Lifestyle

Kuulumisia Lontoosta

Lifestyle | 28.1.2019 | Katja Kokko

Hello, muutin Lontooseen!

Instagramin puolella minua seuraavat ovatkin tietoisia elämässäni viime vuoden aikana tapahtuneista suurista muutoksista, mutta ajattelin päivittää kuulumisia myös tänne blogiin kenties jopa pienimuotoisen, päiväkirjamaisen juttusarjan muodossa.

Nythän on siis tapahtunut seuraavaa: olen muuttanut Lontooseen. Tai no, kyllä minulla vielä on koti Helsingissä Ullanlinnassa ja tulee olemaankin vielä pitkään, sillä siellä tulee käytyä sen verran usein, ettei olisi mitään järkeä alkaa säätämään joka kerta asumisjärjestelyiden kanssa.

Muuttoon johtanut tapahtumaketju sai alkunsa viime kesäkuussa Italian joogaretriitillä. Noilla kahdella viikolla oli suurempi merkitys elämälleni kuin osasin tuolloin aavistaa ja en saanut elämääni vain yhtä uutta miestä, vaan kaksi. Johnista tuli minulle rakas joogaopettaja, joka on näyttänyt uuden suunnan joogapolullani, mutta hänen lisäkseen elämääni asteli toinenkin mies, nimittäin se elämänmies. Tämä tosin selvisi minulle vasta myöhemmin viime syksyn aikana, mutta kun se sitten vihdoin kävi selväksi, ei ollut enää epäilyksen häivääkään mistä tässä on kyse.

Tuntuu kuin olisin tullut kotiin. Paitsi että jouduin muuttamaan Lontooseen – ja vielä tismalleen sellaisella hetkellä, kun uusi kotini Helsingissä oli valmis.

Täällä sitä nyt sitten ollaan, koitetaan asettua elämään kaupungissa, johon en olisi koskaan uskonut muuttavani ja josta en varsinkaan ole ikinä haaveillut, vaan päinvastoin: olen kaivannut lähelle luontoa, en tällaiseen suurkaupunkiin. Tähän mennessä landepaukun kulttuurishokkia on onneksi helpottanut se, että lähimpään metsään on kotiovelta kahden minuutin kävelymatka ja paikallinen stadika on viiden minuutin päässä.

Kuvittelin vielä Helsingissä viimeisiä öitä viettäessäni, että tulisi kestämään pitkään, kunnes voisin tuntea täällä odottavaa kotia kodikseni. Sain kuitenkin huomata jo parin ensimmäisen päivän aikana, että tunne kodista ei olekaan riippuvainen ulkoisista olosuhteista, vaikka kaunis, pieteetillä ja intuitiolla laitettu koti onkin minulle tärkeä asia. Mutta vieläkin suuremman tunteen kodista muodostaa toinen ihminen.

Vaikka Lontoon koti ei voisi olla vähempää minun näköiseni, tunnen olevani kotona yhdessä toisen ihmisen kanssa. Edessä on toki projekti rakentaa tästä kodista yhdessä sellainen, että se on myös minun näköiseni (tai sanotaanko näin, että toinen osapuoli hoitaa kaiken käytännöllisyyttä ja organisointia, minä yksityiskohtia ja estetiikkaa vaativan työn). Luvassa on varmasti myös sisustusjuttuja blogiin, mutta mitään paineita en aio tästä kotiprojektista todellakaan ottaa, sillä muutos on kokonaisuudessaan niin valtava monella eri tasolla.

Mitä tulee itse Lontoon tuntemiseen kodikseni, se onkin sitten toinen tarina. Tämä kaupunki on aivan massiivinen eikä tätä oteta haltuun viikossa tai kahdessa, eikä kahdessa kuukaudessa, hyvä jos kahdessa vuodessa. Kun on tottunut, että kotiovelta on matkaa melkein mihin tahansa kymmenen minuuttia kävellen, täällä saan totutella vartin kävelymatkaan pelkästään lähimmälle metroasemalle ja metrolla matkustamiseen vähintään puoli tuntia (viikko sitten vaadin, että ajamme kotoa ”keskustaan” bussilla, koska haluan oppia hahmottamaan edes vähän tätä kaupunkia muualtakin kuin maan alta). Matka joogasalille kestää aamuisin 50 minuuttia, jonka vuoksi kello soi puoli viideltä. Olen todella onnekas, että mies pomppaa pystyyn kellon soidessa alta sekunnissa, kun itselläni kestää aukoa silmiä vähintään kymmenen minuuttia.

Takana on nyt vasta kaksi viikkoa täällä asumista. Vaikka koti tuntuu kodilta, kaupunki tuntuu oudolta. Olen saanut arkirytmistä ja -rutiineista kiinni heti, kiitos joogan, ja se on kaikista tärkeintä, sillä rutiinit ovat minulle hyvinvoinnin perusta. Pystyn keskittymään töihin, vaikka saan varsinaisen kotitoimistoni pystyyn vasta noin viikon kuluttua ja joudun tällä hetkellä tekemään töitä pienellä pöydän kulmalla. Luovuuden ja tuotteliaisuuden kanssa on silti haasteita ja olen yllättäen saanut itseni pari kertaa kiinni jopa syyttämästä itseäni, etten ole kirjoittanut tarpeeksi blogia ja pitäisi saada aikaan enemmän. Onneksi tunnistan nämä ajatuskelat nykyään nopeasti. Takana on valtavan iso projekti uusien nettisivujen sekä kohta ilmestyvän kirjan kanssa, joita olen työstänyt koko viime syksyn kaiken muun työn ohella. Nyt on siis aika keskittyä olennaiseen ja löydettävä tasapaino töiden ja uuteen elämään asettumisen välille.

Muutosta, tästä kaupungista, kodin rakentamisesta, elämänmuutoksesta, elämänkumppanin kohtaamisesta ja tästä kaikesta olisi kyllä tällä hetkellä vaikka kuinka paljon sanottavaa. Kiinnostaako teitä lukea?

Kaunista viikkoa sinne hengästyttävän kauniin talven keskelle!

Avainsanat: , ,