjoitusta ja samalla imettyä lisää oppia omaan ohjaamiseen. Oli ihanaa!

  6. Jennie sanoo:

    Nyt kun itse olen ajautumassa yrittäjäksi niin kylläpä lähtee valtavat energiat liikkeelle, tasapainoa täytyy hakea jatkuvasti, koska ylitse vyöryy pelkoja ja unelmia, kaikki niin isoja asioita. Koetan muistuttaa itseäni, että tärkeintä on sydämen seuraaminen. Tuo on osuvasti sanottu, että silloin kun haluaa olla vaan, niin koko ajan joku ääni piiskaa nousemaan ylös. Oma toiveeni on jatkossa lisätä tehokasta meditointi ja saada balanssi myös tuohon ongelmaan. Moni elämän osa-alue muutenkin kaipaa muutosta ja välillä rasittaa, esim. se ettei ruoka-asiat löydä uomaansa, mutta kaikki tapahtuu vaan omassa tahdissaan, kumpa sitä osaisi olla höyryämättä. Detox on tarpeen. Missä olet opiskellut joogaopettajaksi? Ganeshapöksyt kiinnostaa, jos ovat jäljellä. Hyvää pääsiäistä!

    • Astangajoogan perinteen mukaan oppi saadaan suoraan omalta opettajalta. Ainoa virallinen taho maailmassa, joka myöntää astangajoogan opettamiseen sertifikaatteja on Kpjayi (K. Pattabhi Jois Ashtanga Yoga Institute) Intian Mysoressa ja ne ovat edesmenneen Pattabhin, eli gurujin tyttärenpojan Sharathin myöntämiä. Mysoreen ei voi kuitenkaan matkustaa saadaakseen opetuslupaa. Siellä käydään harjoittelemassa säännöllisesti 1-3 kk kerrallaan ja jonain päivänä voi olla mahdollista, että Sharath myöntää opetusluvan. Tämä ei toki tarkoita, etteikö voisi olla pätevä astangaopettaja ilman Sharathin opetuslupaa, mutta mitään opettajakoulutusta siihen ei voi hankkia. Astangaopettajaksi ei tulla tai opiskella millään kurssilla ja jos joku on tämmöisen opettajakoulutuksen käynyt, suhtautuisin siihen niin, että henkilö on syventänyt sillä osaamistaan joogasta. Itse en siis ole opiskellut Mysoressa, vaan parhaiden suomalaisten sekä ulkomaalaisten astangaopettajien kanssa. Avustamisen ja ohjaamisen maailmaan oppini olen saanut Magnus Appelbergilta, jonka mentoroitavana olen ollut 1,5 vuotta ja olen edelleen. Magnuksella on syvä ymmärrys anatomiasta ja astangaharjoituksesta, jonka vuoksi hän on minulle oikea mentori asanaharjoituksen opettamiseen. Filosofiaopit pitää puolestaan hakea muualta, kuten Måns Broolta tai Eddie Sterniltä. Henkilökohtainen mielipiteeni joogaopettajakoulutuksia kohtaan on se, että ne ovat rahastusta, joskin niillä voi osaamistaan syventää, mutta eivät ne kenestäkään joogaopettajaa tee. Se tulee vuosien oman harjoituksen kautta sekä vuosien kokemuksella avustamisesta ja opettamisesta pätevältä mentorilta.

    • Jennie sanoo:

      Kiitos pitkästä ja mielenkiitoisesta selvityksestä, en tiennytkään, että asia menee Astangassa noin! Astanga on minulle ihan vieras. Itse olen Iyengarin tyylin edustaja ja se on ihan erinlaista, sen olen huomannut joogakirjoituksistasi. En osaa ottaa kantaa siihen onko joogaopettajakoulutus rahastusta, astangan puolella varmaan eri juttu kuin esim. Iyengarijoogan tai jonkun muun. Itse en ole perehtynyt niin syvällisesti eri tyylilajeihin vaan käyn onnellisesti omissa harjoituksissa, toistaiseksi olen ollut todella tyytyväinen opetukseen.

      • Iyengarilla ja Pattabhi Joisillahan oli sama opettaja, Tirumalai Krishnamacharya, joten onkin mielenkiintoista, kuinka erilaista asanaharjoitusta he sitten keskenään opettivat. En osaa itse ottaa kantaa iyengarin opettamiseen, kun en ole koskaan ko. joogasuuntausta edes itse kokeillut. Mutta mielestäni tämä opettajakoulutus-asia pätee mihin tahansa joogamuotoon; muutaman kuukauden opettajakoulutuksella ei vielä aitoa ja syvällistä pätevyyttä hankita asanoiden opettamiseen, vaan enemmän siinä painaa oma joogatausta, opettajat joiden kanssa on opiskellut, syvällinen ymmärrys, mitä asanoissa tapahtuu jne. En ole opettajakoulutuksia vastaankaan täysin, kunhan kukaan, jolla ei ole kertynyt säännöllistä harjoitusta vähintään muutamaa vuotta, kuvittele olevansa opettaja koulutuksen käytyään. Ja sen verran mitä iyengarista tiedän, niin varmasti siellä on koulutuksella paikkansa, mutta myös omalla taustalla. Käsittääkseni homma on sen sortin pilkunviilausta linjauksissa. Varmaan itse asiassa tykkäisin itsekin siitä 🙂 Se mitä olen itse huomannut, niin hyvän opettajan alkaa tunnistamaan vasta sen myötä, kun itsellä karttuu harjoitusvuosia tai jos tulee loukkaantuminen (osaako opettaja auttaa kuntouttamisessa tai kykeneekö opettaja näkemään oppilaan virheasennot, joilla loukkaantuminen olisi mahdollisesti ollut jopa estettävissä). Ja toki eri opettajien tunneilla käyminen tuo myös perspektiiviä. Kyllä olen itsekin ollut astangatunneilla, joiden opettajilta löytyy viralliset opetusluvat, mutta opetus on ollut puutteellista omasta näkökulmastani. Nämä ei ole ihan yksiselitteisiä juttuja 🙂

