Minulta on kysytty monta kertaa, miten Lontoo on vaikuttanut tyyliini ja kenen tyyleistä inspiroidun.
Lontoo on vaikuttanut tyyliini, mutta ei ehkä tavalla, jolla sen kuvittelisi vaikuttavan. En ole bongannut kaduilla erityisen mielenkiintoisia tyylejä, johtuen kenties siitä, että täällä on vain niin paljon ihmisiä, että eri tyylikirjot ovat sulava osa katukuvaa ja toisaalta, emme hengaa ehkä alueilla, missä olisi mieleenpainuvan tyylikkäitä ihmisiä.
Merkittävin tyylivaikutus Lontoolla on ollut kenkiini. Käytän nykyään kenkävalikoimaani paljon monipuolisemmin kuin Suomessa, mikä johtuu säästä. Siinä missä Helsingin kadut ovat kuusi kuukautta vuodesta täynnä jäätä, loskaa, lunta tai kengät tuhoavia veemäisiä pikkukiviä ja suolaa, Lontoon kadut ovat joko kuivat tai kosteat, eivät mitään siltä väliltä. Kun Helsingissä saa hyvästellä lokakuun lopussa suuren osan kenkävarastosta talviteloille, täällä voi kipittää pikkukengissä lämpötilasta riippuen vaikka helmikuussa.
Tennarit ovat olleet luottokenkäni vuosia, mutta Lontoossa tyylistäni on tullut naisellisempi, rohkeampi ja värikkäämpi. En muista milloin olisin käyttänyt Helsingissä korkokenkiä, mutta Lontoossa kuljen nykyisin matalissa tolppakoroissa tai nauhakengissä ja nilkat paljastavissa housuissa – Lontoon ja Helsingin välinen lämpötilaero onkin juuri tuon ratkaisevan nilkkapituuden suuruinen suuren osan vuodesta. Ja sitten kun ei tarkene enää paljaissa nilkoissa, vedän jalkaan jotkut kivat ja ohuet polvisukat. (Falkelta löytyy paras valikoima.) Epäilen, että tämä pieni tyylipäivitys on saanut alkunsa siitä oivalluksesta, että täällä voi tosiaan käyttää monipuolisemmin koko kenkävarastoaan ja sujauttaa ”juhlakengät” jalkaan arkenakin.
Sanottakoon, että kylmyys menee Englannissa talvella luihin ja ytimiin, vaikka mittari pysyisi plussan puolella. Silloin en todellakaan huitele nilkat paljaana, vaan toppaudun yhtä tiiviisti kuin 15 asteen pakkasella Helsingissä. Tulevaa talvea ajatellen ostoslistalla onkin polvimittainen hurrikaanin kestävä parkatakki (vinkkejä otetaan vastaan!), kumisaappaat ja Ruskovillan kerrasto. Mutta kuten sanottua, säätila voi vaihdetta radikaalistikin: viime helmikuussa olimme Kew Gardenissa teepaitasillaan, koska aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli 18 astetta.
Tyylimuusani
Minulta kysytään myös usein, kenen tyylejä seuraan. Tyyli-inspiraationi tulee suurimmaksi osaksi ystäviltäni, joiden tyyliä ihailen, sekä seuraamiltani vaatemerkeiltä Instagramista. Ystäväni, Helsingin kaupungin kulttuurijohtaja Mari Männistö on tyylikkäin tuntemani ihminen ja rakastan hänen naisellista, värikästä sekä pettämätöntä tyylitajuaan. Mari kierrättääkin aika ison osan vaatekaapistaan minulle. Toinen tyyli-inspiraationi on Mia Frilander. Mia bongaa kiinnostavat trendit ja vaikka tyylimme eroavatkin toisistaan, jaamme intohimon materiaaleihin ja klassikoihin. Mialta olenkin bongannut monia hyviä vinkkejä ajattomiin luottovaatteisiin.
