BeautyBody & MindInken purkkinurkka

Inken purkkinurkka: minibreikki työpäivään

Beauty | Body & Mind | Inken purkkinurkka | 14.10.2017 | Inke

Vieraileva kirjoittaja Inke on puolivahingossa koonnut ihan hyvin varustellun kylppärinkaapillisen verran purnukoita myös työpöydän laatikostoon. 

Syksy on kiireistä aikaa, ainakin omien havaintojeni perusteella. En halua kuitenkaan kitistä asiasta, koska oma hoppuni koostuu oikeastaan vain mukavista ja toivotuista asioista.

On verrattain uusi päivätyö, jonka tempo on ripeä ja hommat kiehtovia, mutta oman mukavuusalueen pinta-ala on vielä mikroskooppinen. Eikä se siihen jää, sillä nykymaailmassahan työt kulkeutuvat usein myös kotiin, ja se muukin elämä ilmoittelee itsestään ihan kelloon katsomatta. Plim Instagram, plop Messenger, pim Whatsapp! Puhelimen näyttö vilisee jatkuvasti erilaisia notifikaatioita, jotka nappaavat huomion ja odottavat reagointia. Yhteydenottoja ystäviltä, kutsuja ja kinkereitä. Nyt on käynnissä myös kaasohommia: suuri kunnia, mutta myös monta muistettavaa ja järkättävää juttua. Liikkuakin vielä pitäisi – ja nukkua. Ja sitten tupsahtaa vielä yksi notifikaatio, omilta aivoilta: voitaisiinko olla ainakin muutamana iltana viikossa ihan kotosalla vaan, hiljaa ja rauhassa?

Huomasin tuossa yksi viikonloppuaamu pulssini nousevan ja pinnan kiristyvän, kun lehdenluku ja herkkuaamiaisen rauhallinen nautiskelu kellahtikin yllättäen järkkäilyn puolelle. Viestejä sattui tulemaan samanaikaisesti useammasta kanavasta ja eri asioihin liittyen – ja pakkohan niihin oli reagoida, kun siinä vilkkuivat. Parin päivän päästä yllätin itseni miettimästä pariinkin otteeseen, mitä oikeastaan olinkaan tekemässä, kun se yksi juttu piti tsekata. Joku toinen juttu nappasi huomioni ennen kuin ehdin edes laittamaan sitä alkuperäistä asiaa selvitykseen.

Ja kenenkös vika tämä on? No MINUN. Vaikka kaikki on periaatteessa saatavilla aivan kaikkialla ja koko ajan, ei se taida kuitenkaan tarkoittaa, että tähän olisi itse alistuttava. Nyt siellä joku varmaan pohtii, että kylläpäs siellä on Inke kokenut varsinaisen valaistumisen, mutta minulla jos jollakulla on asiassa aika paljonkin opeteltavaa.

En itse asiassa kehtaa edes tunnustaa, kuinka monta tuntia olen käyttöä seuraavan laskurin mukaan pahimmillaan puhelintani päivässä hipelöinyt. Ihan hirmuisen huonoa omatuntoa en tästä kuitenkaan jaksa liiemmin potea. Suurimman osan puhelinajasta käytän kuitenkin yhteydenpitoon ystävieni kanssa. Puhelimesta on tullut minulle myös ensisijainen väline maailmanmenon seuraamiseen: tihrustan samalta pikkunäytöltä niin uutiset kuin viihteenkin. Aivan erityisen ylpeä olen myös tallentamastani emotional-meemien valikoimasta, josta löytynee napakka vastaus aivan kaikkeen, mitä elämä voi eteeni heittää.

Mutta se on huono homma, jos huomaa ärsyyntyvänsä kivoistakin viesteistä – ja vain siksi, että meni itse avaamaan saapuneen viestin seistessään koiran kanssa kaatosateessa. Onhan se huono hetki joo, mutta ihan itse valittu sellainen. Tuo muistin pätkiminen puolestaan on jopa hieman pelottavaa, vaikka tiedän sen johtuvan ainoastaan siitä, että säädän useampaa asiaa yhtäaikaa.

En tule koskaan olemaan se ihminen, joka downshiftaa ja poistaa someapplikaatiot puhelimesta tai vaihtaa puhelimensa peruskapulaan, tämä vaatisi minulta jo ammatinkin vaihdon. Rauhoittua sen sijaan voin – ja rauhoittaa.

