En muista yhtäkään vuotta, jolloin olisi ilmestynyt niin mahtavia keittokirjoja, kuin vuosi 2015. Melkein toivon, ettei kukaan enää keksisi hyviä reseptejä, sillä keittokirjahyllyssäni ei ole kohta tilaa uusille opuksille. Reseptejä riittääkin pian koko loppuelämäksi.
Keittokirjat ovat minulle pyhiä. Ne eivät voi vain nököttää hyllyssä, vaan niiden täytyy olla vähintään semiaktiivisessa käytössä. Niiden pitää tuottaa pitkäaikaista iloa ja sivut saavat sotkeutua rasva- ja tomaattikastiketahroista, sillä kirjat ovat vahvasti osa arkielämää. KonMari-inventaarioni myötä keittokirjakokoelmani tulee kyllä karsiutumaan: mikäli johonkin kirjaan ei ole koskettu vuoteen, eivätkä reseptit saa enää syttymään, opus tarvitsee uuden kodin.
Rakastan ruokaa, se ei liene kenellekään epäselvää. Rakastan kuitenkin liiaksi ruokaa, joka saa minut voimaan pahoin pitkällä aikavälillä ja voi aiheuttaa vakaviakin seuraamuksia vielä pidemmällä aikavälillä (gluteenin ja juustojen lisäksi esimerkiksi happamat kasvikset ja hedelmät, monet marjat ja moni muu terveellinenkin asia). Siksi saan hakea tasapainoa kehoni viestien sekä mielihalujeni suhteen melkolailla päivittäin.
Keholleni parasta ruokaa on hyvin yksinkertainen ja lempeä ruoka. Jos yhdistän liian monia aineksia yhdellä aterialla, tunnen sen usein nahoissani. Tasapaino pysyy parhaiten, kun lempeä ruoka on läsnä päivittäisessä elämässä, vaikka viikonloppuisin herkuttelisikin. Toisinaan ajaudun vaivihkaa sivupoluille ja lautaselle saattaa ajautua päivittäin pieniä määriä jotain ei niin sopivaa, minkä jälkeen oireita saakin tasapainottaa pari viikkoa (rakastan esimerkiksi Pursimiehenkadun Sis.Delin ravitsevaa ja maukasta lounasta, mutta liian usein nautittuna, saan siitä oireita).
Ystäväni Outi Rinne julkaisi toukokuussa jo toisen keittokirjansa, Mielekkäät eväät. Minulle se oli vuoden odotetuin keittokirja. Olen tuntenut Outin jo useamman vuoden, nimenomaan kokkausympyröistä (ja nykyisin kyllä paljon muustakin!) ja olen ihaillut aina naisen uskomatonta luovuutta maustamisen suhteen. En tiedä ketään, jolla olisi niin värikäs ja maukas mielikuvitus makumaailmojen luomisesta.
Syy miksi odotin teosta niin valtavasti, on juuri se yksinkertainen ruoka, joka minulle olisi parasta. On nimittäin myöskin tosiasia, että monesti yksinkertainen ruoka on tylsän makuista. Sehän ei käy lainkaan päinsä kaltaiselleni ruoan rakastajalle. Onneksi on Outin kaltaisia neroja: Mielekkäät eväät tarjoaa mieltä ja vatsaa helliviä gluteenittomia reseptejä kasviksista ja kalasta, jotka maistuvat taivaalliselle.
Eikä siinä vielä kaikki: teos sisältää reseptien lisäksi arvokasta tietoa ruoan ja mielialan yhteydestä toisiinsa. Se on mielen hyvinvointimatka keittiön kautta, jonka resepteistä löytyy niin iloa ja energiaa tuottavia makuja kuin todellista aivoruokaa.
Nämä kuvassa näkyvät sahramifalafelit tuoksuvat melkein parfyymille ja maistuvat… taivaalliselle. Palleroiden reseptin päätymisestä kirjaan on kiittäminen allekirjoittanutta. Tiedustelin nimittäin Outilta hyvää vegaanisten pihvien tai pyöryköiden ohjetta viime talvena, kun olin valmistamassa vegaaniystävälleni hampurilaisia. Sain Outilta tämän ohjeen ja meinasimme seota molemmat; minä ja ystäväni. Onneksi Outi sujautti reseptin kirjaansa viime hetkellä, sillä näille eivät pärjää edes Fafasin falafelit!
Mielekkäät eväät on taatusti yksi näistä elämänkumppaneista, joka tulee tarjoamaan minulle terapeuttisten kokkaussessioiden lisäksi niin lohturuokaa kuin mieliruokaakin ja patinoitumaan vuosien kuluessa kastiketahroilla.
Parin viikon ajan ovat kurjat oireet kummitelleet taas kehossani, joten nostin Outin kirjan hyllystä ja aloin suunnittelemaan tulevien viikkojen lempeysdieettiä. Kunhan tänä viikonloppuna valmistamani käsittämättömän herkullinen vegelasagne on ilahduttanut itseni lisäksi ystäviäni, on taas tasapainon ja yksinkertaistamisen aika.
Mielekkäät eväät voi tilata edullisesti vaikkapa Adlibriksestä. Kannattaa tutustua myös Outin nettisivuihin ja blogiin sekä inspiroivaan Instagramiin.
Kuvat Katja Kokko
