Päätin kuukausi sitten aloittaa selviytymisstrategian suunnittelun ja toteutuksen pitkän ja harmaan talven yli. Strategiaan kuuluu yksi pidemmän tähtäimen haave sekä säännöllisesti toteutettavia asioita lyhyellä aikavälillä.
En jaksa hirveästi kuunnella valittavia ja narisevia ihmisiä (vaikka itselläkin on heikkoja hetkiä jolloin asiat ottavat päähän), jonka vuoksi en ole kuulunut kroonisesti säästä valittavaan ihmisryhmään. Vaikka olen ikuisen kesän ja auringon lapsi, olen koittanut sinnitellä yhä pidemmiksi ja harmaammiksi käyvien talvien yli mustalla huumorilla sekä parille luottoystävälle raivoamalla.
Viime huhtikuussa minulla tuli kuitenkin raja vastaan. Muistan sen lauantaipäivän edelleen kirkkaasti, vaikka tuo päivä oli kaikkea muuta kuin kirkas. Astuessani ovesta ulos kadulle, vastaan puhalsi niin kova tuuli, että pääsin hädin tuskin eteenpäin. Naamaan paiskautui yhtä aikaa jääkylmääkin kylmempää vettä, räntää, lunta ja epämääräistä jäähilettä. Ystäväni sattui juuri samaisella hetkellä laittamaan minulle viestin kutsuakseni minut balettiin. Normaalisti olisin hyppinyt innostuksesta tasajalkaa, mutta sillä hetkellä sain paskaraivarit. Olin niin kurkkuani myöten täynnä yli puoli vuotta kestänyttä harmautta ja järkyttävää säätä, että kiintiöni tuli aivan totaalisesti täyteen. Aivan kuin sillä nimenomaisella hetkellä vuosikausien sääpatoutumani olisivat purkautuneet yhdellä kertaa ulos.
Silloin tajusin, että minun on toden totta alettava tekemään elämässäni pidemmän aikavälin suunnitelmia, mikä alkaa sen tosi asian tunnustamisesta, etten voi hyvin Suomessa. Älkää ymmärtäkö väärin. Rakastan Suomea. Koko sydämestäni. Suomi on paratiisi ja tätä loputonta luontoa ja puhtautta ei voita mikään muu paikka maailmassa. Ainoa miinus vain on (joka on hyvin oleellinen) yli puolet vuodesta hallitseva säätila. Ja se, etten asu lähelläkään sellaista luontoa, jossa haaveilisin viettäväni enemmän aikaa (kaupungista pois muuttaminen ei myöskään ratkaise säästä aiheutuvaa ahdinkoa, koska yhtä harmaa se taivas on maallakin).
Sillä hetkellä lakkasin olemasta valittamatta. Koska en kuitenkaan jaksa kuunnella valittavia ihmisiä, en kestä kovin kauan myöskään omaa valitustani. Onneksi kesä tuli ja vaikka suurimman osan kesästä kuuntelin toisten ihmisten valitusta huonosta säästä ja huonosta kesästä, ihmettelin vilpittömästi mistä he puhuivat. Minusta kesä oli loistava! Kävin uimassa monta kertaa, makasin auringossa monena päivänä ja nautin niin monesta aurinkoisesta päivästä etten meinaa muistaa, että oli lainkaan harmaita, sateisia ja koleita päiviä.
Sinä päivänä, kun kalenterin sivu vaihtui elokuusta syyskuuksi ahdinkoni tulevasta alkoi kuitenkin kuristaa kurkkuani. Jotkut teistä eivät välttämättä ymmärrä ollenkaan minun olevan ihan tosissani, mutta ne jotka tuntevat samoin, tietävät tismalleen mistä puhun. Tarvitsen todella paljon valoa voidakseni hyvin. Sinistä taivasta ja aurinkoa. Harmaus saa pääni tuntumaan raskaalta eikä ajatukseni kulje kirkkaasti. Auringonvalon kaipuu sattuu sydämeen ja tuntuu luissa ja ytimissä. Aivan kuin osa minusta olisi leikattu pois.
Viime keväänä löysin sattumalta Ruohonjuuresta ravitsemusterapeutti Marja Ruutin kirjoittaman loistavan kirjan Terve maksa. Tämä kirja jokaisen tulisi lukea. Kaikki tiet vievät maksaan, olivatpa oireet sitten mitä tahansa. On yleissivistystä oppia tuntemaan tuon uskomattoman elimen toiminta ja sen hyvinvointiin vaikuttavat asiat.
Ahmin kirjaa sieltä täältä monta päivää ennen kuin palasin lukemaan sen johdannon. Sydämeni oli pysähtyä johdannon kahden ensimmäisen lauseen jälkeen. Marja Ruuti voi itse huonosti vuosia Suomessa, vaikka häneltä ei puuttunut ymmärrystä kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja sen toteutuksesta. Lopulta hän päätti kuunnella kehoaan ja muutti Puerto de la Cruziin auringon, lämmön, valon, kukkaloiston, vehreyden ja meri-ilman keskelle ja alkoi voida taas hyvin.