Muistatte varmaan, että kerroin kaksi vuotta sitten lopettavani vaatteideni myymisen. Inhoan tavaranpaljoutta, jonka vuoksi myin säännöllisesti vanhoja vaatteitani pois ostaessani uusia. Tämä johti ainaiseen vaatekriisiin. Vaatekaapista puuttui jatkuvasti jotain ja koska omistin vaatteita todella vähän, arkivaatteet myös kuluivat puhki nopeasti – laadukaskin vaate tarvitsee välillä lepoa. Päätin siis lopettaa vaatteiden myymisen ja antaa vaatekaappini sisällön kasvaa niin, että valinnanvaraa olisi enemmän.
Tilanne on nyt kahden vuoden jälkeen se, että voin rehellisesti sanoa inspiroituvani omista vaatteistani. Kaapista löytyy aikaa kestäviä laadukkaita klassikoita, sekä värikkäitä ja piristäviä herkkuja, jotka olen ostanut tarkkaan harkiten. Osa tämän hetkisistä suosikeistani on ollut käyttämättä melkein pari vuotta, mutta juuri nyt käytän niitä lähes päivittäin. Tämä ei olisi ennen tullut kuuloonkaan ja olisin laittanut kiertoon kaikki vaatteet, jotka ovat olleet käyttämättä puoli vuotta. Nykyisin pidän kaikkia vaatteitani aarteina, joista haluan pitää hyvää huolta.
Panostan myös vaatehuoltoon aiempaa enemmän, kiitos Arkive Atelierin, joka on tehnyt vaatteiden ja kenkien huollosta yhtä kiinnostavaa kuin kauneudenhoidosta. Ja vinkkaanpa tässä välissä myös Sonettista, jonka pesuaineet ja erikoisaineet vaatteiden huoltoon ovat parasta, millä vaatteitaan voi pestä. Molemmista löytyviä postauksia voit lukea blogista täältä.
Tyylivaikuttajista on pakko mainita vielä Jani Niipola, vaikka minulla ei varsinaisesti olekaan miesten vaatteille tarvetta. Minusta on kuitenkin inspiroivaa lukea Janin juttuja vaatteiden kestävyydestä – ja toisaalta bongailla samalla hyviä vinkkejä Richardille. Mietin uusien vaatteiden kohdalla sitä, voinko todella käyttää vaatetta 300 kertaa vai olenko ostamassa jotain vain hetken huumassa. Uskallan arvioida, että suurin osa vaatekaappini sisällöstä kestää aikaa ja kovaa käyttöä, ja siitä puheenollen, minun on pakko vinkata The Restory nimisestä palvelusta, joka toimii täällä Lontoossa, mutta palvelee asiakkaita ympäri maailman. Restory loihtii täysin räjähtäneistä kengistä ja laukuista kuin uusia. Suosittelen seuraamaan yrityksen Insta-tiliä, sillä he ovat tehneet asusteiden korjaamisesta suoranaista taidetta. Lähetin itsekin taannoin liian pienet second hand -kengät sinne venytettäväksi ja ne tulivat takaisin täydellisesti istuvina. Voi kunpa vaatteille olisi olemassa samanlainen palvelu!
Tällä hetkellä vaatekaapistani ei puutu juuri mitään. Se parkatakki on ostoslistalla, kuin myöskin täydellinen jakku. Haussa on myös täydellinen kauluspaitamerkki. Minua pitkään seuranneet tietävätkin, että en omista ”kunnon laukkua” eikä tähän ole ollut muutosta edelleenkään. Olen harkinnut ikuisuuden Celinen Trio laukun ostamista ja tarvitsisin myös jonkin isomman luottolaukun, mutta tätä vauhtia ehdin todennäköisesti keski-ikään ennen kuin näemme tämän tapahtuvan.
#300wears
Ajattelin jakaa vinkkini vaatekaapin klassikoihin, jotka kestävät aikaa ja kulutusta ja joista jaksan inspiroitua jokaisella käyttökerralla. Osan kohdalla 300 käyttökertaa on jo ohitettu, ja vakaasti uskon, että muidenkin kohdalla se tulee täyttymään. Kaikkia näitä klassikoita löytyy hyvin myös second hand -kaupoista.
