4

Valokuvista, oppimisesta ja luovuudesta

Katja Kokko | 2.7.2015

DSC_0013

Osallistuin reilu pari viikkoa sitten Nikonin bloggaajille järjestämään valokuvausiltaan, jota houstasivat valokuvaaja Mikko Rasila sekä lempibloggarini Stella Harasek ja Eeva Kolu.

Illan aikana Mikko vastasi etukäteen hänelle lähettämiimme kysymyksiin valokuvaamiseen liittyvistä ongelmakohdista ja lisäksi pääsimme kokeilemaan Nikonin uusia kameramalleja.

Mikon pro-vinkkien lisäksi ilta sinetöi itselleni tarpeen kuvauskalustoni päivittämisestä laadukkaalla jalustalla sekä uudella, paremmalla kameran rungolla sekä toisella linssillä.

DSC_0003

Vuoden aikana silmä ja taidot ovat luonnollisesti karttuneet pikkuhiljaa, kun on tullut kuvattua paljon ja erityisesti muuttuvissa, haastavissakin olosuhteissa, josta pohjoisen pallonpuoliskomme neljä vuodenaikaa pitävät huolen. Taitojen karttuessa alkaa väkisinkin tiedostaa laadukkaan kameran tärkeyden. Hyvällä kameralla ei tietenkään tee mitään, jollei silmä ole kehittynyt, sillä pelkkä laadukas runko ja hyvä linssi eivät vielä tee kuvasta hyvää. Nyt olen kuitenkin itse tullut siihen pisteeseen, että tiedän uudelle kameralle olevan kipeästi tarvetta.

DSC_0046

Viime syksynä ostin ystävältäni Nikonin D5100 mallin sekä 50 millisen linssin. Olen pärjännyt sillä loistavasti tähän saakka ja vielä pitkään täytyykin pärjätä, uuteen kameraan investointi kun ei ole aivan sieltä halvimmasta päästä.

Seuraava pakkohankintani on laadukas jalusta, joka auttaa selviytymään harmaan talven yli yhdessä kirkasvalon kanssa. Suurin osa illan aikana esitetyistä kysymyksistä koskikin juuri synkän talven aiheuttamia haasteita, jolloin kuvaamisesta ei tahdo tulla mitään ilman lisähärpäkkeitä, kuten valoa, jalustaa ja erilaisia diffuusereita ja heijastimia.

DSC_0050

Mielestäni hyvä vinkki tähän tuli Stellalta (lisähärpäkkeiden lisäksi): koska elämme olosuhteissa, missä päivänvalon määrä vähenee radikaalisti kuukausien ajaksi, olisiko mahdollista koittaa kääntää vuodenaikamme aiheuttamat haasteet eduksemme? Hyväksyä se, ettei kuvista tule välttämättä täydellisen kirkkaita ja raikkaita, vaan antaa niihin tallentua myös talven harmautta ja koittaa löytää oma tapa tuoda se kauniisti esille kuvissa.

Rakastan tämmöistä ajattelutapaa, mutta täytyy myöntää ettei se viime talvena tuskaillessani tullut mieleenkään. Eikä itsellä tosin ollut vielä kokemustakaan niin paljon, että olisin löytänyt oman tapani kääntää harmaus ja synkkyys edukseni. Mutta harjoitukset jatkuvat, sillä talvethan meiltä eivät lopu!

DSC_0052

Blogi on siinä mielessä mielenkiintoinen konsepti, että kukaan ei editoi kuvia ja tekstejä puolestani. Aikamatka vuoden tai puolenkin taakse paljastaa melkoisen kehityskaaren ja toisinaan omien vanhojen kuvien ja tekstien selaaminen aiheuttaa melkoista punastelua. En voi kuitenkaan kutsua itseäni perfektionistiksi, sillä mitä tulee kirjoittamiseen, kuvaamiseen tai mihin vain luovaan tekemiseen ja oman jutun rakentamiseen, on itselleni kaikista tärkeintä, antoisinta ja opettavaisinta itse matka. Jos lopputulokseen kiinnittyy ja ehdollistuu liikaa, mistään ei tule koskaan valmista ja unohtuu se olennaisin asia, joka on nykyhetki ja läsnäolo siinä, mitä on nyt.

Päämääriä, tavoitteita ja haaveita asetan itselleni, mutta en koskaan saavuta niitä ilman toimintaa ja kokeilua. Jos en aseta omaa käteni jälkeä alttiiksi myös muiden nähtäväksi, ympärilläni oleva maailma alkaa tuntua pysähtyneeltä ja jumitan paikoillani. Tekemisen ja kokeilemisen kauttaa oppii ja syntyvät ne parhaat oivallukset. Inspiraatiota ja ideoita voi hakea toisilta ihmisiltä, mutta on tärkeää oppia löytämään täysin oma tapa ilmaisuun. Sellainen, jossa näkyy ja kuuluu oma ääni ja visio.

Sen vuoksi en suhtaudu turhan vakavasti vanhoihin kuviini ja kirjoituksiini. Niitä läpikäymällä huomaa, mitä nyt tekisi paremmin, mutta jälkikäteen ei kannata kuitenkaan tuskailla enää, vaan ammentaa kehitys uuden tekemiseen.

DSC_0035

Tässäpä kävikin siis jo selväksi, että olen ehdottomasti käytännön ihminen, joka ei opi pänttäämällä ja lukemalla, vaan kädet saveen työntämällä ja tietoa prosessoimalla.