En usko, että kirja löysi luokseni sattumalta. Minun kuului löytää se, jotta alkaisin ymmärtää omaa kehoani ja hyvinvointiani yhä paremmin. Kehoni ja sydämeni kehottaa isoon muutokseen. Olen koittanut hahmotella sitä mahdollisimman selkeäksi itselleni ja muutos kuuluu jota kuinkin näin: voidakseni hyvin minun tulee asua talvikuukaudet marraskuusta huhtikuuhun pois Suomesta. Vaikka rakastankin Aasian trooppista ilmastoa, tunnen sisimmässäni kotini olevan Euroopassa. Voidakseni hyvin, minun tulee siis asua puolet vuodesta Etelä-Euroopassa – mutta missä siellä, siitä ei ole mitään hajua. Ehkä Italiassa, kenties Portugalissa vai sittenkin Espanjassa? Ranskassa? Ei ehkä Ranskassa. Mikä tahansa kaupunki ei kelpaa, vaan joku kaunis pikkukaupunki tai iso kylä, lähellä maaseutua. Saan stressin, jos joudun olemaan suurkaupungissa pitkään.
Minulla ei ole harmainta aavistustakaan miten ja milloin aion tämän muutoksen toteuttaa, koska en ensinnäkään tykkää matkustaa yksin. Minua ärsyttää yksin matkustamista glorifioivat tyypit, joiden mielestä se on ainoa oikea tapa matkustaa eikä heidän kanssa voi lopulta keskustella mistään muusta kuin yksin matkustamisen hienoudesta. Kiva, jos joku tykkää matkustaa yksin, mutta minä pidän asioiden ja kokemusten jakamisesta, koska olen sentään elänyt suurimman osan koko elämästäni yksin niin pitääkö tässä nyt vielä matkustaakin yksin todistaakseen olevan itsenäinen nainen joka pärjää yksin? Joku raja sentään!
Olen kuitenkin myös sellaisen faktan edessä, että minulla ei todennäköisesti ole mitään muita vaihtoehtoja, kuin toteuttaa tämä haave yksin. Ajatus siitä, että muuttaisin yksin keskelle etelä-eurooppalaista pikkukylää tuntuu myöskin juuri nyt hieman vieraalta. Ensin täytyy lähteä vähän tutkimaan ja haistelemaan paikkoja, mikä suunta tuntuisi hyvältä. En ole toistaiseksi asettanut muutokselle mitään aikataulua, mutta ehkä sen ääneen sanominen ja kirjoittaminen on ensimmäinen askel. Toinen ja konkreettinen askel lienee se, että varasimme juuri joogasalimme omistajan perheen kanssa lennot joulun ja uuden vuoden yli Teneriffalle. Kyllä, luitte oikein, Teneriffalle. Halusimme kaikki aurinkoon jouluksi, mutta pysyä silti Euroopassa, joten päädyimme valitsemaan lomakohteeksemme Teneriffan. Ja tiedättekö mitä? Kaivoin äsken Marja Ruutin kirjan tarkistaakseni johdannosta mihinkäs hän oikein muuttikaan: no mihinkäs muualle kuin Teneriffalle, Puerto de la Cruziin! Teneriffa on tainnut kärsiä inflaation monen suomalaisen mielessä, mutta matkustaapa sitten Balille, Thaimaahan tai Roomaan, kamalia turistirysiä on joka paikassa, mutta niin on myös ihanuutta kunhan vain tietää mihin suunnata.
Oikeasti tämän postauksen tarkoitus oli esitellä teille unelmien miniloma keskellä kaupunkia, mutta näköjään avautuminen lähti vähän lapasesta. Tuntui pakolliselta valottaa hieman taustoja jäätymisenestosuunnitelmalleni, sillä pelkkä haave Etelä-Eurooppaan muuttamisesta ei auta vielä konkreettisesti selviämään tulevan talven ja harmaiden päivien yli. Siispä jätän tämän postauksen nyt tähän ja esittelen jäätymisenestosuunnitelmani ensimmäisen osan teille erikseen.
Onko jollain muulla vaikeuksia selvitä pitkän ja pimeän talven yli, vaikka huolehtisikin hyvinvoinnistaan muuten?
PS. Etsimme taloa Teneriffalta ajalle 18.12-3.1. Hyvät huvilat alkavat olla jo buukattu. Onko sinulla hyviä vinkkejä? Etsimme mielellään hieman pohjoisemmasta osasta saarta kaunista villaa neljälle aikuiselle.
Kuvat Katja Kokko