    • Jennie sanoo:

      Opettajakoulutukset kestävät tietääkseni 3vuotta ja siinä käydään seminaareissa 2-3kk välein ja silloin opiskellaan 3-5pv, se on maksullinen koulutus. Se on varmasti totta, että jos joku hakee nopean koulutuksen joogaan, ei voi tietää kaikkea. Ehdottomasti omasta mielestäkin tulee olla useamman vuoden harjoitustausta ennen kuin kannattaa syventää opettamispuolelle, minusta olisi toivottavaa, että se on yksi vaatimus vähintäänkin opettajapuolella. Iyengarissa meillä panostetaan tosi paljon linjauksiin, juurikin perustuen siihen ettei loukkaantumisia tule. Itseasiassa meille tehdään paljon sellaista harjoitusta, millä valmistellaan varsinaista asanaa, venytellään, haetaan voimaa ja ollaan myös restoratiivisissa asanoissa. Ainakin itse perusjäykkänä suomalaisena koen, että tämä on turvallinen tapa kehittyä 🙂 Omalla joogareissulla ulkomailla viilattiin kyllä niin hyvin, että minulla oli jalkaterien ja käsien pienet lihaksetkin kipeänä 😀 Olen itse harrastanut tätä 5 vuotta ja tuntuu, että vaikka tietoa on kertynyt, sitä enemmän sitä on kertymättä. Nöyrä asenne vie pitkälle tässä lajissa ja se on niin paljon muutakin kuin pelkkä fyysinen suoritus, en lakkaa ihastelemasta sitä miten hieno laji jooga on kun siihen menee kunnolla sisään.

      • Tuo kuulostaa kyllä hyvältä, että koulutus on noin pitkä. Ja tosiaan sen mitä iyengarista tiedän, niin uskon, että siellä ollaankin tosi tarkkoja kaikesta, se ei ole ihan perus poppijoogaa. Eli varmasti iyengar-puolella opettajakoulutuksella on paikkansa 🙂

  7. Janita sanoo:

    Mulla on zuiin meikkivoide käytössä. Käytän alla ekopharman vadelma sarjan kosteuttavaa seerumia ja ekopharman spf 15 päivävoidetta. Ja zuiin meikkivoide murustuu helposti. Mistäköhän se johtuu? Ei luulisi ainakaan kuivuudesta koska tuotteet alla on kosteuttavia. Ja hieman epätasainen pinta meikkivoiteesta jää.:( käytän sormia levitykseen. Ja en ole saanut beauty blenderilläkään toimimaan. Mitenköjän siveltimellä, esim ecotoolsin meikkisiveltimellä?

    • Kaikki on jäljellä! Ostajia on jonossa, mutta meikämanne on laiskotellut, enkä ole saanut pöksyjä kuvattua ja virallista kirpputoria pystyyn. Huominen taitaa olla hyvä päivä siihen, joten kannattaa kärkkyä langoilla!

  8. Hei Katja! Postauksen aiheisiin liittymättä, kysyisin sinulta että mitä osaat sanoa estenomin opinnoista (Laurea)? Lähinnä luonnonkosmetiikkaan liittyen. Olen reilu parikymppinen tyttö, joka on ollut jo muutaman vuoden ihan hukassa sen kanssa, mitä haluaa opiskella ja tehdä elämällään. Olen jo parin alan opiskelua hetken kokeillut, ja alkaa turhauttaa, kun mikään ei tunnu omalta ja hyvältä. Ajattelin hakea opiskelemaan estenomiksi, mutta tosiaan se mietityttää, kuinka paljon ”joutuisin” olemaan tekemisissä synteettisen kosmetiikan kanssa. Käytän itse pelkästään luonnonkosmetiikkaa ja uskon, että se on ns. ainoaa oikeaa hyvää, turvallista ja tehokasta kosmetiikkaa. Muutenkin pyrin elämään mahdollisimman ekosti ja luonnonmukaisesti, ylimääräisiä kemikaaleja välttäen ja itsestäni ja ympäristöstäni huolehtien. Näiden aihepiirien asiat ovat sydäntäni niin lähellä, että voisin tosiaan haluta ammatinkin niiden parista. Mietityttää tosiaan vain, että kun en ole ollenkaan kiinnostunut synteettisestä kosmetiikasta, olisiko sitten hassua opiskella estenomiksi, vai voisiko estenomin tutkinto kuitenkin olla minulle hyvä vaihtoehto mahdollista tulevaisuutta luonnonkosmetiikan parissa ajatellen. 🙂 Kiitos tuhannesti, jos jaksat vastata!

