Takana on 10 kuukautta Kiinalaisen lääketieteen opintoja, edessä vajaat kolme vuotta. Mikä on fiilis tällä hetkellä?
Kun valmistuin vuonna 2010 tradenomiksi, vannoin, etten enää koskaan opiskele yhtäkään tutkintoa. Toisin kävi. Vaikka olen lisäkouluttautunut ahkerasti viimeisen kymmenen vuoden aikana, en olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut opiskelevani itselleni kokonaista uutta ammattia, joka veisi niinkin pitkään kuin 3,5 vuotta. Nyt olen ymmärtänyt, että opiskeluni ei tule tähän päättymään, vaan päinvastoin: nythän se vasta on alkanut.
Tutustuin Kiinalaiseen lääketieteeseen alunperin ensimmäistä kertaa Denis Vinokurin Tuli, Maa, Vesi kirjan luettuani. Sen jälkeen aihe vei mukanaan vielä syvemmälle yin-joogan myötä, joka perustuu Kiinalaiseen lääketieteeseen. Luin Elina Hytösen kirjan Lohikäärmeen lääketiede, koska halusin ymmärtää aihetta enemmän. Yin-joogan huikeat vaikutukset ihoon johtivat siihen, että loin Yin Your Skin® nimeä kantavan konseptin, johon kuuluivat yin-joogan, meditaation ja ihonhoidon yhdistävät workshopit. Niiden kysyntä puolestaan johti ideaan verkkokurssista, joka johti siihen, että ihonhoito kaipasi mielestäni jotain syvempää. Sitä kautta päädyin kouluttautumaan kasvorefleksologiassa ja kosmeettisessa gua shassa.
Mitä tiiviimmin kaikki ideani ja siihen mennessä oppimani alkoivat nivoutua yhteen, sitä suuremmaksi kasvoi tiedonjanoni Kiinalaista lääketiedettä kohtaan. Luin akupunktiohoitajan koulutuksesta Suomen Kiinalaisen lääketieteen akatemian sivuilta ja meilasin jo vuoden 2017 lopussa koulun toiselle omistajalle Taina Alakulpille tiedustellakseni uusien koulutuksien alkamisesta. Ajattelin kuitenkin, ettei minusta koskaan akupunktiohoitajaa tulisi, haluaisin vain oppia ja ymmärtää lisää. Ajatus koulutuksesta kyti takaraivossani hyvin pitkään, mutta ajattelin, että neulojen kanssa työskentely olisi itselleni turhaa, koska minähän työskentelen selkeästi ihonhoidon parissa. Oh well…
Pari vuotta myöhemmin olin Tainalla akupunktiossa hoidettavana ja heitin hänelle ohimennen kysymyksen, missä voisin opiskella lisää Kiinalaisen lääketieteen teoriaa. Jotenkin keskustelu pääsi johtamaan lopputulemaan, että laitoin hakemuksen tammikuussa 2020 alkavaan koulutukseen, edelleen lähes varmana siitä, että neulojen kanssa en tule ikinä työskentelemään. Jokainenhan voi valita Kiinalaisesta lääketieteestä juuri ne hoitomenetelmät ja suuntaukset, mitkä itselle eniten resonoivat, vaikka akupunktio onkin se yleisin hoitomuoto.
Aloitin opiskelut 10 kuukautta sitten ja päivääkään en ole katunut eikä opiskeluiden keskeyttäminen ole käynyt edes mielessä, vaikka aikatauluni se onkin vetänyt paikoin vähän liiankin tiukille.