Vaatteet
Neuleet
Vaatekaapissani on neuleita ylivoimaisesti eniten. Ne ovat pääsääntöisesti kolmea eri merkkiä: tanskalaista Aiayua, ruotsalaista Maskaa sekä suomalaista Samujia. Aiayua minulla on kuitenkin eniten, sillä merkin neuleet ovat pettämättömällä tanskalaisella tyylitajulla suunniteltuja ja niiden materiaalina on lähes poikkeuksetta ihanan pehmeä babylaama. Käytän Aiayn neuleita kesät talvet ja pesen ne korkeintaan 1-2 kertaa vuodessa. Omistan myös muutaman tumman neuleen, joita en ole pessyt koskaan eli yleensä pesemäni neuleet ovat vaaleita, jotka tuppaavat tummumaan jossain vaiheessa. Vaaleiden neuleiden hihansuita, pääntietä ja helmaa pesen sappisaippualla tarpeen mukaan ja lisäksi harjaan neuleita säännöllisesti.
Aiayun mallistoon tulee joka kausi aivan ihania malleja, mutta onneksi ne maksavat paljon ja kestävät sukupolvelta toiselle, joten uusien hankkimista ei voi ainakaan todellisilla tarpeilla itselleen perustella. Itse asiassa epäilen, että vaikka en ostaisi elämäni aikana enää yhtään neuletta, pärjäisin omistamillani neuleilla mummoksi asti. Pitäisiköhän pistää pystyyn #neulehaaste? Veikkaanpa, että turhamaisuuteni veisi kuitenkin voiton ennemmin tai myöhemmin.
Neuleiden huoltoon kannattaa hankkia laadukkaat välineet Arkive Atelierista ja oikeanlaiset pesuaineet Sonettilta.
T-paidat: Arket
En pahemmin suosi ketjuliikkeitä. Tai ainoa suosimani ketju on Arket, sillä olen löytänyt sieltä esimerkiksi maailman parhaan T-paidan. Olen erittäin nirso T-paidan mallista, hihan pituudesta ja eritoten kankaan vahvuudesta. Suurin ongelma T-paidoissa on se, että kangas nukkaantuu, lörtsähtää tai paita menettää muotonsa. Minulle on tärkeää, että T-paita on jämäkkää kangasta, koska olen rintava. Arketin Heavy-Weight T-Shirt on heittämällä paras T-paita, mitä olen ikinä kokeillut ja uskokaa pois, kokeiltu on monia. Edes valkoinen T-paita ei mene pilalle kovasta käytöstä huolimatta, kun kaulukset ja kainalot liottaa hyvin sappisaippualla säännöllisesti. Heavy T-Shirtiä löytyy monessa eri värissä, jotka vaihtelevat kausittain.
Lähimmäksi yhtä hyvää laatua pääsee R-Collection, mutta heidän paidassaan kangas ei ole yhtä vahvaa, sileää ja ylellisen näköistä.
Poolopaita: Tauko Design
Ei luulisi kestävän ja hyvännäköiset trikoopoolon valmistamisen olevan rakettitiedettä, mutta sitä se tuntuu olevan. Poolopaita on kuulunut samaan kategoriaan T-paidan kanssa, että sen tietää lörähtävän käyttökelvottomaksi kohtuuttoman nopeasti. Sanoisin, että suomalaisen Tauko Designin poolopaita on kuin tuo edellä mainittu Heavy-Weight T-Shirt – tosin sillä erotuksella, että Taukon vaatteet valmistetaan Virossa suomalaisen tekstiiliteollisuuden ylijäämäkankaista. Olen ylistänyt tätä paitaa blogissa aiemminkin, voit lukea tarkan poolopaita-analyysin täältä.
