4

Omien voimavarojen hyväksymisestä

Katja Kokko | 18.8.2014

_04A3705

Tänä aamuna minulla oli pitkä lista asioita, jotka olin aikonut toteuttaa. Olin ensinnäkin ajatellut käydä Taidehallissa inspiroitumassa kauan odotetusta Hilma af Klintin näyttelystä (kunnes muistin, että on maanantai ja taidemuseot ovat kiinni), jonka jälkeen suuntaisin taiteilijalounaalle itseni kanssa ja toteuttaisin loppupäivän omaa taiteilijasieluani maalaten vesiväreillä erästä projektia. Kuinka ihanalta tuntuva suunnitelma.

Aamukahvia ryystäessäni istuin koneella ja vastailin meileihin. Kokosin myös listan tulevista postauksista. Siitä tuli pitkä.

_04A3901

Yhtäkkiä tajusin, että käsivarteni alkoivat puutua, niska tuntui jäykältä, silmissäni oli tuttu harso, jonka läpi ei näe kunnolla ja päässäni tuntuu sumuiselta – samalta kuin ainakin viime syksystä lähtien. Havahduin nopeasti noihin tuntemuksiin, sillä viimeisen parin viikon aikana oireet ovat olleet melkein tipotiessään.

Jälleen kerran sisäinen pakko käski minun olemaan paikoillaan ja antoi muistutuksen omien voimavarojeni rajallisuudesta ja siitä, mikä juuri nyt tärkeintä – yhteyden vaaliminen omaan sisimpääni. Ja siihen pakettiin totisesti kuuluu omien voimavarojeni kuuntelu. Sillä hetkellä, kun unohdan rajani, myös yhteys katkeaa.

Kumma juttu miten sitä yhtäkkiä alkaa kokemaan velvollisuudekseen blogin kirjoittamista ja luomiensa suunnitelmien noudattamista , kun minua ei kukaan vaadi niin tekemään eikä minulle blogista makseta palkkaa.

Olen saanut kantapään kautta opetella millaista on olla nopean energian ihminen, jolla ideoita ja inspiraatiota virtaa enemmän kuin niiden toteuttamiseen yhden ihmiselämän aikana koskaan tulee olemaan aikaa. Ja kun tähän pakettiin lisätään se, että olen erityisen herkkä ihminen erilaisille energioille ja voimavarani ovat oikeasti rajallisemmat kuin olen koskaan suostunut uskomaan, yhtälön sisäistäminen on prosessi, joka vaatii jatkuvaa tietoisuutta ja valppautta.

_04A3691

Näinä hetkinä kaipaan aivan valtavan paljon Aasiaan. Täydelliseen rauhaan palmujen katveeseen, lähelle luontoa ja merta. Tottahan sitä meillä täällä Suomessakin on – viimeksi eilen vietin täydellisen kesäpäivän saaristossa meren äärellä – mutta kaipaan sitä kauneutta ja energiaa, joka minua kerta toisensa jälkeen Aasiassa koskettaa. Missään muualla en ole kokenut samanlaista yhteyttä itseeni ja luontoon. Tunnetta, että näen puhtaasti sydämelläni. Länsimainen, hektinen energia tulee aina olemaan haaste minulle. Niin kauan kuin muistan nimenneeni elämässäni vain yhden toiveen (elämänkumppanin lisäksi), on se ollut rauhallinen elämä palmujen katveessa ja siellä kirjoittaminen.

Harkitsen vakavasti pakkaavani nuo sata kosmetiikkapurnukkaa, akvarellitarvikkeet ja MacBookin rinkkaan ja hurauttavani kookospalmujen alle turkoosin veden äärelle. Mukaan ottaisin myös kuorsaavan kissan ja komean, parrakkaan sinisilmän.

Onnellista maanantaina – minä suuntaan päivätirsoille visualisoimaan elämää paratiisirannalla.

mantra

Joogatopit Wellicious

Kuvat Dorit Salutskij

/ / / / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Miten onkaan niin kovin vaikeaa välillä kuunnella sitä oman kropan ja voimavarojen ääntä. Jostain syystä se velvollisuudentunnon ääni huutaa aina lujempaa ja meinaa polkea voimavarojen hennomman äänen alleen, mutta täytyy vain yrittää havahtua kuulemaan se pienempi ääni ja kääntää sitä toista ääntä pienemmälle. Aina olisi jotain tehtävää, pitäisi sitä ja pitäisi tätä, mutta keho ja pää tarvitsevat välillä päiväunet tai pyjamapäivän ja niille on erittäin hyvä juttu nuo ihanuudet antaa. Sen verran on elämä jo opettanut – kun sen vain aina muistaisi. Yritetään siis molemmat parhaamme 🙂

    • Minä yritän nyt sisäistää sen, ettei elämässä ole mitään pakkoa. Elämässä on vastuuta ja velvollisuuksia, mutta haluan tuntea niiden taustalla olevat motiivit sydämessäni oikeiksi, tällöin myös pakko ja täytyminen lakkaavat olemasta. Asiat tapahtuvat ja oma tekeminen syntyy puhtaasta totuudesta ja rakkaudesta, omaa hyvinvointia tukien.