Kevätlukukausi oli suurimmaksi osaksi teorian ja Kiinalaisen lääketieteen historian opiskelua, joka tapahtui etäluennoilla. Loppukeväästä alkoi lähiopetus, jolloin harjoittelimme kieli-, kasvo- ja pulssidiagnostiikkaa sekä haastatteluja diagnoosin taustaksi. Ensimmäisen lukukauden aikana tuli niin paljon uutta tietoa, että saan edelleen lukea sitä läpi ja silti osa asioista tuntuu siltä, kuin lukisin ne ensimmäistä kertaa. Osa asioista oli puolestaan hyvin tuttuja jo aiemman tietämykseni ja intohimoisen lukemisen perusteella, mutta kun uutta tietoa tuli lisää edellisen päälle, ovat aivot menneet solmuun kerran jos toisenkin. Meille on kuitenkin vakuuteltu koko opiskelun ajan, että vaikka aluksi suurin osa tiedosta tuntuu leijuvan irrallisina tiedonkappaleina ilmassa, tulee aika, jolloin asiat alkavat nivoutua yhteen ja loksahtaa kohdalleen. Ja niin siinä on käynyt jo tähän mennessä, osittain. Osa asioista on kirkastunut ja osa on puolestaan edelleen varastoitunut aivoihini epämääräiseksi mössöksi odottamaan kirkastumista jonain kauniina päivänä.
Syyslukukaudella aloimme harjoitella manuaalisia hoitotekniikoita. Opiskelimme anatomiaa ja Tuina-hierontaa. Edessä on vielä tämän loppuvuoden aikana kuppaus, akuvasara, moksa ja gua sha. Kaksi viikkoa sitten käsittelimme ensimmäistä kertaa neuloja ja teimme pistoharjoitteluja toisillemme. En ollut tarkistanut tuon lähiviikonlopun aihetta, koska luulin koko viikonlopun olevan vielä Tuinaa, joten sunnuntaina olikin edessä aikamoinen yllätys, kun luvassa oli neulojen käsittelyä. Harjoittelimme ensin pistämistä appelsiiniin ja vasta sitten toisiimme.
Lähdin itse opintoihin ensisijaisena tavoitteenani kasvattaa tietoani Kiinalaisesta lääketieteestä syvällisellä tasolla ja hyödyntää tietämystä sekä dignostiikkaa kokonaisvaltaisessa ihonhoidossa. En ajatellut, että gua shan ohelle välttämättä toisin kovasti muita tekniikoita. Se on kuitenkin jo nyt käynyt hyvin selväksi, että opiskelut ovat kohdallani osa jotain korkeampaa johdatusta. Kun pääsin Tuina-hieronnan tekniikan kanssa sinuiksi, löysin itsestäni uudelleen hoitajan, joka jaksaa tehdä vartalon käsittelyjä tavalla, mikä ei ryystä energiavarastojani tyhjäksi. Tuina avasi minulle ylipäätään uusia tekniikoita ja ideoita, mitä voin tuoda osaksi ihonhoitoa. Tällä hetkellä odotan myös akuvasaraa paljon. En oikeastaan vielä edes tiedä, mitä siinä tarkalleen tapahtuu, mutta itselleni resonoi todella paljon kaikenlainen taputtelu ja akupisteiden käsittely, joka on läsnä Tuinassakin.
Olin alkanut odottamaan neulojen käsittelyä jo jollain tasolla ja sen olen tiennyt, että kosmeettisen akupunktion aion tuoda osaksi hoitojani heti, kun se on mahdollista. Silti neulan pistäminen ajatuksena jännitti hieman ja mietin, että onkohan minusta oikeasti pistelemään ketään. Mutta jo ensimmäisen kerran jälkeen olin rehellisesti sanottuna täysin liekeissä! Pistämisessä ei ollut mitään kamalaa eikä pelottavaa, vaikeinta oli vain löytää juuri oikea piste (joka onkin se oleellinen seikka!). Tunsin kuitenkin heti ensimmäisen kerran jälkeen, että opiskelut sekä into opiskelua kohtaan nousi aivan uudelle tasolle ja tästä aukeaa nyt kokonainen uusi maailma.
Nautin kosmeettisten gua sha hoitojen tekemisestä todella paljon ja hoitotyö vetää puoleensa valtavalla voimalla. Olen parhaimmillani silloin, kun minun ei tarvitse sanoittaa tekemisiäni, vaan ainoastaan olen läsnä ja teen. Tällä hetkellä vakuuttelen itselleni ja muille etten ryhdy täysipäiväiseen hoitotyöhön ikinä, enkä sellaiseen edes ehtisi, mutta lienee parempi olla nyt vannomatta yhtikäs mitään, sillä tiedostan sen, että jos jotain on tarkoitettu elämässäni tapahtuvaksi, minun on turha asettua siinä poikkiteloin, sillä ennen pitkää sydämen kutsumus käy liian vahvaksi.