    • Vierailin juuri viikko sitten Laurean estenomikoulutuksessa kirjani tiimoilta. Koulutus painottuu synteettiseen kosmetiikkaan. Erään kemian opettajan mukaan heidän täytyy olla ”puolueettomia”, joka sitten ilmeisesti tarkoittaa sitä, että luonnonkosmetiikkaa ei juuri käsitellä. Jos olisin nyt itse parikymppinen ja miettisin mitä opiskella, lähtisin opiskelemaan kyllä estenomiksi tästäkin huolimatta. Sinun täytyy vain itse suhtautua neutraalisti opetukseen ja etsiä itsenäisesti tietoa luonnonkosmetiikasta. Suosittelen myös kosmetologin tutkintoa ekokosmetologilla täydennettynä, sillä ihonhoidon ammattilaisia estenomeista ei tule, vaan koulutus painottuu kemiaan sekä liiketoimintaan. Jos siis ihonhoitopuoli kiinnostaa. Jos nämä asiat ovat sydäntäsi lähellä, opiskele ihmeessä niistä ammatti itsellesi! Mikään ei ole niin kamalaa, kuin viettää työelämä alalla, joka ei saa omaa intohimoa syttymään! Työelämä vie kuitenkin ison siivun elämästämme ja voi pahimmillaan tehdä kovin onnettomaksi. Been there!

  9. Kiitos nopeasta vastauksesta! 🙂 Juu, tuollaisen kuvan vähän olin saanutkin kyseisestä koulutuksesta. Mutta niin kuin sanoit, neutraali suhtautuminen opetettaviin asioihin ja tiedon hankkiminen itse auttavat varmasti eteenpäin. Kosmetologin koulutusta en ole koskaan oikeastaan edes harkinnut. Olen tainnut aina ajatella, että olen käsistäni niin huono, ettei minusta olisi siihen. Eikä kosmetologin ammatti ole oikeastaan minua kiinnostanutkaan. Mutta nyt kun asiaa ajattelee, niin miksi ei. Ekokosmetologina voisi olla mielenkiintoista.

    Sekin asia minua vähän mietityttää estenomin opintoihin liittyen, kun en ole kovin taitava meikkaaja. Meikkaan kyllä itse, mutta suosin luonnollista tyyliä enkä tunne erikoisempia tuotteita juurikaan. (Omassa käytössä meikkivoide, peitevoide, irtopuuteri, poskipuna, ripsiväri, kulmageeli joskus kulmakynä ja välillä huulipuna.) Olen jotenkin saanut sellaisen kuvan, että estenomiopiskelijat ovat todellisia meikkifriikkejä, ja epäilen, sopisinko joukkoon. 😀 Toisaalta, kun kerran luonnonkosmetiikka (värikosmetiikkaa enemmän ihonhoitotuotteet ja muut kylläkin) on minulle tärkeää ja suorastaan intohimo, en tähän hätään keksi itselleni estenomin tutkintoa sopivampaa. 🙂 Ja eihän kaikkien samaa alaa opiskelevien tarvitse kuitenkaan olla samoista aiheista kiinnostuneita. Se, mitä sanoit työn mielekkyydestä on myös totta. Haluan ehdottomasti tehdä töitä sellaisten asioiden parissa, jotka minua kiinnostavat.

    Kemian olen aina kokenut hieman haastavana, mutta uskon, että kun on tavoite jota kohti pyrkiä ja joka motivoi, hankalampienkin juttujen kanssa selviää aivan hyvin siinä välissä. 🙂 olen tällä hetkellä töissä liikkeessä, jossa myydään luonnonkosmetiikkaa (ja kaikkea muuta ihmis- ja ympäristöystävällistä) , ja töissä minulla on aina sellainen olo että olen oikeassa paikassa. 🙂 eiköhän estenomin tutkinto voisi siis olla hyvä polku, tai polun alku kohti jotain minulle sopivaa!

  10. Haha, voin kuvitella Rompun ilmeen, kun avokadoa ei tipukaan. :’)

    Olen seurannut Jolien matkaa alkutaipaleilta asti, mutta nykyisin käyn tässä blogissasi valitettavasti aika harvoin. Ehkä syy on ajanpuutteessa, sillä tuntuu, että näihin teksteihin pitäisi oikein kunnolla paneutua (toisaalta olen todella huono blogien lukija nykyisin muutenkin). Tässä postauksessa oli kyllä paljon osuvia ja mielenkiintoisia pointteja – oli ihan pakko nipistää muutama minuutti työpäivästä lukemiseen. Ja kannatti! Kiitos!