Kävin kuva-arkistoja läpi koneeni muistin ilmoittaessa täyttymistään noin joka toinen päivä (suutarin lapsella ei ole kenkiä eikä bloggaajalla ulkoista kovalevyä).
Päädyin selaamaan näitä ihania kuvia viime kesältä ja saatoin melkein tuntea tuon kyseisen päivän hiostavan ilman ja hennon merituulen ihollani. Oi kesä, kuinka sinua odotankaan! Onneksi olemme jo paremmalla puoliskolla tulossa sinua kohti.
Tuona meidän pallonpuoliskomme mittakaavassa kuumana päivänä jopa päällehajoavat farkut olivat liikaa. Lämmintä oli muistaakseni kaksikymmentäseitsemän astetta. Ainakin. Mutta ystäväni halusi kuvata minua ja nämä lempifarkut piti saada kuvaan.
Tällä hetkellä en omista ainoitakaan farkun värisiä farkkuja ehjänä. Siksipä nämäkin saavat olla talvinokosilla ainakin toukokuuhun saakka. No jos hyvin käy, niin huhtikuussa pääsevät jo ulkoilemaan. Ehjiksi vaihtoehdoksi haaveilen vanhoista kunnon Leviksen 501:stä. Mistähän niitä edes saa? Täytyy varmaan poiketa Fidassa.
Ja kun kaikki aina kysyvät tämän parin kohdalla niiden alkuperää (lienee muuten ainoa vaatekappaleeni, jonka perään kysellään aina), ovat ne pariisilaiselta Sandrolta tekemäni löydöt. Eivät siis suinkaan koskaan olleetkaan ehjät, mutta sanotaanko, että reiät ovat hieman suurentuneet ahkeran käytön ansiosta, jokakesäinen jumitusasu kun on hihaton trikootoppi ja revityt farkut tai farkkushortsit lämpömittarin lukemista riippuen, korkkareilla päivitetty versio naisellisempaan lookiin kesäpummilookin sijasta.
Tuo tukkakin näyttää jotenkin ihanan freesiltä tämän hetkiseen toispuoleiseen hiutaisukampaukseen verrattuna. Vai johtuukohan se päivetyksestä ja pisamista? Oli miten oli, kesävaatteet ja kesäiho, teitä kaivataan jo!
Toppi Vince, farkut Sandro, kengät Reiss, clutch Comme des Garcons
