Kaupallinen yhteistyö: Cultivator’s Nordic
Lontooseen muutettuani hiustenvärjäys on aiheuttanut haasteita, sillä en ole vielä löytänyt kaupungista oikeaa ekokampaajaa. Siispä päätin tarttua härkää sarvista ja opetella värjäämään pitkät ja paksut hiukseni itse.
Lontooseen muuton myötä aivan kaikki on mennyt uusiksi pieniä arkisia asioita myöten, mutta sen lisäksi täällä ei ole myöskään sitä tuttua luottokampaajaa, -kosmetologia, akupunktiohoitajaa, hammaslääkäriä ja hierojaa.
Kaupunki on valtava ja tarjonta niin suuri, että esimerkiksi hyvän hierojan löytämiseen saa tehdä tuntikausien taustatyön eikä siltikään välttämättä tärppää. Yksi asia on kuitenkin osoittautunut toistaiseksi mahdottomaksi: aitoja kasvivärejä käyttävän ekokampaamon löytäminen. Kaikki internetistä löytämäni hyvältä vaikuttavat paikat ovat perusteellisen taustatyön jälkeen osoittautuneet joksikin aivan muuksi, kuin miten meillä Suomessa ekokampaaja määritellään.
Itselleni tuntuu itsestään selvältä, että ekokampaaja värjää hiuksia vain 100 % aidoilla kasviväreillä, mutta täällä asia ei olekaan niin, enkä ole löytänyt toistaiseksi oikeaa ekokampaamoa. Olen kysellyt vinkkejä myös eräältä luonnollisen hiustenhoitobrändin perustajalta – joka on itse ekokampaaja, mutta kaukana Lontoosta – ja hänkin kertoi, että aitoja kasvivärejä käyttävät kampaajat ovat täällä erittäin harvassa.
Siispä olen varannut ajan kampaajalle joka toisella Helsinki-visiitilläni, jotta olen saanut ylläpidettyä hiusteni värin. Viime reissulla kävi niin, että aikatauluni oli niin tiukka, ettei kalenteriini yksinkertaisesti mahtunut kampaaja-aikaa. Minulla oli kuitenkin jäljellä edellisestä hiusväriyhteistyöstä kaksi avaamatonta purkkia Cultivators’in Henna-sävyä, joten päätin haastaa itseni värjäämään hiukset itse.
Minulla on kyllä runsaasti kokemusta hiusten kasvivärjäyksestä kotona, mutta ainoastaan ajalta, jolloin hiukseni olivat lyhyet ja värjäys oli sen vuoksi todella helppoa. Tuohon aikaan itselläni ei myöskään ollut varaa värjäyttää hiuksiani säännöllisesti ekokampaajalla. Cultivator’sin värejä en ole kuitenkaan koskaan kokeillut kotioloissa, joten hyppystuntumaa ei itselläni väreistä ole ollut.
Hiukseni paitsi ulottuvat reilusti yli puoleen selkään, mutta sen lisäksi ne ovat paksut, eli erittäin haastavat kotivärjäykseen kenelle tahansa. Vaihtoehtona oli siis joko antaa tyven kasvaa vielä vähintään kaksi senttiä ja odottaa, kunnes tulen seuraavan kerran Suomeen tammikuussa, tai tarttua värisutiin itse.
Ostin värjäystä varten hiusvärisudin, sillä se on ehdoton kapine, jotta jakaukset saa tehtyä helposti ja värin levitettyä tasaisesti. Periaatteessa pullasutikin kelpaisi levitykseen, mutta hiusvärisudilla jakausten tekeminen onnistuu todella näppärästi.
Pesin hiukset kaksi kertaa shampoolla, jotta ne varmasti puhdistuisivat kunnolla, mutta en käyttänyt lainkaan hoitoainetta. Selvitin kaikki takut jokaista suortuvaa myöten ja annoin hiusten kuivua hiusturbaanin alla pyyhekuiviksi ennen värin levittämistä.
Cultivator’s hiusväripakkauksessa on yhteensä neljä pussia väriä. Lyhyille hiuksille riittää yksi pussi, puolipitkille kaksi pussia, pitkille hiuksille kolme pussia ja erittäin pitkille hiuksille neljä pussia. Minä käytin viisi pussia, vaikka varmasti neljäkin olisi riittänyt, mutta sekoitin värimassasta ehkä aavistuksen turhan paksua.
Sekoitin värin pussi kerrallaan, näin neuvotaan myös käyttöohjeissa ja sen ansiosta massasta tulee tasaista. Itse en katsonut ohjeita veden ja jauheen suhteesta, vaan sekoitin värin näppituntumalta. Väri ei saa olla liian lirua ja juoksevaa, koska muuten se valuu, mutta liian paksua väriä on puolestaan hankalaa työstää. Massan tulisi olla kermaisen täyteläistä, hieman vanukasmaista. Käyttämäni vesi oli lämpötilaltaan haaleaa, ei siis kuumaa eikä kylmää. Tässä ilmeisesti on eri koulukuntia, mutta oma kampaajani käyttää aina haaleaa vettä kuuman sijasta, jotta kuumuus ei tuhoa kasveista vaikuttavia aineita.
