Eihän sitä onnea purkeista saa, mutta Purkkinurkan Inke on todennut niistä toisinaan olevan kyllä kovasti apua.
Tuote saatu testiin maahantuojalta: Naturellement
Ihan siltä varalta, että ette ole vielä huomanneet, niin tässähän mennään tosiaan marraskuuta ja talviajassakin ollaan. Märkää on, kelit kylmenee ja pimeääkin on – ja ai niin, tässä on tämä koronakin toki yhä päällä. Muistatteko muuten, kun keväällä auringonpaisteessa toistelimme tsemppihengessä, että onneksi tämä kävi nyt kauniin kevään aikaan ja että miten hirveää olisikaan, jos tämä olisi tapahtunut marraskuussa? Weeeelll….
No, voisihan sitä jäädä valittamaan kohtaloaankin, mutta marraskuu nyt vaan tulee kerran vuodessa, halusi tai ei. Mutta enpä aio siitä huolimattakaan väkipakolla yrittää erityisemmin nauttia siitä, kunhan yritän selviytyä. Ja tänä vuonna voisin yrittää selviytyä ehkä jotenkin muutoin kuin syömällä kaiken näennäisherkullisen, mitä eteeni tulee… Kymmenien vuosien kokemuksella voinen nimittäin viimein todeta, ettei se varsinaisesti vaikuta auttavan tähän ongelmaan.
Mutta mikä puolestaan voisi auttaa: rituaalit ja marraskuun selviytymissuunnitelma! Mihinkään liian monimutkaiseen en nyt kyllä sitoudu, vaan lähden hakemaan voimia tuleviin viikkoihin iloitsemalla asioista, jotka parempina aikoina ovat itsestäänselvyyksiä – ja lisäksi hemmottelen itseäni jollain ihanalla ja hyväätekevällä.
Tehdäänpä niin, että käsitellään ensimmäisenä se herkku, jolla minä ajattelin itseäni palkita täällä Mordorin syövereissä sätkiessäni. Ehkäpä kuukauteen mahtuu sopivasti myös suklaata ja punaviiniä, mutta aamut ajattelin kuitenkin aloittaa pienellä arjen purkkiluksuksella, joka hellii kaikkia aisteja – sekä lisäksi sääriäni, jotka eivät tule näkemään 200 denierin sukkahousuilta minkäänlaista valoa muutamaan kuukauteen ja joiden iho on päässyt hieman kuivahtamaan huoneilman lämmityksen myötä.
Sain ilokseni testiin aromaterapeuttisista öljyistään tunnetun Floramen uutuuden, brändin 30-vuotisen taipaleen kunniaksi varsin osuvasti sekoitellun 30 öljyn cocktailin, Infusion Divinen. Jos tämä tuote ei ole merkin tuotekehittäjän suurin unelma vihdoin pullotettuna, niin ei sitten mikään!
Ensinnäkin: siinä on kolmeakymmentä eri öljyä. Kolmeakymmentä! En ehkä ihan kaikkia lähde luettelemaan, mutta… Olisikohan itse asiassa miltei helpompaa kertoa, mitä siinä ei ole?
Tietysti tässä on monipuolinen öljypohja ihoa hoitamaan: seoksessa on mm. jojoba-, kookos-, oliivi,- auringonkukansiemen-, argan-, helokki-, manteli- ja risiiniöljyä. Ja sitten on vielä pienempiä määriä jos jotain ihanaa, kuten esimerkiksi ruusua, sitruunaa, sitruunaruohoa, appelsiinia, laventelia, salviaa, katajanmarjaa, santelipuuta – sekä sellaisia asioita, joista en ollut kuullutkaan, kuten esimerkiksi litseaa, madonnanliljaa ja pihkakistusta. Koska miksipä ei?
Ja jos kolmenkymmenen öljyn sekoittelu pullosta suihkutettavaksi, helposti käytettäväksi kuivaöljyksi ei ollut vielä riittävää ilottelua, niin eipä siinä vielä kaikki: tietysti pullossa lilluu vielä kukkien terälehtiäkin!
