4

Eväitä mielihyvänystyröille

Katja Kokko | 11.10.2015

DSC_7963

En muista yhtäkään vuotta, jolloin olisi ilmestynyt niin mahtavia keittokirjoja, kuin vuosi 2015. Melkein toivon, ettei kukaan enää keksisi hyviä reseptejä, sillä keittokirjahyllyssäni ei ole kohta tilaa uusille opuksille. Reseptejä riittääkin pian koko loppuelämäksi.

Keittokirjat ovat minulle pyhiä. Ne eivät voi vain nököttää hyllyssä, vaan niiden täytyy olla vähintään semiaktiivisessa käytössä. Niiden pitää tuottaa pitkäaikaista iloa ja sivut saavat sotkeutua rasva- ja tomaattikastiketahroista, sillä kirjat ovat vahvasti osa arkielämää. KonMari-inventaarioni myötä keittokirjakokoelmani tulee kyllä karsiutumaan: mikäli johonkin kirjaan ei ole koskettu vuoteen, eivätkä reseptit saa enää syttymään, opus tarvitsee uuden kodin.

Rakastan ruokaa, se ei liene kenellekään epäselvää. Rakastan kuitenkin liiaksi ruokaa, joka saa minut voimaan pahoin pitkällä aikavälillä ja voi aiheuttaa vakaviakin seuraamuksia vielä pidemmällä aikavälillä (gluteenin ja juustojen lisäksi esimerkiksi happamat kasvikset ja hedelmät, monet marjat ja moni muu terveellinenkin asia). Siksi saan hakea tasapainoa kehoni viestien sekä mielihalujeni suhteen melkolailla päivittäin.

Keholleni parasta ruokaa on hyvin yksinkertainen ja lempeä ruoka. Jos yhdistän liian monia aineksia yhdellä aterialla, tunnen sen usein nahoissani. Tasapaino pysyy parhaiten, kun lempeä ruoka on läsnä päivittäisessä elämässä, vaikka viikonloppuisin herkuttelisikin. Toisinaan ajaudun vaivihkaa sivupoluille ja lautaselle saattaa ajautua päivittäin pieniä määriä jotain ei niin sopivaa, minkä jälkeen oireita saakin tasapainottaa pari viikkoa (rakastan esimerkiksi Pursimiehenkadun Sis.Delin ravitsevaa ja maukasta lounasta, mutta liian usein nautittuna, saan siitä oireita).

Ystäväni Outi Rinne julkaisi toukokuussa jo toisen keittokirjansa, Mielekkäät eväät. Minulle se oli vuoden odotetuin keittokirja. Olen tuntenut Outin jo useamman vuoden, nimenomaan kokkausympyröistä (ja nykyisin kyllä paljon muustakin!) ja olen ihaillut aina naisen uskomatonta luovuutta maustamisen suhteen. En tiedä ketään, jolla olisi niin värikäs ja maukas mielikuvitus makumaailmojen luomisesta.

Syy miksi odotin teosta niin valtavasti, on juuri se yksinkertainen ruoka, joka minulle olisi parasta. On nimittäin myöskin tosiasia, että monesti yksinkertainen ruoka on tylsän makuista. Sehän ei käy lainkaan päinsä kaltaiselleni ruoan rakastajalle. Onneksi on Outin kaltaisia neroja: Mielekkäät eväät tarjoaa mieltä ja vatsaa helliviä gluteenittomia reseptejä kasviksista ja kalasta, jotka maistuvat taivaalliselle.

Eikä siinä vielä kaikki: teos sisältää reseptien lisäksi arvokasta tietoa ruoan ja mielialan yhteydestä toisiinsa. Se on mielen hyvinvointimatka keittiön kautta, jonka resepteistä löytyy niin iloa ja energiaa tuottavia makuja kuin todellista aivoruokaa.

Nämä kuvassa näkyvät sahramifalafelit tuoksuvat melkein parfyymille ja maistuvat… taivaalliselle. Palleroiden reseptin päätymisestä kirjaan on kiittäminen allekirjoittanutta. Tiedustelin nimittäin Outilta hyvää vegaanisten pihvien tai pyöryköiden ohjetta viime talvena, kun olin valmistamassa vegaaniystävälleni hampurilaisia. Sain Outilta tämän ohjeen ja meinasimme seota molemmat; minä ja ystäväni. Onneksi Outi sujautti reseptin kirjaansa viime hetkellä, sillä näille eivät pärjää edes Fafasin falafelit!