Cultivator’sin värimassa on aivan toisella tasolla verrattuna niihin väreihin, joilla olen vuosia sitten värjännyt hiuksiani kotona. Cultivator’sin värimassa on uskomattoman kuohkeaa ja äärimmäisen helppoa työstää. Väri levittyy kuin unelma eikä valu eikä roiski.
Aloitin levittämällä värin ensin keskelle jakausta, jonka jälkeen lähdin sutimaan väriä jakauksittain ensin oikealle ja sitten vasemmalle puolelle. Kaikki sujui kuin rasvattu tähän asti eikä värjääminen ollut lainkaan haastavaa. Takaosa ja hiusten pituus olivatkin sitten hankalampia, eikä minulla ollut apunani edes sellaista peiliä, jolla olisin nähnyt taakse. Tein siis levityksen täysin näppituntumalla.
Pituuteen levitin värin ensin sudilla ja sen jälkeen käsin puristelemalla. Tämä puristelutekniikka osoittautui todella hyväksi takaosassa ja pituudessa, sillä kuohkeutensa ansiosta Cultivator’sin väri levittyy ikään kuin hyvin vaahtoava shampoo joka puolelle, kun sitä puristelee. Kävin tällä tekniikalla läpi pieniä osioita huolellisesti, kunnes olin varma siitä, että värimassaa on taatusti joka puolella.
Lopuksi nostin hiukset päälaelle ja vetäisin päähän pakkauksessa mukana tulevan muovisen myssyn ja annoin värin vaikuttaa 90 minuttia. Puhdistin välittömästi värin levittämisen jälkeen hiusrajan, korvat ja niskan misellivedellä.
Vaikutusajan jälkeen aloin lisäillä värimassaan kevyesti vettä ja kuohkeuttaa sitä. Pikkuhiljaa siirryin huuhtomaan väriä runsaalla juoksevalla vedellä ja jatkoin huuhtomista, kunnes tunsin värimassan puhdistuneen hiuksista. Cultivator’s ohjeistaa, ettei hiuksia tulisi pestä lainkaan shampoolla ja totta puhuen hiukseni olivat esimerkiksi takuista täysin selvät jo tässä vaiheessa, kiitos kasvivärien hoitavan vaikutuksen, mutta vuosien mittaan olen todennut, että shampoopesun voi huoletta tehdä – väriä jää nimittäin hiuksiin silti sen verran, että se jatkaa tekeytymistään vielä seuraavat kaksi vuorokautta, jonka aikana en pese hiuksia lainkaan. Eli pesin hiukset shampoolla ja hoitoaineella normaalisti ja föönasin ne kuivaksi.
Sitten olikin vuorossa jännittävin vaihe, eli lopputulos. Olisiko väri tasainen pituudessa ja takaosassa? Richard videoi minulle miltä hiukset näyttivät takaa ja en voisi olla tyytyväisempi lopputulokseen, sillä väri oli joka puolelta aivan tasainen!
Olen todella onnellinen, että tähän urakkaan tuli ryhdyttyä, sillä vaikka levitys oli osittain haastavaa, se ei suinkaan ollut mahdotonta ja on ihanaa, ettei minun tarvitse enää välttämättä säätää kampaajareissua Suomi-visiiteillä, vaan voin tarpeen tullen värjätä hiukset myös kotona nyt, kun kynnys on ylitetty.
Nyt hiuksissani on ollut jo pitkään pelkkä Henna-sävy, mutta nähtyäni tämän kuvan Katie Jane Hughesista, sain inspiraation värjätä hiukset ensi kerralla räiskyvän punaisiksi ja kylmemmäksi. Tämän käyn varmasti toteuttamassa kampaajalla, joka tuumi kuvan nähtyään, että voisimme kokeilla Cultivator’sin Burgundy-sävyä.
Postasin alkuviikosta värjäysspektaakkelin Instastooreihini ja ilahduin miten hurjan paljon sain kommentteja toisilta kotivärjääjiltä. Eräs lukija kertoi, että he pitävät aina ystävänsä kanssa hiustenvärjäyssessiot ja hän ajelee kotiin illalla väri päässä. Mainio idea! Hiustenvärjäysbileet! Ei tarvitse tuskailla takaosan ja pituudenkaan kanssa.
Cultivator’s hiusvärit ovat myynnissä mm. Ruohonjuurissa, Prismoissa ja Sokoksissa sekä useissa ekokampaamoissa ja luonnonkosmetiikkaan erikoistuneissa verkkokaupoissa.
Millaisia kotivärjäyskokemuksia teillä on? Kiinnostaisi lisäksi kuulla, onko kukaan onnistunut saamaan oikein kirkasta ja kylmää punaista sävyä Cultivator’seilla?
Kuvat Richard Isaac