Farkut: Jesse Kamm
Omistan kahdet Jesse Kammit (Sailor pants Dark Blue Denim ja Ranger Pants Dark Blue Denim). Olen haaveillut Jesse Kammeista viimeiset pari vuotta bongattuani ne ensimmäisen kerran Mia Frilanderin vinkistä. Viime kesänä ostin ystävältäni kaksi paria käytettynä, jonka jälkeen muita housuja ei ole jalassani juurikaan näkynyt. Ystävääni lainatakseni: ”vihdoinkin joku ymmärtää naisen vartaloa”. Eivät nämäkään housut toki kaikille istu, mutta minä en ole tuntenut koskaan oloani kotoisammaksi missään muissa housuissa. Sailor pantsit ovat leveälahkeiset ja Rangerit puolestaan kapenevat ja niistä kääräisen yleensä lahkeet vielä lyhyemmäksi. Haaveilen, että suomalainen R-Collection valmistaisi housuja samalla kaavalla, sillä merkin valikoimassa on Sailor Pantseja muistuttava malli, mutta se ei silti ole aivan yhtä täydellinen.
Tulevaisuudessa hankkisin mielelläni Jesse Kammit vielä jossain toisessa värissä, mutta ne ovat onneksi sen hintaiset, ettei niihin tule törsättyä tarpeettomasti.
Villakangastakki: Max Mara
Sijoitin Max Maran klassikkoon, Manuela Coatiin, kolme vuotta sitten ja takki näyttää edelleen aivan uudelta, vaikka käytän sitä noin 150 päivää vuodessa. En ole edes vilkaissut muihin villakangastakkeihin ja takkikriisini loppui kuin seinään sen hankittuani. Kiitos Arkiven, nyt osaan myös huoltaa takkia oikealla tavalla. Talveksi ripustan sen säilöön pukupussilla suojattuna. Tässä takissa ihanaa on se, että se toimii asun kuin asun kanssa, huitelipa sitten joogahousuissa, verkkareissa, farkuissa, hameessa tai cocktail-mekossa. Omani on sen verran väljä, että sen alle mahtuu vähän paksumpikin neule tai kevyt toppatakki. Ohjeet takin huoltoon löytyy täältä.
Trenssi: A.P.C
Täydellinen klassikkotrenssi kaksirivisellä napituksella ja pienillä yksityiskohdilla, jotka tekevät trenssistä tismalleen oikean. Varsinainen neronleimaus tässä trenssissä on se, että vyöhön on piilotettu nurjalle puolelle napit, joiden avulla se pysyy kiinni vyönlenkeissä niin ettei se pääse tipahtamaan vahingossakaan, mikäli vyötä ei pidä kiinni. Ostin omani Helsingistä Beamista, missä niitä myydään edelleen.
Sukat ja sukkahousut: Falke ja Wolford
Yhdyn sukkahousuasioissa sukkahousutietäjä Eeva Koluun: parhaat sukkahousut löytyvät Wolfordilta. Sukat puolestaan Falkelta. Etenkin polvisukissa Falkella on kiinnostava valikoima ja luottonilkkasukkiani kutsun aikuissukiksi – siis ne ovat sellaiset mustat nilkkasukat, jotka näyttävät vielä 300 käyttökerrankin jälkeen salonkikelpoisilta.
Kiinnostavat merkit
Lisäksi ajattelin listata muutaman kiinnostavan merkin, joita seuraan tai jonka vaatteita minulta löytyy. Ylivoimaisesti eniten omistan suomalaisen Samujin vaatteita ja toivon sydämeni pohjasta, että yrityksen taloustilanne kohentuu niin, että uusi mallisto saadaan pian tuotantoon. Toinen suosikkini on englantilainen Rejina Pyo, jolta olen tehnyt muutamia tarkkaan harkittuja erikoisia löytöjä. Himoittavien merkkien listalle kuuluu puolestaan Mara Hoffman, jonka vaatteet ovat vain niiiiiin ihania, mutta yhtäkään vaatekappaletta en merkiltä omista. Rejinaa ja Maraa löytyy myös hyvin Vestiairesta.