Vaikka tämä yltäkylläisyys saattaa kuulostaa siltä, että lopputulos on mitä suurimmalla todennäköisyydellä uuvuttavan runsas, niin täytyy kyllä todeta, että tekijällä on kyllä pysynyt homma hanskassa loppuun asti. Öljyn luvataan uudistavan, heleyttävän ja pehmittävän ihoa ja sen koostumus onkin sanalla sanottuna ihana: samaan aikaan ohut mutta kuitenkin jotenkin runsas. Itselleni se kaikkein suurin syy valita juuri tämä tuote olisi sen huumaava tuoksu, joka onnistuu jotenkin olemaan samaan aikaan aidon kukkainen ja samettisen sileä. Eikä siinä vielä kaikki: tätä öljyä voi muuten käyttää vartalon lisäksi myös kasvoille ja hiuksille! Pullossa tavaraa on 100 millilitraa, joka on oikeasti jopa ruhtinaallinen määrä luksusta oikein kohtuulliseen 34 euron hintaan nähden.
Ihan hirveää pakottamista tämänkaltaisen tuotteen käyttö ei varsinaisesti vaadi, mutta tässäpä onkin marraskuisen tsemppihaasteeni ydin: keskityn keholle ja sielulle hyväätekeviin asioihin, joita mitä suurimmalla todennäköisyydellä tekisin muutenkin. Marraskuussa kuitenkin kannattanee oikein keskittyä hyvien rutiinien ylläpitämiseen, koska sokeri, röhnötys ja itsesääli tuntuvat näiden viikkojen aikana olevan käännytyshommissa vielä normaaliakin aktiivisemmin. Ja toiseksi: juuri nyt on syytä kyllä iloita ja kiittää itseään ihan jo siitä miniminkin tekemisestä.
Yksi ehdotus tulevien viikkojen tsemppihaasteeksi voisi olla vaikka tällainen:
Maanantai:
Viikko lähteköön käyntiin armollisesti. Ota uudelleen katseluun joku vanha lempparisarjasi tai -elokuvasi. Sytytä kynttilät. Keitä vaikka teetä. Olet onnistunut, jos ehdit katsoa pari-kolme jaksoa tai koko leffan.
Itse katsoin juuri Seinfeldin ehkä seitsemättä kertaa alusta loppuun – ehkä ihan jokainen läppä ei enää nykymaailmassa toimi, ole OK tai naurata, mutta pohjimmiltaan sarja on mielestäni yhä paras ikinä. Ja tyylillisesti sarja on muuten aivan loistavaa inspistykitystä juuri nyt!
Tiistai:
Tiistai on haasteen kovin päivä, mutta ei missään nimessä mahdoton. Tänään nimittäin syödään mahdollisimman terveellisesti ja ravitsevasti. Mutta nyt tarkkana: en missään nimessä tarkoita, että tänään syötäisiin jotenkin poikkeuksellisen vähän tai poikkeuksellisen ankeasti. Mitäpä jos aamulla tekisikin vihersmoothien tyrnillä? Paahtaisi illalla uunissa kaikki mahdolliset juurekset, mitä käsiinsä saa, ja kylkeen vaikka palasen kalaa, tai mitä nyt kukin syödä tykkää. Vähän pähkinöitä ja paljon marjoja pakastimesta. Ei mikään Ameriikan temppu tehtäväksi – muttei myöskään mikään holtiton kompastuminen pää edellä ja suu auki sinne lähikaupan karkkihyllyyn.
Keskiviikko:
Tänään liikutaan! Ei tietenkään haittaa, jos liikut muinakin päivinä – tällä tavalla tässä haasteessa saa kyllä huijata. Reippaasti päälle vaan ja ulos lenkille, piristää nimittäin se huonomman sään happikin. Jos haluat tuntea itsesi yli-ihmiseksi, lähde aamulenkille heti herättyäsi. Puoli tuntia hölkkää tai reipasta kävelyäkin riittää. Muistathan mainita aamulenkistä kasuaalisti somessa tai kahvipöydässä – reippaudella keuliminen on vähintään puolet ilosta.
Torstai:
Torstai on uusi lepopäivä. Tänään peiton alle kömmitään ihan viimeistään kello 22.00 – eikä minuuttiakaan myöhemmin. Mieluusti kello ei seuraavana aamuna myöskään soisi ennen seiskaa. Miksipä ei sitä voisi lähteä viikonloppuun jo valmiiksi levänneempänä? Kauniita unia!
