6

Päivän ensimmäinen ja viimeinen ajatus

Katja Kokko | 11.3.2017

Meinasin ostaa toissapäivänä uuden kameran. Olen haaveillut pari vuotta täyskennosta ja muutenkin astetta laadukkaammasta kamerasta. Klikkasin uuden kameran ostoskoriin ja olin jo maksamassa sitä, kunnes äkkiä suljin sivun ja jätin kameran ostamatta. Siinä ei ollut järjen ääni mukana, vaan jokin sisäinen refleksi toimi välittämättä mielestäni. Seuraavana päivänä ostin uudet ratsastushousut ja varasin ratsastustunnit koko kevääksi siihen saakka, kunnes hepat kirmaavat kesälaitumelle. Lisäksi pyysin Mariaa keksimään minulle Henri & Bahati -intensiivin perinteiselle kesäkurssiviikolle.

Kummasti ovat asiat saaneet uuden tärkeysjärjestyksen. Onhan kamera toki työni puolesta erittäin tärkeä väline, sillä ilman työtä en rahoita kallista harrastusta. Kuvieni laatu on kuitenkin erittäin hyvä ilman uutta kameraa. Sitä paitsi nykyisen kameran kääntyvä näyttö mahdollistaa videokuvauksen omasta naamastani. Vanhalle kameralle riittää ihan hyvin perushuolto.

Eilen tunsin olevani surkea ratsastaja muutamista onnistumisen hetkistä huolimatta. Henri sanoi, että se on hyvä asia ja johtuu vain siitä, että tietoisuuteni on kasvanut (erehtyi myöskin sanomaan, että meno näytti helpolta. Voin kertoa: ei siltä tuntunut!). Niinpä, tieto lisää tuskaa. Mitä ennemmän tiedostaa, sitä paremmin ymmärtää, että tässähän ollaan oikeastaan melko paskoja. Mutta ystäväni sanoja lainatakseni: kehittyy ihminen paskasta kuin fenix. Ja näinhän se on ollut joogankin kohdalla. En olisi koskaan oppinut kaikkia niitä asioita, mitä kehostani nyt ymmärrän, jos en olisi hajottanut selkääni väärillä linjauksilla ja väärällä tekniikalla. Muilla elämän osa-alueilla tehdyistä virheistä nyt puhumattakaan. Joten olen toiveikas ja innokas oppimaan, vaikka olenkin tällä hetkellä aivan surkea ratsastaja! Mitenköhän kestäisin olla hevosenomistaja? Pelkäisin jatkuvasti pilaavani hevosen oman tietämättömyyteni vuoksi.

Luin eilen illalla Kyran ratsastuksen taito -kirjaa, kunnes nukahdin sohvalle. Tänä aamuna ajatukseni olivat ensimmäisenä ratsastuksessa. Tähän aikaan vuodesta selaan tyypillisesti kevään mallistoja Samujilta tai muilta lempimerkeiltä, haaveilen uudesta kevättakista ja liehulahkeista. Nyt mietin millaisella takilla ratsastan, kun ilmat hieman lämpenevät. Niin kauan, kun en voi ostaa hevosia heräteostoksena (kuten Knaperbackan omistaja Maria tekee. Viimeksi hän osti Isopään, joka on yksi upeimmista ja kauneimmista hevosista, jonka olen nähnyt.), voin tuhlata rahani ratsastusvaatteisiin. Ihan kuin harrastus ei olisi muutenkin jo tarpeeksi kallis, se on myös välineurheilua parhaimmillaan. Siis onko mikään laji yhtä tyylikäs kuin ratsastus? Miettikää nyt jotain hiihtoasuja! Nehän ovat aivan naurettavan näköisiä! Mutta ratsastusvaatteet ovat niin kauniita, että moni ostaa niitä jopa arkikäyttöönkin, varsinkin ratsastuskenkiä. Hyvistä chelsea-bootseista ei kannata maksaa neljää, viittä sataa, sillä laadukkaat, tyylikkäät ja eritoten mukavat jodhpurit saa reilulla satasella (tai jopa edullisemmin) vaikka Horse & Houndista.

Olisi ihana kuvittaa näitä heppabloggauksia heppakuvilla, mutta saatte tyytyä vaihtoehtoisiin ratsastusvaate-kuviin kunnes ilmat lämpenevät ja saan lahjottua tallille mukaan jonkun valokuvaaja-ystävistäni. Pimeät kännykkäräpsyt maneesista eivät nimittäin tee ihanuudelle oikeutta. Edelliset ratsastushousuni repesivät haaroista, enkä ole saanut vielä aikaiseksi kiikuttaa niitä korjaukseen. Uudet housut ovat Kingslandin, niissä on ihanan korkea vyötärö ja normaalia pidempi mitoitus lahkeessa. Istuvat tähän kroppaan täydellisesti. Hiihdosta puheenollen, housujen kangas on muuten samaa, kuin Kalle Palanderin lasketteluhousuissa. Nuo ratsastushanskat ovat Roecklin ja ne ovat parhaat kaikista, eivätkä pahan hintaiset siihen nähden, että hanskoja kuluu paljon. Merkki valmistaa myös niitä hiihtohanskoja. Luojan kiitos tyyli on eri. Kuvitelkaapa ratsastaja neonvärisessä trikooasussa.