Tässäpä 3+1 minibreikkivinkkiä kuluneen viikon varrelta. Tällä kertaa vain yksi on purnukka, mutta ajattelen, että nämä kaksi muuta paikkaavat purkin tarvetta… Ehkäpä rentoutuminen säästää muutamalta rypyltä ja toivottavasti myös lääkepurkkeihin tarttumiselta! (Kukaan tuskin yllättyy, kun kaksi vinkeistä liittyy.. Noh, niihin pirun älypuhelimiin. Oh, the irony.)

1. Paina pausea

Löysin Forest-applikaation itse asiassa jo vuonna 2014, kun kamppailin.. Niin, ihan näiden samojen asioiden kanssa kuin nyt. Auts. Poistin appin aikoinaan luurin tallennustilan loputtua, mutta onneksi tiemme kohtasivat jälleen!

Forest istuttaa puhelimen näytöllesi puun, joka kasvaa määrittämässäsi ajassa täyteen loistoonsa – jollet sitten tapa sitä käyttämällä puhelintasi puun kasvuaikana.

Itse olen viime päivinä kasvatellut puita useammissa tunnin ja puolikkaan pätkissä, ja arvatkaapa kuulkaa mitä! En ole missannut tämän vuoksi mi-tään. En somessa, enkä enää täällä live-tilassakaan.

Kuten totesin jo kolme vuotta sitten: sillä se lähtee millä se on tullutkin – ehkäpä siis myös puhelinaddiktiot applikaatiolla. Otetaanpa uusi yritys!

2. Freesaa vähän

Pidä kävelypalaveri, avaa ikkuna, jaloittele, vaihda työpistettä, työskentele välillä seisten, älä vedä kahviövereitä, juo lasillinen vettä… Joo, en väitä vastaan. Mutta hommaa työpöydällesi myös hyvä kasvosuihke!

Kun fiilis nuupahtaa, silmät tuijottavat tyhjyyteen tai huomaat kirjoittaneesi yhtä ja samaa lausetta ainakin ikuisuuden, on aika tarttua pulloon. Käännä katseesi hetkeksi pois näytöstä tai vetäydy sekunniksi sivummalle ja tupsauttele pullosta suihketta kohti kasvojasi. Kostea sumupilvi tuntuu oikein pölläyttävän tieltään sen mieltä tukkineen sumun! Kun valitset aromaterapeuttisen version, voit pyytää tuoksuöljyjä tekemään taikojaan kaaoksen selättämisessä. Ja kyllä – lisäkosteutus tekee hyvää myös iholle, joka ei välttämättä tykkää kovasta ilmastoinnista, jollainen monella työpaikalla hyrrää.

Yksi omista ikilemppareistani on Heritage Storen Rosewater & Glycerin, joka ei muuten maksa kuin muutaman euron iHerbissä. Tuote sisältää ainoastaan ruusuvettä, glyseriiniä ja vettä, mutta kokonaisuus taitaa tälläkin kertaa olla enemmän kuin osiensa summa. Rakastan ruusun tuoksua ja tällaisena alkuperäisversiona yhdistän sen kepeyteen, raikkauteen ja kaikenlaiseen yleiseen tyylikkyyteen. (Edes tämä suht jäätävä pullodesign ei onnistu mielikuvaani hälventämään.) Ei muuten mikään huono mielleyhtymä silloin, kun pinna alkaa kiristyä ja kielen päällä on vain ärräpäitä! Ruusuvesi on jo itsessään ihoa kosteuttavaa, mutta kasvosuihkeen sisältämä glyseriini nostaa tehot seuraavalle tasolle. Täysi hyöty irti tästäkin kukkaisterapiasta!

Ensimmäisen pullon kyseistä kasvosuihketta ostin muuten hippikaupasta New Yorkissa puoliksi huumorilla, kun huomasin sen sisältävän mystistä vor-mag -vettä. Mikäli olen ymmärtänyt oikein, on yrityksen tuotteissaan käyttämä vesi siis sekä magnetisoitu että pyöritelty, jotta se ”värähtelisi paremmin”. Okei, nyt ovat huuhaahommat huipussaan, mutta tässä kohtaa tarvitaan nimenomaan good vibes only, joten mikäpä siinä sitten.

3. Surinaa korviin

No, nyt kun tälle tielle tuli lähdettyä, niin kerrotaan vielä tämäkin: kuulokkeistani on viime aikoina kuulunut melko paljon värähtelyä ja surinaa. Mitäkäettä?