Perjantai:
Luulitko, että purkit unohtuivat? Minultako? Hah! Tietysti purkeilla lutraaminen on olennainen osa jokaista päivää, mutta jos nyt oikein haluaa haastaa itseään tälläkin saralla, niin sen aika on tänään. Perjantai-ilta olkoon uusi koti-spa-ajankohta – eipä tässä ollut minnekään menoa muutenkaan.
Saunojat lämmittävät saunan, kylpijät laittavat kuuman kylvyn ja suihkun ystävät kaivavat esiin kuorintahanskat ja rapsuttelevat kaikessa rauhassa. Onko sinulla hiusnaamio? Muhittele sitä hiuksissasi oikein huolella!
Jos olet kuivaharjaaja, ota sille touhulle vähintäänkin vartti – ja vaikka tiedän, että tuo Floramen kukkaisöljy ei tule jäämään kylppärin kaappiin yhtenäkään päivänä, niin tänään sitä laitetaan oikein ajan kanssa levitellen ja päästä varpaisiin.
Kasvot voisi ensin kuoria, sitten laittaa naamion.. Ja ehkä toisenkin, jos nyt kaapissa sattuisi olemaan sekä puhdistavaa että kosteuttavaa sorttia. Gua sha -sessio tai kasvorullausta? Anna mennä! Rasvaa jalat, viilaa kynnet ja hiero öljyä kynsinauhoihin. Jos keksit vielä jotain, tee sekin.
Lauantai:
Tee lauantaina jotain kivaa, mutta tee sen lisäksi yksi pieni, suht minimaalisen vaivannäön vaativa teko, joka ilahduttaa vielä tulevinakin viikkoina.
Miltäpä kuulostaisi mikrosiivous? Näin se käy:
Valitse kotoasi yksi pieni kaappi tai yksi pieni laatikko ja käy se läpi konmari-hengessä. Onko sukkalaatikkoon päässyt kertymään reikiä ja nuhjua? Pois vaan. Voisiko kuivakaapin pussinpohjat syödä suunnitelmallisesti pois seuraavalla viikolla? Mitkä kylppärinkaapin purnukat ovat jo parhaat päivänsä nähneet – ja mitkä tehokäytetään pois seuraavaksi?
Itselläni nämä kaappien raivaamiset jäävät usein tekemättä, kun sitoutuminen siivoamiseen kuulostaa jo etukäteen useamman päivän hommalta. Pikku paloina tähän hommaan ei tarvitse uhrata vapaapäivästä kuin tunteroinen, joka mielestäni kuulostaa jo huomattavasti inhimillisemmältä.
Sunnuntai:
Keittiöpäivä! Valitse sopivan kunnianhimoinen resepti – siis sellainen, jossa on rutkasti vaiheita ja jonka valmistamiseen saa käyttää ihan kunnolla aikaa. Itse rakastan kokkaamista, mutta myönnettävä on, että arki-iltoina tällä rakkaalla harrastuksellakin voi saada hermot pintaan, kun ruokaa saa nyhertää kasaan hirveällä kiireellä ja usein myös jo varsin kovassa nälässä. Mutta sunnuntaina on aikaa ja ainakin minun mielestäni kokkaaminen on oikeasti tosi zen-puuhaa, kunhan ei tarvitse hädässä häslätä. (Saat myös leipoa, mut siinä tapauksessa saat kyllä myös kutsua minut maistiaisille.)
Suosittelen mitä lämpimimmin New York Times Cookingin reseptejä, jotka ovat mielestäni jotenkin todella inspiroivia oikeastaan kautta linjan. Niissä on sopivasti haastetta, niissä käytetään mausteita ja yrttejä sekä yhdistellään raaka-aineita usein hieman toisin kuin meikäläisissä resepteissä – ja aika moni lehden uusimmista resepteistä esitellään trendiresepteinä rapakon takaa täällä Suomessa reilun puolen tai jopa pidemmän ajan päästä.
Eipä sitten muuta kuin
1) vartaloöljykaupoille mars ja 2) tsemppiä marraskuuhun!