Heppatunnelmin, kaunista viikonloppua!

Löytyykö ruudun toiselta puolelta muita surkeita ratsastajia?

Kuvat Katja Kokko

/

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Hevosurheilussa oli viikko sitten erinomainen artikkeli, jossa useiden urheilulajien psyykkinen valmentaja Mia Stellberg toteaa, että ratsastus on psyykkisesti kaikkein vaativin urheilulaji. Hieno muistutus meille kaikille, sillä vannon, että jokainen meistä tuntee itsensä useammin surkeaksi kuin hyväksi rtsastajaksi! Upea laji, mutta haastetta kerrakseen

  2. Tätiratsastaja sanoo:

    Terve taas,

    tämä surkea ratsastaja hyppäsi tänään hyvin! Hieno tunne, kun tunsin hevosen olevan tehtävissä mielellään mukana ja tajusin tekemäni virheet välittömästi vaikka kaikkia en ehtinytkään ajoissa korjata. Ajatukseni kulki radalla kirkkaana ja terävänä ja se näkyi ja tuntui hevosen rentoutena.
    Nyt kelpaa leijua ennen seuraavaa surkeaa ratsastusta. Se nimittäin tulee, mutta niin tulee vuorollaan se onnellinen onnistumisenkin kerta.
    Joskus ratsastus on vähän niin ja näin, mutta itse olen tyytyväinen, jos olen saanut edes hevosen rennohkoksi. Silloin yleensä täyttyy myös se minun hevosteluni flow -me teimme asioita hevosen kanssa yhdessä.

  3. Tanja K sanoo:

    Hih, kiitti vinkistä! Hevosille olen allerginen mutta jodhpur kengät lähti tilaukseen horze.fi kaupasta

  4. Kati sanoo:

    Kyllä löytyy! Juuri mietin aivan samoin hetki sitten että mitä enemmän tietää niin tajuaa mitä kaikkea omassa ratsastuksessa onkaan pielessä Sitä elää sen yhden onnistunisen tunteen voimalla vuoden eteenpäin… Ja vähän aikaa sitten kuvittelin että olin saanut käteni rennoiksi jo ja sitten tuli taas noottia niistä ja jaloista ja istunnasta jne. Sen kerran jälkeen tuli olo että ei menekään hyvin jos ei saa palautetta – on varmaan niin paljon pielessä ettei se opekaan jaksa niistä aina ja jatkuvasti huomauttaa… mutta sitten tuli taas seuraava kerta ja kaikki olikin paremmin Onneksi tästä lajista saa hyvää mieltä monesta muustakin asiasta kuin vain siitä itse ratsastuksesta! Tämän lajin viehätystä on myös vaikea selittää eiheppahulluille…
    /Kati
    … ja tunnistan tuon vaatehimon – ja Rökkelit on parhaat!

  5. Essi M. sanoo:

    Paska ratsastaja-fiilis on sännöllinen tuttavuus täälläkin. 😀 Toisaalta mulla on ollut ja on nytkin niin ihania opettajia, että ne osaa kaivaa aina huonoimpanakin päivänä jonkun tehtävän tai asian, joka onnistuu. Ja jaksavat selittää ja havainnollistaa niin kauan, että tajuan edes jotain, onnistun kertomaan sen hevosellekin ja päällimmiseksi jää kuitenkin positiivinen fiilis.

    Ratsastus, varsinkin näin aikuisena, on kyllä melkoista välineurhelua. 😀 Huonosti istuvissa housuissa tai kiristävässä kypärässä ei vaan halua harrastaa. Saati sitten enää niissä Kontion-saappaissa, joissa lapsena mennä lompsotettiin ponitunneilla.

    Oletko joskus muuten kirjoittanut, miten jooga on vaikuttanut sun ratsastukseen? Voisi olla mielenkiintoista kuulla aiheesta tai saada vinkkejä oheisharjoittelusta joogaopettajan näkökulmasta.

  6. Janita sanoo:

    Olisi muuten kiva lukea sun vinkkejä ratsastajan oheisharjoittelusta?:)

    Entäs kun ratsastaessa huomaan olevani vino, vasen jalka roikkuu alempana ja oikea kylki ”rutussa”.. onko sulla siihen jotain vinkkiä antaa?:)