Muutama vuosi sitten hurahdin pellavalakanoihin. Ne tuntuivat ihanan huolettomalta, sillä ajatus siitä, ettei tarvitse silittää viikon välein yli kymmentä metriä vuodevaatteita kieltämättä houkutteli (olen aina ollut lähes neuroottinen silitetyistä lakanoista). Ryttyisyys sen sijaan kuuluu pellavaan, jonka vuoksi sain syyn luistaa kotihommissa.
Reilu vuosi sitten iskin silmäni Balmuirin hotellilakanoihin. Tiedättehän, semmoisiin sileisiin ja ylellisen näköisiin lakanoihin, joita reunustavat teret. En raaskinut investoida niihin tuolloin ja sittemmin ne ilmeisesti poistuivat merkin valikoimasta, tai ainakaan enää niitä ei löydy verkkokaupasta. Hyvissä hotelleissa nukkuu lähes poikkeuksetta aina parhaat unet. Rakastan tiukaksi paketiksi pedattua sänkyä, viileitä, sileän rapsakoita ja ylellisen tuntuisia lakanoita sekä muhkeita untuvapeittoja ja -tyynyjä.
Muutama viikko sitten pyykkäsin jälleen ryttyisiä pellaviani. Ripustaessani pyykkejä kuivumaan päässäni naksahti. Lakanat tuntuivat likaisilta, vaikka ne olivat puhtaat ja rytyt alkoivat vituttamaan. Ystäväni Kirsikka on minua valveutuneempi lakanatieteilijä, ja olenkin monta kertaa himoinnut Fretten klassikkohotellilakanoita, joista Kirsikka kirjoitti kerran blogissaan. Yksi pussilakana maksaa kuitenkin niin paljon, etten yksinkertaisesti ole raaskinut sijoittaa koko settiin kuukauden vuokrani verran. Niinpä naputtelin Facebook-seinälleni kysymyksen, jota seurasi suuri lakanakeskustelu.
Keskusteluun tuli lopulta yli 60 kommenttia (näinkin arkipäiväisellä asialla on siis suuri merkitys!), joka meni lyhennettynä jotakuinkin näin:
Minä: Hei suosituksia superihanista hotellilakanoista, anyone? Valkoisia pellavalakanoita just pestessä totesin, että ois aika sijoittaa uusiin ja haluisin hotlalakanat. Mut se yks hyvä merkki, jolla on tyyliin parhaat (en muista nimee) on nii kallis et yks setti tulis maksaa melkein kuukauden vuokran verran, nii joku ei niin kallis. Ja tyynyliinat pitäs olla 60x80cm!
Kirsikka: Familonilla on hei ihanat puuvillaperkaaliset!
much rapeus
meil on ne nyt käytössä ja i love. mut, millanen peitto sulla on? mä hankin just uudet untuvaiset ja ohmygod. makes difference, jos tavottelee hotellifiilistä!
Maria: Ihana keskustelu. Mä oon ihan tympiintynyt pellavalakanoihin jotka on joo kivan näkoiset mut aina jotenkin mytyssä ja rytyssä ja rumppaantuneet. En tiedä mikä tai mitä on PERKAALI mut sitä lähden hakemaan. Koska rapeus kiinnostaa.
Kirsikka: Heh, puuvillaperkaali on kudottu eri tavalla, kuin puuvillasatiini. Ne on molemmat siis puuvillaa ja parhaissa on tiheä lankatiheys, mutta langat joista kangas tehdään on kudottu eri tavalla: niin että perkaali on rapeampi ja viileämpi ja satiini on sileämpi ja pehmeämpi. jotkut sanoo, että satiini on helppohoitoisempi ja helpommin siliävä. (olen eri mieltä, molemmat ovat ryttyisiä ilman silitystä, satiini lisäksi lörö) Mä sain pakkomielteen näistä, kun meinasin tulla hulluks, kun hotelleissa oli aina niin ihanaa nukkua ja mistään ei oikeen saanut selville, et mitä ne lakanat on ja mistä niitä saa.
ja oon samaa mieltä pellavasta! boring! (tosin mankeloituna sekin ihana)
Minä: Okkari! Luotan sun rapeustutkimukseen 🙂 Mä taidan hankkii noi Familonit, pitää vaa löytää sopivat tyynyliinat siihen. Hölmöö ettei niil o perkaalista 60×80 kokoo, mut pellavasta on.
Keskustelusta siis selvisi, että kunnon hotellilakanat ovat lähes poikkeuksetta egyptiläistä puuvillaperkaalia ja ne ovat kivemman tuntuiset (=rapeammat) kuin puuvillasatiini (josta tulee helpommin lörö ja se jää helpommin ihoon kiinni). Kirsikan hotellilakanapostauksesta voitte lukea lisää yksityiskohtia perkaalista. Lisäksi selvisi, että Balmuirilla on perkaaliset lakanat (mutta ilman tereä) ja että Familonilta löytyy edulliset, mutta erittäin hyvät perkaalit. Otin siis Familonin lakanat ostolistalle, mutta en kerinnyt kissaa sanoa, kun ne sujahtivat postilaatikostani sisään (kiitos ystäväni, joka on töissä Familonilla).
Nyt on viikko takana Familonin hotellilakanoissa ja voi ihanuus! Tämä ihmisolento on alkanut nukkua kuin linnunpoikanen! Iltaisin kömmittyäni sänkyyn, nukahdan yhtä nopeasti kuin Balilla (eli saman tien kun ummistan silmäni) ja herään aamulla vasta kellonsoittoon (tärkeä huomio: pellavalakanoissa heräsin jo sarastusvalon ensimmäisiin säteisiin. Niissä ei siis selvästikään nuku yhtä sikeästi). Lisäksi sängystä ei halua nousta lainkaan, joten hotellilakanaefekti toimii: tuntuu kuin olisi hotellissa kotona. Suhistelen lakanoissa (eli hieron jalkojani ihanalta tuntuvaa lakanaa vasten) ja kaivauduin syvemmälle viileän rapsakkaan ja sileään untuvapeittooni, joka muodostaa lämpimän ja turvallisen unipesän perkaalipussilakanan kanssa.
Perkaalien ihanuuden on huomannut myös talouden arvovaltaisin henkilö, 18-vuotias kissaherra, sillä paikasta rapsakoissa lakanoissa käydään ajoittain jopa kilpailua. Tuohon ikään mennessä sitä ymmärtää jo hyvän päälle.
Nyt seuraava kysymys on vain lakanoiden pesu. Toivottavasti niistä tulee tarpeeksi puhtaat pyykkituvallamme (tuntuu että liian kovalla käytöllä oleva kone ei pese kunnolla) ja sen lisäksi täytyy opetella mankeloimaan (lapsesta saakka on jäänyt traumat, että sormet jää mankelin väliin), koska silitysmaratoniin en aio enää ryhtyä. Alakerrassamme on tosin pesula ja lakanakeskustelun kaikista edistyneimmät lakanatieteilijät kertoivatkin pesettävänsä vuodevaatteet pesulassa! Aika edistynyttä toimintaa kyllä, mutta kieltämättä houkuttelevaa.
No, mitä sanoo asiantuntijaraati? Pellava vai perkaali?
Kuvat Katja Kokko