Mielekkäät eväät on taatusti yksi näistä elämänkumppaneista, joka tulee tarjoamaan minulle terapeuttisten kokkaussessioiden lisäksi niin lohturuokaa kuin mieliruokaakin ja patinoitumaan vuosien kuluessa kastiketahroilla.

Parin viikon ajan ovat kurjat oireet kummitelleet taas kehossani, joten nostin Outin kirjan hyllystä ja aloin suunnittelemaan tulevien viikkojen lempeysdieettiä. Kunhan tänä viikonloppuna valmistamani käsittämättömän herkullinen vegelasagne on ilahduttanut itseni lisäksi ystäviäni, on taas tasapainon ja yksinkertaistamisen aika.

Mielekkäät eväät voi tilata edullisesti vaikkapa Adlibriksestä. Kannattaa tutustua myös Outin nettisivuihin ja blogiin sekä inspiroivaan Instagramiin. 

DSC_7964

Kuvat Katja Kokko

/ / /

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää seuraavia HTML-tageja ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>

  1. Outi sanoo:

    Oi, kuulostaa niin ihanalta, että reseptini pääsivät lempeysruokakategoriaan. Sahramintuoksuinen Kiitos <3

    • Muutamia pitää tuunailla, jättää perunat, sipulit ja chilit pois, mutta muuten vatsa tykkää suurimmasta osasta, mitä kirjassa on. Jännää on se, että hapatetut asiat tekevät hyvää, mutta happamat marjat ja hedelmät ovat täysin poissuljettu ja irvistän pelkästä ajatuksestakin mustaherukkaa, tyrniä tai omenaa, jollei niitä ole kuorrutettu hunajakookoskreemillä ja vielä banaanilla 😀 Tosin hassua on se, että omena on mehuksi puristettuna hyvä, mutta kokonaisena hedelmänä ei hyvä. Sahramipullia en kyllä saa nyt tehdä, jotta kirjan muutkin reseptit pääsevät tehokäyttöön! Karamellisoitu lanttu on ihanaa, tosin nyt olen vaihtanut sen kurpitsaan, koska butternut squash kuuluu supersuosikeihin! Ihana kirja <3

  2. Maiju sanoo:

    Hei!
    Voin samaistua niin sinun tuntemuksiisi ärtyvästä ruoansulatusjätjestelmästä ( sellainen on myös itselläni).
    Olen saanut paljon apua ayerveda- tyyppisestä ruoasta. Oletko kokeillut gheetä, kirkastettua voita. Sitä suositaan ayervedassa pitta-tilan tasapainottamiseen. Itse käytän sitä ruoassa ja aamulla syön kaurapuuroa ja gheetä. Itselleni tuli myös yllätyksenä, että ayervedassa banaani luokitellaan happamaksi hedelmäksi ja sitä ei pitta tyypin pitäisi syödä paljoa. Itse olin aiemmin lähes apina, mutta olen nyttemmin rajoittanut banaanien kulutusta ja koen tilanteen olevan parempi.
    Toki nämähän ovat hyvin yksilöllisiä asioita, mutta itse olen tehnyt tällaisia pieniä havaintoja.

    • Juu, olen kokeillut gheetä kyllä, mutta en koskaan käyttänyt aktiivisesti. Sekin hieman vaihtelee, mitä aineksia kehotetaan vältettävän ayurvedassa, vaikka yleiset linjaukset onkin, mutta esimerkiksi itselleni Intiassa ayurveda-lääkäri ei kehottanut välttämään muuta kuin viinirypäleitä ja anannasta. Banaani ei aiheuta mulle ongelmia ja voin syödä sitä paljonkin, rauhoittaa vatsaa, mutta melkein kaikki muut hedelmät on nou nou listalla Suomessa. Appelsiineja ym., ananasta, omenaa ja päärynää en voi edes ajatella, paitsi mehuna. Kesällä menee melonit, mutta talvella ei lainkaan. Itselläni toimii myös erittäin hyvin kiinalaisen lääketieteen mukainen ruokavalio ja sen koen vielä enemmän omakseni, kuin ayurvedan.