10

Söpöysvaroitus

Katja Kokko | 26.3.2017

Söpöysvaroitus!

Vaikka blogi on täyttynyt viime aikoina rakkaudesta hevosiin, ei silti sovi unohtaa sitä kaikista rakkainta, elämänkumppania, joka on kulkenut rinnallani jo seitsemäntoista ja puoli vuotta. Kauemmin, kuin olen asunut elämästäni vanhempieni kanssa. Hän on ihmisen iässä jo 88, ja omaa sellaisen elämänviisauden, mistä meillä tavallisilla kuolevaisilla ei taida olla hajuakaan.

Rautainen pappa on meinannut menettää henkensä muutamankin kerran, mutta onneksi olen uskonut aina enemmän häntä, kuin yhtäkään eläinlääkäriä. Neljä edellistä kesää olen ajatellut, että tämä saattaa olla se viimeinen, jonka vietämme yhdessä, mutta näyttää siltä, että vielä on ainakin kesä Tähtitorninmäen kuninkaana edessä ja olen toki luvannut, että matkustamme myös maalle, kuten joka kesä on tapana. Siellä hän viihtyy parhaiten.

Uudesta pedistä hän tuntuu olevan kovin onnellinen. Mikään muu paikka ei enää kelpaa ja sohva ei voisi vähempää kiinnostaa, tosin salaisuus piilee oikeasti tuossa Balmuirin mohairpeitossa, se on hänen. Hyvälle oppinut kolli. Ruuaksi kelpaavat vain riistakäristys, kanan fileesuikaaleet ja naudan sisäpaistisuikaleet. Ja muikut. Muikkuja on saatava vähintään kerran viikossa ja ei tarvitse kuin rapistaa muikkukääreen paperia, niin hän herää kesken sikeimmänkin unen ja syöksyy salamana paikalle, kuin nuorena poikasena. Lähikaupoissa minut tunnetaan kala- ja lihatiskillä. Olen se nainen, joka ostaa aina kolme muikkua (maksaa muuten 50 senttiä) ja hirveän kasan lihaa.

Lempipuuhaani on katsella, kun hän nukkuu. Näissäkin kuvissa on niin sikeässä unessa, että saa vaikka imuroida ympärillä, eikä viiksikarvakaan värähtäisi (mutta heräisi taatusti muikkupaperin rapinaan). Hän muuten pitää myös, kun turkkiaan imuroidaan. Sänkyyn hän ei kömmi koskaan nukkumaan (paitsi vanhempien luona päiväpeiton alle, kun perheen muut jäsenet eivät ole paikalla, silloin hän valloittaa koko sängyn), alkaa olla jo sen verran ikää, että tarvitsee omaa aikaa ja tilaa. Vaikka rakastaakin rapsutuksia niin paljon kuin vain liikenee.

Tuntuu uskomattomalta, mitä kaikkea olemme kokeneet yhdessä. Kun tietää, että yhteinen aika alkaa kääntyä jatkoajan puolelle, rakkaus vain syvenee ja jokaisesta päivästä yhdessä on kiitollinen. Olen tosin kuullut kissoista, jotka ovat eläneet 24 vuotiaaksi. En jotenkin yllättyisi lainkaan, jos näkisimme yhdessä minun nelikymppiset. Siihen on kuusi vuotta.

Paras tyyppi ikinä.

Kuvat Katja Kokko

/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Ulpu sanoo:

    Ihana Romppu. <3 Meillä on tyttöjen kissanhankintapuheet lisääntyneet nyt, kun löydettiin uusi koti. On ollut puhetta, että kun päästään vuokralta omaan kotiin, kissaa voitaisiin harkita. Mulla oli kolme kissaa, kun asuin vielä kotona porukoiden kans. Ihaniahan ne oli ja kaikki niin omia persoonia.

    Mulla on 15,5 vuotta vanha cockerspanieli, joten täällä myös aletaan valmistautua siihen, että ystävä ei ole täällä ikuisesti.

  2. Ninne sanoo:

    Kissaystävät ovat parhautta. Meidänkin edellinen eli pitkän ja hyvän elämän ja oli matkassani mukana niin teini-iän myrskyt kuin aikuiseksi kasvamisen. En ole voinut ajatella olla olevan ilman kissaa ja nyt niitä on kaksi, 7- ja 8-vuotiaat. Kissoissa on jotakin niin maagista. Rapsutuksia ja pitkää ikää Rompulle!

    • Kissat on ihania, kun niitä ei hirveesti komennella! Ne on just semmosia kuin on! Mutta ymmärtää oikein hyvin puhetta ja vuosien saatossa alkaa jopa kuuntelemaan, mitä niille sanoo 🙂 Todettu on, monen monta kertaa!

  3. tiita sanoo:

    Ihana Romppu, ja ehkä vielä ihanampi toi rötköttävä tassu ❤ Olen tuntenut kaksikin vanhaa kissarouvaa; toinen poistui 21-vuotiaana ja toinen vasta 22. Toivotan siis Romppu-herralle terveitä vuosia vielä!

  4. Tiina sanoo:

    Sydän pakahtuu kun hän on noin herttainen. Vielä jos saisi kuorsauksen tai kehräyksen mukaan kuvan lisäksi.
    Minulla oli kissaystävä Manuel joka eli pitkän elämän. Hän oli lähes puhetta vailla. Haluaisin kissan mutta voiko toista niin rakasta kissaystävää enää tulla?

    • Kyllä voi! Eläimet on täällä meitä opettamassa just sen aikaa kuin niiden kuuluu <3 Pitää osata päästää myös irti ja antaa mahdollisuus uudelle <3