Ei sellaista vaivaa, johon Purkkinurkan Inke ei edes jonkinlaista apua purkeista löytäisi.
Postauksen tuotteet saatu testiin: Liinu’n Organic Beauty
Onhan sitä kuluneen vuoden aikana ollut jokaisella paljon vakavampiakin huolia ja murheita, mutta tämän päivän palstani aion pyhittää kyllä etätyöskentelystä nillittämiseen. (Älä kuitenkaan lopeta lukemista tähän, kyllä mä niihin purkkeihinkin vielä pääsen!)
Alkuun kuitenkin pieni disclaimer: tiedän hyvin, että olen etuoikeutettu, kun olen työmielessä selvinnyt vuodesta melko pienin lomautuksin ja ylipäätään voinut tehdä töitä kotoa käsin, yhdessä puolison ja koirien kanssa virukselta piilotellen. Että kieltämättä on vähän sellainen olo, että saako tästä edes valittaa… Tai että onko tässä edes valittamisen aihetta – tosi paljon huonomminkin kun voisi olla.
Kiteytän vuoden nyt muutamaan sanaan: ei todellakaan ole ollut suosikkini. Eikä varmasti tarvitse kellekään selittää, miksei. Mutta miksi tämä elo tuntuu tältä, vaikka kaikki on periaatteessa ihan hyvin? Mitä nyt ei vaan hetkeen juuri tavata muita ihmisiä, ei reissata eikä liikuskella ympäriinsä – kunhan pysytään mahdollisimman pitkälti kotosalla vaan.
Luin kuitenkin taannoin Reetta Rädyn osuvan kolumnin, jonka myötä ymmärsin, että kyllähän tuossa äskeisessä ”pikku rajoitteiden” listassa kieltämättä on jonkinlaisia yhtymäkohtia siihen, miten yhteiskuntamme rankaisee rikoksen tehneitä. Että miten pieni asia se sitten onkaan, ettei käytännössä voi elää omaa elämäänsä valintoja vapaasti tehden?
Niin. Ihmekö siis tuo, että jossain tuntuu.
Itse olen viha-rakastanut etätyöskentelyä nyt pitkälti vuoden päivät. Syksyllä olin parin kuukauden ajan jonkin verran toimistolla, kunnes koronatilanne taas lähti kulkemaan siihen suuntaan, että oli syytä palata kotikonttorille. Ja voin kuulkaa kertoa, että vaikka kaiken tämän alkaessa olin salaa hieman mielissäni siitä, että oli vihdoin aikaa olla enemmän kotona, nukkua pidempään ja ennen kaikkea kirjoittaa rauhassa ja enemmittä keskeytyksittä, hohto tuosta hävisi kyllä ihan yhtä sukkelasti kuin oli tullutkin.
Koronan alku se vasta kamalaa etätyöaikaa olikin. Silloin meitä kaikkia taisi vähän ujostuttaa ja aika harva piti etäkokouksissa kameraa päällä lainkaan tai yhtään ihan pakollista enempää. Ihmiset ympäriltäni muuttuivat punaisiksi ja vihreiksi palloiksi pikaviestimissä ja videopuheluissa tuntui, että lähes jokainen jännitti koneelle puhumista tai vältteli sitä viimeiseen asti. Samalla myös kaikki sanaton viestintä hävisi ja välillä kieltämättä yleisön reaktioiden puuttuessa tuntui (okei, usein yhä tuntuu) siltä, että olisi puhunut itsekseen. Menikö hyvin, menikö huonosti – tai hetkinen, tapahtuiko tuota edes oikeasti?
Ja kirjoitettu kommunikaatio, sellainen pikainen chattailty siis, se vasta vaarallinen laji onkin. Yksinäisenä stressimöykkynä sitä nimittäin sortuu lukemaan kaiken mahdollisen pahimman vaihtoehdon mukaan. Ja apua – ehkä vielä vastaa viestiin sen mukaisesti. Ruusunpunaisten lasien sijaan silmilläni on liian usein ollut jotain savusumunharmaata ja suurilta osin läpinäkymätöntä. Välillä sitä onneksi kohtaa ihmisen – tai siis saa etäyhteydellä oikean yhteyden – ja silloin muistaa, että ehkä kaikki eivät oikeasti haluakaan toisilleen vain pahaa ja ikävintä.
Mutta hei, täähän ei ole mikään Koronamasisnurkka vaan Purkkinurkka, joten omaa ja kanssakärvistelijöiden jaksamista kohottaakseni valitsin kolme purnukkaa, jotka saavat luvan auttaa jaksamaan tätä ”Uutta Normaalia” vielä hetken. Itse ainakin tarvitsen välikevennyksen, tai oikeastaan toivoisin niitä jokaiseen päivään useampiakin. Täältä pesee muutama idea, jos kaipaat pientä piristystä – eivät nämä ongelmia taida poistaa, mutta kenties harhauttavat ajatukset hetkeksi pois niistä.
Läppärisaasteen estosuihke
Omien päivieni ruutuaika jakautuu tällä haavaa about näin:
klo 6-9: satunnaista ja päämäärätöntä kännykän vilkuilua, uutisten skannaamista ja iltamyöhään saapuneisiin viesteihin vastaamista
klo 9-17: tietokoneen hakkaamista ja tuijottamista sekä kännykän näpräämistä – usein molempia samanaikaisesti
klo 17-19: ulkoilua ja ruoanvalmistusta (kännykän kanssa), älykelloa samalla toki orjallisesti seuraten
klo 19-23: televisiota ja kännykkää, liki poikkeuksetta myös samanaikaisesti
klo 23-06: laitteet ja käyttäjä latautuvat (viimein)
Jokainen näistä ruuduista hohkaa enemmän tai vähemmän sinistä valoa, joka on valoaallonpituus, jonka kerrotaan vaikuttavan ihoon haitallisesti. Sininen valo voi aiheuttaa ihosolujen matala-aiheista tulehdusta, joka puolestaan on syyllinen mm. hyperpigmentaatioon, kuivuuteen, punoitukseen, juonteisiin ja ihon kimmoisuuden puutteeseen. Eli tätä sitten liki koko valveillaoloaika – eihän se hyvältä kuulosta.