Hurahdin tähän(kin) hommaan aivan vahingossa, kun intouduin lataamaan puhelimelleni Zen-applikaation. Ajattelin kokeilla, josko aiemmin tuskaiseksi kokemani meditaationauhojen kuuntelu olisikin yllättäen muuttunut omaksi jutukseni, mutta päädyinkin kokeilemaan sovelluksen tarjoamia binauraalisia äänitteitä.

Olen innostunut aiheesta, mutten vielä järin perehtynyt siihen, joten seuraa kansantajuinen ja todennäköisesti myös täysin kritiikitön selostus aiheesta. Kerrotaan, että aivojen hermosolut tuottaisivat tietyissä värähtelyrytmeissä sähköimpulsseja, joita kutsutaan aivoaalloiksi. Nämä rytmit sitten säätelevät vaihtelevilla tavoilla muun muassa ajattelua, tunnetiloja, mielialoja ja elintoimintoihin liittyviä asioita.

Minua ei yhtään haittaisi, jos äänitteet sattuisivat tekemään myös sen, mihin ne oikeasti on suunniteltu: rauhoittumiseen, ahdistuksen lievittämiseen, rentoutumiseen ja ajatusten lentoon saamiseen. Hei, haluan uskoa!

Yllättävää kyllä: näistä aluksi jopa hieman ärsyttävältä kuulostavista surinanauhoista on ollut välitöntä apua avokonttorityöskentelyyn. Reagoin herkästi ääniin ympärilläni ja huomaan korvieni nappaavan seurantaansa kaikki kuuloetäisyydellä käytävät keskustelut. Kuulosuojaimet eivät ole ratkaisu, sillä olen myös kovin säikky. Kun en kuule mitään, keskityn tahtomattani tarkkailemaan, josko minun pitäisi kuulla jotain. Musiikki? Toimii vaihtelevasti. Jos teen jotain minulle rutiininomaista hommaa, musiikki siivittää maaliin ja tahdittaa tekemistä. Haastavammissa hommissa musiikin kuuntelu sitten kääntyykin itseään vastaan ja alan keskittyä siihen liikaa. Yritä siinä sitten suoriutua, jos olet epähuomiossa valinnut soittolistalle jotain tunteisiin menevää tai vaihtoehtoisesti pulssia entisestään nostattavaa kamaa…

Mutta surina – aijai! Tasainen surraus puurouttaa ympäristön äänet, mutta antaa niiden kuulua hieman läpi niin, ettei säikky pääse ajautumaan puolustustilaan. Ei vipata jalka eikä hyräilytä, ensimmäisen minuutin jälkeen ääniaaltoja ei enää oikeastaan edes noteeraa. Paremmalle mielellekin olen näistä tullut, mutta enpäs osaa eritellä, johtuuko se ääniaaltojen parantavista vaikutuksista vai ihan vain siitä, että työhommat ovat surinan siivittäminä sujuneet ilman suurempia hampaidenkiristelyjä.

+1: Putsaa puhelin ja helli kaulaasi

Kun nyt puhelimet tulivat puheeksi, niin muistahan pyyhkiä myös luurin näyttöä! Alkoholia sisältävä kasvovesi olisi tähän varmaan hyvä kumppani, mutta koska en omista, pyyhin näytön kerran päivässä ja lisäksi aina tarpeen mukaan kevyesti misellivedellä kostutetulla pumpulilapulla. Poskella lepäävä likainen puhelimen näyttö kun on omiaan lisäämään epäpuhtauksia…

Ja koska puhelimen tuijottelu tuskin tulee kokonaan loppumaan näilläkään vinkeillä, muistahan hoitaa myös kaulasi ihoa! Meitä alaspäin jatkuvasti tuijottelevia tyyppejä uhkaa kuulemma tekkikaula. Kun pää ja kaula on jatkuvasti suunnattu alaviistoon katsovaan asentoon, alkaa tuohon kaulan alaosaan ajan myötä muodostua tästä johtuvia ryppyjä. Jaiks! Omani löysin jo, joten levittelen hoitotuotteita nykyään reippaalla kädellä myös dekolteelle asti.

Puidenkasvattelua, surinaa ja magneettivettä sitten maanantaista eteenpäin – mutta nyt on aika rentouttavan viikonlopun. Nauti!

Avainsanat: