On ihanaa olla nainen, paitsi että välillä se on ihan kamalaa! Naiseus on aikamoinen pala purtavaksi, niin meille itsellemme kuin vastakkaiselle sukupuolellekin. On iän ja eri aikakausien mukanaan tuomat ailahtelut, kuukausikierto ja päivittäin, joskus jopa tunneittain heilahtelevat tunne- ja mielentilat. Naiseus on jatkuvaa ja loputonta syklistä toiseen siirtymistä! Olen itse vahvasti tunteva, kokeva ja aistiva nainen. En ihan hirveästi pidättele, vaan jos puskee itkunauruhepuli keskellä kauppakeskusta, niin päästelen surutta menemään. Olen suora ja rehellinen, ja sanon mielipiteeni, usein myös vaikkei sitä kysytä! Filosofoin ja pohdin, toisaalta teen ja toteutan tarmolla. Olen aina ollut olemukseltani tietyllä tavalla yhdistelmä supernaisellista keimailija-viettelijätärtä ja kiroilevaa, tatuoitua merimiestä. Näiden vastakohtieni kanssa olen kipuillut monissa elämäntilanteissa. Jos olisin elänyt 1800-luvun loppupuolella, olisin luultavasti saanut hysteria-diagnoosin! 😀
Wikipediasta: ”Hysterialle pidettiin alttiina tiettyä luonnetyyppiä, jolle ovat ominaisia lapsenomainen itsekeskeisyys, suggestioalttius, teatraalinen käytös, mielikuvituksen rikkaus ja taipumus dramaattisuuteen. Hysteria-käsitteen ääri-ilmiöitä ovat ekstaattinen, hallusinoiva, tunteellisesti ylireagoiva nainen ja toisaalta hypernaisellinen, eroottisesti puoleensavetävä nainen.” Vanha psykiatrian oppikirja sanoo: ”Kunnon hysteerinen nainen on aina viettelevä”
Olotilojen, mielentilojen ja yleensäkin vaan tilojen vaihtelussa on välillä vaikea pysyä kyydissä. Haluan kuitenkin ymmärtää itseäni ja naiseuteni monimuotoisuutta, alan pikkuhiljaa päästä vähän jyvälle hommasta. En voi sanoa puhuvani kaikkien naisten puolesta, mutta uskoisin monen kokevan ailahtelujen aiheuttamaa tietynlaista huonoa omaatuntoa tai jopa syyllisyyttä elämässään. Taatusti miehetkin kamppailevat hetkittäin oman olemassaolonsa kanssa, mutta olen siinä käsityksessä, että meno on kaksilahkeisilla melko lailla tasaisempaa. En meinaa, että se olisi helpompaa, miehisyydessä on omat haasteensa. Meidän naisten kuvio vaan on niin paljon koukeroisempi, limittäisempi, lomittaisempi ja päällekkäisempi. Samassa sopassa on kerroksia ja tasoja, tunteita ja tiloja, usein myös eri ulottuvuuksia. Välillä tuntuu, että selviydyn jatkuvasti jostakin, aina on joku tilanne päällä… Toki tämä on myös luonne- ja persoonakysymys, mutta kyllä tämä sama ajatus on noussut useasti esiin jutellessani muidenkin naisten kanssa.
Se, että kokee ja näkee, tunteilee ja tulkitsee ei aina ole hyvä asia. Vaara piilee siinä, jos ei opettele käyttämään omia voimiaan ja voimavarojaan. Silloin meidät naiset kategorisoidaan usein vaikeiksi, jopa mahdottomiksi. Ja kyllähän me osataan itsestämme ja tilanteista vaikeita tehdä, guilty as charged! Yksinkertaistettuna kaiken takaa löytyvät meidän ihanan koukeroiset, salaisia sopukoita, pitkiä käytäviä, vahvoja nousuja ja jyrkkiä laskuja täynnä olevat tippaleipäaivot! Naisaivojen vakiovarustukseen kuuluvat onneksi myös pötsi ja kivipiira. Pureskelen ja pyöräytän asiat aivopötsini kautta niin monta kertaa, että ne voi turvallisesti päästää jatkamaan matkaa eteenpäin syvemmälle, tai saan sanoitettua ne selkosuomeksi. Usein ajattelutyöhön tarvitaan myös lintujen ruoansulatuksesta tuttua kivipiiraa! Asioita kun tulee välillä käsiteltäväksi sellaisella syötteellä, että mukaan tarttuu väkisinkin liian kovia paloja purtavaksi. Rousk-rousk kuuluu vaan, kun sora-ajatukset työstyvät, pienenevät ja hioutuvat helpommin sulateltaviksi.
No miksi meidän naisten pitää ajatella niin kauheasti? Jotta maailmankaikkeus pysyy liikkeessä ja toiminnassa, niin yksinkertaista! Feminiininen energia on se, joka saa asiat tapahtumaan. Tuon kun hyväksyy ja ymmärtää, elämäntuska helpottuu. Toisaalta se myös samalla kasvaa, sillä tämän energian hallitseminen ja oikein käyttäminen vaatii keskittymistä ja suurta viisautta. Viisautta meissä naisissa on roppakaupalla, varsinkin kun yhdistämme voimamme. Ja tuo pelottaa maailmaa! Tuon faktan takia meitä alistetaan, syrjitään, hyväksikäytetään ja koetetaan hallita. Me ollaan vaarallisia. Salaisuus piilee siinä, että me viisaat naiset saadaan ensin ymmärrettyä itse oma voimamme ja opeteltua käyttämään sitä oikein. Kun samalla opettelemme vähentämään sisäistä kitkaa feminiinisen ja maskuliinisen puolemme välillä, kaiken saa lopulta heijastettua myös ulospäin. Ei kitkaa sisällä, eikä ulkona. Tasapainon löytäminen ja kaikkien omien puoliensa arvostaminen on ratkaisun avain. Tätä meidän kuuluu opettaa eteenpäin. Viisaat miehet työstävät itsessään näitä samoja juttuja ja haluavat ymmärtää omaa sisäistä naistaan. Ne jotka tämän hallitsevat, ymmärtävät ja kunnioittavat meitä naisia ja tulevat muuttamaan maailmaa meidän kanssa.
Naiseus kuulostaa kauhean uuvuttavalta taakalta ja sitä se välillä onkin. Mutta me ollaan vahvoja ja jaksetaan kyllä kantaa tämä ihanan kamala taakka! Vaikka Naistenpäivä onkin vasta ensi viikolla, haluan nostaa meille hattua joka ikinen päivä. Ollaan siis rohkeita, ymmärretään oma arvomme ja voimamme, kunnioitetaan ja autetaan toinen toisiamme, joohan!
Kuvat Mikko Harma