Mutta äläpä huoli: mulla on sulle (ja mulle) purkki tähän! Ilia Beautyn uutuus, Blue Light Filter Mist on suunniteltu neutraloimaan tulehdusta aiheuttavia vapaita radikaaleja. Mutta toimiiko se? No, tulokset näemme kymmenen vuoden päästä ja sittenkään emme toki voi tietää, miltä sinisen valon alla varttuneet kasvoni näyttäisivät ilman tätä, mutta näillä ruuduntuijotusmäärillä kannattaa ehdottomasti edes kokeilla.
Sinistä valoa vastaan käymänsä taistelun lisäksi suihke kiinnittää meikin sekä kosteuttaa ihoa. Fiksusti on mietitty myös tuotteen rentouttava laventelin tuoksu: tällaista virkistävän rauhoittavaa serenity now -hetkeä todellakin tarvitsee useammankin kerran päivässä. Mielestäni tällaisia päivänpiristeitä olisi ihan suotavaa toimittaa kaikkien myytävien läppäreiden ja puhelinten mukana. Työsuojelu, huhuu!
Kiristyvän hymyn helpottaja
Lähtökohtaisesti rakastan sitä, mitä työkseni teen, mutta eihän se suinkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi aina helppoa tai koko ajan hauskaa. (Ja jos olisi, olisin varmasti kyllästynyt jo aikapäivää sitten.)
Kieltämättä hyvää fiilistä on yksin koneella kykkiessään saanut toisinaan vähän kaivella esiin, mutta onhan se myös niin, että jos oiiiikein yrittää tsempata, saattaa vahingossa myös huomata päätyneensä paremmalle tuulelle.
Ja jotta kahvin muistanut mutta vedenjuonnin laiminlyönyt, kuivahtanut mutrusuu saa ne huulensa käännettyä hymyyn ilman ryppyjä tai ilkeitä haavaumia, tarvitaan tietysti hyvä huulivoide. Eikä mikä tahansa huulivoide, vaan huulinaamio.
Ilia Beautyn toinen uutuus, Lip Wrap Hydrating Mask, on täyteläinen, superkosteuttava huulinaamio, joka vieläpä kuorii huulia hellästi papaijaentsyymien avulla. Kuorivan vaikutuksen takia tätä ei kannata hölvätä ihan koko ajan, mutta tuotetta käytetään kuten huulirasvaa: sitä ei tarvitse pyyhkiä tai huuhdella pois. Huulinaamio sopii myös huulipunan alle kosteuttavaksi pohjustukseksi ja aivan erityisesti sitä kannattaa levittää huulille yötä vasten.
Suosittelen tätä tuotetta lämpimästi ihan kaikille – myös heille, joilla hymy on edelleen herkässä. Tämä purkki nimittäin toimii niin hyvin, että kohta hymyilyttää vieläkin enemmän.
Tunkkaisen ilma(piiri)n puhdistaja
Jäikö toimisto-makkariin leijailemaan ikävä ilmapiiri turhan pitkäksi ja pikkuisen puuduttavaksi venähtäneen Teams-palaveriputken päätteeksi? Tuntuuko siltä, että jokin ohimennen jossain kirjoitettu viesti tai kommentti nappasi matkallaan bittivirrasta jonkinlaisia ikäviä energioita ja ankeutti fiilikset saapuessaan? Aijai, on aika puhdistaa ilmaa – mutta ota nyt hyvä ihminen heti ne näpit pois näppikseltä ja laske se luurikin alas.
Tässä kohtaa otamme avuksi savuamattomat Bodhan Purify -suitsukkeet, laitamme hetkeksi silmät kiinni ja nuuhkimme hetken geraniumin, jasmiinin ja ruusupuun luomaa, erityisen puhdistavaa tuoksua. Suitsuke on suunniteltu erityisesti puhdistamaan vanhaa, paikalleen jysähtänyttä energiaa ja tunnelmaa ja auttamaan luomaan tunnetta tilasta ja selkeydestä. Sen kerrotaan olevan myös täydellinen uusien alkujen vahvistamiseen. Oispa uusia alkuja – mutta onneksi on sentään suitsukkeita!
Pakko sanoa, että vaikka itsellä on suitsukkeista vähän kaikenlaisia kokemuksia (lue: ne kaikki perinteiset tuoksuvat loppujen lopuksi samalta), täytyy todeta, että Bodhan suitsukkeet ovat kyllä eri maata. Japanissa valmistetut, perinteisiä metodeja ja luomulaatuisia eteerisiä öljyjä käyttäen ovat kyllä tyyliä ja laatua alusta loppuun. Ranskan Vogue on kuvaillut brändin tuoksuja aromaterapian ja parfyymien kohtaamispisteeksi – ja tähän ei kyllä ole nokankoputtamista eikä lisättävää. Suitsukkeet palavat parissakymmenessä minuutissa ja ainakin itse koen, että jokaisen jälkeen huoneessa on paitsi hyvä tuoksu ja hyvät vibat, myös helppo hengittää.
No niin, kohtalotoverit – laittakaapas jakoon omat etätyövinkkinne. Onko muodostunut omia, hassuja rutiineja, joiden avulla arkea jaksaa vähän paremmin?