Kengät
Korolliset nilkkurit: By Far
By Farin Sofia Bootsit mullistavat käsityksen korkokengistä. Ne istuvat jalkaan kuin hansikas (ja kirjaimellisesti myös tuntuvat siltä!) ja niillä voi juosta vaikka maratoonin Lontoon keskustassa (tai olen lähes vakuuttunut tästä). Näiden kenkien ansiosta tajusin, että syy miksi olen kulkenut vain tennareissa ja saanut jalkakivun korkokengistä, on huonosti suunnitellut kengät – kuinka ollakaan! Omistan Sofia Bootsit konjakinruskeina (joita ei ole tällä hetkellä saatavilla) ja kunhan kukkaronnyörit antavat periksi, hankin ne taatusti myös mustina.
Nämä kengät kuuluvat siihen kategoriaan, että kunnes en enää itse saa huollettua niitä, lähetän ne Restoryyn ja kunnes Restortykaan ei voi niitä enää pelastaa, tulen hankkimaan uudet. Toivon, että By Far ei koskaan lakkaa valmistamasta näitä kenkiä! Ps. Suosittelen hankkimaan nämä kengät yhtä kokoa normaalia pienempänä.
Nauhakengät: Clergerie ja Church’s
Olen aina ajatellut, että nauhalliset matalat kengät ovat sellaiset, jotka kuuluu löytyä vaatekaapista, varsinkin, jos on kaltaiseni tennarityttö, jolloin nahkaiset nauhakengät ovat se siistimpi, upgreidattu versio tennareista. Ongelma on vain siinä, että olen elämäni aikana monet sellaiset hankkinut ja myynyt sitten pois lähes käyttämättöminä. Muutama vuosi sitten näin edesmenneen helsinkiläisen kenkäkaupan, Minon, ikkunassa Clergerien mustat kiiltävät nauhakengät, jotka olivat täynnä niittikoristeita ja lisäksi niistä roikkui vielä irrotettavat, niiteillä koristellut hapsulisäkkeet. Ne olivat kaikessa överiydessään niin hienot, että ajattelin, että alkaisin vihdoin käyttämään siistejä nauhakenkiä tennareiden sijasta. No eihän siinä niin käynyt. Ensinnäkin kengät ovat niin laadukasta ja jämäkkää tekoa, että ne vaativat monta pitkää ja tuskallista käyttökertaa, kunnes ovat muotoutuneet niin, että niillä voi kulkea ilman laastaripatentteja. Vasta Lontoo on tehnyt Clergerien nauhakengistä luottokenkäni, tennareiden korvikkeet. En ymmärrä, miksen ole aiemmin niissä viihtynyt, etenkin, kun ne todella ovat niin monikäyttöiset. Clergerien kengät ovat lujaa tekoa, taatusti perintökalleutena sukupolvelta toiselle siirtyvää sorttia. Jos metsästät vastaavia kenkiä, kannattaa tsekata myös Churchsin valikoima.
Chelsea bootsit: Church’s
Churchsit vain paranevat vanhetessaan. Omani kaipaavat tällä hetkellä pientä fiksausta, sillä Helsingin suolakadut ovat jättäneet niihin jälkensä (kuten kuvasta näkyy). Churchsin historia ulottuu vuoteen 1675 ja varmaan kaikki Englannissa tuntevat tämän klassikkomerkin, jonka Prada Group osti vuonna 1999. Minä hankin Churchsit, kun kaipasin Suomen talveen siistimpiä kenkiä maihareiden rinnalle. Churchsit kestävät hyvin räntäsadettakin ja onpa niillä tullut tehtyä mutaisia luontoretkiäkin.
Maiharit: Dr. Martens
Ainoa oikea maiharimerkki ja mitä käytetymmät, sen paremmat. Ostin omani käytettynä ja eräs ystäväni on koittanut taivutella useaan otteeseen minua myymään ne itselleen. Tarpeeksi käytetyt Martensit ovat ihanan pehmeät ja mukavat. Tämä lienee myös Lontoon yleisin kenkämerkki ja ne sopivat kyllä kenelle tahansa ja käyvät asuun kuin asuun pikkumustasta raksahousuihin. Myös Martensilta löytyy kivoja chelsea bootseja, mutta merkin tyyliin ne eivät ole yhtä sirot verrattuna Churchseihin.