Riksuli on harva se ilta koekaniinina jossain hoidossani ja opiskeluihin sisältyykin valtavasti harjoittelua: itsenäistä harjoittelua täytyy tehdä opiskeluiden aikana 800 tuntia ja klinikkaharjoittelua 550 tuntia. Itsenäinen harjoittelu sisältää monipuolisesti kaiken oppimamme harjoittelua, klinikkaharjoittelu tapahtuu puolestaan Eiran sairaalassa koulumme akupunktioklinikalla.
Klinikkaharjoittelu alkaa toisena opiskeluvuotena, eli minä aloitan harjoittelut tammikuussa. Varasin juuri kevääksi kaikki harjoitteluvuoroni klinikalle. Toisen vuoden aikana emme kuitenkaan saa tehdä klinikalla muuta kuin observoida. Hoitotapahtumasta vastuussa on opettaja, jota kolmannen vuoden opiskelijat avustavat. Me siis harjoittelemme neulojen pistämistä koulussa toisillemme sekä itsenäisesti ystäville, läheisille ja harjoitusasiakkaille. Meillä ei ole myöskään lupa pistää mitään muita pisteitä, kuin niitä mitä olemme koulussa opetelleet. Opetuksen taso ja turvallisuus ovat siis korkealla.
Tässä kohtaa onkin hyvä tilaisuus mainostaa koulumme akupunktioklinikkaa, sillä siellä on tarjolla huippulaadukasta akupunktiota erittäin edullisesti. Aikoja on tarjolla perjantai-iltaisin ja viikonloppuisin ja ajan voi varata täältä.
Opiskelua on vielä valtava taival jäljellä eikä se tule tietenkään valmistumiseen päättymään, kuten ei mikään koulutus ikinä. Ensi kesänä minun täytyy myös suorittaa 30 opintopistettä länsimäisen lääketieteen opintoja avoimessa yliopistossa. Tällä hetkellä tuntuu vielä todella kaukaiselta, että miten pystyn koskaan sisäistämään kaikkea tätä tietomäärää niin, että se jäsentyy systeemissäni aidoksi tietämykseksi, mutta samaan aikaan olen itseäni kohtaan todella lempeä. Yksi palanen kerrallaan. Sitä paitsi asian toinen laita on se, että näkemykseni kosmetologina kasvaa koko ajan ja saan uusia työkaluja kokonaisvaltaiseen ihonhoitoon.
Koulussamme alkaa tammikuussa 2021 jälleen uusi koulutusryhmä. Jos olet kiinnostunut työstä Kiinalaisen lääketieteen parissa, niin vielä ehdit hakea mukaan koulutukseen. Voit lukea lisää koulustamme ja koulutuksesta täältä.
Opetuksen taso koulussamme on korkealaatuista ja opettajamme ovat huippuasiantuntijoita alallaan. Ja rakastan sitä, että heiltä saa kysyä tyhmiä kysymyksiä. Vaikka luennot ovat perusteellisia ja opintomateriaalia on paljon, uudet asiat eivät aukene aina ihan heti. Aikaa opiskeluun saa käyttää niin paljon kuin haluaa. Luennot ovat keskellä viikkoa iltaisin ja niitä on lukukaudesta riippuen kerran viikossa tai harvemmin. Lähiopetusta on noin kerran kuukaudessa viikonloppuisin. Asiaa tulee niin paljon, että viikottain opiskelulle saa varata yhden työpäivän verran ja asioita on tarpeen kerrata useaan otteeseen. Meidän ryhmässämme on useita, jotka eivät ole kotoisin pääkaupunkiseudulta, joten opiskelu ja klinikkaharjoittelu onnistuu niiltäkin, jotka asuvat kauempana, toki se vaatii matkustamista.
Haluatko kysyä jotain Kiinalaisen lääketieteen opiskelusta? Vastaan mielelläni!