Lisäksi rakastan sitä, että kaikki ei ole ennalta määriteltyä, vaan asioilla on tilaa kasvaa ja elää oman kehityksen mukana.

Valokuvaaminen on ehdottomasti yksi nykyisen työni parhaimmista puolista. Joskus saatan innostua jostain ideasta niin paljon, että läiskin vain kärsimättömänä menemään ja vasta kuvankäsittelyvaiheessa huomaan vaikkapa kuvakulmien olevan täysin idiootteja tai jokin muu asia alkaa tuntua pöhköltä. Mutta en lannistu tästä, vaan muokkaan kuvaa parhaani mukaan ja annan sen mennä. Ensi kerralla paremmin. Tai sitä seuraavalla.

DSC_0066

Nyt olen varsinainen onnenpekka, sillä sain Nikonilta lainakameran kesän loppuun asti. Malli on D610 varustettuna 24-85 mm linssillä. Lainan tarkoitus on siis koekäyttö seuraavaa hankintaani varten. Ainakin tällä hetkellä tuntuu, että kamera vastaisi tämän hetkistä osaamistani sekä tarpeitani. Hintaa vain tulee lähemmäs kolme tonnia tälle paketille, joten investointi taitaa tarvita sen oman säästötilinsä ja hitusen aikaa.

DSC_0681

Hyvän kuvauskaluston lisäksi toimiva kuvausympäristö on tärkeä ja samoin kuvausrekvisiitta. Kaikenlainen tilpehööri kuvien stailaamiseen aiheuttaakin itselleni toisinaan päänvaivaa, sillä tavaranpaljoutta kammoksuvana, ei itseltäni löydy hirveästi käyttökelpoista rekvisiittaa. Käytän aika paljon lainatavaroita kuvissa, mutta onpa kotia tullut salakavalasti hieman sisustettuakin, kun vastaan on tullut esineitä, jotka ovat tuntuneet omalta. Mutta silti kaikenlaista kuvausalustaa, maalia, lankkua ja vanhaa rojua tarvitsee, joten jossain vaiheessa tavaroille pitää jo varmaan olla pieni rekvisiittavarasto.

DSC_0694

Tämän jutun kuvat olivat osa illan tehtävänantoamme, eli kuvata mahdollisimman paljon. Suurin osa kuvista on otettu nykyisellä D5100 kamerallani 50 mm linssillä kolmea alinta kuvaa lukuunottamatta, joissa testasin D610:a 24-85 mm linssillä.

Valokuvausilta oli mukava kokemus ja vaadimmekin uusintaa keskelle synkintä talvea, jolloin ongelmakohtiin pääsisi käsiksi oikeissa olosuhteissa. Kiitos illan housteille ja Nikonille!

DSC_0696

Kuvat Katja Kokko

/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Kaikki jutun kuvat ovat mahtavia! Olen itsekin tässä miettinyt valokuvauksen suhteen seuraavaa askelta, joka taitaa olla kesäloman aikainen nettivalokuvauskurssi. Oma aiheeni tosin on ruoka, mutta suurimmat haasteet on nimenomaan kameran toimintaperiaatteiden ymmärtämisessä ja valotuksessa… Toivon, että käyttämällä vähän aikaa valokuvauksen opetteluun ja kuvaamiseen, saisin taas yhden edistysaskeleen… Se on kyllä kumma, miten sitä itse haluaa koko ajan edistyä, vaikka alusta tähän päivään on jo tullut huiman pitkän matkan. Sen vain aina välillä unohtaa itsekin…

    • Kiitos Sini! Itse olen oppinut tämän hetkisen ymmärrykseni valotuksesta ja kameran toimintaperiaatteista vain kokeilemalla vain kaikkea mahdollista. Vuosia sitten valokuvaajaystäväni tosin kirjoitti minulle paperille muistilistan aukoista, valotusajoista ja herkkyydestä, jonka avulla pääsin jyvälle hommasta. Mutta vielä on varmasti paljon asioita, mitä en kamerastani tajua, mutta kuvaan kuitenkin ihan aina manuaaliasetuksilla. Ja kun oma kamera ei ole niin hyvä, tykkään alivalottaa kuvia ja sitten kuvankäsittelyllä kirkastaa, jotta tarkkuus ei kärsi. Itse pidän itseäni täysin amatöörinä, mutta voin silti olla iloinen kehityksestä, jonka nyt näkee omissa kuvissa. Ehkä itsestä tuntuu, että se antoisin oppiminen on vasta nyt edessä. Hehe, ruokabloggaajaa minusta ei muuten koskaa saa! Olen aivan liian kärsimätön ruuan kanssa. Haluan päästä syömään heti, enkä napsia kuvia 😀

  2. tuike sanoo:

    Tosi kauniita kuvia! Mutta pakko sanoa näin lukijan näkökulmasta, että itse on ihan hirveän tarkasti blogien kuvia katsele, vaan minulle teksti on tärkeämpi. Esim. sinun kuvasi ovat varmasti parempia kuin 99 % ihmisistä itse ottaa, eikä lukija välttämättä kiinnitä huomiota kaikkiin pieniin ”vivahteisiin” kuvissa. Kuitenkin peukutus sille, että haluat tehdä parhaalla mahdollisella tavalla ja kehittyä, se on hienoa! 🙂

    • Varmasti lukijoita löytyy joka lähtöön; niitä joille estetiikka on tärkeää ja niitä, joille ei 🙂 Itselleni blogin visuaalisuus on todella tärkeää ja ehdottomasti vahva osa kokonaisuutta, jossa toivon kehittyväni vielä paljon 🙂