Oman elämäni rottakoe etenee verkkaisesti, mutta uskaltaisin kuitenkin väittää että varmasti. Semmoinen mahanpohjatunne tässä tuntuisi olevan.
Päivittäin minulta kysytään, että mitä aion tehdä seuraavaksi. Pilke silmäkulmassa vastattu en tiedä näyttää kelpaavan harvalle.
Kaikista eniten haluan tällä hetkellä vaalia yhteyttä itseeni ja omaan voimaani. Olen kadottanut monta kertaa elämässäni tuon yhteyden ja intuitioni äänen (tai en ole suostunut kuuntelemaan sitä) enkä tiedä mitään yhtä kamalaa, kuin tila johon se johtaa. Olen kuin puun ja kuoren välissä – sisäinen pakko käskee hyvin lujasti keskittymään siihen miltä sisimmässäni tuntuu vaikka se tarkoittaa hetkellistä epävarmuutta tulevaisuuden suunnitelmien ollessa vasta tunteita ja joukko kysymysmerkkejä.
Intuitioni ei ole koskaan ennen käskenyt ottamaan näin rauhassa, olemaan lähes paikoillaan ja tunnustelemaan joka päivä sydäntäni. Vaikka itse asiassa juuri paikoillaan oleminen kuljettaa minua nyt eteenpäin. Heinäkuun vaihduttua elokuuksi sanoin ystävälleni, että elokuun ensimmäinen puolikas on vielä selkeästi joutilaisuuden ja nuuhkimisen aikaa. Tunnen aika vahvasti, että syyskuussa saatetaan virrata eteenpäin jo melkoisella flowlla. Palikat ovat edessäni, mutta en näe niitä aivan selkeästi. Kun yksi selkiytyy ja loksahtaa paikoilleen, muut seuraavat perässä, tämä on teoriani.
Universumilla on riittänyt tänä vuonna annettavaa minulle. Se on itsepintaisen selkeästi osoittanut suuntani ja asiat, jotka minun tulee kohdata ja käsitellä. Ja tottahan toki se haluaa, että käsittelen kaiken kerralla. Ei riitä, että luon elämäni raameja uudelleen, vaan johan ne vanhat ihmissuhdehaavatkin sieltä ovat nousseet pinnalle, kun eteen on tuotu ihminen, jolta on täytynyt kysyä, että olisitkos hieman peilinä tässä, sillä tavalla tukevasti ja paikoillaan? Ja sitten vain opetella luottamaan, että hän pysyy siinä. Hemmetin pelottavaa, sanon minä.
Olen kuitenkin kasvanut ihmiseksi, joka suuntaa silmät tuikkien kohti uusia seikkailuja, vaikka vähän pelottaisikin. Energiani on nopeaa ja dynaamista – kun kompuroin niin eipä aikaakaan, kun olen jo karistanut kurat vaatteistani, laastaroinut haavat ja jatkan matkaani sydän avoimena. Ehkäpä nopeaan energiaan liittyykin tällä kertaa opetus: minun täytyy olla paikoillaan, niin elämäni raamien pystyttämisessä kuin alkavassa ihmissuhteessakin.
Ja kun lupasin etten tee enää mitään pelkästään rahan vuoksi, pidin lupaukseni: aloitin eilen joogasalimme siivoojana, en rahasta, vaan yksinkertaisesti siksi, että se tuntui hiton hyvältä.
Joogatopit lahjoitti Wellicious
