1

Kevään energia

Mariela Sarkima | 16.3.2018

Tähän aikaan vuodesta tuntuu aina ihan uudestisyntyneeltä pitkän ja pimeän talven jälkeen. Ensi viikolla käännetään jälleen kelloja, jonka jälkeen kesä on virallisesti lähempänä kuin talvi. Valon määrän lisääntyessä aivoissa alkaa tapahtua. Käpyrauhanen aktivoituu ja sen erittämän melatoniinin, eli pimeähormonin tuotanto vähenee. Tämä tarkoittaa, ettei unen tarve ole enää niin suuri kuin pimeinä talvikuukausina, jolloin voisi nukkua kellon ympäri. Myös melatoniinin esiasteen, mielialaa ja vireystilaa kohottavan välittäjäaine serotoniinin tuotanto lisääntyy. Tekisi itsekin mieli lisääntyä, serotoniinisuihkun syytä tämäkin. Kevät on varsin virikkeellistä aikaa monenlaiselle puuhastelulle.

Eilen mietin, että tähän ajanjaksoon pitäisi ajoittaa kaikki isojen asioiden alulle laittamiset. Tämä viikko on ollut sellainen, että mikä tahansa tuntuu mahdolliselta. Talven pimeydessä hautuneet ja muhineet ideat huutavan päästä päivänvaloon, nyt tuntuu olevan täydellinen aika ruveta ryhtymään! Aurinkoenergia osuu itseeni nyt juuri sellaisessa kulmassa, että kaikki on pitkän pimeyden jälkeen taas kiehtovaa, katselen itseäni ja ajatuksiani ihan uusin silmin. Kevätenergian valjastaminen hyötykäyttöön voi olla myös haastavaa, menen ainakin itse helposti tietynlaiseen ylivireystilaan. Talven jälkeisen voittajafiiliksen takia valoisista illoista nautiskeleminen johtaa yömyöhään valvomiseen ja toisaalta tulee helposti herättyä intoilemaan jo ennen auringon nousua. Seuraavaksi kuulen sanovani kyllä kaikenmoisille projekteille ja kehittelen itse vielä päälle läjän lisää. Megasysäys hyvänolonhormoneja voi helposti johtaa nopeaan uupumiseen, jollei osaa pitää intoiluaan aisoissa… Monille jysähtää näihin aikoihin kunnon kevätväsymys, itselleni on käynyt juuri näin useampana vuonna.

Nyt kun aivoni ovat aktiivisimmillaan, joudun muistuttelemaan itseäni tasapainon ylläpitämisestä. Tänä keväänä aion siis olla tarkkaavaisen innoissani energialatauksestani. En haali enkä hamstraa, vaan kuuntelen itseäni. Tiedän, etten ole voittamaton ja että tavitsen yhä ne mieluiten kahdeksan tunnin yöunet jaksaakseni. Vedän illalla nukkumaan mennessäni pimennysverhon ikkunan eteen, jotta rakas kehoni saa kaikessa rauhassa levätä ja nautiskella melatoniinin hyvää tekevistä vaikutuksista. Päiväsaikaan aikaan nautin sitten tulvivasta valosta ja sen mukanaan tuovasta positiivisesta fiiliksestä. Hyvä tasapainottaja on tietenkin liikkuminen. Talven ja sen aikana läpikäymäni syväsukelluksen takia olen ollut aika lailla säästöliekillä kaiken liikkumisen suhteen. Nyt tunnen kuinka kehoni ja mieleni kaipaavat jälleen aktiivisuutta. Onneksi valoisaa aikaa on jo niin paljon, ettei enää tunnu mahdottomalta herätä aikaisin joogamatolle tai kirmailla pitkin Helsingin rantoja ihanassa ilta-auringossa. Kevättä kohti siis, mutta rauhaksiin!

/ /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Titityy sanoo:

    Näin se juuri on, että nyt tuntee olevansa päihittämätön 🙂 Mulle käy usein juuri niin, että olen kesän jälkeen ihan poikki, eikä syksy ja rauhoittuminen tunnukaan loppujen lopuksi niin ikävältä tai elämän loppumiselta kesän ja lämmön katoamisen myötä. Mulle vaan on usein vaikeaa olla sisällä tai tekemättä mitään, jos aurinko paistaa. Sitä ulkoilee ja halii hommia liikaa. Koitan itsekin olla nyt maltillisempi 🙂 Namaste!