Avokkaat: Prada ja Aquazurra
Palataanpa tähän korkokenkäasiaan. Ostin keväällä Pradan mustat mokka-avokkaat, joiden ansiosta pääsin korkokenkien makuun, sillä tajusin, että senttejä ei saa olla enemmän kuin 4-5 ja koron pitää olla tukeva tolppa. Päädyin ostamaan Pradat, kun olimme käyneet syömässä lontoolaisessa Michelin-ravintolassa ja minulla oli jalassani tennarit. Eipä sillä, ettäkö moisissa ravintoloissa tulisi rampattua alvariinsa tai ettei tennarit voisi olla salonkikelpoiset, mutta sitä vain joskus näkee peilikuvansa oikeassa ympäristössä ja toteaa, että se ei vastaa enää sisäistä olotilaa. Ajattelin, että ehkä nainen voi omistaa yhdet klassiset korkokengät. Nämä kengät näkevätkin harva se päivä kotikulmiemme supermarketin ja lähikahvilat.
Korkokengistä innostuneena tilasin Vestiairesta Aquazurran mokkaiset avokkaat, jotka osoittautuivat liian pieneksi, mutta käytettynä niitä ei voinut palauttaa (tosin kengät olivat käyttämättömät, mutta Vestiairessa voi tehdä palautuksia ainoastaan, jos myyjä on ”professional seller”). Siispä lähetin kengät Restoryyn venytettäväksi ja rest is history. Etenkin näitä Aquazurroja suosittelen kaupunkimaratooniin, sillä ne ovat vielä mukavammat kuin Pradat, täysin verrattavissa By Farin Sofia Bootseihin.
Suosittelen tsekkaamaan Vestiairen tarjonnan niin Aquazurran avokkaista kuin myös Pradoista, sillä tarjolla on usein hyväkuntoisia ja jopa käyttämättömiä kenkiä.
Ballerinat: Martiniano
Martinianon Glove kengät ovat kuin Sofia Bootsit: ne tuntuvat hansikkailta. En käytä enää kesällä juurikaan sandaaleita, vaan suurimmaksi osaksi näitä hansikaskenkiä. Kaivan ne kaapista toukokuussa ja käytän niitä syyskuun loppuun saakka. Rakastan näitä kenkiä niin paljon, että olen ostanut varmuuden vuoksi jo toisenkin parin. Ostin varaparin ennen kuin olin kuullut Restorysta, mutta nyt tiedän, että Restoryn ansiosta hansikaskenkien tulevaisuus on turvattu useaksi vuodeksi, kun parejakin löytyy kaksi. Hanskikaskengät saattavat aluksi vaikuttaa herkältä, mutta voin vannoa, että ne kestävät! Ensimmäisen parini ostin vuonna 2017 ja olen varmasti käyttänyt niitä vähintään 300 kertaa. Nyt nahassa on pari sellaista kulumaa, että kengät kaipaavat Restoryn käsittelyä, mutta en näe mitään syytä, mikseivät ne kestäisi vielä muutaman vuoden. Martinianojen saatavuus on vähän haastavaa. Ensimmäisen parini ostin Suomesta Minosta ja toisen tilasin Matches Fashionista. Vinkatkaa ihmeessä, jos bongaatte niitä Euroopasta.
Tätä listaa voisi jatkaa vielä ainakin asusteisiin, kuten parhaat pipot, myssyt, hatut, huivit ja hanskat! Päätän sen nyt kuitenkin tähän, mutta olette tervetulleita vinkkaamaan omat klassikkonne. Myös Muslasta löytyy loistava vinkkilista kestäviin klassikoihin, mutta en löytänyt kyseistä postausta etsinnöistä huolimatta (jos jollakulla on se tallessa, niin linkatkaa kommennteihin!).
Kuvat Katja Kokko
